Oletko yksinäinen? Olen keski-ikäinen mies. Avioliitossa. Lapsikin löytyy. Vapaa-ajan olen pääsääntöisesti yksin. Olen aina ollut luonteeltani rauhallinen ajattelija jne. Kaveri-seuraa on vaikea löytää. En harrasta seurapelejä tms, Perinteisiä "mieslajeja". Juopoteltuakin on tullut tähän ikään. Mikä meissä suomalaisissa on kun jotenkin tuntuu että seura on tarkoin valikoitava, ainakin miesten maailmassa. Mitään syvällistä ei kannatta mainita. Olet samantien ulkona piireistä. Onko impulsiivisuus hyve tänä päivänä? urheilu, dokaaminen tai muu on sosiaalisesti hyväksyttävää. Luulen että juuri nämä ihmiset ovat todella yksinäisiä jotka eivät pysty avautumaan vaan heitä "painaa" yleinen rooli-malli. No kesäpäivän mietteitä
miesten yksinäisyys
rauha sisällä
12790
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tilanne aloittajan kaltaisten kohdalla varmasti paheni, kun ns. äijäkulttuuri tuli muotiin. Kaikki huono käytös miehiltä on arvostettua, nurkkiin kuseskeleminen, huorittelu ja piereskely. Ollaan niin äijää. Pitihän sitä miesten saada joku vastaveto naisten petraantuneelle koulutustasolle ja naiseuden kasvaneelle arvostukselle. Mutta millainen vastaveto, se kertoo paljon keskivertomiehestä.
Joo menen ihan samoilla linjoilla. Parhaat keskustelut on tullut käytyä joko varttuneempien miesten kanssa tai sitten naisten. Itse olen 20-vuotias (ihan hetero) mutta ei ole urheilu, autot eikä sikailu koskaan kolahtanut kummemmin.
Itse olen 40-vuotias syvällisyyteen usein syyllistynyt ukkeli ja urheilut ja muut äijäilyt ei ole meikäläisen juttuja! Dokaamista tulee kyllä harrastettua, välillä vähän liiankin kanssa.
Täällä myöskin keski-ikäinen perheellinen mies ja huomiot kovin samanlaisia kuin aloittajalla.
” Mitään syvällistä ei kannatta mainita. Olet samantien ulkona piireistä.”, , , näin juuri.
Enää kun ei oikein tuo, autot, viina, naiset-kategoria jaksa puheenaiheina kiinnostaa, varsinkaan kun niistä yritetään puhua kaksikymppisen suulla.
Ympärillä tuntuu myös tuo viidenkympin villitys, epätoivoisen nuoruuden kaihon ja sen mukaisen käyttäytymisen saattelemana, rehoittavan.
=> Mitään syvällistä ei kannata mainita.
Tuo vaatisi hieman tarkennusta. Mainitseminen ja asioiden vatvominen on eri asioita.
Aloitteen tekeminen, soittaminen, yleensäkin sosiaalisuus on avuksi siihen verrattuna että odottaa että joku toinen on kiinnostunut sinusta. Lisäksi on huomioita että ryhmä "miehet" on laaja käsite. On ituhippejä, moottorimiehiä, perheenisiä, ikisinkkuja, kirjanpitäjiä, maajusseja...
Naisetkin on laaja käsite, on naapurintyttöjä jotka ovat vaimoainesta ja sitten on niitä joidenka kanssa voi vain pitää hauskaa (lasten osalta pitää tehdä isyystesti).
Samanlaisessa tilanteessa olen itsekin koska vaimo on työtön ja vaatii kovasti huomiota. Ystävyys ei ole ikuista, joten kaverit ovat kadonneet kun olin liian kunnollinen ennen kuin tajusin että mokasin omasta itsestäni huolehtimisen.
Minusta olisi kyllä syytä tehdä isyystesti jokaisen lapsen kohdalla. Ellen nyt väärin muista, niin jopa kolmasosassa isyystesteissä saadaan "väärä" tulos, eli ettei oletettu isä ollutkaan sitten se varsinainen isä. Kuinka sitten niissä tapauksissa, jossa isyystestiä ei lainkaan tehdä...
Kyllä isyystesti pitäisi tehdä automaattisesti, ei naisiin voi tässä(kään) asiassa luottaa.
Ainakin oma poikani on minun näköiseni, eli siitä ei ole epäilyä. Toisaalta kaikki naiset eivät suinkaan ole renttuja, toisaalta osa on (se kolmasosa?).
