Sanovat talojen tekemisien ja remonttien olevan avioliittoja rikkovia tahtumia, vähintään reippaasti tapellaa ja piestä helskytellään aviosiippaa.
Mulle se homma on aina ollut matka uusien materiaalien mailmaan ja nytkin törmäsin siihen ihanuuteen .
Niinkin yksinkertainen asia kun kattotiili meinas saara näinkin rauhallisen miehen kynsimään niskavillojaan ja pikkasen ähisemään.
Kattokaas kun nykyajan rautakaupat on ku huoltoasemia, siel peränurkas myyrään jotain remppatarvikkeita,kuulema.
Kauniit ristallit killuu etuosas ja monen näköstä mattoa on siin kromin välkkeisen kahvilan vieres hyvin esillä,kuikas muuten.
Mä kaipasin sitä yli neljäkymment vuotta palvellutta nukkavierua ,kessun hajusta pikku ukkoa ,sellast tapettiin sekoovaa ,mut jumalaisen tieron omaavaa messiasta,kun se aukasee suunsa niin siihen voi kattoo ku pöllö aurinkoon.
Ei ollut ,oli vaan nuoria pikkasen innokkaita mut täysin tietämättömiä jotka ekana yritti kätkee hämmennyksensä ja sit pakenivat näyttöruurun pariin.
Missä on työnohjaus, itte opiskelu ja ammattiylpeys.
Tässä asiassa en allakirjoita sanontaa et ,mailma on nuorten ,on se vanhojen ammattiihmistenkin vaik ne ei ehkä osaa nettiä selata niin sujuvasti.
En hakenut sen kummallisempaa kun vanhoihin ruorejakoihin sopivaa matalaa tasaaaltoista tiiltä.
Mä säälin asiakasta joka menee rautakauppaan täysin tietämättömänä ja on sen täydellisen tietämättömyyren varassa neuvojaan jakavan kaartin armoilla.
Itte lösin tietomieheni vanhasta kattotimpurista joka oitis kertoi kuka ja missä niit viel valmistaa,oli taskumatin arvonen tieto.
Tuli vaan mieleen mitkä on kauppiaan ajatukset kun henkilökuntaas valikoi,hyvää halvalla varmaankin.
Mulle se homma on aina ollut matka uusien materiaalien mailmaan ja nytkin törmäsin siihen ihanuuteen .
Niinkin yksinkertainen asia kun kattotiili meinas saara näinkin rauhallisen miehen kynsimään niskavillojaan ja pikkasen ähisemään.
Kattokaas kun nykyajan rautakaupat on ku huoltoasemia, siel peränurkas myyrään jotain remppatarvikkeita,kuulema.
Kauniit ristallit killuu etuosas ja monen näköstä mattoa on siin kromin välkkeisen kahvilan vieres hyvin esillä,kuikas muuten.
Mä kaipasin sitä yli neljäkymment vuotta palvellutta nukkavierua ,kessun hajusta pikku ukkoa ,sellast tapettiin sekoovaa ,mut jumalaisen tieron omaavaa messiasta,kun se aukasee suunsa niin siihen voi kattoo ku pöllö aurinkoon.
Ei ollut ,oli vaan nuoria pikkasen innokkaita mut täysin tietämättömiä jotka ekana yritti kätkee hämmennyksensä ja sit pakenivat näyttöruurun pariin.
Missä on työnohjaus, itte opiskelu ja ammattiylpeys.
Tässä asiassa en allakirjoita sanontaa et ,mailma on nuorten ,on se vanhojen ammattiihmistenkin vaik ne ei ehkä osaa nettiä selata niin sujuvasti.
En hakenut sen kummallisempaa kun vanhoihin ruorejakoihin sopivaa matalaa tasaaaltoista tiiltä.
Mä säälin asiakasta joka menee rautakauppaan täysin tietämättömänä ja on sen täydellisen tietämättömyyren varassa neuvojaan jakavan kaartin armoilla.
Itte lösin tietomieheni vanhasta kattotimpurista joka oitis kertoi kuka ja missä niit viel valmistaa,oli taskumatin arvonen tieto.
Tuli vaan mieleen mitkä on kauppiaan ajatukset kun henkilökuntaas valikoi,hyvää halvalla varmaankin.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Muistui.
