Kuukauden päästä en panikoi hänet nähdessäni eikä ne silmät lumoa jos vilkaisenkaan.
En odota hänen näkemistä,en menetä yöunia.
Kuukauden päästä olen unohtanut tämän palstan olemassaolon.
Piste ja check.
Kaikki Turhan takia,en tuhlaa elämääni siihen.
En odota hänen näkemistä,en menetä yöunia.
Kuukauden päästä olen unohtanut tämän palstan olemassaolon.
Piste ja check.
Kaikki Turhan takia,en tuhlaa elämääni siihen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Voi itku ja itkujen kevät :'(
Onneksi olkoon, jos kuukaudessa selviät. Mulla mennyt kohta vuosi ja olo menee vain surkeampaan suuntaan. Mitä ihmettä voisin tehdä, että tämä ikävöinti loppuu.
täältä pois, ei tää helpota todellakaan.
Niin,kauanhan tässäkin jo mennyt.
Tuo kuukausi nyt vain on sama kuin lomani,jonka aikana tavoitteenani nähdä paljon uusia ihmisiä ja olla liikkeessä tekemässä kivoja juttuja,ettei ikävöinnille jää aikaa.
Ei luultavasti onnistu,mutta tämän palstan kyllä haluaisin jo lopullisesti unohtaa.
Turhuuksien huippu.
Olet oikeassa, mutta pakko purkaa jonnekin, kun tuo ihminen pyörii mun päässä jatkuvasti.
jos noin vähällä ajalla "toivut":/...oon vihreä kateudesta.
Mutta mä en haluaisi että unohdat :/
Jos noin,niin tekisit asialle jotain.
Minä toivoni jo heittänyt ja sen takia haluan unohtaa.
Nähdä ei satavarmuudella koskaan. Siitä voit olla varma.
olla satavarma,paitsi siitä,joka meitä jokaista joskus kohtaa?
voin olla. Tästä asiasta. Intuitio sanoo ja se pitää paikkansa.
nainen vai mies?
nainen
Pakkohan se on unohtaa, jos toista ei kiinnosta. Mut yhtä totta on myös se et minä jäin näille palstoille todennäköisesti lopuksi elämää. Siltä se nyt vähän vaikuttaa. Vaan ei se mitään. Jospa se nopeuttaa minun lähtölaskentaa tästä elämästä. Hyöty se on sekin.
Äläpäs nyt
TIedätkö mitä näille palstoille pitkäksi aikaa jääminen tekee? Minä tiedän.. Olen jonkun vuoden lueskellut näitä ja huomasin kyllä välillä miten meinasi käydä. Ainakin silloin kun oli aika vaikeaa aikaa. Aika heikosti.. Nimittäin se mitä muutamat tyypit täällä tekee, on aika ikävää.. Mut tässä vaiheessa en jaksa siitä välittää. Minulle se on ihan se ja sama. Koska voi olla et lopputulos on joka tapauksessa sama. Minua ihan suoraan sanottuna oksettaa nämä palstat mut tänne jäin joka tapauksessa.
Onko sulla ketään ystävää kenelle purkaa huoliasi?
Onhan täällä paljon asiatonta tekstiä. Itseä kaduttaa, et rupesin kijoittamaan tänne.
kirjoitusvirheetkin jo kertovat, et olisi aika itse häipyä.....
No eipä niitä lähellä ole.. Paras ystävä (jolle voi puhua ihan kaikesta) on satojen kilometrien päässä. Puhelimessa en hirveästi osaa jutella tuollaisista asioista ja Facebookissa en ole. Tiettty sähköposti olis yksi keino.. Mut mitäpä sitä muita vaivaamaan omilla asioillaan. On heillä omatkin murheet.
Niin, onhan sitä..
Mietin tuossa nimittäin onko joidenkin kohdalla palstalle jumittumisen syy se, että ei ole niitä ihmisiä joiden kanssa touhuta jotain muuta jotta pääsee elämässä eteenpäin tai sitten purkaa välillä sitä taakkaansa. Ei asioista avautuminen ole kenenkään vaivaamista, mutta ymmärrän, että se ei aina ole helppoa.
