Seitsämän kuukautta sitten paljastui miehen lyhyt salasuhteessa tuttavaamme.
Asia vaivaaminua vielä henkisesti ja käyn psykiatrilla.
Mies ja tuttavaamme vannovat, ettei seksi tuolloin onnistunut...
Nyt olemme pari kertaa olleet yhdynnässä ja olen huomannut miehellä ongelmaa...vaikka hän haluaa yhdyntää, ei pelitä, kuin ennen.
Syyksi mies sanoo sen, etten ole toipunu salasuhteesta ja puHun siitä silloin tällöin. Hän haluaisi unohtaa tapahtuneen, sillä se inhottaa häntä. Suhteeseen mennessä hän oli ensin masentunut, sitten ehkä lievästi maaninen, sulkien kaiken muun todellisuuden elämässä ulkopuolelle.
Meillä on iso perhe ja uskottomuudesta mies kertoi lapsille. Hän oli sairaslomalla masennuksen takia tuolloin pari kuukautta.
Minulla todettiin vakava fyysinen sairaus ennen uskottomuutta. Olen nyt leikattu 5 kertaa, mutta työkykyinen en enää toipumisestanI huolimatta ole.
Minua vaivaa miehen tilanne: hänellä on vakaa kanta,että jos asiasta puhuu, siitä tulee vielä isompi ongelma hänelle.
Senverran sain häneltä selvitettyä, ettei tila johdu ulkopuolisen suhteen jatkumisesta tai siitä, etten olisi haluttava seksuaalisesti.
Nyt olemme sitten sopineet, ettei asiasta puhuta ja uskottomuudesta myöskään.
En voi sille mitään, että olen hämmentynyt: josko hänellä on kuitenkin jotain salattavaa, tai sitten en ole haluttava enää. Sairauttani ei näe ulospäin. Päähän ja muualle tehdyistä leikkauksista ei ole näkyvillä mitään.
Voisiko hän olla niin syyllisyydentuntoinen joistain asioista, että se vaikuttaa?
Salaako hän jotain?
Onko parempi, etten todella enää ota tapahtunutta puheeksi.
Minulla fyysinen puoli kiihottumisessa pelaa, psyyke huonommin vielä.Onko puhumattomuus paras tapa ratkaista ongelmat?
Sen verran vielä, että olemme puhuneet tähän mennessä uskottomuudesta kyllä ja toisaalta ymmärrän hänen kantansa. Haluaako hän vaian unohtaa tapahtuneen. Näin hän kyllä sanoo ja myös, että parempi olisi jo elää tätä päivää, eikä ajatella menneitä.
Aviomiehenä hän on korjannut käytöstään todella paljon: ottaa minut huomioon enemmän, kuin ennen uskottomuutta .
Pahin pelkoni on, että hän salaa jotain tai että suhde jatkuu. Tuttavanainen on häntä vanhempi, vähän kuin äitihahmona meille ollut ennen tapahtunutta.
Asia vaivaaminua vielä henkisesti ja käyn psykiatrilla.
Mies ja tuttavaamme vannovat, ettei seksi tuolloin onnistunut...
Nyt olemme pari kertaa olleet yhdynnässä ja olen huomannut miehellä ongelmaa...vaikka hän haluaa yhdyntää, ei pelitä, kuin ennen.
Syyksi mies sanoo sen, etten ole toipunu salasuhteesta ja puHun siitä silloin tällöin. Hän haluaisi unohtaa tapahtuneen, sillä se inhottaa häntä. Suhteeseen mennessä hän oli ensin masentunut, sitten ehkä lievästi maaninen, sulkien kaiken muun todellisuuden elämässä ulkopuolelle.
Meillä on iso perhe ja uskottomuudesta mies kertoi lapsille. Hän oli sairaslomalla masennuksen takia tuolloin pari kuukautta.
Minulla todettiin vakava fyysinen sairaus ennen uskottomuutta. Olen nyt leikattu 5 kertaa, mutta työkykyinen en enää toipumisestanI huolimatta ole.
Minua vaivaa miehen tilanne: hänellä on vakaa kanta,että jos asiasta puhuu, siitä tulee vielä isompi ongelma hänelle.
Senverran sain häneltä selvitettyä, ettei tila johdu ulkopuolisen suhteen jatkumisesta tai siitä, etten olisi haluttava seksuaalisesti.
Nyt olemme sitten sopineet, ettei asiasta puhuta ja uskottomuudesta myöskään.
En voi sille mitään, että olen hämmentynyt: josko hänellä on kuitenkin jotain salattavaa, tai sitten en ole haluttava enää. Sairauttani ei näe ulospäin. Päähän ja muualle tehdyistä leikkauksista ei ole näkyvillä mitään.
Voisiko hän olla niin syyllisyydentuntoinen joistain asioista, että se vaikuttaa?
Salaako hän jotain?
Onko parempi, etten todella enää ota tapahtunutta puheeksi.
Minulla fyysinen puoli kiihottumisessa pelaa, psyyke huonommin vielä.Onko puhumattomuus paras tapa ratkaista ongelmat?
Sen verran vielä, että olemme puhuneet tähän mennessä uskottomuudesta kyllä ja toisaalta ymmärrän hänen kantansa. Haluaako hän vaian unohtaa tapahtuneen. Näin hän kyllä sanoo ja myös, että parempi olisi jo elää tätä päivää, eikä ajatella menneitä.
Aviomiehenä hän on korjannut käytöstään todella paljon: ottaa minut huomioon enemmän, kuin ennen uskottomuutta .
Pahin pelkoni on, että hän salaa jotain tai että suhde jatkuu. Tuttavanainen on häntä vanhempi, vähän kuin äitihahmona meille ollut ennen tapahtunutta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.