Kertokaa miehet,että
kuinka kannattaa sanoa miehelle,
että parisuhteessa on liian vähän seksiä,
miten sen asian ilmaisee, ettei mies loukkaannu.
Kyse ei ole siitä etten tekisi aloitteita, kyllä jaksan ratsastaa ja otan suihinkin,
mutta mies ei tykkää jos minä teen aloitteita.
Se tarpeellinen määrä on yksilöllinen, sitä en nyt halua tässä analysoida, että mikä on sopiva määrä,joku haluaa kerran kuussa
ja joku toinen jokapäivä.
Onko se miehen itsetunnolle murskaavaa jos nainen
sanoo, että haluaisi useammin seksiä.
Millaista sanamuotoa mies toivoo käytettävän,
jos pitää tuoda esille se tosiasia,
että nainen on puutteessa.
Pitääkö minun tukahduttaa haluni?
kuinka kannattaa sanoa miehelle,
että parisuhteessa on liian vähän seksiä,
miten sen asian ilmaisee, ettei mies loukkaannu.
Kyse ei ole siitä etten tekisi aloitteita, kyllä jaksan ratsastaa ja otan suihinkin,
mutta mies ei tykkää jos minä teen aloitteita.
Se tarpeellinen määrä on yksilöllinen, sitä en nyt halua tässä analysoida, että mikä on sopiva määrä,joku haluaa kerran kuussa
ja joku toinen jokapäivä.
Onko se miehen itsetunnolle murskaavaa jos nainen
sanoo, että haluaisi useammin seksiä.
Millaista sanamuotoa mies toivoo käytettävän,
jos pitää tuoda esille se tosiasia,
että nainen on puutteessa.
Pitääkö minun tukahduttaa haluni?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Sinun pitää itse katsoa itseäsi peiliin,
ikävä kyllä Ja samalla katsella ja kuunnella
ajatuksella mistä mies pitää jotta voisit sen
aloitteen tehdä itseesi tyydyttävällä ajalla
silloin kun sinä sen haluaisit. Tai sitten
teidän PITÄÄ pystyä siitä puhumaan!!!
tässä talossa nussitaan viimeistään kello 22:00 alkaen olet sitten paikalla tai et.
Luulisin, että miehesi ei varmaankaan loukkaannu, jos sanot haluavasi seksiä useammin. Sehän osoittaa vain, että olet kiinnostunut hänestä. Vai oletko? Miehet eivät ole tyhmiä, itse ainakin vaistoan, haluaako vaimo seksiä vain sen takia, etten menisi vieraisiin, vai sen takia että hän oikeasti haluaa minua ja seksiä kanssani. Onko tarjoamasi seksi velvollisuudesta annettua?
Kyllä vaan oikeasti haluan miestäni ja seksiä.
NAutin mielettömästi siitäkin , että hän saa tyydytystä, ihan omasta tahdostani haluan ottaa suihin, samoin tykkään rakastella useasti eri asennoissa ja kummallekkin suuseksiä ja saan paljon orkkuja, samoin saa mies,
eli
kyllä minä haluan, ihan on aito halu ja aitoa läsnäoloa annan kun rakastelen mieheni kanssa,
MUTTA LIIAN HARVOIN.
Eli en minä velvollisuudesta vaan lähinnä se on etuoikeus parisuhteessa se yhteinen ilo eli sex.
Olen kai eläin, kun tekee jokapäivä mieli,
nolottaa naisena myöntää tällaista.
sama juttu täällä. himoa enemmän kuin omiksi tarpeiksi. kärsin samasta asiasta kuin sinäkin ja ratkaisin asian menemällä vieraisiin, sen jälkeen olen hankkinut rakastajattaren ja olen tyytyväinen elämään.
"olen tyytyväinen elämään."
...For now.
Jos ihmislaji pääsisi LYHYTNÄKÖISYYDESTÄÄN, suurin osa kaikista ongelmista katoaisi taivaan tuuliin.
*sylkäisee maahan*
jokaisella meillä on omat tapansa ja oikeus olla omaa mieltä. jossittelulla ei tapahdu mitään vaan tekemällä.
Ei me joka ilta olla silleen. Joskus kerran viikossa, joskus useammankin kerran. Tilanteen mukaan, kuinka on fiilikset. Meillä tehdään vaimon halujen mukaan. Kun ei olla muutamaan päivään oltu, vaimo iltasella katsoo minuun päin kivan näköisenä, mutta ei sano mitään...Kun en vieläkään ehdota, kellon tultua yli 22 uutisten,niin hän taas katsoo minuun ja kysyy "olisko tänään SE ilta..???" Kun vastaan JOO, niin hän on makkarin puolella ennätys ajassa. Selällään sängyn päällä,ilman pikkareita. Senjälkeen onkin melkoista litinää. Näin meillä eletään naisen halujen mukaan. Eipä silti, kyllä minäkin ehdotan kun oikein alkaa panettamaan. Toimii tosi hyvin!
Pidä todellakin kiinni niistä illoista ja
hetkistä! Olen melkeen kateellinen näin
sinkkuna kun olen vaan aikuinen!
Kiitos sinulle lämpimistä sanoistasi. Muutamalla sanalla oli asia sanottu. On enemmän kuin lottovoitto löytää kiva nainen tai kiva mies,jonka kanssa menee jatkuvasti hyvin. Mutta kyllä niitä on,kun vain sattuu kohdalle. Ja silloin kannattaa pitää kiinni. Huonon kumppanin kanssa ei kannata alkaa kiffaamaan. Erohan siitä tulee ennen pitkää, eikä se ole kivaa. Mieluummin sinkkuna kuin huonon kaverin kaas. Onnea sinulle, olet tosi mukava ihminen!
Stressistä johtuen itsellä ei ole seksi ollut päällimmäisenä mielessä pariin kuukauteen, joten aloiteet ovat tulleet vaimon puolelta. Lopulta hän kyllästyi olemaan aloitteen tekijä ja heittäytyi passiiviseksi. Asiasta on puhuttu moneen otteeseen, mutta jotenkin se vaan pahentaa asiaa, tulee paineita haluta ja viimeisetkin halunrippeet katoaa. Omat aloitteet eivät tule halusta vaan velvollisuudesta, se näkyy päälle päin ja vie vaimonkin halut.
Eipä olisi ikinä uskonut tällaiseen umpikujaan ajautuvani. Pitäisi varmaan saada jonkinlainen päivittäinen rutiiniseksi käyntiin, jotta mieli vapautuisi ja tilanne laukeaisi, mutta sellainen ei vaimolle kelpaa.
Toivottavasti teillä ei ajauduta tällaiseen pattitilanteeseen.
Pattitilanteessa. Siinä varmaan ollaan meilläkin. Liian monta kertaa torjuttuna en enää tehnyt aloitteita, eikä tehnyt sitten vaimokaan. Tulin katkeraksi, jonkinlainen luottamus toiseen katosi, tilannetta tuntuu olevan vaikea enää korjata.
Just mietin tuota, että ihan kuin mies suorittaisi velvollisuudesta sextaamisen,
jotenkin olen kuvitellut sellaista tai vaistonnut,
ja nyt mietin jos minun pitää tukahduttaa haluni.
On se surullista jos rakkautta muuten riittää, mutta seksihalut ovat kadonneet, tilalle on vain tullut paineita.Mies kyllä muuten arvostaa minua ja kohtelee hyvin, samoin minä häntä,
saan myös lähes päivittäin hänen kirjoittamia rakkausrunoja,kyllä hän ilmaisee sitä kiintymystä,
mutta voi minua onnetonta kun minä haluan myös seksiä.
Oletan, että jos sanon, että haluaisin useammin seksiä, tai jos teen aloitteen, niin
SE ON TODELLA NÖYRYYTTÄVÄÄ, jos mies torjuu,
sanoo esim, olevansa väsynyt urheilutreeneistä
tai opiskelusta.Erektio-ongelmia ei ole.
Aikalailla vaikeaa on kestää sellainen tilanne,
samoin sekin on nöyryyttävää jos huomaan että mies rakastelee vain siksi että pitäisi minut tyytyväisenä.
Parasta olisi se aito halu molemmilla.
Kyllä minulla on pienet murheet.
suurin osa kuten allekirjoittanut, tyytyy kohtaloonsa, mielessään ajatus siitä kuinka toisin asiat voisivatkaan olla. Itse olen aiemmin elänyt liiton joka toimi nimenomaan seksuaalisella tasolla, aivan fantastista seksiä, muu elämä ei sitten luonnistunutkaan. Ei sitten millään.
