Asun kämppisten kanssa, töissä tapaan satoja ihmisiä päivittäin, monet on kanta-asiakkaita jotka kertoilevat kuulumisiaan. Työkaverien kanssa viihtyy töissä.
Olen yksinäinen.
Kämppiksillä on omat menot. Työkaverit eivät pyydä minua mukaan vapaa-ajalle, eivätkä ole pyyntöihinikään myöntävästi vastanneet. Olen lyhyen ikäni muuttanut paikkakunnalta toiselle, joten vanhojakaan kavereita ei juuri ole, muutama hassu toisella puolen Suomea.
Onko se vain niin, että yksinäinen ei osaa ystävystyä?
Tutustun helpohkosti ihmisiin, ja kohtelen yleensä ihan tuntemattomiakin hyvin ystävällisesti, vaikka olenkin aika ujo. Tutustutan myös toisia ihmisiä keskenään (mm. uudessa työpaikassa järkkäsin tutustumisiltamat kun toiset vain voivottelivat kun eivät ketään tunne),
mutta kovin usein käykin niin, että itse jään yksin ja toiset ovat löytäneet uuden parhaan kaverin, puolison, tai jos yökerhoelämästä on kyse, nämä yhteen ujuttamani tuntemattomat lähtevät samaa matkaa kotiin...
Olen netistäkin tavannut muutaman kaveria hakeneen, mutta en tiedä, onko ollut minusta kiinni, kun ei ole kaveria löytynyt :/
Yhden kanssa kemiat eivät vain tippaakaan kohdanneet, vaikka pari kertaa kahviteltiin, ja yhdestä taas ei kuulunut enää mitään, vaikka oli kuulemma tosi hauskaa ja oli yhteisiä mielenkiinnonkohteita.
En ehkä osaa pitää kaverisuhdetta yllä. En tiedä, mitä pitäisi tehdä, onko siihen ystävystymiseen joku koodi?
Tuntuu niin kummalta, kun töissäkin ihmiset, jotka haukkuvat minulle toisiaan selän takana ovat silti kuin parhaita kavereita ja viettävät vapaa-aikaakin yhdessä... en ehkä osaa olla ihminen.
Olen yksinäinen.
Kämppiksillä on omat menot. Työkaverit eivät pyydä minua mukaan vapaa-ajalle, eivätkä ole pyyntöihinikään myöntävästi vastanneet. Olen lyhyen ikäni muuttanut paikkakunnalta toiselle, joten vanhojakaan kavereita ei juuri ole, muutama hassu toisella puolen Suomea.
Onko se vain niin, että yksinäinen ei osaa ystävystyä?
Tutustun helpohkosti ihmisiin, ja kohtelen yleensä ihan tuntemattomiakin hyvin ystävällisesti, vaikka olenkin aika ujo. Tutustutan myös toisia ihmisiä keskenään (mm. uudessa työpaikassa järkkäsin tutustumisiltamat kun toiset vain voivottelivat kun eivät ketään tunne),
mutta kovin usein käykin niin, että itse jään yksin ja toiset ovat löytäneet uuden parhaan kaverin, puolison, tai jos yökerhoelämästä on kyse, nämä yhteen ujuttamani tuntemattomat lähtevät samaa matkaa kotiin...
Olen netistäkin tavannut muutaman kaveria hakeneen, mutta en tiedä, onko ollut minusta kiinni, kun ei ole kaveria löytynyt :/
Yhden kanssa kemiat eivät vain tippaakaan kohdanneet, vaikka pari kertaa kahviteltiin, ja yhdestä taas ei kuulunut enää mitään, vaikka oli kuulemma tosi hauskaa ja oli yhteisiä mielenkiinnonkohteita.
En ehkä osaa pitää kaverisuhdetta yllä. En tiedä, mitä pitäisi tehdä, onko siihen ystävystymiseen joku koodi?
Tuntuu niin kummalta, kun töissäkin ihmiset, jotka haukkuvat minulle toisiaan selän takana ovat silti kuin parhaita kavereita ja viettävät vapaa-aikaakin yhdessä... en ehkä osaa olla ihminen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei
Itsekkin tässä yksinäisenä olleena ylä asteesta lähtien tiedän miltä sinusta tuntuu kun ihmiset tavallaan tökkivät sinua syrjään mutta silti pitää jaksaa vaan yrittää niin kyllä se kaveri/puoliso löytyy jos taas ei tee mitään niin asiat pysyvät samoina kuin nyt.
Olen itsekkin etsiskellyt kavereita netistä jo pari vuotta eikä ole ainakaan viellä löytynyt vaikka olen lähettänyt sähköpostia heille jotka kaveria etsivätkin mutta eivät ole vastanneet jotkut ovat mutta hekin katoavat johonkin jossainvaiheessa. Uskon että he kuitenkin haluasivat muutosta mutta eivät uskalla tai luulevat olevansa huonoa seuraa mikä ei ole totta. Kun ihminen on kauan ollut yksin ja hänelle ei ole tapahtunut niitä tyypillisiä baari/kommelluksia niin eihän hänellä ole sen takia paljoa tarinoita kerrottavanaan ja jännityskin todennäköisesti vaivaa alkuun. Itse ukson siihen että seura tekee ainakin osittain kaltaisekseen kunhan jaksaa pyöriä yhdessä eri paikoissa se luo sen ystävyyden/kemian.
Tuo työpaikka haukkuminen on ihan normaalia koska ihmisillä on tapana yrittää päästä hyvään valoon pomon silmissä ja sen takia haukkuvat muita silloin kun tämä haukun kohde ei ole paikalla mutta kun on niin sitten ei uskalletakaan haukkua
Jokatapauksessa jatka yrittämistä suomessa on yli 5 miljoonaa ihmistä niin eiköhän joku ole valmis muuttumaan ja tulemaan kaveriksesi:)
hei!
Itsellänikin on ollut samanlaisia ns.ongelmia elämässäni varsinkin kun muutin uudelle paikkakunnalle. Aluksi en tuntenut ketään ja vieläkin vähän samanlaisia fiiliksiä, vain kämppisteni kanssa olen säännöllisesti kommunikaatiossa plus bestikseni, joka asuu eri kaupungissa.
Älä siis lannistu vaan kokeile jtn muuta! Omasta kokemuksestani netti ei välttämättä ole kaikkein tehokkain tapa löytää konkreettisia ystäviä mutta kasvokkain jutteleminen on vaikeampaa tietty. Ei sen keskustelun aluksi tarvitse olla mitään hirveän ihmeellistä, aika näyttää mitä kaverisuhteesta sitten tulee.
Kirjoituksesi perusteella vaikutat huolelliselta ihmiseltä, joten uskon että pystyt luomaan uusia kaverisuhteita sopivien ihmisten kanssa. : )