En osaa kirjoittaa tieteellistä tekstiä!

Käytä aivojasi ja kirjoita sitä, mitä sieltä tulee. Katkelmat ja muut valmiit asiat ovat vain lähteitä, niitä ei tietenkään lainata suoraan vaan jalostetaan omiksi ajatuksiksi.
Ehkäpä sinun kannattaa käydä jokin kurssi.
Eli lue, kirja ja kaksi, sitten kirjoita ajatuksesi ylös.

Etkö ole tähän mennessä joutunut tekemään yhtään harjoitustyö- tai seminaariraporttia? Niissähän sama juttu on tehty hivenen suppeampana.

Pelkään, että kirjoitan jotenkin väärin. Yleensähän nämä asiat pitää muotoilla mahdollisimman tarkkaan. En halua johtaa lukijaa harhaan, sen takia yleensä pyrin suomentamaan kaikki lauseet mahdollisimman tarkkaan. En kuitenkaan plagioi, vaan muotoilen lauseen vähän eri tavalla.

Suomennoksen tekeminen tieteellisestä kirjoituksesta ei ole tutkielman tekemistä, se on tekstin tuottamista. Omaa ajattelua tarvitaan, ei muuten synny tulosta.

Tee kuten minä: Alat vain tuottaa aiheeseen jotenkin liittyvää tekstiä ja joka ikinen päivä. Kirjoita vaikka sellaisia neljännesliuskan pituisia pätkiä päivittäin. Ja jos juttua ei ala irrota, ota vaikka hieman alkoholia. Sen avulla juttua yleensä tulee. Tarkastat tutoksesi sitten selvinpäin ja korjaat pahimmat kohdat,

Kun kerran olet yliopistoon päässyt, kyllä sitä viisaankuuloista juttua aina pikku pätkä päivässä irtoaa. Logiikan ja kontekstin saat niihin kehiteltyä jälkikäteen.

Tällä menetelmällä minä tein graduni alle vuodessa. Siis yhdistelin näitä tekstinpätkiä johonkin kontekstiin sopiviksi kokonaisuuksisksi.

Se menetelmä, että alkaa lukea tutkimusaihetta sivuavaa kirjallisuutta ei tuota yhtään valmista tekstiä. Minä etsin jälkikäteen tekstiini sopivia kohtia kirjallisuudesta, että pystyin merkitsemään tutkimuksissa vaadittavia lähteitä muka tukemaan tekstiäni; ikäänkuin olisin oivallukseni näistä teoksista saanut.

No asiattomasta viestistä ilmoitettu Suomi24-ylläpidolle. Jos et osaa kirjoittaa ja jos et omaa kandidaatin tutkinnon opintomäärää, asia näkynee viimeistään maturiteetissa, koska sellainen kuten kaikki tentitkin, pitää suomalaisissa yliopistoissa kirjoittaa lyijykynällä tenttisalissa ja ihan omin käsin. Oma mielipiteeni on, että ei yhtään virtuaalista tenttiä, vaan ihan vaan niskasta luokkaan ja kirjottamaan kaikki mitä osaa, koska siten ne kandidaatintutkinnotkin tässä maassa Suomi saadaan, pitkällisten opintojen jälkeen.

"Käytä aivojasi ja kirjoita sitä, mitä sieltä tulee. Katkelmat ja muut valmiit asiat ovat vain lähteitä, niitä ei tietenkään lainata suoraan vaan jalostetaan omiksi ajatuksiksi."

Ongelma piilee juuri tässä. Aivoista löytyy kyllä paljon ideoita aiheeseen liittyen,
mutta mistä voidaan tietää että tuo aivoissa oleva tieto on täysin faktaa eikä pelkkää huuhaata? Ei mistään, sen takia pitää olla aina lähde lopussa, eikä omia ajatuksia saa käyttää, vaan on nojauduttava jo olemassa oleviin tutkimuksiin.

En tiedä ymmärrättekö mitä haen takaa, menee ehkä turhan vaikeaksi :D. Mutta siis oman käsitykseni mukaan, tutkielmassa ei siis saa olla mitään omia ajatuksia/olettamuksia, vaan tutkielman täytyy nojautua jo olemassa oleviin tutkimuksiin ja pyrkiä vasta sitten myöhemmin empirian jälkeen tekemään päätelmiä lopputuloksesta.

Tiedustelen tätä asiaa vielä ohjaajalta, mutta olisi mukavaa jos joku ymmärtäisi mitä haen takaa ja mahdollisesti vastaisi tähän viestiin auttamisen merkeissä. :)

^tuo on totta. Kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla.

http://www.gradutakuu.fi/

Ei haittaa myöskään kandintyön kirjoittamisessa.

Olen neljättä vuotta jo yliopistolla, mutta kandia en ole vielä saanut kirjoitettua. Kirjoittaminen tuntuu vaan niin vaikealta - en kerta kaikkiaan saa ajatuksiani paperille. Tentit olen päässyt läpi hyvin arvosanoin, mutta kandi on yhtä tuskaa...

Jospa olet kouluttautumassa väärälle alalle? Ei se nykyään enää niin harvinaista ole, kun kaikista koitetaan leipoa korkeakoulutettuja. Tee se kandityö loppuun ja mieti sitten, suoritatko vielä maisterin tutkinnon. Kandityön kyllä saa loppuun kuka tahansa, olen itse elävä todiste siitä. ;)

Mielenkiintoinen avaus! Tieteellistä kieltä ei välttämättä opi tuottamaan ilman harjoittelua. Väittäisin kuitenkin, että suomeksi tieteellistä tekstiä on varsin helppo tuottaa esim. englantiin verrattuna. Englannissa kun on ihan oma tieteellinen kielensä, joka on hyvinkin erkaantunut arkikielestä. Toinen esimerkki tällaisesta arkikielestä erkaantumisesta ovat saksankieliset tieteelliset julkaisut. Tiedän nimittäin tapauksen, jossa saksaksi kirjoitettua tieteellistä artikelia oli muokattava, jotta lauserakenteet ja ilmaisu yleensäkin eivät olisi liian yksinkertaisia. Tekstissä piti olla siis kaikenlaisia ns. koukeroita, substantiiveilla täytettyjä virkkeitä ja kansliakielimäisiä ilmaisuja, joiden kohdalle täällä Suomessa esim. kypsyyskokessa tarkastaja laittaisi aika paljon punakynää. (Tähän pakko mainita, että kokelashan voi saada kypsyyskokeesta hylätyn jos yrittää muotoilla hienoja lauseita. Tämä lienee pilkkuvirheiden ohella suurin syy hylkäämiseen. Lyhyitä ja selkeitä mutta joidenkin mielestä "turhankin yksinkertaisia" virkkeitä tuottamalla kuitenkin tuo kypsyyskoe menee Suomessa läpi, koska yksinkertaisesta ilmaisusta harvoin rangaistaan. Vastaavassa kokeessa asetelma voi olla esim. Saksassa ja englannikielisissä maissa lähes päinvastainen.)

Yliopistoihinkin mahtuu kaikenlaisia veijareita, joiden ilmaisu on yläasteen seiskaluokkalaisen tasolla, mutta substanssiosaaminen voi kuitenkin olla huippua. Mitä nyt itse olen lukenut joidenkin tällaisten tapausten tuottamia tekstejä, niin suurin heikkous, joka on pistänyt silmään, on se, ettei lauseita osata yhdistää riittävän hyvin toisiinsa. Jos koheesiokeinot puuttuvat, niin teksti jättää oppilaasta huonohkon kuvan virheettömistä substanssitiedoista huolimatta.