Moi!
Pitää tänne kirjoittaa tästä oudosta olotilasta tai tunteesta, jos löytyisi neuvoja tai muita, joilla tämän sama "oire".
Elikkäs mua on jo jonkin aikaa vaivannut ns. epätodellinen tunne, mitä on todella vaikea selittää, mutta yritän parhaani mukaan. Tuntuu, että olen jotenkin poissaoleva. Suoritan asioita normaalisti, mutta tuntuu kun en olisi täysin läsnä tilanteissa. Teen asioita, mutta en ole ajatuksen tasolla mukana, toimin ns. robottimaisesti. Esim. joskus kauppareissun jälkeen tiedän käyneeni kaupassa, mutta en muista kauppareissun tapahtumia kunnolla :D ja tämä ahdistaa. Toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan.
Kiitos vastauksista jo näin etukäteen!
Pitää tänne kirjoittaa tästä oudosta olotilasta tai tunteesta, jos löytyisi neuvoja tai muita, joilla tämän sama "oire".
Elikkäs mua on jo jonkin aikaa vaivannut ns. epätodellinen tunne, mitä on todella vaikea selittää, mutta yritän parhaani mukaan. Tuntuu, että olen jotenkin poissaoleva. Suoritan asioita normaalisti, mutta tuntuu kun en olisi täysin läsnä tilanteissa. Teen asioita, mutta en ole ajatuksen tasolla mukana, toimin ns. robottimaisesti. Esim. joskus kauppareissun jälkeen tiedän käyneeni kaupassa, mutta en muista kauppareissun tapahtumia kunnolla :D ja tämä ahdistaa. Toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan.
Kiitos vastauksista jo näin etukäteen!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko tapahtunut äskettäin jotain muutoksia elämässä: tarkoitan että olet vaikka saanut jonkin vaiheeen loppuun, koulu loppunut, parisuhde päättynyt, muuttanut. Onko liikaa tekemistä tai liian vähän .
IItselläni oli tuollainen outo ja poissaolva tuntemus, kun aloin penkoa sukuni esi-isien elämää, menneisyyttäni. Jopa hajamielisyys lisääntyi. Muuten ole ehkä liikaakin tässä nyt- hminen.
Itseäni ei kyllä erikoisemmin ahdistanut: mutta sitä vain alkaa mielessään myötäelää kantaisien elämää ja todellisuus on niin huikean erilainen 1850-luvun maailmassa jossain savutorpassa.
dissosiaatiohäiriö. Lue siitä.
Tänään iltapäivällä tuo vieraudentunne alkoi selvästi lisääntymään. Pyrin peittämään sitä toimeliasuudella. Se on aina auttanut. Tilanne ei ehtinut muodostua lievää ahdistuneisuutta pidemmälle.
Yksikin huono liike, tai paha moka olisi merkinnyt luisumista tunteja kestävään ahdistuskuiluun. Siinä tilassa kaikki näyttää melko mustana.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dissosiaatiohäiriö
Tuossa dissosiaatiohäiriömäärittelystä löytyy itselle monia tuttuja ja koettuja osatekijöitä. Tätä pienellä liekillä palamista jatkuu vielä monia päiviä. Ajankohdan valoisuus helpottaa tilannetta.
Minulla on kerran elämäni aikana ollut sellainen kaamea poissaoleva olo, jota kesti yhden aamupäivän ja sitten se alkoi helpottamaan. Siis se oli sellainen tunne niin kuin tuossa kuvasit. Yhtäkkiä vaan huomasin, että nyt on jotain outoa. Kuka tuo on, joka katselee tuolta peilistä? Ai niin, minä. Piti oikein tunnustella kädellä omaa ruumista, kun oli niin kuin en olisi ollut siinä.
Tollasta tekstiä on mun kaikki päiväkirjat täynnä. :D Tuttua kaikki mitä kuvaat. Mulla on ollu epätodellinen olo niin kauan kuin muistan, veikkaisin että ainakin puolet elämästäni.. Hiukan pelottaa kun en usko että ''saan itteeni koskaan takas'' siis tarkoitan etten usko pääseväni enää normitodelliseen oloon ja ''kehooni''. Olen paikalla, mutta en läsnä! Osaan kyllä toimia eikä musta varmaan edes huomaa että on kummallinen, outo ja epätodellinen olotila. :D
Niin ja nämä johtuvat mulla dissosiaatiohäiriöstä, jota epäiltiin jo kun olin alaikäinen. Varsinainen diagnoosi tehtiin myöhemmin aikuisiällä pitkän osastojakson jälkeen (ja siellä kun tehtiin psykologiset testit, niin niiden tulosten perusteella).
Kuulostaa dissosiaatiolta kuvaamasi oireet, tosin moni muukin sairaus voi olla kyseessä.. Lääkärihän sen kai parhaiten tietäisi, vaikka oon saanu käsityksen että dissosiaatiohäiriö-diagnoosia ei tehdä helposti/ei tunnisteta tms..