No se voi olla.. On minulla muutama kaveri tässäkin kaupungissa mut heillä on perheet ja työ eli ihan omat jutut. Heillä ei tunnu jäävän aikaa kovin paljon muuhun ylimääräiseen. Sen kyllä ymmärrän toisaalta.
Niin.. Ei kai se.. Mut jollain tavalla sitä ei haluaisi kaataa muiden niskaan omia huoliaan. Niin se on aina ollut minulla.. Olen yleensä ollut se kuuntelija jolle kerrotaan omista huolistaan.
Kuuntelijan rooli on hieno asia, mutta sun täytyy muistaa, että voit myös asettua sen kertojan asemaan. Paras ystäväsi asuu kaukana, etkä puhelimessa mielellään puhu sellaisista asioista, niin mites tosiaan se meili... Itse kirjoittelen sähköpostia erään ystäväni kanssa, jonka kaa tunnetaan hyvin, mutta asutaan kaukana toisistamme. Eipä se läsnäoloa korvaa, mutta sattuu ja tapahtuu kaikenlaista molemmille, joten keskustelemme myös niistä asioista joiden vuoksi tekisi mieli luovuttaa koko elämässä. Kyllä itse ainakin haluaisin tietää jos jollain itselle tärkeällä ihmisellä on huolia ja murheita. En uteliaisuuttani, vaan voidakseni olla ystävä!!
Niin kai.. Mut tämän aamun ajatukset on ne et hylkään nyt itsekin itseni. Vetäydyn nyt kokonaan kuoreeni.. Ei mitään ajatustakaan elämän rakentamisesta ja tavoitteiden asettamisesta sekä saavuttamisesta. Päästän nyt irti ihan kaikesta. Ja ajattelen niin et nyt on minun vuoro lähteä täältä. Kuolemalla kuittaan kaikki kokemani ikävät ja surulliset asiat. Aikaa on enää vajaa 2 viikkoa. Sitten kaikki on ohi, lopullisesti.
t. joku nainen
Okei.. Katson mitä tuon pahan mielen/olon taakse kätkeytyy.. Olin ihastunut.. Yritin tehdä asioiden eteen jotain mut en riittävästi (yhteystiedot jäi antamatta). Tosi ikäviä kirjoituksia lueskelin koko viikonlopun täältä.. Sitten selvisi jotain.. Hän olikin ihastunut työkaveriinsa. Sydämeni meni kai rikki.. Olen ollut surullinen nyt muutaman päivän.. Välillä en ole edes nukkunut kovin hyvin..
Ja sit on ne muut tapahtuneet asiat.. Äidin kuolema tammikuussa, kiusaaminen, huoli tulevasta et miten jatkossa (tietty yritän kuitenkin).. Nuo ovat vain tämän vuoden tapahtumia.. Aiempaa löytyy sit jotain muuta ja ikäviä sieltäkin (tietty hyviäkin..). Ne eivät unohdu, ehkä koskaan. Ja ne ovat jättäneet jälkensä minuun.. Kai niistä voi selvitä.. Mut jos niitä jää miettimään kovin pitkäksi aikaa niin ehkä niihin (huoliin ja suruihin) voi myös 'hukkua'. En tiedä.. Tällaisia ajatuksia syntyi tuolla ulkona käydessä..
Ehkä tuo ihastus ja sen yksipuolisuus/pieleen meneminen oli vain piste iin päälle.. Siis noiden ajatusten syntymiselle. Mut toisaalta, jos oppisin elämään jotenkin noiden tapahtuneiden asioiden kanssa.. En minä voi niihin mitenkään vaikuttaa. Eivät ne ole olleet minusta riippuvaisia millään tavalla.. Ne eivät ehkä unohdu koskaan.. Mut jos ne voisi jotenkin jättää jo taakseen ja alkaisi elää taas.. Koska se minulta on unohtunut välillä ihan kokonaan.
mäki sit yritän unohtaa. Vai et kuukausi...ei varmaa onnistu :((
Siis onks tää palsta joku kohtalon palsta? Pitääks täält hoituu pois kuukaudes? Eiks tääl saakaan kirjoitella loppuikää?