mieheltäni löydettiin 04.01 2013 etäispesäkkeitä vatsasta.siintä alkoi todellinen (helvetti)jos näin voi itseäni ilmaista?(edellisenä pv:nä sain tietää ,että rintasyöpäni ei ole uusiutunut ja kaikki ok).neljäs taimmikuuta klo n 17.00 kaikki romahti.oli itkua ja huutoa parkkipaikalla (mieheni vei minut sinne)huusin ja itkin ja kyselin ?miksi meitä koitellaan näin rajusti???mieheni joutui sairaalaan tutkittavaksi.otettiin kaikki mahdolliset kokeet vatsata ymm,,vatsalaukusta poistettiin n.3ltr limaista nestettä.elämämme pitkän viikko,kun odotimme tuloksia näytteestä/näytteistä.mieheltäni löydetiin PMP eli umpilisäke syöpä.aivan tuntematon olimme aivan pihalla.apua mitä nyt tapahtuu jne,,,,,,,,,,mieheni leikattiin 3kuukautta sitten.paino on pudonnut 25kg.tämä syöpä on harvinainen.1-2 miljoonaa sairastuu tähän.mieheni kanssa olemme tuummanneet,lotto voitto tuli.MUTTA negatiivisessä mielessä;(elämä jatkuu kuitenkin,välillä hymyillen,kiitollisina,itkein,vihaten,rukoillen ja opettellen aivan uusia asioita ,,,,,,ja joskus tuntuu ettei jaksa enään.jostain niitä voimia kuitenkin löytyy,,,,JA noi myrkyt mielestäni vaikuttaa myös tonne" aivo koppaan" miehelläni.no eipä muuta hyvää kesää teille kaikille;) .
umpilisäkesyöpä??
minä vain
135065
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
PALJONKO HÄNELLÄ ON IKÄÄ?
62 v.
Hei.
Itsellä vatsassa syöpää ja tutkimukset kesken, ikää 24v. Todella huono tuuri teillä, että molemmilla syöpää. Kiinnostaisi minuakin että minkä ikäisiä olette.
Me oltiin juuri rankkoja lapsettomuushoitoja käyty läpi ja sitten tuli tämä minun mahasyöpä diagnoosi. Jos alkaa sytot yms. niin sitten ei varmasti enää ole toivoa biologisesta lapsesta koskaan, no tällä hetkellä toivon että kun olisi toivoa edes elämästä....
On meitä muitakin... Kaikki emme vain kärsi juuri samalla tavalla kuin te. Inhottaa ja ärsyttää...
Koulukiusaamista, perheväkivaltaa (lapsuudenkodissa), työpaikkakiusaamista, lapsettomuutta, syöpää... Miksi juuri me ollaan ansaittu (ja vielä näin nuorina) käydä läpi kaikki tämä paska?
Minä olen 60v ja mieheni 62v.Lapseton pariskunta.Mekin aikonaan käytiin nuorina rankkoja lapsettomuushoitoja läpi.Yksi raskaus joka päättyi keskenmenoon viikolla 9.Kaikkea hyvää toivotan teille ja ymmärrän tuskasi.
Kirjoutuksellani halusin vain purkaa pahaa oloani,en missään nimessä ärsyttää ja inhottaa sinua.On teitä/meitä muitakin.....Jokainen meistä kärsii omalla tavallaan.Minäkin olen kärsinyt työpaikka kiusaamisesta-Onneksi itse tajusin sen ja pyysin apua luottamusmieheltä ja terveyshuollota.Perheväkivaltaa en ole kokennut.Isäni kuoli tapaturmaisesti pari pv ennenkuin täytin 7v. Ja lopuksi sairaus ei katso ikää se tulee jos on tullakseen sille et voi mitään .Voimia sinulle ja perheellesi.Minun mottoni on .KOSKAAN EI NIIN PAHAA ETTEI SIELTÄ LÖYDY AINA YKSI POSITIIVINEN PUOLI .Tällä olen selvinnyt pitkälle,,,,,,, tosin helppoa se ei ole ollut.Tässä kuitenkin suhtkoht "porskutellaan"
Minulla diagnosoitiin rintasyöpä vimme vuoden marraskuussa, samoihin aikoihin mieheni kunto alkoi laskea. Tammikuussa minut leikattiin ja pari viikkoa myöhemmin mieheni kunnon heikkenemiseen löytyi syy, haimasyöpä joka oli jo lähettänyt etäpesäkkeet maksaan. Hän kuoli 11.2 ja saman päivän aamuna minä sain ensimmäisen sytostaattihoidon.