Taannoin olin jossain rautakaupassa haeskelemassa jotain. Hupaisa episodi. Vanhempi mieshenkilö jotenkin ihmeessä onnistui yhyttämään käytävältä asiakspalveluhenkilön. "pitäisi laittaa valaisin kattoon ja sitä varten pitää porata kivikattoon reikä proppua varten. Tarvitsen laadukkaan poran terän, löytyykö teilä sellaista?.
Melkein kuuli kun asiakaspalvelija taputti sisäisesti käsiään kun johdatteli miestä poranterähyllylle ja kuulin kysyvän "onko teillä laadukas porakone?"
Ei kaupoissa ole tuotetuntemusta nykyisin paljoakaan. Pahinta homma on jossain puhelin/tietokonekaupoissa. Mallit vaihtuvat niin tiheään, että ei niitä osaa ulkoa kukaan. Sama katella ite netistä tiedot, koska myyjät kuitenkin enstöikseen avaavat valmistajan kotisivut ja alkavat sieltä lukemaan speksejä asiakkaalle.
Myyjäksi pääsemisen perusedellytys on kaupallinen koulutus. Etenkään kesäaikaan aivan turha kysellä asiakkaspalveluhenkilöiltä yhtään mitään, kun vakkarit on kesälomilla. RAkennustavara kauppa niin laaja- aöaista tietoa vaativaa, että se vaatii pitkän työkokemuksen ja päälle vielä jatkuvaa opiskelua tuotteista.
Oletkos asioinut putkiasioissa? Meinaan vaan, ostit osan, minkä tahansa, takuulla on ainakin vääränlaiset kierteet.
=DW=
Mulla on remonttimiehen paperit laivan konehuoneest niin et kyl mä putkien kans pärjään ,joskus sorvates piti kattella ,metallin sorvaajan käsikirjaa.
Unohtui.
Nuo rakentamisesta johtuvat perheriidat koskee lähinnä nuoria ihmisiä. Kakarat, duunit, talonteko, ei tunneta toisiaan. Vanhemmiten rempat menee lupsakkaasti, tiedetään särökohdat ja yhteistyö on saatu pelaamaan vuosien varrella. Kun meitsi tekee remppaa, vaimo häipyy jonnekin neuvomasta :D
=DW=
Oikein hyvä keino nostattaa yhteishenkee on pitää vaimo työlistettynä siin rempassa.
Koko ajan ne pienet käret tulee kainalon alta ja kuuluu,anna ku autan.
Nuorempana se hermostutti mut nyt osaa suhtautua,kun tehtiin mökkiä ei ollut ku seinät holvin päällä ja vaimo seiso siel reeva pattinkien joukossa ja mittaili verhojen kokoo.
Laitto asiat ns tärkeys järjestykseen.
Kun luin tuon aloituksesi, niin mielessäni taas siunasin niitä kahta taivaallista remppamiestä, jotka tiesivät, miten mikin ongelma kotini remontissa ratkaistaan.
Kun ostin tämän kodin, tiesin, että kaikki menee uusiksi. Ne harvat kerrat, jotka kävin rautakaupassa pienillä hankinnoilla heidän aikaansa säästääkseni, aiheuttivat siellä kaupassa melkoisen epätoivon. Ihan sama kokemus kuin sinulla.
Luoja siunatkoon kaikki kunnon vanhanajan ammattimiehet, arvostan todella heidän osaamistaan.
Älä viitti, iso mies, on niistä vaimoista muutakin hyötyä :-))
Niinhän mä just sanoin ,vaimot on ehtymätön ilon ja riemun lähde miehelleen.
semmosia aarteita.
Kyllä mä tiesin, mitä tarkoitit, kunhan kiusasin ;-)).
Ja hukassahan me vaimotkin olisimme ilman rakkaita puolisoitamme.
Niinkuin jakkara ilman yhtä jalkaa.
Sen verran hölmö oon et omaani kehun,ei se mekaniikast mitään ymmärrä mut jos se sanoo et autost kuuluu joku outo ääni niin kannattaa uskoo ,sil on herkkä korva.
Yli nelkyt vuotta ollaan toisiamme tuupittu oikeeseen suuntaan ylämäessä kontattu ja alamät menty juoksun nytkää.
