laihdutuksesta! Kyllä ukkokulta vois ilahtua jos läskin alta kuoriutuis kaunotar. Tämä kaunotar on kylläkin puolet 60?:sta mutta kyllä yli 6-kymppinenkin voi olla kaunis, mä ainakin olen!;)))
http://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/20130706027013282_v0.shtml
http://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/20130706027013282_v0.shtml
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minulla ei ole ukkokultaa, mutta kyllähän tuollainen ruho jo voimia kysyy, että jaksaa liikkeessä jotenkin pitää. On siinä sydän ollut mammalla kovilla.
Mikä mamma on 3-kymppinen nuori nainen? Minua ei mammottele kuin omani.
Jos 70 alkaa laihduttamaan kymmeniä kiloja, on lopputuloksena roikkuvat nahat.
Tämän ikäiselle on jopa terveellistä olla hivenen ylipainoinen, kuin alipainonen, sanoo tiede.
Eipä uhkaa niin osteoporoosi, sun muut peikot.
Valtava ylipaino on asia erikseen.
Pieni pehmeys on naisellista.
Kaunis olen minäkin, niin minun mieheni sanoo. Se riittää minulle.
Sori, kävin toisella palstalla lukaisemassa.
Mutta ihan sama on 60 .
Voisiko? Useampi ei, ja tässä tyhmiin aloituksiin osuva vastaus
http://www.iltalehti.fi/iltvluontojaelaimet/20130626026581586_v6.shtml
Montakohan leikkausta tuokin on vaatinut jälkeenpäin.
Kaikki kuuskymppiset on omalla tavallaan kauniita, kuten muunkin ikäiset.
Toisilla on massaa vähän vähemmän, toisilla enemmän.
Minä en kyllä pystyisi noin paljoa laihduttamaan, menis muutama kymmenen kiloa miinuksen puolelle.
Parempi aina, kun ei päästä itseään lihomaankaan noin valtavia määriä. Muutaman kilon saa helpommin tiputettua.
Kyllähän ois mukava nähdä ukkelin naama kun tollasena kellahtaisin viereen,,,,taits pelätä mua....tulis varmaan suorituspaineita..mun kans ei tartte pelätä mitään,tiietään jo omat rajoituksemme
Joskus alipainoisena tyttösenä viereeni istahti yli 100 kg painava samanikänen tyttönen. Jotenkin sain pakokauhun ja siirryin kauemmas. Nykyisin itselläni on muutama kilo ylipainoa ja en enää pelkää ylipainoisia tyttösiä.
Muistuu kuitenkin mieleen tuo ja yritän karttaa kilojen lisääntymisiä niin paljon kuin mahdollista.
Tänään pyörillessäni vastaan tuli nuoripari kävellen...nainen n. kolmikymppinen, oli hoikka kaunis lyhyine tummine hiuksineen.
Housujen lahkeet oli melkein polviin asti käärityt...molempien jalkojen proteesit näkyen.
Ajattelin että kaunis nainen oli ehkä onnellisin toimivista proteeseistaan...
Enpä tavoita viimeisen lauseeni ajatusta?
Kuka apuvälineitään koko ajan ajattelee, kyynärsauvoja tai monitoimikonetta.
Minä näen sieluni silmin, että hän iloitsi rakkaudestaan, eikä mistään proteeseistaan.
Voi kuules...enpä miekään tavoita ajatustais`.....mut` sillähän ei ole väliäkään....