Näin 20 vuotiaana en ole koskaan suudellut taikka seurustellut. Yksinäisyyden tunne on niin uuvuttavaa, pelko siitä että saa koskaan omaa kultaa. Ihan suoraan sanottuna olen alkanut saamaan mielessäni raivokohtauksia tai jonkinlaista vihaa on kerääntynyt mieleeni tietyissä tilanteissa, esim jos miehet yrittävät lähestyä tai se että he eivät tiedä että olen lesbo. Yksikin nuori mies (kouluajoilta) on tunnustanut että pitää minusta ja olen sanonut vain että ei, ei kiitos. Hän kirjoittelee minulle useasti ja kyselee mitä kuuluu. Mä en tiedä mutta tuntuu joskus kuinka voisin kirjoittaa facebookiin isolla OLEN LESBO, niin kenenkään ei tarvitse kyseenalaistaa tätä. Kerroin läheisille kavereilleni viime talvella lesboudestani. He ymmärsivät eikä ongelmia ollut minkäänlaista. Silti tuntuu että osa heistä ei ymmärrä kunnolla mitä se tarkoittaa, silti saatan kuulla vihjailuja baari-iltana kuinka joku mies minua tuijottaa yms.
Jos joku minulta kysyisi suoraan olenko lesbo, bi vai hetero kertoisin toden, en siis peittele mutta en myöskään selittele että olen lesbo, minusta siinä ei ole mitään kerrottavaa, sitten kuin seurustelen niin saavat muutkin automaattisesti tietää. Silti iskee tämä turhautuneisuus.
Minkälaista teillä muilla yksin elävillä on? Miltä tuntuu olla viettämässä iltaa kaveriporukan kanssa, katseletteko tyttöjä/naisia ja mietitte kuinka haluaisit tyttöystävän? Kun kuljette kaupungilla, istutte bussiin ja näätte että bussiin istuu kaunis neiti, katsotteko häntä ja ajattelette "voi kuinka saisin tuollaisen rakkaan"
Näin minulla.
Tässä kappale joka kuvastaa tunteitani:
http://www.youtube.com/watch?v=jNe35J2EJdU
Jos joku minulta kysyisi suoraan olenko lesbo, bi vai hetero kertoisin toden, en siis peittele mutta en myöskään selittele että olen lesbo, minusta siinä ei ole mitään kerrottavaa, sitten kuin seurustelen niin saavat muutkin automaattisesti tietää. Silti iskee tämä turhautuneisuus.
Minkälaista teillä muilla yksin elävillä on? Miltä tuntuu olla viettämässä iltaa kaveriporukan kanssa, katseletteko tyttöjä/naisia ja mietitte kuinka haluaisit tyttöystävän? Kun kuljette kaupungilla, istutte bussiin ja näätte että bussiin istuu kaunis neiti, katsotteko häntä ja ajattelette "voi kuinka saisin tuollaisen rakkaan"
Näin minulla.
Tässä kappale joka kuvastaa tunteitani:
http://www.youtube.com/watch?v=jNe35J2EJdU
Vastaukset 25
Vanhimmat
Miksi olet yksinäinen? Asutko jossain syrjäseudulla vai oletko vain muuten ujo?
Aika syrjäseudulla asun, mutta tietenkää senkään ei pitäisi olla este tietyllä tavalla....
Olen ujo joissakin asioissa, mutta en ole ujo pyytääkseni jotakin ulos jos tilanne tulisi vastaan.
Minulle on tapahtui ammattikoulun ensimmäisellä luokalla vuonna 2010 niin suuri ihastuminen erääseen tyttöön joka sai minut todella ymmärtämään että pidän naisista. Muuten en ole koskaan erityisesti pohtinut asiaa vaikka aina olen tiennyt vain naisista pitäväni. Kirjoittelin hänelle joskus facebookissa ja tuntui kuinka hän oli joillan tavalla kiinnostunut minusta, mutta yleensä minä olen se joka kysyy mitä kuuluu.
Täällä missä asun ei ole mahdollisuutta, jos meitä on niin ehkä pari muuta tai sitten loput ovat biseksuaaleja, minulle ei ole siis heitä vastaan mitään, minulle on täysin sama olisiko kumppani bi tai lesbo, mutta silti täällä ei meitä ole.
Oon käynyt tosi samanlaisia ajatuksia läpi. Me voitas jutella vaikkapa sähköpostien välityksellä lisää, jos haluat? Oon myös 20.