Nykyään olen liitossa jossa tyypilliseen tapaan seksuaalisuus kuoli hiipuvan kuoleman, se jäi uran, lasten ja rutiinien alle. Enää seksi on aviovelvollisuus silloin tällöin, eikä oikein maistu kummallekaan. Karkumatkoja sekä pelejä ja leikkejä on yritetty palauttamaan jotain kadonnutta takaisin, turhaan.
Mielessä kaihertaa ajatus seksuaalisen sivusuhteen ylläpitämisestä, ei mitään jalkavaimoa vaan toinen nainen, jonka kanssa ei olisi arkea vaan karkumatkoja. 15-vuotisen avioliiton ajan olen ollut uskollinen, mutta ehkä joskus elämä ohjaa siihen suuntaan etten voi olla tarttumatta tilaisuuteen. Toivottavasti tai toivottavasti ei. Nykyistä liittoani en missään nimessä halua tuhota tai lopettaa, se on voimakasta yhteenkuuluvuutta ja kumppanuutta, muttei seksuaalisuutta.
Mitä mieltä olette? Pitäisikö seksuaalinen pidättäytyminen hyväksyä osana liittoa, vai pitääkö muutoin toimiva liitto lopettaa koska muuten rikkaasta liitosta puuttuu yksi elementti, vai olisiko sittenkin mahdollista saada seksuaalinen tyydytys yllämainitulla tavalla ilman, että pitäisi potea luterilaista tuskaa ja ruoskia itsensä hengiltä tai antaa muiden ihmisten tehdä se?
Olen kutakuinkin samanlaisessa liitossa kuin sinäkin, "Eetu", lapset, työ, arkirutiinit. Muuten vaimon kanssa tullaan hyvin toimeen, emme edes paljoa riitele, mutta se yksi asia puuttuu, seksi. Vaimoni tuntuu tulevan toimeen ilmankin, pitkiäkin aikoja, mutta minä kärsin.
Liiton alkuaikoina luulin naiivisti, että kun on naimisissa, ei seksimurheita olisi, kun olisi oma kumppani vierellä, mutta nyt olen hyljättynä tällä elämänalueella. Yksinkertaistettuna, vaimoni on puolestani päättänyt seksielämästäni minulta siihen lupaa kysymättä. Miksi en itse sitä yrittäisi korjata häneltä siihen lupaa kysymättä?
Itse olin uskollinen vaimolleni 14 v. Lopulta en enää jaksanut. Oli 3 vaihtoehtoa päästä ulos tilanteesta: avioero, itsemurha, pettäminen. Mikä niistä kuulostaisi kaikista vähiten dramaattiselta? Mistä ratkaisusta olisi vähiten vahinkoa? Pitäisikö lapsilta rikkoa koti "vain" seksin puutteen takia? Ongelmasta keskustelua on yritetty, mutta tilanne ei ole siitä korjaantunut. Lopulta tein vaikean ratkaisuni ja petin vaimoani. En olisi itsestäni uskonut, että voisin sellaista tehdä, mutta masentuneena päädyin tuohon epätoivoiseen ratkaisuun.
En ole ylpeä pettämisestäni, mutten sitä kadukaan. Sain kaipaamaani hellyyttä ja seksiä, minua haluttiin. En ollut vuosiin kokenut sellaista. Vai pitäisikö minun kituuttaa koko ainut elämäni ilman seksiä??
Monen naisen mielestä olen varmasti sika, mutta olen masentunut sellainen... yrittäkää ymmärtää
Mies
Kyllä me pidetään vielä kuusikymppisenäkin seksiä joka toinen ilta. Minä haluaisin vieläkin enemmän, mutta hyvä näinkin. Pahinta on se jos alkaa maistua rutiinilta. Minusta seksi eri asennoissa antaa vaihtelua. Viimeksi naitiin saunan eteisessä ystävän mökillä seisaaltaan löylyjen ja pesujen jälkeen. Ja sitten taas pestiin ja uitiin.
Joskus helteisenä päivänä istuttiin sylikkäin alasti laiturilla jne. On mielukuvituksen puutetta jos seksi ai maistu. Minusta seksi on maailman mukavinta hommaa hyvän vaimon kanssa.
Onnellinen aviomies: Olen onnellinen puolestasi.