Ihmisiä me kaikki olemme, enkä minäkään ole ollut "silleen" kuin vain yhden naisen kanssa (vaimoni kanssa), vaikka olen mies. Luonnollisesti siihen vaikuttaa sekin että aloitteentekijöitä niihin puuhiin ei ole ollut, eli päätös on ollut omani. Sitä en tiedä onko joku odottanut aloitettani, vai olisiko pitänyt imarella ja lahjoa kunnes tärppää, vaan se olisi vain jossittelua.
Itse veikkaan, että suurempi osa naisista kuin yksi kolmasosa on niitä renttuja. Olen sitä mieltä, että kuka tahansa nainen on renttu, sille päälle osuessaan. Naiset ovat liiaksi tunteidensa vietävänä, eli ajattelevat alapäällään. Siksi minun mielestäni isyystestin pitäisi olla automaattinen, etenkin kun yksinhuoltajaäidit yleistyvät ja sitä kautta miehille (niin isille kuin veronmaksajillekin) langetettavat korvaukset kasvavat. "Syyttömän" miehen ei missään tapauksessa pitäisi joutua maksamaan "käen saastuttamasta pesästä", automaattinen isyystesti varmistaisi tämän.
Nainenhan tietää olevansa äiti, mutta mies luulee olevansa isä. Se luulon ja tiedon surullisen kuuluisa ero.
Välillä "silleen" pääsemiseen riittää imartelu, välillä ihan joku muu. Kun muistaa, että naiset ajattelevat ennen kaikkea alapäällään, löytää taktiikan, jolla onnistuu aika hyvällä prosentilla pääsemään "silleen". Jopa tällaisella naamalla kuin minä.
Täällä olisi naisimmeinen, jota keskustelunne herätti ajattelemaan mielipiteitänne)
Hieman myhäillen sen suhteen, että aloittajan hyvä ja asiallinen teksti kääntyi kirjoittajien myötä " pettäviin" naisiin, naisiin jotka käyttävät miehiä hyväkseen saadakseen lapsia, ja hyvän toimeentulon:)
Alkuperäinen kirj tuskin kaipasi tuollaisia vastauksia?
En kommentoi niitä enempää, mutta tuo " yksinäisyys" liitossa ei ole aina pelkästään miesten ongelma, yhtälailla se koskee myös naisia.
Mielelläni unohtaisin tuon sukupuolen erottelun ja puhuisin vain ihmisistä, jotka elävät erilaisissa tilanteissa eri syistä omien persooniensa kanssa.
Avioliiton ei pitäisi tarkoittaa sitä, että eletään sitten vain perheelle, vaimolle/miehelle, ja lapsille. Omat ystävät, työkaverit, harrastuskaverit ovat tärkeä henkireikä oman itsensä hyvinvoinnille, ja parhaat ystävät voivat olla niin samaa sukupuolta kuin toistakin. Tärkeintä on se jokin tekijä joka yhdistää.
Ystävien kanssa voi olla muutenkin kuin vain juomaseurana, tai urheilussa kilpaillen ja uhoten. On ihan itsestä kiinni se aktiivisuus tavata muita.
Kaverien " valikoiminen" on aika mustavalkoista ajattelua ja estää usein ihan mielenkiintoistenkin ihmisten tapaamista. Minusta toisen erilaisuus on enemmänkin rikastuttavaa ja antaa itsellekin ajattelun aihetta, uusia kokemuksia, ja romuttaa niitä mutukokemuksia joihin ensimm reaktiot " vieraista" ihmisistä perustuvat.
Pitää olla vain rohkea ja tavata muitakin kuin perheenjäseniä ja puhua asioista jotka askarruttavat tai joista haluaa puhua. Uskon, että meillä naisilla on ehkä' hieman helpompaa tuolla saralla?
Uskon myös, että miehet ovat enemmän yksinäisiä, jotenkin vaikeaa löytää uusia kavereita aikuisiässä, ollaan sosiaalisesti ehkä enemmän rajottuneita?
o8.jpg
Oiva ajatus tuo isyystarkistus, olisin aikoinaan suostunut siihen oitis, jos vastineeksi isä olisi lupautunut olemaan läsnä lastensa elämässä, ainakin näiden täysikäisyyteen asti, rahan sijaan!!!!
Muistakaa nyt miehet, että ette mene lesboja siittämään , siitä ei seuraa kuin suuri onnettomuus lopuksi elämää
Ehkä aloittaja kaivaa liian varhaisessa vaiheessa tai väärässä tilanteessa syvälliset jutut esille? Tai sitten tosiaan kaipaat erilaista seuraa kuin nuo perinteiset äijäporukat, joissa olet ollut. Ehkä jostain etsimällä kuitenkin löytyy samanhenkisiä tyyppejä, koska varmasti monella on samoja fiiliksiä (vaikka ei olisikaan valtavirta väestöstä/miehistä).