Vaimon herkistä korvista saattaa olla hyötyä, vaikkeivät mekaniikasta mitään ymmärtäisivätkään, niin se on. Joskus tietysti saatamme olla vähän liian herkkiä sanomaan, mutta pitkän, hyvän avioliiton salaisuus lienee selektiivinen kuulo, puolin ja toisin.
Aina kehutaan, kuinka tietäviä ja taitavia apteekissa ollaan.
Pari viikkoa sitten ostin erästä hivenainetta. Kysäisin samalla työhönsä ky**iintyneen näköiseltä myyjältä, voiko sitä käyttää Marevanin kanssa.
Hän naukaisi, että sehän on vain hivenainetta.
En tullut hullua hurskaammaksi.
Sama se on viinakaupassakin.
Käväisin eilen ja kysyin myyjältä, josko Sorbus sopii lenkkimakkaran kanssa.
Heittivät pihalle ja pullokin jäi saamatta.
On se niin väärin.
Luulisi sopivan, ainakin kuin lihapullat hajuveteen.
Serkkuni olisi sanonut, ettei hän tiedä, koska on absolutisti.
Muistakko viel asemapäälikön eli punapään?
Keltähän hän ystävällisesti kysyy?
Minä tiedän ja muistan punapään, mutten raiteilta muista kuin vaihdemiehen.
?
Mikä?
=DW=
Tolta sorpusta kaipaavalta kai kyselin mut väliäkös hällä,pääasia et tietoo on.
pentuna niit pottuja keräiltiin .
Välillä sinä puhelet niin ylimaallista kieltä, että viheltää yli minun kiireeni. :))
Tarkoitatko, että viinapulloja?
Se asemapäälikkö oli jotain punaviintä,halpaa ja hyvää sen ajan syrjäytyneet joi sitä ilman temperointia.
Minuu on joskus syytetty liiasta selittämisestä ja tulee tiivistettyä tota sanomaa.
On hyvä juttu kun kysytään jos ei tajuu,mä oon itte innokas kyselijä.
Asemapäällikkönä oli punapää, Nordfors:)
Tuli kumma kihelmys, kun setä oli vaihdemies, ja punapäistä on puheltu ennenkin.
Ei tullut mieleen mehukauppa, jossa en ole koskaan asioinut.
Vaikkeihan se mitään merkitsekään.
On järkyttävää, jos ei temperoi? :))))
Äiti aikoinaan keräsi naapurin sedän Sorbus-pullot, jotka hän laittoi roskiin.
Äitini oli absolutisti. Saipahan muutaman pennin, kun palautti putelit.
Aha, nutikka.
=DW=
Niin väärin@
Ei mikään ihme jos heittettiin ulos, kun eihän sorbusta enää edes myydä, ei vuosiin.
Sorbusta ei varsinaisesti ole ikävä. Mutta sellainen jalo juoma kuin Vinetto, se oli tympeetä, kun se lopetetiin. Vaikka noilla kahdella juomalla onkin laisensa maineensa, Vinetto oli mun mielestä erittäin hyvän makuista. Ei sitä usein tullut ostettua, mutta satunnaisesti kuitenkin. Keräilijät tyhjensivät Vinetot kaupoista, kun tuli uutinen sen lopettamisesta. Vinetto tänään kalliimpaa kuin jallu mustilaiselta ostettuna, sitä kun ei valmisteta enää. Aina muuten ihmetyttänyt, millä kriteereillä joku viininkeräilijä voimyydä kalliilla viinejä, joita itse ostanut halvalla, ja miksi taas joku muu yksityisen viinakauppa onkin sitten laitonta....
=DW=
Päivällä eräs tuttavani etsi invertteriä. Eräässä kaupassa myyjä katseli tietokoneelta ja sanoi siellä sellaisen olevan, muttei tiennyt että miltä osastolta etsiä. Miespuoliset myyjät kun olivat vapaalla.
Keväällä ostimme maalia ja koska myyjä ei tiennyt mikä maali olisi ollut sopivimpaa soitteli asiantuntijalle ja hänen opastuksellaan saimme sopivat maalit.
Rakennusvaiheessa taitavat olla miesväen hermot aika kireällä. Eipä niille oikein osaa esittää asioita juuri miltään kantilta vaikka miten hienovaraisesti yrittäisi, hepuli on useinkin seurauksena.
