Aloitus

On alavire päällänsä noin henk. koht. Olen seurannut vuosikymmeniä kuunvaiheita mielentilailmastoon omassa elämässäni. Nyt on lähellä maan varjoa. Taitaa olla ma. 8.7 kun kun uusi kuu tehdään. Aloitusideoita ei pirskahtele pintaan.

Hyvä makriina, mutta sanoisinko, kuten se entinen palopäällikkö, joka tuli myöhässä palopaikalle. "Väärin sammutettu"!!!

Aloituksessa siis pitää olla aihe, josta keskustellaan.

Mitähän jos kävisimme pohtimaan taas sitä nuorisotyöttömyyttä? Ensin oli otsikot, että opiskeluja täytyy lyhentää ja nyt esitetään, että jopa kolmekin vuotta olisi sitä oppivelvollisuutta lisää?

Toki se selvisi jo minullekin, mistä oli kysymys ja nythän ilmeisesti on jo kesätyöpaikat jaettu, kuten termi kuuluu, suhteilla.

Mutta onhan se tosi, että nuoren on vaikea saada töitä, jos käy ilmi, että vanhemmat elävät sossulan avustuksilla ja jopa auttavat jälkikasvunsakkin samaan "ilmaiseen" rahaan.

Minun lapsenlapseni tyttö 9-v oli heti valmis, kun iskänsä esitti, että hänellä olisi tarjota sellaista papereiden laminointia. Heti tiesi, mistä on kysymys. Oli jo nähnytkin, kuinka se tapahtuu.

Poika (nyt 7-v) taas on "liikemies" jo syntyessään. On tästä kolmisen vuotta, kun hän osti omilla rahoillaan pipareita ja siskokin olisi halunnut niitä. Saihan sisko, mutta ne maksoi!!!

Siis nyt kaikki tuttavat ja tuttavan tuttavat ja heidän lastensa,....siis lastenlastensa työllistyminen, kuinka se onnistui?

Toki siihen vaikuttaa, ovatko he maaseudulta, pikkukaupungista vai peräti pääkaupunkiseudulta, mutta saivatko he kesätöitä tai opiskelupaikkaa, mikäli olivat jo peruskoulun suorittaneet?

Itse olen aika vieraantunut moiseen ongelmaan, koska omat lapset lähentelee jo minun ikääni ja nuo pikkuiset eivät tarvitse toistaiseksi huolehtia moisia ongelmia.

Siihen mennessä kun ovat työkykyisiä saattaa aikakin olla jo paremåi! Onhan tuosta ollut puhetta mediassakin, koulutuksen lyhentämisestä. Oppipoikasopimut on hyvä asia, edellyttäen työantajan yhteiskunnallista vastuuta mukautua, ja luottaa nuorisoon.
Ainoa keino muuten kasvattaa itseluottamusta nuoreen mieleen, on osoittaa että uskoo ja kannustaa häntä.

Pojanpoikani työllistää omassa rakennusfirmassaan omat poikansa, nuorimmaisen ollessa vielä koululainen, mutta työhön oppimenen on tärkeää kehitykselle.

Tyttäkaartissa kaikki ovat työelämässä, ja yksi on alan opiskelun aikana Viikin koetilalla, karjaa, hevosia ja maatalouden eläimiä hoitamassa. Mukavia kuvia tulee faceen ruokinta rehuannoksista juhannuksenakin,...eivät ne ilman ruokaa pärjää:D

Tuosta opiskelusta nykyään, -- käy se halukkailta työn ohellakin, nuorin tytöistäni on piakkoin valmis sairaanhoitaja. Iltaisin on kyllä painuttava nukkumaan jo klo 21.00, joten silloin on puhelin kiinni tietty :)

Ukkonen etelässä sai niin ramasevan iltapäiväolon, että nyt vasta on virkeämpi ilma.

Hyvä Makriina, mukana ollaan:D

En ole suupaltti, enkä kolumneitten kirjoittaja,
mutta jotain ihanaa on mulleki tapahtunu,
lapsenlapseni valmistui lääkäriksi, toiset tulevat perässä,
onni kukoistaa vaikka itsellä onki toinen jalka haudassa,
teillä kaikilla näyttää elämä kukoistavan, luoja on siunannu teitä,
harvoin vastaan kenenkään viestiin, enemmän lueskelen vain teidän juttuja,
nyt sain kimokkeen jotain sanoa, kun monella näytti menevän loistavasti, piti minunki hiukan kehasta kun on aihetta olla onnellinen jälkikasvusta.

Minun aloitukseni, huh huh.
En osaa enää aloitella enkä edes keskustella

.Kävin arkistossa lueskelemassa vanhoja juttuja noin pari päivää sitten.
Ihmettelin, olenko minä todella saanut noinkin paljon kelvollista luettavaa.
Sain toiset kin mukaan ja siitä sai taas uuden kimmokkeen jatkoon.