Tottakai, se olisikin kiva, täytyisi ensin tehdä toinen sähköposti kun en tähän virallista taida laittaa.
[email protected]
Muistinkin tuon
Kiitti. Nyt täytyy kyllä varmaan mennä jo nukkumaan, mutta kirjottelen sulle huomenna jotain :) öitä!
ihan sama fiilis täälläkin, hyvin, hyvin harvassa on se ku kukaan naispuolinen osoittaa kiinnostusta, ja tuntuu, et oon aika sokea niillekin. Tapa on jotenkin paljon varovaisempi kuin miesten tapa iskeä. Baarissa miehiä pyörii ympärillä silloin tällöin, oonhan sinkku ja näytän heterolta (ja haluan näyttää:P!) Ei se mua haittaa ja oon kohtelias niille. No joskus ärsyttää, varsinki jos mukana on joku vieraampi kaveri joka ei tiedä..
Mä oon suunnilleen saman ikäinen, enkä koskaan seurustellut, vähäiset seksikokemuksetkin oli miesten kans, kun piti olla samanlainen kuin kaverit, ja koska sosiaalinen paine ja huomionhaku:D
Mutta kyllä täs aika yksin ollaan, tuntuu että olisin seurustellut jo kauan sitten, jos oisin hetero, miehet aina kiinnostuu mut naiset ei, eikä senkään pitäis olla niin harvinaista, mut ei oo tosiaan ole mitään kunnon iskuyrityksiä naisilta tullu, enpä tosiaan silleen ilmaise omaakaan kiinnostusta, vaan hyvin, hyvin huomaamattomasti.
niin, yksinkertainen lääke on se että jättää sen heteromaisen käyttäytymisen pois eli tekee itse aloitteet. Myös kun sanoo ett näyttää heterolle kertoo aika paljon siitä miten odotat että maailma toimii.
Nykyaikana voisi vain toivoa että nuoret ihmiset ei menisi samaan juoksuhautaan kuin sukupolvet meitä ennen. On vapaus valita toisin, käyttäytyä toisin ja tehdä toisenlaista kulttuuria ja maailmaa.
Silti, sunlaisia tyttöjä on paljon, odottavat elämänsä ja miettivät miksi mitään ei tapahdu. Menevät massan mukana koska eivät osaa/ymmärrä seistä omilla jaloillaan. Parikymppinen on ikä jolloin jo pitäisi osata ajatella ja alkaa ymmärtämään paikkaansa maailmassa. Ihan alkeita siitä edes, ettei toisten seuraamalla löydä itseään.
Täällä oli heteronaisen aloitus blogistaan jossa herää avioliitosta miehen kanssa siihen ettei kaikki olekkaan hyvin. Siinäkin mentiin vain kun mies vei ja nainen vikisi. Nyt sitten miettii lesbouttaan. Se on varmaan aika yleinen tarina ihmisille jotka vain menevät mihin niitä viedään. Nyt sä voit vielä hypätä siitä junasta ulos. Lopeta ihmettely ja ala tekemään itse ja muokkaamaan itsestäsi ihmistä joka haluat olla. Sillain saavutatkin asioita mitä haluat. Se on juuri niin yksinkertaista.
Itsellä ainakin auttoi seuran saamisessa qruiseriin laitettu profiili! Sinne vaan kuvallinen profiili ja viestejä kehiin :) Ja siellä voi tosiaan ihan vain kavereitakin etsiä (itsekin ihan-vain-kavereitakin bongaillut sieltä)... Joskus täytyy vaan olla itse tosi aktiivinen niiden ensimmäisten gay-tuttavuuksien kanssa. Hyvässä lykyssä ekan kamun kautta tutustuu moniin moniin muihin, ja kohta huomaat jo tuntevasi kaikki paikkakuntasi meikäläiset :D joiden kanssa sitten voi viettää vaikka välillä ihan gay-iltamia :D itselläni kaveriporukka ainakin koostuu sekalaisesta seurakunnasta heteroita ja homoja, ja vaihdellaan aina vuorotellen esim. missä baareissa käydään. Välillä heterot tulee mukaan homobaareihin ja päin vastoin! ROHKEUTTA :)
Niitä heteroita ei sinne homobaariin tarvii sitten raahata, heillä on omat paikat , eik jeh.
Ja kukahan tähänki oli laittanut miinuksen? Ei ymmärrä ei...
