synnytysasennot?

lapset olen synnyttänyt puoli-istuvassa asennossa, esikoista yritin aluksi polviltani ponnistaa, mutta ponnistin "väärään suuntaan" eli se ei onnistunut ollenkaan. Itselleni puoli-istuva on ollut ehdottomasti paras vaihtoehto, olen saanut tehokkaita kunnon ponnistuksia. Nuorempi syntyi kolmella ponnistuksella.

Synnytin esikoisen tuossa 1v. sitten, ponnistelin aluksi kyljelleen maaten mutta se vaihdettiin puoli-istuvaan asentoon. Muistaakseni minulle ei edes ehdotettu muita tapoja.

Onkos se sitten pelkkää tarua että puoli-istuvassa asennossa repeää helpommin kuin pystyasennossa? Kun olen kuullut että pystyasento on siksi helppo että tulee vähemmän repeämiä ja lapsi tu,ee helpommin ulos kun tulee vähän omalla painollaan sieltä..

Multa kiellettiin kaikki muut asennot kun kyljellään tai puoli istuva epiduraalin takia... oisin halunnut kokeilla muitakin, mutta sanoivat ettei saa sängystä nousta kun on saanut epiduraalin...näin viisi vuotta sitten naistenklinikalla...

Joo siitä oonitsekkinlukenut että epiduraalin jos ottaa niin sängystä ei nousta, mutta jos ilman epiduraalia synnyttäisi niin ehkä sitten tuo pystyasento onnistuisi.. mutta näkeehän tuon sitten, coi olla että kivut vie voiton ja otankin epiduraalin:)

Minusta asentoa on turha miettiä etukäteen oppikirjan kanssa. Kroppa kyllä kertoo oikean asennon. Itse olin puoliksi seisaallani sänkyä vasten ja asentoa ei varmasti kuvata missään asentolistoissa, mutta se tuntui hyvälle. Kätilö sanoi että kyllä se käy näinkin, hän pystyy tässä työskentelemään joten sillä mentiin.

minä ainakin synnytin kyljelleen koska oli pakko selälleen tai muuten kuin käännyin niin vauvan syke meni liian alas aina ei voi siis päättää

Minä synnytin kontallani synnytys salin lattialla :D Olin jo ennen synnytystä päättänyt etten ottaisi mitään puudutusta (toki kannattaa olla avoimin mielin siellä, koska koskaan ei tiedä mitä voi tapahtua, mutta on hyvä silti ajatella valmiiksi mitä haluaa ja missä vaiheessa pyytää kivunlievitystä!) Jokatapauksessa, syy siihen oli se, että ilman kivunlievityksiä pystyy paremmin kuuntelemaan omaa kehoa ja minulle luontui parhaiten tuo kontalleen ponnistaminen :) Suosittelen lämpimästi luomuna synnyttämistä mutta siihen kannattaa varustautua hyvin :)

aika mimmi olet, jos seisten synnytät! sitten ei kannata epiduraalia haaveilla, koska et välttämättä sen laiton jälkeen kykene seisomaan. mulla tutisi polvet niin pahoin, etten voinu edes polvillani olla. polvillaan oleminen, eteenpäin (esim. mieheen nojaten) taitaa pystyasennoista olla yleisin? synnytystuolillakin toki voi kokeilla. kannattaa käydä etukäteen tutustumassa synnytysosastolla, mitä mahdollisuuksia on tarjolla. Jotkut kätilöt haluavat edetä omien mielipiteidensä pohjalta, mutta nykyään varmasti kysellään myös äidin mielipiteitä ja toiveita. esim. synnytysaltaita on synnäreillä rajoitetusti, niin välttämättä sitä ei voida etukäteen juuri sinulle luvata.

Kyllä sen sitten siinä tilanteessa kun ponnistamaan rupee, niin itse tietää mikä asento on paras,,, menee vain tilanteen mukana! Se viesti vain jostain aivonystyröistä tulee.

Minä sain ekassa epiduraalin ja pääsin silti synnyttämään jakkaralle. Ei yhtään repeämää tai episiotomiaa, ei yhtään tikkiä. Toisen lapsen kätilöt pakotti synnyttämään sängyllä puoli-istuvassa asennossa joka sattui järjettömästi mun häntäluuhun, joku rakenteellinen juttu. Sit käänsivät kyljelleen mikä oli vielä huonompi. Anelin ja pyysin että antakaa nousta pois sängyltä mutta ei, pitivät kiinni. Mulla ei ollut mitään puudutuksia eikä mitään syytä miksi olisi pitänyt olla siinä asennossa, mutta kun kätilöt halusi. Mitään ei revennyt mutta häntäluu ja lonkat tulivat kauhean kipeiksi pitkäksi aikaa, samoin mieleen jäi traumat pakottamisesta. Kun kieltäydyin ponnistamasta makuullani kivun takia, kätilö tunki sormensa peräsuoleeni ja sanoi että nyt ponnistat, kuin ison kakan ja pakkohan se oli kun ei muuta voinut. Kuin olisi raiskattu.

Kolmas syntyi lattialla patjan päällä, olin kontallani. Ei tikkejä tässäkään ja jäi hyvä kokemus. Vannotin heti alussa kätilöille että jos kaikki on hyvin, minua ei pakoteta sänkyyn selälleni vaan saan valita itse luontevimman synnytysasennon. En ajatellut valmiiksi mikä asento se olisi, vaan se tuli luonnostaan. Tärkeintä oli ettei määräilty tai pidetty kiinni.

Minulle kätilö sanoi jo synnytysvalmennuksessa, että jos ammattitaitoinen kätilö saa määrätä synnytysasennon, niin sitten se on kylkiasento. Tässä on kuulemma kaikkein helpoin kätilön työskennellä, eli venyttää välilihaa synnytyksen kuluessa ja lisäksi synnytys ei etene liian nopeasti. Näistä syistä hänen mukaansa tuossa asennossa tulee vähiten repeämiä. Valitettavasti tuollaisessa kätilön asettamassa kylkiasennossa on hieman hankalampi ponnistaa ja kaikilla äideillä ei kropan koordinaatio ole niin hyvä, että ponnistuksista tulee tuossa asennossa tarpeeksi tehokkaita.

Olin itse ajatellut myös synnyttää pystyasennossa, mutta olin synnytyksen loppuvaiheessa niin loppu, että en olisi jaksanut mitään pystyasentoa enää. Olin myös kuvitellut, että siinä tarvitaan tuota painovoimaa avuksi, mutta kyllä niiden viimeisten supistusten voima on sitä luokkaa, että lapsi tulee kyllä ulos makuuasennossakin. Synnytin juuri kätilön asettamassa tuetussa kylkiasennossa ja hyvin sujui.

Itse halusin myös kokeilla ensin kyljelläni, olin kuullut kauhukertomuksia tuosta puoli-istuvasta asennosta. Ei oikein onnistunut, kätilö kehotti kokeilemaan puoli-istuvassa asennossa. Se olikin sitten siinä, olin tosi tyytyväinen! Mulla oli vielä tuuria, synnytyksessä mukana opiskelija sekä kätilö - ja tietty oma mies. Nojasin toista jalkapohjaa kätilöä vasten, toista opiskelijaa vasten ja mies tuki selän takaa.

Episiotomia tehtiin.