Te anoreksiasta parantuneet, miten nopeasti painonne nousi?!

Osastolla ollessani paino nousi n. 0,5kg viikossa ja vetelin varmaan 2500-3000 kaloria päivässä. Pienemmillä ruokamäärillä paino ei noussut oikeastaan ollenkaan, laskikin aluksi. Eniten yhden viikon aikana paino taisi nousta vajaan kilon. Ja söin siis normaaliruuan (minulle tuli vielä kaloripitoisempaa ruokaa kuin muille) lisäksi välillä myös tummaa suklaata tai nurtidrinkkejä tai muita omia välipalojani. Paino nousi parin kuukauden aikana siis nelisen kiloa.

Kotona ruokailut ovat pysyneet siinä 2000 kalorin luokassa ja paino nousi ehkä reilun puolen vuoden aikana n. 4 kiloa lisää. Itsellä kun ei oikein ole edes varaa vedellä noin paljoa ruokaa :D Varsinkin, jos ruokavalio koostuu suurimmaksi osaksi ihan perusruuasta, niin sitä saa kyllä vedellä tosi isoja määriä! Edelleen itsellänikin olisi varaa painoa nostaa, mutta se ei tuon jälkeen ole enää noussut. Painonnousu hidastui itselläni varmasti myös sen takia, että saatuani taas energiaa olen jaksanut alkaa urheilla. Että ihan hyvillä mielin voi pidempäänkin vain olla ja syödä, jos sitä painoa on tarkoitus nostaa.

Tietysti me kaikki ollaan yksilöllisiä ja painonnousuun vaikuttaa moni asia. Minkä verran on syönyt ennen painonnostoa -> missä kunnossa aineenvaihdunta on, onko kroppa ihan kuivunut -> kerää aluksi nesteitä jne. Nälän mukaan kuitenkin kannattaa syödä ja mielellään vähän ylikin! Ja vaikka aluksi tuntuu, että se nälkä on ihan järkyttävät ja ruokamäärät saattaa olla isompia, kun aikuisten miesten annokset, niin rohkeesti syö vaan! Kyllä se näläntunne siitä tasaantuu ja se paino ei tosiaankaan yhtäkkiä tule nousemaan monta kiloa kerrallaan, vaikka siltä tuntuisikin. Tsemppiä sulle! :)

En ole itse vielä parantunut, mutta painoni on noussut lähes normaalipainoon. Osastolla ollessani paino nousi aluksi kiivaampaa tahtia, n. 0,5-1kg viikossa, myöhemmin se alkoi vain junnata paikoillaan. Kotona romahdin täysin, laihduin toistakymmentä kiloa ja kalorimäärät säälittävät muutama sataa päivässä. Yhden kerran päätin sitten että nyt minä alan syömään normaalisti. Ja kovasta ahdistuksesta huolimatta päätös piti. Sitten nousivat kalorimäärät parista sadasta useaan tuhanteen, joskus yli 3000 päivässä. Tästä on nyt kohta 4kk. Paino on tuossa ajassa noussut n. 14kg.

En ole itsekään vielä parantunut, mutta usealla osastojaksolla ollut. Paino osastojaksoilla nousi n. 1 kilon viikossa. Toisinaan se sitten junnasi paikoillaan. Ja sitten nostettiin ruokamääriä!
Mutta sanoisin, että saat kyllä todella, todella paljon syödä, että avohoidossa paino nousisi kilon viikkotehdilla. arvioisin, että kun avohoidossa syö n. 2000 kacl päivässä, paino ei välttämättä edes nouse!

Mukava lukea kerrankin keskustelua jossa ei ole tietoakaan kirosanoista tai näistä perus "anorektikot on pellejä" kommenteista :) Ihanan asiallisia vastauksia!

Tsemppiä alottajalle! Ja rohkeasti vaan syöt ateriasuunnitelmasi mukaan (jos sulla sellainen on!) Kukaan ei meistä aio tehdä lihavia, vaan nostaa painomme normaaliin lukemaan, jotta kehomme voi hyvin ja jaksamme elää! Kukaan ei ole ollut eikä tule olemaankaan normaalipainoisena lihava. :)

NIKSI ON SE, että parantuu kun ruoka ei enää kiinnosta.
Huomaat että olet parantunut vasta sitten,
kun et ajattele ruokaa enää.
Aivan sama mitä laitat suuhusi, osaat nauttia elämästä jne.

Viestistä päätellen pelkäät painonnousua selvästi.

Painon sain nostettua normaaliksi noin 1/2 vuodessa, paino jojoili vuoden ajan kunnes se ei enää edes jaksanut kiinnostaa pätkän vertaa. Löysin elämääni muuta sisältöä ja olen onnellinen että pääson pakko oireesta eroon.