Kävin itse hoidoissa,sen lisäksi hoidin hautajaisjärjestelyt ym. asiat mitä kuoleman jälkeen kuuluu tehdä. No nyt omat hoitoni ovat siinä vaiheessa, että vielä 3 viikkoa sädetystä ja sitten pitäisi homma olla selvä. Syyskuussa olis tarkoitus mennä töihin.
Tämän vuodatuksen tarkoitus oli, että ihminen selviää mitä hurjimmista asioista. Typerin kommentti tässä puolen vuoden aikana oli yhdeltä kaverilta, että " mä en vaan jaksais, mä romahtaisin ihan". Mutta kun minun mielestäni elämä kulkee eteenpäin ja määrätyt asiat on vaan hoidettava. Ja koin, että olen vastuussa itsestäni, niin että lapset ei menetä vielä äitiäkin.
Yritin syödä hyvin, ulkoilla sen minkä jaksoin ja puhuin asioista oikeastaan kaikille, jotka vaan jaksoi kuunnella. Puhuminen on mielestäni parasta lääkettä. Kyllä te selviätte, elämällä näkyy olevan välillä tapana potkia oikein isoilla saappailla, mutta ei anneta periksi.
Minua todella pelottaa mennä huomenna tutkimuksiin, kun en tiedä, mitä löytyy. Lapset ovat pieniä vielä. Eniten pelkään, että en saisi nähdä heidän kasvavan aikuisuuteen. Etenkin pelkään nuoremman puolesta, vaikka tiedän, että hän on taistelija ja ystäväni on luvannut adoptoida hänet, jos minulla todettaisiin parantumaton sairaus. Olen ajatellut, että jos näyttää huonolta, niin adoptioprosessi pitää aloittaa ajoissa. Se lohduttaa hieman, että tiedän, että hänellä sitten olisi hyvä koti ja joku joka rakastaisi häntä. Mutta se olisi kauheaa, että sisarukset joutuisivat erilleen :(.
Osan ottoni.Olet urhea nainen.Typeriä komentteja minäkin olen joutunut kuulemaan."paras" oli.Etkö voisi ruveta omaishoitajaksi.Miestäni ei viellä edes leikattu eikä tulevaisuudesta ollut mitään tietoa.Tiedän ja uskomme että selviämme tästä,olemmehan selvinneet lapsettomuudesta,aviokriiseitä jne,,Mutta kyllä tämä on elämämme kovin paikka.Tänään kuulimme mieheni kolmemkuukauden hoito tulokset.Syöpä ei ei ole levinnyt ja verikokeista näkyy että syöpäceptorit ovat puolittuneet.Elämä potkii välillä rajusti se on totta,mutta kyllä tästäkin selvitään.
Kaikkea hyvää sinulle.
vastauskseni meni nimimerkille pelottaa
Nykyisillä hoidoilla onneksi umpilisäkkeen syövän ennuste on ratkaisevasti parantunut. Olin ko. leikkauksessa reilut 5 vuotta sitten, alussa kävin kontrolleissa 3kk, sitten 6kk ja nyt vuoden välein. Kaikki hyvin edelleen. Toki leikkaus oli rankka (10 h) ja sytostaatit päälle.
Tsemppiä kovasti,
Hei.Tehtiinkö sinulle ns.HIPEC-hoito.Miehelleni ei voitu sitä tehdä,koska kaikkia ei pystytty poistamaan.Hän toipui hyvin leikkauksesta ja olosuhteisiin nähden voi hyvin.(leikkaus kesti 5h) "Myrkyt" aiheuttavat jonkin verran sivuvaikutuksia.Pahinta on jalkapohjat joista nahka lähtee ja iho todella ohut.Lenkeillyt on häneltä ohi "toistaiseksi" Kuntopyörän ostimme millä hän pystyy kuntoansa ylläpitämään.FaseBookissa on PMP ryhmä joka miehelleni on tärkeä(.Hän ei olekkaan ainoa Suomessa joka joka on tähän "paskiaiseen" sairastunut) Ja kiitos
TSEMPEISTÄ :)
Mieheni syntyi 1202 1951 ja nukkui pois 1202 2016.Sain olla hänen vierellään loppuun asti.Viimeiset sanani olivat hänelle,Tiedäthän että rakastan sinua yli kaiken ja hän vastasi joo pidin kädestä kiinni ja toivotin hyvää matkaa sinne jonnekkin.Hänen pois lähtönsä oli kaunis,ei ollut kipuja ja hänellä oli turvallinen olo.
Osanottoni. Voimia sinulle. Kirjoitit asiasta kauniisti.