Rempassa pitää ensin neuvotella mitä tehdään ja miten tehdään. Eiköähän se sopu joskus ehkä löytyne. ;-)
koti-kiusattu / Puhut asiaa. Nykyaikana tuollaisten asioitten kyselijää jossakin nyky-rautakaupassa pidetään puusta pudonneena ja välillä vähän säikähtäneenä.
Katsellaan toinen toisiaan, merkitsevästi kulmiaan kurtistaen ja sanotaan " suunnittelija on valitettavasti lomalla, voitko soittaa viikon kuluttua".
Niissä on mukamas asiantuntemusta. Kattia kanssa. Kun jotakin asiaa kysyt, haetaan tietoa tavaran toimittajien prosyyreista. Saman tiedon, vähemmällä vaivalla, saat itsekin.
Kaikki tieto rakentamisesta ja tuotteista on tavaran valmistajien tietoa. Vanhaa tietoa ei löydy enää kun meiltä vanhemmilta "saneeraajilta".
Noista Kattotiilistä. Saitko jo tietoa. Jos - niin mistä. Vinkkaa- Kiitos.
Olen itse parhaiten löytänyt jopa tiiliä, isojakin katollisia, eri profiileilla, kun ajelen jonnekin Forssan seutuville ja kyselen Koijärven Pietilän Reijon putiikista. Jos siellä ei tiedetä, niin ei missään.
Siellä on vanhojen maatilojen latojen kätköissä aarreaittoja. Vihjeenä - Kossupullo on kovaa valuuttaa. "Kukaan ei tiedä varmasti, mutta voisi tuolta kysellä" menttaliteetilla -hämäläiseen tapaan.
Mistäs ne Kauppiaat niitä tietäjiä palvelukseensa saisi. Koulutettua työvoimaa vanhan korjaukseen, (niillä palkoilla) ei löydy. Vanhojen timpureitten hiljainen tieto on vakan alla. Sitä ei juuri kysellä, eikä olla halukkaita maksamaan. Nyt kaikkinaisen korjausrakentamisen taitajille olisi kulta-aika. Jos saisin tuon pumpun taas kuntoon, niin kamppeet pakuun ja paanalle. Kysyntää olisi vaikka kuinka paljon. itse saisi hinnan määritellä. Nuorille - noin vaan - vihjeeksi.
Mehän oltaikin rautanen rytmiryhmä jos yhres liikkuttais,hommatkin alettais jos joku nostas timpurin katolle.
Olen muuten niin hurja et puol leikilläni olen kolmatta alotusta elämälleni ajatellut.
Velipojan kautta tuttavan tuttava ja tiiliä tehrään Aurassa.
Olen itte niin onnellises asemassa et sepelvaltimo tauti on aisoissa.
Voi pojat että puhutte asiaa! Eipä naisimmeisen paljon kannata mennä tietämättömänä tyhmiä kyselemään varsinkaa näin kesäaikaan,sortamatta mitenkään kesämyyjiä jotka sanovat sopivasti juuri aloittaneensa työt ja näin ollen katoavat etsimään muka kokeneempaa ja vanhempaa myyjää.
On jonotusnumeroa,joku pitää pitkän esitelmän jostain nippulasta ja nappulasta,valmista ei meinaa tulla millään,on varattava aikaa ja paljon selvitäkseen jonkinlaisena ostajana kaupasta.
Miten nuo isot rautakaupat pysyy pystyssä,kuka ne rahoittaa,tuntuu kuin siellä hehtaarihalleissa ei olisi asiakkaita mutta ans olla kun saat kuin saatkin ostoksesi tehtyä ja menet kassalle,eikös vaan juuri samaan aikaa kehity jono joka seisoo jonkun ostoksen takia missä ei ole jotain koodia ja kassa yrittää tavoittaa myyjää juuri siltä osastolta onnistumatta.
Sitten lähtee itse katsomaan ja jono hikoilee...voi kuin monet kerrat olen lyönyt tavarat lähimpään hyllyyn ja painunu ulos.
Ihan sama kuin ruokakaupassa joku unohtaa punnita banaanit ja kassa taas kipittää jonon seisoessa...