Ehkä ei silloin puhuttu kylläkään niin paljoa maailman olosuhteista kuin nykypäivinä, mutta tuntui todella mukavalta lukea mitä siellä oli, ja huomata että olen ainakin joskus osannut.

Kun kuulun ilmeisesti tällaiseen ´omituisten otusten kerhoon´, niin tänä aamuyönä heräsin puol kolmelta nukuttuani kyllä neljä ja puol tuntia. Tämä intuitioni johdatti minut avaamaan telkkarin, siellä oli meneillään Kolmannen asteen yhteys elokuva. Nyt ei olis ollut ollenkaan väliks antaa intuition johdattaa, mutta minkäs teet.

Olen mahottoman herkkävaistoinen ja altis sille ns. samastumiselle, esimerkiksi elokuvissakin, otan kaikki niinku ´tosissaan.´ No istua toljotin kaiketi puoltoista tuntia, imin taas liikaa itteeni tällaisen tieteisfantasiaelokuvan tapahtumia, olin siellä ufotapahtumien keskellä. Yleensä vältänkin tietynlaisten elokuvien katsomista, koska ne vievät sitten moneks ajaks niinkun mukanaan.
Esimerkiks psykologiset trillerit, Psyko ja Inho ovat riittäneet minulle, enempää sekavuutta en haluakaan. En mää tuotakaan loppuun asti katsonut, riitti sekin. Enkä koskaan ole mitään väkivaltaelokuvia katsonutkaan, en varmasti ole jäänyt mistään paitsi, tosielämässäkin olen välttynyt näkemästä väkivaltaa suoraan silmästä silmään. Joutunut kyllä tietämään, miten hirveää on henkinen väkivalta, en itse kokenut.

Niin, miksi ei olisi ufoja, tunnistamattomia aluksia, samoin elämää muuallakin kuin maapallolla. Minullakin on kokemus mahdollisen ufon näkemisestä siellä erämaassa, Ruunaanjärven mökillä, siitä varmaan aikaa nelisenkymmentä vuotta. Istuimme mieheni veljenvaimon kanssa laiturilla iltayöllä, yht´kkiä rupesimme kummastelemaan valtavan kirkasta valoilmiötä sellaisesta suunnasta, jossa varmasti ei ollut asutusta siihen aikaan. Se oli aika kauan metsän yllä, sitten hiljalleen nousi ylös ja pian hävisi. Tuli kummallinen tunne, ei pelottava, oliko se ufo. Manittakoon, ettei ´piristys- tai nukutusaineilla´ollut osuutta asiaan. Ihan selvin päin olimme

Sitten....olenkohan tavannut joitain ufoihmisiäkin. Sellaisia eteerisiä, kuin ei ruumiin, kehon painoa olisi ollenkaan. Olen joskus halannut paria ihmistä, no niinkuin nyt halataan, heissä ei niinkuin ollut mitään fyysistä tunnetta, kuin ilmaa olisi halannut. Se tuntui pahalta.

No tulipa juttua, parasta kai lähteä vielä pienet unoset ottamaan, jospa ajatukset palautuvat arkisiin uomiinsa taas.
Tuo Steven Spielbergin ohjaama elokuva on kai jo 70-luvun tuotantoa.

Oliver Stone sanoi;

"Bravo. Pitäkää se linja. Toivottavasti hallituksessanne on jumalauta sen verran kipinää. Teidän pitäisi edustaa jotain, seistä joidenkin asioiden takana vahvemmin. Maailmalle täytyy näyttää, että Yhdysvalloille voi sanoa ei. Ilman moninaisuutta meillä ei ole mitään. Kaikista tulee amerikkalaisia."

Miksi liian moni suomalainen on kuin kaupunkilaishiiri, nyyköttää jossain nurkassa ja joojottelee?
Kiittää, jos hänet edes havaitaan?
Miksi meidän pitää olla EU:n partiopoikia, jotka toteuttavat direktiiveja jo heti, kun niitä kaavaillaan?

Onko mennyt aika tuhonnut kaiken sankaruuden, onko nyt vain aika orjuuden?
Miksi me olemme Euroopan amerikkalaisin kansa??

Yhdysvallat on kielteistä kritiikkiä ansainnut, mutta kun terroristit pääsevät tekemään sellaisia tekoja kuin esm. New Yorkin pilvenpiirtäjien kaatamiset, niin ainakin minun on helppo ymmärtää hätävarjelun liioittelulta tuntuva huolellisuus ihmisten , maahantulijoiden taustojen perinpohjainen tarkistaminen.