Tyttäreni EI OLE nirso, vaan SUPERMAISTAJA!

Vaikka sanassa on super niin ei se nyt vaikuta ihan niin ihmeelliseltä, vielä jos joka neljäs on samanlainen super. Sillä voit toki selittää vähän, jos lapsesi voimakkaammin makuja maistaa ja siitä tulee ongelmia. Tarkoittaa kuitenkin sitä että sulla on isompi työ auttaa kokeilemaan ja syömään eri makuisia ruokia, ja ehkä otettava ne maut harjoituksen alle lievimmän kautta ja ajan kanssa. Kyllä se siitä! :)

En jaksa ottaa kantaa tuohon supermaistaja-termiin, mutta itse olen 36-vuotias ja yhä edelleenkään en pysty syömään oksentamatta tiettyjä ruokia ihan vain siksi, että ne ovat niin pahoja. Olen kuullut ihmisiltä mm. sellaisia kommentteja, että kyllä aikuinen ihminen pystyy syömään ihan mitä tahansa eteen tuodaan. Ei muuten pysty. En minä ainakaan. Eikä asiaa yhtään paranna se, että minua on lapsena pakotettu syömään sellaisia ruokia, mistä en lainkaan pidä. Ne ruuat saavat minut voimaan pahoin jo ajatuksesta. Ja todellakin voimaan pahoin. Jos haluaisin oksentaa, niin erittäin toimiva keino olisi ajatella sienien syömistä, mitä olen tehnyt viimeksi varmaan noin 30 vuotta sitten pakotettuna.

Uskon täysin, että makuaistini on paljon herkempi kuin keskivertoihmisen. Täytyy olla, koska muutenhan kaikki muutkin havaitsisivat ne kammottavat maut, mitä joissain ruoka-aineissa on. Ja minulle on ihan turha yrittää syöttää jotain ruokaa, missä on vaikka vain olemattoman pieni määrä sieniä, sillä minä sen kyllä taatusti huomaan. Huomaa, vaikka kukaan muu ei huomaisi. Ja sitten voin pahoin ja yökkäilen ruokapöydässä ja jätän ruuan syömättä.

Mainittakoon vielä, että syön kyllä ihan monipuolisesti ja suurin osa ruoka-aineista on mielestäni ihan hyviä, vähintäänkin kohtuullisia, syötäviä. Väitän ruokavalioni olevan paljon keskivertoa terveellisempi. Silti en voisi ikinä syödä tiettyjä ruoka-aineita, en vain pysty siihen.

No, minä olen ehkä ns. supermaistaja, mutta ei se ole tehnyt minusta nirsoa. Chiliä olen esimerkiksi pieninä annoksina oppinut syömään ja nyt pidän siitä. Liian makeaa ja suolaista en tykkää syödä. Minun mansikkakermarahkaani kaikki lisäävät sokeria. Enkä pysty syömään kaupan valmiiksi maustettuja jugurtteja niiden ällöttävän makeuden vuoksi. Ruokani on myös niukkasuolaista, mutta ihminen sentään tarvitsee vähän suolaa.

Mielestäni "nirsot" voivat olla aspergeriläisiä, joille ominasta voi olla aistiyliherkkyys, rutiineihin tottuminen ja ennakkoluulot. Heille yksipuolinen ravinto on tavanomaista. En oikein tiedä pitäisiko heitä sanoa nirsoiksi, koska he saattavat syödä vain muutamaa ruokaa, mutta ruoka on yleensä sellaista, jota kaltaiseni kulinaristi ei suuhunsa missään nimessä laittaisi.

Jos äidillä on asperger, hän ei osaa opettaa lasta riittävän nuorena syömään erilaisia ruokia, jolloin lapsesta saattaa tulla pullan puputtaja. Häneltä voi mennä hukkaan 30 vuotta, ennenkuin hän oppii pois ennakkoluuloistaan ja alkaa tutustua makujen maailmaan.