Vanhan ajan ammattimiehiä tarvitaan,sellaisia joilla on tieto ja taito pääkopassaan eikä jossain ohjekirjassa,kts.svulta se ja se,näin se on.
joo vähän ihmetyttää tämä nykyrakentaminen, ja sisustaminen, mitä rumempaa, sitä kalliimpaa.
Mulla on vasemassa kiveksessä semmoinen tuntuma, että kymmenen vuoden päästä on taas joku rakennusongelma joka johtuu nyky rakenamisesta
Miten sinun pallosi on tähän asti onnistunut ennustuksissaan?
Kannattaako tulla ringaamaan?
onhan sieltä jotain tirahtanut, kun on vaan tarpeeksi kauvan puriiteltu.
60 ja järki pois.
Mikä on talous???
Sotavelka---???
Herää valvomaan, nyt on nyt, 2013!!!
Mun talouren kivijalka on kasinoarpa jääkaapin ovessa,en oo hennonnu raaputtaa ettei kivijalka sortuis
Mulla talous on taattu. KOP- roopessa 5 penninen, matopurkki ja onkivapa saunan terassilla. Se on huono mies, jos akka ei enää elätä.
Eiköhän tuo sen tee vastakin, koska kumminkin koko ajan huomauttelee jotta" miksi teit ja kui noin ja joko taaas". Tykkäähä se, ilman muuta. Ei se muutoin ois nuin huolissaan meikäläisen hyvinvoinnista ja jatkuvasta sivistämisestä.
:)) ai vanhuuden varako se siinä :)), kylläpä nauratti..kiitos k/k.
Mua nauratti, hauska kommentti.
Pari viikkoa sitten ostin vanhoja -40 luvun kattotiiliä parisataa kappaletta, 50 senttiä kpl, tämä siksi kun pikkulaajennukseen täytyi saada mieluummin samoja kuin päärakennuksessa. Nämä sementtitiilet on heikkoja, ei voi päälle astua. Uudet on lujia, ja huomattavasti isompia kuin vanhat.
Uuden tiilen ruodejako lähtee yleensä 35cm alaspäin, vanhat jaot voi olla liian "tiheitä", uusille, kivet menee liikaa päällekkäin.
En puutu noihin rautakauppa-asioihin, kun mies ne useimmiten hoitaa. Joskus olen päässyt mukaan ja ihmettelevin, suurin silmin katsonut kaikkea sitä nippelien ja nappelien paljoutta.
Kaikkea sieltä löytyykin.
Vastannut olen jos on kysytty mielipidettä ja joskus kysynyt, että mikä tuo on. :))
Remonttia on tehty, hartaasti ja kauan, joitain vuosia sitten.
Mutta välit ovat säilyneet hyvinä, olen saanut toimia avustavana perheenjäsenenä, pidellä laudan toisesta päästä kiinni ja tehdä jopa lattiaa valmiiksi.
Ja hirveen paljon olen oppinut kaikenlaista, kuten sen, miksi mittojen täytyy olla just millilleen ja jetsulleen, kun jotain tehdään. Tämmöiselle hälläpyörälle siinä olikin oppimisen aihetta ja ihmettelemistä.
Enkeli
Ei karjalainen voi omia hälläpyörä nimee itelleen,se on hitaiden nimitys.
Ai ei vai voi, onko välillämme kielimuuri, käsityseroja tai jotain muuta vakavasti otettavaa? ;))
Noh, mie olen sitten hätähousu..
Hyvi ymmärrettä,mie ja sie mää ja sää.
Nyt mä lähre niit tiilii ostama.
Viiteen vuoteen ei ole yhteisymmärryksessä ongelmia ollut, tuskin tuleekaan.
Mie menen putsaamaan mustikoita, mutta ekaksi keitän kahvit.
Tarvitsen lisää puhtia.
Remontti voidaan käsittää joko tarpeellisena kodin tms parannustyönä tai sitten harrastuksena tai peräti elämäntyönä.
Mie en ole harrastelijanikkari, joten hankin ammattilaisen tekemään tarpeelliset kodinparannustyöt. Tulee nopeammaksi, halvemmaksi ja jälki paremmaksi kuin jääräpäisesti itse sähläten. En ole myöskään ammattilainen joten elämäntyöni tein/teen muissa hommissa.
Viimeksi kun tätä rakentelua kirjoiteltiin, kirjoitin ruskettuneesta vatsa-nahastani.