No voi hyvää päivää! Tarkoittaako tämä, etten minäkään sitten saa mennä heteroille tarkoitettuihin paikkoihin, koska olen sattumalta LESBO?? Täytyykin ilmoittaa kavereille, että voimme tästä lähtien käydä vain ja ainoassaan niissä paikoissa, jotka ilmoittavat olevansa tarkoitettuja IHAN KAIKILLE. C'mon!
Tiedoksi vaan, että lesboille ei hirveästi ole noita omia paikkoja tai ylipäätänsä hlbt-kansalle. Sen sijaan heteroille on satoja ellei tuhansia paikkoja, missä voivat kohdata toisensa. Jos kaikki heterot valtaavat sen ainokaisen gay-baarin, niin käy
niin kuin aikoinaan Lostarille, muuttui lähinnä heteroystävällisestä homobaarista homoystävälliseksi heterobaariksi, joka vähitellen kuoli pois. Tämän lisäksi ei ole sitten sitä ainoatakaan paikkaa hlbt-kansalle..Sitäkö sinä haluat?
Eiköhän baarit yleensä ole IHAN KAIKILLE, lapsia lukuunottamatta :D tosin jotkut ovat homobaareja, mutta yhtäkään heterobaaria en ole nähnyt..
No, miksi ne jotkut on sitten homobaareja, jos se baari on tarkoitettu kaikille eikä vain homoille? Entäs vaikka naisten bileet, onko ne sinun mielestä tarkoitettu kaikille, myös miehille ja heteroille, vaikka ne on naisten bileet? Pakko olla provo, ei noin tyhmiä oikeasti voi olla. Väitätkö, että naisten bileetkin on tarkoitettu kaikille, jopa heteromiehille? Entäs lemmikkieläimet, tuleeko nekin mukaan baariin?
Entä sitten, jos tulisin kaverin kanssa, joka ei oikein vielä tiedä että onko hetsku vai sittenkin bi vaiko ihka oikea lepakko? Saanko tuoda sen sitten sinne homobaariin?
Ymmärrän kyllä, että ei ole kivaa, jos homobaarissa ei enää ole olleskaan homoja, mutta kuten useampi homobaari ilmoittaa nettisivuillaan: baari on tarkoitettu queer-väelle ja HEIDÄN YSTÄVILLEEN, Dtm ilmoittaa asian näin "dtm rakastaa kaikkia ja toivottaa kaikki tervetulleeksi. Odotamme samaa myös kaikilta asiakkailtamme. dtm:ään voivat kaikki tulla sellaisena kun ovat - iästä (18/20 ), sukupuolesta tai mieltymyksistä riippumatta." En ymmärrä, miten se voisi ketään haitata, että joku tulee homobaariin heteroystävänsä kanssa? Miksi se haittaa sinua? Ei minun heterokaverini ainakaan mitenkään erityisesti odota, että jes, taas päästään homobaariin! Ellei kaveriporukassamme olisi homoja, he tuskin homobaariinkaan menisivät. He kuitenkin käyvät baarissa, koska tietävät sen olevan tärkeää meille, jotka emme ole heteroita... Aivan kuten me ymmärrämme, että heterot haluavat myös käydä heille enemmän suunnatuissa mestoissaan, jossa voivat esim. tutustua muihin heteroihin...
Voi kuule sitä haihattelun määrää kadulla, bussissa, kirjastossa, kaupassa... :D Ja toistaalta niitä turhautuneita hetkiä... Asun isossa kaupungissa, mutta välillä tuntuu että täälläkin on hankala tutustua meikäläisiin.
Mäki oon sellanen kuulemma "heteromainen" ulkonäöltäni, eikä se ainakaan oo ollut mikään valttikortti tai edesauttanu asioita. Mutta varmaan todellinen ongelma on se, että nysvään pienehkössä kaveripiirissäni, jossa harvoin tutustuu uusiin ihmisiin ja vielä harvemmin lesboihin/bisseihin. Oon ujo ja epävarma itsestäni; kun jossain sit olis kiinnostava nainen, uskallan just ja just ottaa katsekontaktin ja hymyillä. Harvoin saan oikeesti avattua suuni ja lähestyttyä, sen tehdessäni taidan olla aika kömpelö. Joskus tulee sellanen olo ku ois naisille ilmaa, ettei kuuluis mihkään, ja se saa vielä enemmän arkailemaan aloitteen tekoa.
