Hei,
haluaisin osata sanoa jotakin hyvää ja kaunista mutta mieleni on sumea.
Muistatko, kun sanoit, että on tässä pahemmastakin selvitty. Luulin vielä sillä hetkellä, että selviäisimme yhdessä.
Tässä maailimassa pitäisi jaksaa olla niin hlvetin vahva. Se sanonta että "se mikä ei tapa vahvistaa" ei nyt luo muhun uskoa. Mä vakuuttelin pärjääväni mutta jos olen rehellinen, niin mun voimat on lopussa. Jokainen tarvitsee joskus tukea. Mä en tiedä, keneltä sitä uskaltaisi pyytää. Säälittävää kirjoittaa tänne, on, johonkin purettava tätä oloa kuitenkin.
haluaisin osata sanoa jotakin hyvää ja kaunista mutta mieleni on sumea.
Muistatko, kun sanoit, että on tässä pahemmastakin selvitty. Luulin vielä sillä hetkellä, että selviäisimme yhdessä.
Tässä maailimassa pitäisi jaksaa olla niin hlvetin vahva. Se sanonta että "se mikä ei tapa vahvistaa" ei nyt luo muhun uskoa. Mä vakuuttelin pärjääväni mutta jos olen rehellinen, niin mun voimat on lopussa. Jokainen tarvitsee joskus tukea. Mä en tiedä, keneltä sitä uskaltaisi pyytää. Säälittävää kirjoittaa tänne, on, johonkin purettava tätä oloa kuitenkin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olisi kiva (?) tietää miksi miinuksia.
Lenkille vai ryyppäämään, siinä vaihtoehdot.
Tyhmää laittaa miinuksia. Aika piittaamattomia ihmisiä. Itse ainakin tarjoan apua ja tukea kaikille kavereille, jotka vain sitä tarvitsevat. Olenpahan pari kertaa kuunnellut ja lohduttanut, kun jollain ihmisellä on ollut huolia vaikken edes koko ihmistä ole tuntenut kuin pienen hetken.
Ihmettelen myös miinuksia, ehkä jotkut ei ymmärrä :/ Aloitus olisi voinut olla melkein omasta päästäni.
Kuule, joka terveysasemalla on psyk.sairaanhoitajajia kenen kanssa voi käydä juttelemassa. Ei tarvitse tuttuja kuormittaa jos ei kehtaa.
On tehty jo niin parikin kertaa. Nyt en vaaranna mitään. ON niin tärkeää saada sut elämääni...
Kiitos teille vastaajille.
Muistan minä. Ja tiedät että voit aina soittaa tai tulla oven taa koputtaan irl jos haluat puhua. Minä suojelen sinua kaikelta mitä ikinä keksitkin pelätä vaikka et sitä usein tahdo nähdä.
älä juo äläkä rääkkää itseäs vaan ole onnellinen miten olet valinnut
Kiitos miesnäkökulmastakin, vaikket olekaan hän jota ajattelin kirjoittaessani. Hän ei ymmärtääkseni halua kuulla minusta mitään. Hienoa, jos kuuntelet ihmistä, joka sulle on tärkeä.
En ole valinnut vastoinkäymisiäni. Sen voin tietysti valita miten suhtaudun ja käyttäydyn itse, mutta toisten käyttäytyminen on heidän oma valintansa.
Juominen ei auta kuin hetkeksi eikä ole hyväksi, liikunta on parempi valinta mutta sekään ei korvaa ihmisen ikävää toisen luo.
Tungen mielipiteeni röyhkeästi tähän väliin..
Mulle hän (se mies) on viimeinen henkilö jolle haluaisin tunteistani puhua, koska haluan hänet elämänkumppanikseni en terapeutiksi. Mieluummin kärsin ikäväni loppuun ja juttelen sitten hänen kanssaan kun suurimmat tunteet on kuolleet. Siihen voi mennä pitkäkin aika, mutta uskon että joskus vielä istun pöydän ääreen juttelemaan hänen kanssa ihan vaan ystävänä.
Silloin etsin hänet vaikka maailman ääristä!
Sulle aloittaja sanon, sitä varten palsta onkin että saa vuodattaa ikäväänsä. Eikä ole ollenkaan säälittävää kirjoittaa tänne :) Vertaistukea löytyy varmasti.
Kuinka pitkään ajattelit odottaa?
Mistä minä tiedän miten pitkään nämäkin tunteet pysyy vahvoina :) Kyse on enää yksipuolisesta rakkaudesta se on tehty mulle selväksi.
Ja toinen odottaa sata varmasti. Kenties odottaakin. Tarviiko tunteiden puhumiseen terapeuttia. Koskaan kuullut. Puhutaan kuitenkin ihastumisesta rakkaudesta ikävästä