Leca-harkkoja kantelin voimieni mukaan, eli yksi kerrallaan.
Ilta-päivällä oli nahkani vaaleita naarmuja täynnä.
Olisinkohan ollut 8-vuotias, ja olisikohan silloin ollut rauta-kauppojakaan?
Jostain kuitenkin kuorma-auto toi niitä harkkoja loputtomiin.
Ja aikanaan sain toka-kerroksesta sitten oman huoneen.
Ei hassunpi suoritus.
MIkä tätä nykyistä rakentamista vaivaa?
Uus-avuttomuus, vanhat asian-tuntijat, jotka ovat kuolleet pois?
Ei kai vaan ole niin, että ostatte aina väärän-kokoiset kynsi-saksetkin?
H.
hunksz - nykyaikana rakennusmateriaalit ovat sellaista kemiallista mössöä, joka ei käy läheskään aina yhteen vanhojen rakennus - materiaalien kanssa. Näitä uusia eristeitä ja laasteja kun läimäset vanhan pintaan, on rakennus alta aikayksikön pilalla.
Vaikka oliskin tietoa tekijöillä korjausrakentamisesta, niin ei olekaan enää tietoa myyjillä, mitäpä tököttiä myyt tarvitsijalle.
Ei hirsitalon ikkunan karmeja passaisi oikein tiivistellä seinään millään polyuretaanilla. Jostakin pitäis löytyä oikeaa tappuraa tiivisteiksi. Joka paikkaan iskettävä muovi ja uretaani on vanhalle rakennuskannalle pikamyrkkyä.
Nykyiset muovimaalit, ilman sammalsuojaa, ovat varmin tapa tuhota uudenkin talon seinät. Siitä vaan nykyrautakaupan pojanklopit ja pirtsakat naismyyjät eivät ole edes juttua kuulleet. Monta muutakin asiaa on hävinnyt markkinoilta, ilman korvaavaa oikean laatuista tuotetta. Sitä kun suojellaan direktiiveillä ihmistä, tuhoten ihmisen pesät homeilla. Kaipa se on sitä kaupan kierron nopeuttamista.
"Tase pappa"
Juu, asiaa puhut taas kerran.
Kuten kuvasin, rakentamisen ajoistani on jo kauan.
Pari rauta-kauppa-vierailuanikin liittyi muinaisiin työ-tehtäviin.
Mutta luulisin hyvin pystyväni kuvittelemaan. Minä kun olen nörtti ja rauta-kauppaa harrastetaan tässäkin harrastuksessa.
Harrastukseni raudat ovat kylläkin monipuolisenpia kuin Latta-raudan eri ilmentymät.
Ei ole yksi eikä tuhat kertaa, kun olen joutunut tukkimaan myyjän suun turhalta tutinalta.
Peehanan sähköiset paimen-pojat, aina ovat niin olevinaan, kun ostaja ei ole kovin silo-poskinen enää. Onneksi alalla ei ole tyttöjä, en tiedä mitä minä sitten tekisin.
H.
Jos joku hyvää vanhanajan maalia kaipaa...http://www.virtasenmaalitehdas.fi/tuote/virtasen-4-oljyn-laatumaali/
niin kannattaa tutustua. Virtanen toi reseptin jenkeistä 60-luvun alussa.
Museonamanuenssi kertoi muutama vuosi sitten feistufeis etteivät he voi käyttää Virtasen maaleja kun Virtaselta ei suostuta kertomaan mitä maali kaikenkaikkiaan sisältää:)
Tämänpäivän tilannetta museoviraston suhteen en tiedä.
Ja sitten....älkää tehkö..jos haluatte maalien takuun olevan voimassa!!!
Olen ohentanut kaikkia maaleja valopetroolilla, ihan vaan siksi kun valopetrooli on suht'edullista:)
Nykyajan säkkitavara rappauslaastit on tälläisen vanhemman rapparin mielestä pirullisia kun eivät irtoa norsunkorvasta kuin venumalla, työkaluja täytyy pestä varttitunnin välein tai joutuu rälläkällä putsaamaan ne, itsetehty kalkkilaasti lähtee kauhasta paljon paremmin ja on muutenkin helpompi hiertää.
http://www.virtasenmaalitehdas.fi/tuote/virtasen-4-oljyn-laatumaali/