Seksiä pitäisi jaksaa vaalia ja sille pitäisi olla aikaa. Jotenkin tämä hektinen ja suorituskeskeinen maailma talloo seksuaalisuuden. Seksille ei jää tilaa kun pääparan seksikeskus on pakon edessä uudelleenkoulutettu miettimään jotain aivan muuta :-/
Kiitos Eetu kirjoituksestasi, se oli kuin minun kirjoittamani. Ja minä tosiaan luulin olevani yksin näiden asioiden kanssa.
Olen ollut hieman vähemmän aikaa naimisissa kuin sinä. Seurustelu- ja avioliiton alkuajan seksi oli todella hienoa, vaihderikasta, leikittelevää, kiihkeää. Silloin tuntui että vaimoni ja minun välillä ei voi seksi hyytyä.
Myöhemmin seksi alkoi takkuilla. Elämään tuli arki kovemmin mukaan lastenhoitoineen ja hektisine työelämänpaineineen, joka uuvutti molempia. Vaimoni pitenpään naimisissa olleet ystävät antoivat ohjeita, kuinka seksin säännöstelyllä miestä saattoi "opettaa" (tämä tuli esiin myöhemmissä keskusteluissa).
Seksitauot olivat parisuhteen valtapolitiikkaa ja liian usein aloitteeni tyrmättiin. Seksiin johtava ilta piti mennä tietyn vaimon esittämän rituaalin mukaan. enemmän piti antaa läheisyyttä kuin vain ja ainoastaan seksiä.
Aikaa myöten sopeuduin tilanteeseen, kyllästyin tekemään tuloksettomia aloitteita tai etenemään juuri teityllä tavalla rituaaleissa, koska tunsin ettei se tullut suoraan sydämmestäni, eikä ollut se tapa millä halusin seksiin iltaa johdattaa. Ja koska rituaaleista huolimatta saattoi aloitteeni johtaa hylkäykseen.
Sen sijaan annoin lämpöä ja läheisyyttä.
Sen jälkeen vaimo alkoi ihmetellä, miksi en enää tehnyt aloitteita. Tein aloitteita puoliväkisin, koska fiilikset olivat menneet, eikä ne aloitteet olleet luontevia. Vaimoni joutui tekemään puolestaan aloitteita ja ihmetteli, että eikö hän enää naisena kelvannut.
Minä taas olin lukossa omien aloitteiden suhteen, koska vieläkin saatoin törmätä hylkäykseen.
Olemme puhuneet ja piristäneet seksielämää monella tavalla. Hetkiseksi se onkin näillä toimenpiteillä piristynyt, mutta jossain sisälläni liian moni aloite on torjuttu ja fiilis sen myötä on mennyt.
Tässä vaiheessa oma seksuaalisuus on kuihtumassa ja välillä menee pitkiä aikoja, että en ole koko asiasta kiinnostunut. Havahduin tähän oman seksuaalisuuteni kuihtumiseen ja yritin piristää sitä moninkeinoin, paitsi etten juossut vieraissa. Olen katsellut paljon pornoa, mutta sekin on tullut kiinnostuksessa tiensä päähän.
Muuten meillä on hyvä avioliitto, perhe ja lapset, joiden ei haluaisi vanhempien eron takia. Eron, joka johtuu siitä, ettei seksi oikein suju.
Se tuntuu sisäisesti niin typerältä, itsekkäältä syyltä. Mutta tiedän, ettei omaa seksuaalisuuttaan saa tukahduttaa ja sillekin on annettava tilaa oman itsensä kannalta.
En ole moraalisten ristiriitojen takia halukas käymään vieraissa, mutta mitä muita vaihtoehtoja jää käteen?
1) Ero, joka tuntuu järjettömältä muuten hyvässä avioliitossa ja toiseksi satuttaa lapsia sekä molempia. Minusta se on huonoin vaihtoehto.
2) Tyytyminen tilanteeseen ja seksi kuihtuminen, rutinoituminen ja hiipuminen loppuun. Asiasta on puhuttu ja kaikenlaisia keinoja käytetty, mutta sisäinen tuli on hiipumassa. Tämä vaihtoehton mukaan siinä kuoppaa oman seksuaalisuutensa. Se on suuri vääryys itseä kohtaan ja tulee vaivaamaan, lannistamaan ja masentamaan.
