Vihaiset äidit

En ole tuohon raivo-ilmiöön törmännyt kirpputoreilla, mutta ruokakaupoissa kylläkin.

Harmittavan usein pienten lasten äidit antavat itsepalvelukirppareilla lasten rikkoa tavaroita ja kanniskella niitä pois myyntipöydistä. Minusta on todella itsekkyyden ja paskamaisuuden huippu, että annetaan kakaroiden viedä esimerkiksi leluja pöydistä ympäri kirpparihallia, jossa ne hukkuvat tai lähtevät maksamattomina näiden kakaroiden mukaan.

Samaan aikaan äidit itse kulkevat ympäri kirpparia kuin "aineissa". Ehkä he ajattelevat, että tämä on heidän lepohetkensä ja heidän lapsilleen kirppari on kuin "leikkipuisto". :(

Ei tule näille äideille mieleen, että myyjänä saattaa olla lapsi, joka myymällä lelujaan kerää rahaan johonkin hankintaan. Miettikää, miltä vastaavassa tilanteessa tuntuisi omasta lapsestanne, jos osaatte - tuskinpa.

Muille ihmisille vai lapsilleen?

Veikkaisin, että järkyttävä väsymys tai turhautuminen omaan elämään.

Just tollaisen raivo-äidin jouduin näkemään Prismassa muutama päivä sitten.
Äidillä oli mukanaan lapset, tyttö ja poika arviolta 3- ja 5 vuotiaat.

Popula oli kulkeutunut leluosastolle, jossa äiti meuhkasi.
Poika seisoi autohyllyn edessä kuin jähmettyneenä. Ei itkenyt, ei kiukutellut, ei kosketellut tavaroita, seisoi vain. Pienempi eli tyttö käveli edestakaisin viiden metrin säteellä hyllyjen välissä.

Äiti huusi raivona, jotain "kiireestä, myöhästymisestä, ettekste tajuu mä oon väsynyt teihin".
Tilanne oli aika outo, koska lapset olivat hiljaa, ja äidin kimeä, todella aggressiivinen poukkoilu kärryjen kanssa tuntui lähes psyykoottiselta. Odotin jo, että jonain hetkenä hän hyökkää lastensa kimppuun, se viha tuntui aikuisestakin niin pelottavalta.

Useat muut asiakkaat pysähtyivät seuraamaan näytelmää, jossa äiti oli repinyt hihansa täysin tajuamatta keräänneensä ympärilleen parven katsojia.

Kolmikko häipyi jonkin ajan kuluttua pois paikalta äidin sättiessä lapsia koko ajan erinlaisin halventavin termein.
Kyllä kävi siinä tilanteessa sääliksi lapsia, että miten noista voi kasvaa itsetunnoltaan terveitä aikuisia.

Ja millainen on aikuinen, joka voi ilman häpeää käyttäytyä noin typerästi. Ei hajuakaan lastenkasvatuksesta tai eläytymisestä lapsen tunteisiin.

Jos mietin omalle kohdalle niin lapset 4v ja 2v on aika usein mukana. Mutta jos on vielä 7vuotiaskin ja mennään isommalle kirpparille niin se juokseminen on semmoinen missä huudan. Onneksi on silloin myös isä mukana. Lahjomaan en ala koska ei ole niin paljon rahaa että tenava sieltä euron jutun sais mukaansa (x3 kun pieninkin osaa jo vaatia). Kirppari on kyllä mun paratiisi. Varsinkin jos sinne pääsee yksin ja rauhassa katsomaan. Yleensä vaan ei ole rahaa kotiäidillä eikä täältä päin kulje kun koulukyydit kylille. Tulisi varmaan käytyä muutenkin.
Eilen pääsin miehen kyytissä kylille kun lapsella oli neuvola. Ja kun aikaa oli ruokatauolla vain muutama tunti niin ehdittiin käydä infossa ja seppälässä. Infosta olis löytynyt 5e kirja joka olis ollut ok miehelle lahjaksi mutta kun isäntä antoi vaan 5e shoppailurahaa(kukkarossa oli valmiina 2,5) niin se jäi. Seppälästä löysin 1e paksut lapsen sukat ja jotain kivaa siskoni joululahjaan. Eli meni se 2,5 e. Kävin vielä ruokakaupassa paikaisesti kun mies otti lapsen (mukana oli siis tälläkertaa vain 2 vuotias) s-marketissa on aamusta hyviä parasta ennen tarjouksia. Tällä kertaa ei pakkaseen löytynyt mitään mutta iltaruoaksi kylläkin. Kivaa kun sai vaihteeksi kanaa.

Ja siis en ollut kertaakaan raivon partaalla tai menettänyt malttiani. Infossa lapsi karkasi kolme kertaa rattaista ja Seppälässä kerran. Se vetäsee kesärattaista nauhan irti tai vääntäytyy niistä pois. Vaatteet pysyi onneksi päällä tällä kertaa kun mulla oli vaan käsilaukku. Ei sinne juuri muuta olis mahtunutkaan kun ne kengät sukat ja lakki. Jopa takki pysyi päällä. Söpöintä oli kun tyttö näki rintaliivit ja alkoi kovaan ääneen huutamaan "Äiti, tittit" ja sitten tuli pippelihokemia. Mitään ei mennyt rikki. Niistä asioista stressaannut aina. Sekin että jos sisarusrattailla onnistun joskus pääsemään kauppaan sisälle niin kyllä siinä vaiheessa kun tenavat alkaa villeiksi niin stressitaso nousee kyllä äidilläkin. Meidän kylillä on neljä kirpparia. Yksi on niin pieni ettei juuri koskaan mitään löydy mutta sinne pääsee sisälle kaksosten rattailla. Toisissa pitäs jättää rattaat pihalle ja ottaa kärryt (eli 2-vuotias huutaa ja nelivuotias kulkee vierellä) Nelivuotias on onneksi tosi rauhallinen ja ujo. Kolmannessa ei mahdu rattaitten kanssa edes kääntymään ja keskellä aulassa on pikkukrääsää(posliiniesineitä ym). Sitten on vielä yksi mikä on ollut ihan lemppari, mutta sinne pitäs kanssa nostaa portaissa nuo kaksosten rattaat sisälle kun heti lähellä on leluja jotka kiinnostaa lapsia. Kaiken lisäksi kun mulla tekee tiukkaa nostaa sisarusrattaat jo kävelytien reunan ylitte kun näitä muksuja tulossa ainakin yksi taas enemmän. En mielestäni oo mitenkään erityisemmin alkanut raivoamaan (siis niin kuin kotona) ja monet on kyllä kehunut meidän lapsia kilteiksi ja rauhallisiksi. Keksis vaan miten 7-vuotiaan sais siellä isolla kirpparilla rauhottumaan. Ehkä seuraavalla kerralla menee vaan autoon istumaan koska on eri paikkakunnalla niin käydään siellä tosi harvoin 3-5kertaa vuodessa ja koko porukalla) Isänsä ei jaksa kuitenkaan olla kun pari tuntia niin kai jaksaa olla siellä sen ajan..