Mistähän Keski-Pohjanmaan alueelta löytyisi kummitustaloja? Ajattelin tänä kesänä tehdä ekskursion mahdollisimman moneen kummitustaloon ja valokuvata ne niin kauan kuin ovat pystyssä. Jos voisitte antaa vinkkejä/reittiopastusta perille?
Kummitustaloja?
Olli Opiskelija
7292
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joka palstalla etsitään "kummitustaloja", menen hoitoon spämmääjä.
Ai minne menet hoitoon? Kerro mullekin, mielellään reittiopastus perille.
Miksi provosoiduit? t. Olli
Kyllä rotat veivät nekin jalon mielen mennessään.
Myrskyävä meri, merkiksi vain vapaus, on kuin hyväntoivon lahja, hyvinvoinnista muita ihmisiä ajatellen, sitä tarjoamatta jättäen.
Myrskyävä tuuli, merkkinä vapaudesta, vain ihmistä ajattelevana,
on kuin jo valmiina oleva luottamus turvallisuudentunne, tasapainona.
Auttajana
- Ne eivät ole tukahduttajalle, muiden ihmisten käyttäjälle.
Kyllä museo-alue kaiken voittaa.
- Usein TV:ssä esitettyjä, tai Neristanin kävelykierroksena, pelkkänä tarrautumisena ja kipuna.
- Esitettynä vain pakotienä ja pakenemisena, kauhusta horisontin katseena.
- Uhka pakenemisen käyttämiseen pakotienä absurdista kauhusta, tunteena.
- Samentuneet silmät kauhun hysteriasta ulkopuolisesta ovena ulos.
-Hirvittävän harvinaisena ympäristön osana, hylähttyinä, ja arvottomina.
- Selviytymiseksi tukahduttavasta arjesta, onnen tasapainosta, iloksi.
- Painajaisten ilosta, hyvinvoinnista selviytymisenä terveydeksi, ilosta.
- Elämänä kohtaa hyvinvoinnilla selviytymisestä tarinan tulevaisuutena.
- Tukahduttava loppumaton pako, aaveesta valheellisuutena, kireänä.
- Elämän lähde, arki avartumattomuuden aaveen valheena, poissa.
- Ympäristön miljöönä, luonnonsuojeluna, arki elämästä, avoimena.
-Irvokkuus elämättömästä ja asumattomasti, vain tyhjänä, kuin kauhu silmistä silmään pistäen, arvokkuutena yksityis-elämän historiana.
- Autio asumaton todellisuus, sanomaton kauhu, ulkopuolisena teennäisesti, epäaitona, vain omaansa vasta vaatien, suojelutta.
-Sanoinkuvaamaton kauhu, epäaitoudesta, teennäisesti ulkopuolisesta, vain poissa pakotienä, laiminlyötynä, surrealismin aitona kipuna ja tuskana, epätodellisuudesta kärsimyksenä.
- Keskeisenä ajatuksena tyhjyys, mitäänsanomaton poissa-olevuus.
- Hysteria, unelmien vihreänä kuvitelmana, pahoinpitelyiden tunneleina, kuin kaarena, oviaukkona tulevaisuutena, ympäristöksi.
- Uskotelmina eläen, elämästä vahingolla parhaan päivänsä nähden.
- Kuvitelma aitouden ja aution eroiksi unelmina tulevaisuutena, suuttuttavina.
- Piirteet hylätystä autiona, teennäisenä epäaitoutena, ulkokultaisuutena.
- "Ei mitään hyvää hysterian kauhusta", pelko jolla täytit kehona.
- Harjoittelijasta, timpuri viis, kun kuoleman kohta, kunnosti ylös kerran.
- Kerran seurata saisi ulkokultaisuudesta epäaitona, vääränlaisena.
-Koska leikki niillä ympäristöstäni kestää uskonnollisesta pakkomielteisyydestä todellakin tympeänä turvallisuuden.
- Ihmisen halventamisesta, hylätystä ulkokultaisuudesta, aitonakin.
-Halventamisesta koruttomasti ulkokultaisesti harhaksi, hylättynä.
- Maisema auringonlaskusta aidosti seuranamme, vain pimeänä laskien.
- Maisema hyläsystä, autiosti, kanssamme sisimmällisenä, kulkien.
- Auringonlaskusta, teennäisenä ulkokultaisuuden sisimmättömästi, keksi kulkemaan polkua tienämme kanssamme, jaloon ja avaraan.
- Halventamisella, omasta teennäisellänsä, se huolensa vihasta, mielissänsä raivosta, jo tukahdutettuna, sisimmättömänä, hylättäväksi.
-Halventamisesta, luonnottomuus tarkoitusperänsä kasvattamisesta löysin, painostamalla, hysteerisestä kauhusta, omansa kulkijaksi.
- Halventamisesta, kirouksesta, luonnottomuudesta, onnesta, kukaan tuskin niin iloitsi, pimeydestä itseänsä kehon arvona, palkitsi.
-Halventamisesta naiseudesta, voimansa kasvatti, niin hylättynä.
Todellisuutena se kulki ilonsa hysteriasta ja kauhusta, ulkopuolisesta.
Mikä tämä on?
- Kun ei ole nähnyt.
"Jumala on suuri ja ankara"
- Se yleensä absurdista piittaamatta, naiseutena, kylmäksi julisti.
Vääränlaisena, se uhaten vihasta ja väkivallasta, vain mieltymyksenä, hieman sekoitti. Pimeyttänsä, se ihmisenä julisti, väkivaltana, pyytäen.
Ei epätodellisuudesta ympäristön tuhoamiseksi oltu sallittu voimana, annettavaksi, teennäisyydestä, palkkansa vain omisti, iloittavaksi.
Turvallisuudesta se kohtuuttomasti pakkomielteenä toivon loitsi.
"Ja kun rikos jää tuomisematta, se ikäänkuin katoaa."
Moni illuusio toteaa romahtamisestaan. Halventavasti, se itsensä luonnottomuudesta esitti. Sitä arvokkuutena, vain sisimmättömyydestä, piti. Valheellisuus, kuplana, kuin ulkokultaisena.
Luonnottomuus ja tasapainottomuus, vain mieltymyksenä, mielisairaala. Turvattomuus, kansamme ydin, tukahtuneisuus, tekona. Miten on vankiloista tullut aivojemme iloja, niin tuhoisia, kunniana?
Pelko kantoi yksinäisyyden voimasta, raviten, kipuna kehosta arvona.
Se arvottomuus loisti tukahtuneesti, näkymättömänä, aivan vihana.
Väkivaltana, vihan piirityksenä, hektisyyden arvottomana palvojana.
Kiduttajana todellisuuden luomatta tulevaisuutena, vain osaamatta.
Epätodellisuudesta auttamatta hektisyydestä tuhosi, kuin kehyksenä.
- Komeastipa kasvonsa koristi, niitä kuin tie väkivalta reunusti.
Mistä tämä soopa on kopioitu, kerro minulle uteliaalle?