3) Koettaa etsiä seksinkorviketta edelleen pornosta, netistä ja vaihtelusta. Tämä auttaa vain lyhyen aikaa. Porno ei enää kiinnosta, vaihtelua on harrastettu, mutta sekin on tullut mielenkiinnossa tiensä päähän. Korvikkeet ja netti ovat pelkkä sisällyksetön ulkokuori, mikä ei anna mitään syvää.
4) Menee vieraisiin, mutta kärsii hirveitä tunnontuskia siitä. Ruoskii itseä, kun antaa "alempien viettiensä" johdattaa käyttäytymistä, että on "kaksinaamainen seksistisika", eikä ajattele lähimpiään.
Hyviä vaihtoehtoja ei ole ja yhä enemmän minua houkuttelee ajatus vieraisiin menosta, mutta toisaalta en ole sen tyyppinen ihminen ja kärsisin siitä suuria itsesyytöksiä.
Niinpä olen päättänyt, etten toisarvoisiin houkutuksiin vielä ole lähtenyt mukaan, mutta jos se suuri tilaisuus, se juuri oikea henkilö tulee kohdalle, niin todennäköisesti en enää voi vastustaa kiusausta.
Toisinsanoen pelaan aikaa ja pidän mieltäni sillä tavalla seksuaalisesti pirteänä, ettei se pääse kuihtumaan. Toisaalta jätän kaiken "kohtalon" käsiin, jos ja kun juuri oikea hetki tulee eteen.
Muutamasta tilaisuudesta olen kieltäytynyt ja tuntenut että osalta olen tehnyt oikein ja taas toisaalta myös väärin.
Enää en edes tiedä, mikä lopulta on oikein ja mikä väärin. Joku voi sanoa, että ota ero tai mene vaimosi kanssa terapiaan. Mutta jos ero on huonoin vaihtoehto ja terapiaa on melkein käytännössä kokeiltu loppuun saakka, niin mitä jää jäljelle?
Hommassa ei ole olemassa yhtään "hyvää" vaihtoehtoa.
Mieti elämääsi, paha olo ei saa olla,
pääasia olisi se hyvinvointi, kokonaisuudessaan,
-------löytääkö sitä ´, sellaista olotilaa,
saattaa lapsetkin huomata ettei vanhemmilla kemiat toimi,turha väkisin pitää yllä suhdetta lasten vuoksi--
ehkä se silloin löytyy jos rakastut niin että "menee jalat alta",
oot niin sekaisin onnesta,
että ratkaisu on selkeä, silloin tiedät mitä tehdä.
Miksi ihmisen pitää olla parisuhteessa missä on paha olla?
Niin...en väittänyt, että parisuhteessa meillä olisi paha olo. Meillä on muutoin hyvä parisuhde, on lämpöä ja läheisyyttä, on toverihenkeä, kumppanuutta ja vuosien varrella yhteisiä kokemuksia, jotka ovat osaltaan muuttuneet yhteiseksi historiaksi ja siten yhdistävät meitä.
Alun kiihkeä romanssi on muuttunut hyvin toverilliseksi, lämpimäksi kumppanuudeksi.
Parisuhteessa ainoastaan yksi asia (seksi) takkuilee pahasti, joka on hyvin tärkeä osa suhdetta. Tuntuu vain niin järjettömältä romuttaa sellaisen syyn takia, kuin sukupuolivietti, jos kaikki muu tuntuu toimivan.
Voi olla että juuri entisten aikojen ja tietysti lapsien takia yritämme pitää suhdetta kaikinkeinoin yllä niin ettei se näy tavallisessa arjessa, niin että kaikki muu toimii.
Se on hyvinkin todennäköistä, että tilanne saattaa selkeytyä sitten jos ja kun vielä rakastuisin?
Mutta vastaavasti rakastuminen saattaa repiä sisältä kahta kovemmin, en tiedä?
Halpa huora!
Olet todellakin vasta laskeutunut puusta. Häpeä.
Ei saa sanoa naista tuollaiseksi. Halut jos on hyvät ,niin eikös se ole hyvä asia . Ainakin minusta on näin. Haluttomuus se tekee vasta kylmäksi ja huorittelu kanssa.
Me naitiin jälleen ja vaimo oli kuin toisessa maailmassa. Itsekin olin ylen tyytyväinen.