Mulla on sellanen "pieni" ongelma!
Oon ollu lämässä yhteen jätkään jo kolme vuotta. Kaks kertaa ollaan kokeiltu seukkaamista mut ei siitä oo tullu mitään. Mulle iskee aina kauhee paniikki ja on ahistunu olo. Luultavasti joku sitoutumiskammo! Mä rakastan tätä jätkää, mut mun vanhemmat ei esim. hyväksy sitä.
Mitä mun teidän mielestä pitäs tehdä!?
Oon ollu lämässä yhteen jätkään jo kolme vuotta. Kaks kertaa ollaan kokeiltu seukkaamista mut ei siitä oo tullu mitään. Mulle iskee aina kauhee paniikki ja on ahistunu olo. Luultavasti joku sitoutumiskammo! Mä rakastan tätä jätkää, mut mun vanhemmat ei esim. hyväksy sitä.
Mitä mun teidän mielestä pitäs tehdä!?
Vastaukset 2
Vanhimmat
mä kyllä ymmärrän ton sun ongelman. ja arvaa mistä mä luulen ton sitoutumiskammon johtuvan? mulla on joskus ollut sama ongelma, koska mun vanhemmat eivät millään hyväksyneet sitä jätkää, johon olin palavasti rakastunut. en osannut tavallaan antautua siihen suhteeseen, kun tiesin ettei sitä hyväksytä, eikä mun frenditkään tykänneet kyseisestä kundista.
mutta nyt kun mulla on kundi, joka miellyttää kaikkia, tuntuu että mikään ei vois pilata tätä!
yritä voittaa se kammo, ja jos todella rakastat, ei se muiden mielipide siihen vaikuta. ajattele sydämellä, rakastatko todella? koska jos rakastat, pystyt seurustelemaan. ja puhu vanhemmilles, sekin auttaa.
Se voi olla että tää kammo johtuu just samasta ku sullaki..mun vanhemmat ei koskaan hyväksyis sitä ja mä tiedän sen todella hyvin..
tää jätkä on käyny meillä monta kertaa ja jutellu mun vanhempien kans..
mä tiedän että rakastan mutta siinä on niin monta mutkaa matkalla..
vanhemmat ei tajuis kuitenkaan, koska syy on vähän niinku uskonnollinen..
pitää vaan yrittää päästä yli ja sillee..
koko ajan kyllä pidetään sen jätkän kans yhteyttä..se tietää mun tunteet ja sillä on tunteita mua kohtaan!mut ystävyys voi jossain tapauksessa olla arvokkaampaa ku seurustelu!!