Valehtelu

Tänään sanoin kaverille etten voi mennä hänen luokse koska ei muka ollut rahaa bussiin. Joskus keksin tekosyyn olla tapaamatta jotain ihmistä kun en yksinkertaisesti jaksa lähteä kotoa. Vaikka olisin luvannut kaverille näkeväni hänet, keksin joskus tekosyyn olla menemättä. Valehtelen...

Vanhemmille sanon että menen kaverin luokse yöksi, vaikka oikeasti menen jonkun jätkän bileisiin. En kerro vanhemmilleni pahasta olosta. En puhu MISTÄÄN mikä liittyy sairauteeni tai sen tuomiin vaikeuksiin. En puhu aina heille totta, eikä kyllä tarvitsekaan. Sisaruksille puhun totta.

Koulussa valehtelen opettajille miksi en uskalla esiintyä. En uskalla puhua totta?

Terapian lopettaessani sanoin, että selviän ilman. En selviä. En puhunut totta.Onko niin vaikea sanoa totuutta? Menen aina sieltä mistä aita on matalin...

Olenko siis valehteleva psykopaattihullu joka ei uskalla kohdata tosiasioita? Edes puhua ystäville totta? Johtuuko kaikki sairaudesta?
3146
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Sinulla vaikuttaa valehteleminen olevan jonkinlainen suoja- ja puollustusmekanismi. Jos jatkat voi olla pain alat itsekkin uskoa omiin valheisiisi. ennen pitkää kupla puhkeaa ja kaverit lakkaavat kutusmumasta sinua kun näkevät sinussa kieron tyypin.
Alemmuudentunne ja pelot kai saavat sinut toimimaan noin. Y,,ärrän että itsekkin koet syyllisyyttä epärehellisyydestäsi.
No aina on mahdollisuus muuttaa tapojaan. Siitä se alkaa kun itsekkin tympääntyy paheseensa.

Äänestä

Uskon itsekin näin. Pitää vaan opetella avautumaan tai jotain jos sitten voisi vaikka yrittää elellä ilman tekosyitä...

Kiitos kun vastasit :)

Äänestä

Jos vain valehtelee ja keksii verukkeita siitä tulee kuin toinen luonto ja itsekkin alkaa halveksia ja inohta itseään. Itsetunto ja minuus heikkenee ja pian makaa syvässä depressiossa.
Silloin on hyvä alkaa muuttamaan käyttäytymistään, kun itse huomaa rämpivänsä suossa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


valehteleva possu kirjoitti:

Tänään sanoin kaverille etten voi mennä hänen luokse koska ei muka ollut rahaa bussiin. Joskus keksin tekosyyn olla tapaamatta jotain ihmistä kun en yksinkertaisesti jaksa lähteä kotoa. Vaikka olisin luvannut kaverille näkeväni hänet, keksin joskus tekosyyn olla menemättä. Valehtelen...

Vanhemmille sanon että menen kaverin luokse yöksi, vaikka oikeasti menen jonkun jätkän bileisiin. En kerro vanhemmilleni pahasta olosta. En puhu MISTÄÄN mikä liittyy sairauteeni tai sen tuomiin vaikeuksiin. En puhu aina heille totta, eikä kyllä tarvitsekaan. Sisaruksille puhun totta.

Koulussa valehtelen opettajille miksi en uskalla esiintyä. En uskalla puhua totta?

Terapian lopettaessani sanoin, että selviän ilman. En selviä. En puhunut totta.Onko niin vaikea sanoa totuutta? Menen aina sieltä mistä aita on matalin...

Olenko siis valehteleva psykopaattihullu joka ei uskalla kohdata tosiasioita? Edes puhua ystäville totta? Johtuuko kaikki sairaudesta?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu