Paniikkihäiriööni liittyy olennaisena lääkekammo. En halua syödä mitään lääkkeitä särkylääkettä lukuunottamatta. Eilen kuitenkin tuli niin paha kohtaus, että ensimmäisen kerran olisin ottanut lääkkeen, jos joku olisi sitä tullut sillä hetkellä tarjoamaan. Kuitenkin pelkään sivuoireita ja riippuvuuksia. Luin googlatessani paniikkihäiriötä, että bentot aiheuttavat itse kohtauksia. Tuntuu oudolta, että ne silti ovat niin suosittuja. No taisteluahan tämä on. Jos nyt vielä yrittäisi olla ilman lääkitystä. Olen aikaisemmin vuosia sitten ottanut voiton paniikkihäiriöstä ja elänyt paniikitonta elämää vuosia. Nyt tuntuu, että ei jaksaisi käydä samaaa taistelua uudestaan. Huokaus...mutta pakkohan se on. Eihän tästä pääse muuten yli eikä ympäri.
Eilen sain pahan kohtauksen, mieheni vei minut päivystykseen, sillä kädet puutuivat, onnuin toista jalkaani ja itkin hysteerisenä. Nyt lähden "säikkynä" töihin. Aamupalaverissa kerron kaikille, että eilen oli kohtaus ja tällä mennään. Olen outo tänään ja huomenna ja tästä eteenpäin aika pitkään ja voin saada kohtauksen uudestaan, joten älkää säikähtäkö.... Nolottaa, mutta minkäs teet. Eipä tämän kanssa viihdy kahdestaan kaapissa.
Eilen sain pahan kohtauksen, mieheni vei minut päivystykseen, sillä kädet puutuivat, onnuin toista jalkaani ja itkin hysteerisenä. Nyt lähden "säikkynä" töihin. Aamupalaverissa kerron kaikille, että eilen oli kohtaus ja tällä mennään. Olen outo tänään ja huomenna ja tästä eteenpäin aika pitkään ja voin saada kohtauksen uudestaan, joten älkää säikähtäkö.... Nolottaa, mutta minkäs teet. Eipä tämän kanssa viihdy kahdestaan kaapissa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miten pääsit ensimmäisellä kerralla häiriöstä eroon? Mene mahdollisimman nopeasti psykoterapiaan!
Itse kammosin kanssa tuota rauhoittavien ottoa tosi pitkään vaikka lääkkeet mulla olikin koska pelkäsin riippuvuutta.
Nykyään käytän diapamia 1/4 tabletin (10 mg) tarvittaessa, joskus puolikkaan. Fyysistä riippuvuutta en ole saanut, tosin henkisen riippuvuuden varmasti kehittää sitten tosi nopeasti kun ajattelee aina että lääkettä täytyy olla saatavilla jos tulee kohtaus. Myös joskus saattaa ottaa lääkkeen kun on menossa ahdistavaan tilanteeseen vaikka kohtausta ei olisikaan, ns. Varuilta. Sitten jos sulla on hoitosuhde henkilöön joka voi määrätä lääkkeitä ja antaa ohjeistusta niin suosittelen, itsellä enää pari diapamia jäljellä ja en tiedä mistä saisin lisää. En tiedä määrääkö terveyskeskuslääkäri enää enkä tiedä uskallanko mennä edes hänen vastaanotolleen.
Riippuvuus tulee lääkettä päivittäin otettaessa. Mikäli otat lääkkeen vain kohtaukseen ei se aiheuta riippuvuutta. Miksi pelätä lääkettä kun se kuitenkin helpottaa oireita ja kohtauksetkin voivat helpottua jo sillä että tietää kaapissa olevan lääkettä joka auttaa tarvittaessa.