"mystisiä" merkkejä? ;P

Vesien meno.

Itsellä kolme lasta. Ensimmäinen synnytys käynnistettiin yliaikaisena, jotain merkkejä lähestyvästä synnytyksestä oli muttei mitään kovin erikoisia. Jännitin ja samalla odotin kovasti synnytyksen alkamista, kovin kärsimätön en ehtinyt olla vaikka toisaalta oli olo että saisi syntyä vaikka heti.

Toisen kanssa päätin että "jumppailen" ja teen rivakoita kävelylenkkejä loppuaikoina niin että synnytys käynnistyy luonnollisena, ja niin käynnistyikin. Oli ollut kaikenlaisia supisteluita mutta aina ne loppui. Paria päivää ennen h-hetkeä pesin saunan ja sen päivän iltana selkää ja mahaa vähän särki. Edeltävänä päivänä tein oikein rivakan lenkin esikoisen kanssa, työnsin rattaita ylä- ja alamäkiä, järjestelin kauheasti kotona kaappeja ja tein kaikenlaista vähän turhaakin siivoilua ja tavaroiden uudelleen järjestämistä kovalla innolla ja tarkka suunnitelma mielessä. Kaikki oireet tuntui katoavan ja tunsin voivani yhtäkkiä vallan mainiosti isosta mahasta huolimatta, vähän tuskastuin ja melkein kimpaannuin, nauroin miehelle ettei näköjään mikään rehkiminen auta. Televisiota katsoessa illalla jumppailin mammajumppaa, mammajooga-asentoja ja pyörittelin lantiota, ym. ihan siltä varalta et auttais. Seuraavana yönä heräsin siihen että tuli niin vahva supistus että piti ihan kädet laittaa nyrkkiin ja pidättää hengitystä etten olisi parkaissut ja herättänyt miestä. Yritin vielä nukkua mutta tajusin ettei tuu mitään, en yksinkertaisesti pystynyt makaamaan. Aloin kellottaa supistuksia. Aamulla herätin miehen ja lapset ja kerroin että h-hetki on nyt käsillä. :)

Kolmannen kohdalla oli kaikenlaista isoon mahaan liittyvää oiretta, kipeä selkä, supisteli, särki lonkkia ym. koko loppuraskauden. Kun la alkoi lähestyä aloin taas jumppailla, pyyhin lattioita, tein rivakoita kävelylenkkejä lasten ja rattaiden kanssa, ja aloin tulla kärsimättömäksi vaikka la ei ollut vielä muutamaan viikkoon käsillä. En kovin paljon vahtinut oireita kun ajattelin että pari viikkoa ainakin pieni on vielä masussa. Näin jälkikäteen vois sanoa että edellinen päivä taisi mennä tosi mukavasti, puuhailin kotona, olo oli tarmokas ja energinen iltaan asti jolloin väsähdin totaalisesti ihan yhtäkkiä ja painuin nukkumaan aikaisin, nukahdin heti ja nukuin alkuyön sikeästi kuin tukki. Yöllä sitten heräsin johonkin tuntemukseen, jota en osannut oikein mieltää miksikään. Todennäköisesti kalvot napsahtivat rikki, koska hetkeä myöhemmin tuli valtava tunne siitä että pissat tulee just housuun. Juoksin vessaan ja matkalla lirisi lapsivesi lattialle ja suuri osa pönttöön. Tilanne oli omasta mielestä sillä hetkellä jotenkin tosi koominen ja olin helpottunut että odotettu pikkukolmonen syntyy, että aloin itsekseni nauraa hihittää pöntöllä, raotin vessan ovea ja huhuilin miehelle että heräisi ja toisi siteitä että pääsen pöntöltä pois koska lapsivettä lirahteli tasaiseen tahtiin. :D Kesti tunnin ennen kuin supistelut pikku hiljaa alkoivat. Ja siitä sitten muutaman tunnin kuluttua lähdettiin sairaalaan jossa meni vielä muutama tunti ja pieni syntyi. :)

Eipä ollut muu kun vesien meno.

Parina edellisenä yönä oli selkeitä, vähän vihlovia supistuksia, jotka tulivat säännöllisesti. Ne kuitenkin loppuivat. Kolmantena yönä eivät sitten enää loppuneetkaan :D Neljäntenä yönä vauva syntyi.

Meidän leikattu tyttökissamme muuten haisteli minua jotenkin kummissaan ja hartaudella synnytystä edeltävänä päivänä. Vissiin haistoi jotain hormonimuutoksia?