Mut faktahan se on ettei voi vaan hymyillä kauniisti ja odottaa, että joku tyttö tulee noukkimaan. No pain no gain. Pitäis olla rohkeempi, ylipäätään enemmän alottaa juttelee uusille ihmisille. Tähän mennessä ainut suhteeni alkoi kun todella pistin itseni likoon ja tein sen aloitteen :)
....
Suosittelen kääntämään ajatuksen toisinpäin.
Ei kannata ajatella, että "ei täällä kukaan kiinnostu", "ei täällä ole muita meikäläisiä", "aina joutuu oleen vain yksin", "miehet vaan kiinnostuu, missä naiset??" You'll never know... vaikka olisi kuinka pieni paikkakunta kyseessä, niin silti!!!
Nyt heität nurkkaan tommoset ajatukset.
Kerroit että näytät heterolta ja haluatkin näyttää. OK. mutta siinä tapauksessa sun pitää itse asennoitua siihen, että tulet jatkossakin saamaan vain miehiltä huomiota. Koska annat sen signaalin. Oot taka-alalla, ja ootat että joku ehkä joskus sitten iskee sut. Noh, sitten tulee miesryöppy ja tulee iskemään.
Sun pitäis alkaa itse viestittään ulospäin naisille että olet naisiinpäin. En tarkoita välttämättä ulkoisesti, mutta mene rohkeesti jutteleen. Ehkä et ole ns. "luettavissa", niin muutkaan ei uskalla lähestyä sua. SIIS, sun pitää tehdä asialle jotain. mene juttusille, tutkaile, iske, vaikka saattaa tulla pakkejakin, mutta siitä se lähtee. Itsevarmuus vahvenee. Ja yleensä pitkien juttutuokioiden ja tutustumisen jälkeen tietää jotenkin onko toinen mukana vai ei. Siihen oppii. Et voi oppia, ellet ota sitä ekaa askelta. Onnea!!! :-)
Joskus riskien otto kannattaa, vaikka voikin saada neniin, siitä oppii ja uskaltaa jatkossa tunnistaa tilanteet. Se on JUST osa sitä prosessia, long way to go, joillain helpompaa, toisilla ei. mutta riski on otettava. Siitä se lähtee :-)
Painakaa kaikki.........................................
ja sitten hyppikää, pomppikaa tasajalkaa yks, kaks, kol!
m jos miehet yrittävät lähestyä tai se että he eivät tiedä että olen lesbo. Yksikin nuori mies (kouluajoilta) on tunnustanut että pitää minusta ja olen sanonut vain että ei, ei kiitos. Hän kirjoittelee minulle useasti ja kyselee mitä kuuluu. "
Älä ole niin ankara sille sinuun ihastuneelle nuorukaiselle. Vai haluaisitko sinä jos joku nainen johon olet ihastunut torjuisi sinut törkeästi saaden raivokohtauksen. Vai onko lesbojen ihastuminen jotenkin erilaista tai parempaa kuin heterojen? Eivät hetero miehetkään yleensä saa raivokohtausta vaikka toisin kuvittelisitkin jos joku homo osoittaa romanttista kiinnostusta vaan torjuvat tämän asiasta suurempaa numeroa tekemättä.
Vai eivät muka heteromiehet saa raivokohtausta jos homo tulee flirttailemaan? :DDD Nehän yleensä flippaa ihan täydellisesti.
Joku epävarma "alfa uros voi "flipata" teatraalisesti saadakseen kunnioitusta. Todellisuudessa kuitenkin hetero mies ei saa mitään huomiota herättäviä raivokohtauksia koska flirttaileva mies ei yksinkertaisesti ole heteron näkökulmasta millään tavalla kiinnostava tai edes muuten noteeraamisen arvoinen. Homon kiinnostus lopahtaa nopeasti kun tämä tajuaa ettei herätä minkäänlaista reaktiota flirtillään.
Yksi vaihtoehto on myös jos ei pelkkä ei-sana tehoa ja silti kundi vaan jankkaa,että on kiinostunut ja plaa plaa plaa, niin katkaisee totaalisesti välit. Ei ole välttämättä mitään järkeä olla sellaisen ystävä, joka ei vaan yksinkertaisesti kykene pelkkään ystävyyteen. Silloin voi olla ehkä parempi molemmille osapuolille, että ei enää jatka ystävyyttä niin naisen kuin miehen kohdallakin.
Kaikki alkaa myös omasta asenteesta. Ei kannata ajatella, että en kelpaa ja kaikilla muilla on joku. Entä sitten, vaikka on joku? Vaikka on parisuhteessa ei se vielä takaa onnea, välttämättä.