Anoreksiasta parantuminen vei 3 vuotta, poikaystävä, eli rakkaus paransi.
En halunnut olla hänen silmissään laiha luiseva luuranko, vaan halusin olla nainen ja halusin rinnat, jotka sain vain painoa lisäämällä kun hormonitoiminta lähti uudestaan käyntiin.
Henkisesti auttoi parantumaan kaverit, mopoikä, pojat jne. En halunnut viettää elämääni neljän seinän sisällä, jolloin ongelmat kasaantuvat suuriksi aivan huomaamatta, vaan halusin elää elämää täysillä, mitä en olisi jaksanut aliravittuna, kun silloin vain palelin ja väsytti sekä ajatus tökki.
Ekstaasi, kannabis, taikasienet auttoivat henkisessä prosessissa, koska tajusin että on vain yksi elämä aikaa ja jos kuolisin huomenna olisin kärsinyt ja kontrolloinut itseäni aivan turhaan. Elämässä on niin paljon koettavaa ja nähtävää, elämä on kaunis. Pinnalliset pikkuseikat eivät enää kiinnostaneet tippaakaan ja ekstaasi sai minut vapautumaan estoista, jotka olin itselleni luonut aidon itseni ja tunteideni suojamuuriksi. Ohjeita en voi enempää antaa, koska kaikki lähtee itsestäsi. Sen voin sanoa, että jos anoreksiasta parannut, olet käynyt sellaisen elämänkoulun ja henkisen prosessin, josta saa olla erittäin ylpeä. Meinaan kun tajuaa asioita ja muuttaa ajatusmaailmaansa, se ei ole helppoa ja vaatii taitoa, älykkyyttä sekä itsetutkiskelua ajatuksien myötä, että pääsee itsensä luomistaan säännöistä ja kahleistaan irti.

Tsemppiä sulle !
Kaikki on itsestäsi kiinni ja siitä, että löydät elämääsi jotain, joka täyttää sen tyytymättömyyden ja itsetunnon aukon, mikä ajaa kontrolloimaan painoa..

Kaikkea hyvää !

joo voiks joku antaa neuvoja pojalle joka on alkanut syömään normaalisti vuosi sitten muttei vieläkään näe itseään peilistä kuin pitäisi eikä osaa oikein nauttia herkuista:)

Painon nousu on hyvin yksilöllistä, riippuen eri seikoista, kuten esimerkiksi kehosi nestetasapainosta. Osastoilta löytyy AINA niitä, jotka joutuvat syömään enemmän ja nostamaan painoaan kauemmin, vaikka lähtöpaino olisi sama kuin sellaisella, jonka paino nousee kaksi kertaa nopeammin. Usein bulimia potilaiden paino esimerkiksi heittelee melko rajusti ja etenkin parin ensimmäisen hoitoviikon aikana paino saattaa nousta vähän pienemmälläkin ruokamäärällä kolme tai jopa neljä kiloa. Nämä ovat nesteitä ja äkillinen painon nousu tarkoittaa lähinnä sitä, että elimistösi on hoitoon tullessasi hyvin kuivunut ja suolatasapainot todella sekaisin. Painon nousu tasaantuu ja hidastuu kuitenkin viikossa parissa. Älä siis anna sen säikäyttää itseäsi liikaa, vaikka tiedän, että se on hyvin ahdistavaa ja pelottavaa!

Vertailu on hyvin tyypillinen piirre, ehkä jopa oire, niin anoreksiassa ja bulimiassa kuin kaikissa niiden välimuodoissakin. Myös se tekee erityisesti syömishäiriöosastolla olon hyvin raskaaksi, jos mieli on yhä pahasti sairas, eikä pysy kropan muutosten perässä, kuten useimmiten käykin. On siis erittäin tärkeää, että menet hoitoon ITSESI takia, nostat painoa ITSESI takia, ja pidät mielessäsi, että me olemme kaikki YKSILÖITÄ, joilla jokaisella on oma, erilainen sairashistoriansa, eikä nopea tai hidas painon nousu, suuremmat tai pienemmät siihen tarvittavat ruokamäärät tai mikään muukaan tee kenestäkään millään lailla ''huonompaa'' tai vähemmän sairasta, sillä muistakaame, että syömishäiriöt ovat psykiatrinen sairaus, jonka perustana on pääasiassa vinoutunut minä-kuva sekä sairaalloinen tarve jollain lailla hallita elämäänsä/tunteitaan ruoan ja painon kautta.

No niin, tulipahan paasattua ehkä jopa ohi aiheen mutta tunsin tärkeäksi muistuttaa asiasta, puhuen lähinnä kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Paljon voimia kaikille syömishäiriöiden kanssa kamppaileville kohtalotovereille :)

olin viikon osastolla vuodelevossa ja paino nousi ainakin 4kg. Sain wg ruokailusuunnigelman missä yli 2000 kcal per päivä ja painoni on noussut osaston jälkeen (noin kolmessa viikossa) 2kg.
Olen saanut lisää painoa viime viikkoon 0,8kg. Pelottaa