No, onko susia?

Mikä ympäristö se on, jossa on susia?
- Se oli fantasian leimaama avoin ympäristö luonnonsuojelumiljöönä.
Hän oli niin keskeneräinen ihmisenä, vaarallisen pedon rinnala seisoen.
Se kertoi hetkellisyydestä, hyvinvoinnin ja terveyden yhteisestä tavoitteesta. Rintarinnan seisoessaan, oikein näkyvästi, ryntäät rohisten,
he kertoivat olevansa yhdessä kanssamme onnistuneesti tärkeinä.
Susi on se eläin, joka luottaa.

Ihminen voi olla susi toiselle, pyrkimällä luottamaan itseensä, vedoten olevansa jotenkin parempi, kuin toiset ihmiset. Hän ympäristössään on avoimena suden kaltainen, vain syrjien ja tavoittelemalla onnea turvallisesta vapaudesta. Se oli toisista ihmisistä niin uhkaavaa, hylkäämistä ja yksin jättämistä, vain kumpuavaksi voimaksi, pedoksi.
Aatteellisesti siten asennoituminen oli sairasta, itsestään eläimen tehden.
Susi oli kuitenkin lauma-eläin. Pelättävä, pedoksi muuttuva ihminen.
Ainakin Jumalan, luonnontarun mytologiassa.
- Teillä puuttui siihen parantamiseen hirvet, ja mulle jouduttiin hakemaan susia kerran. Luontokuvat kertoivat itselleni taas omistettuina tarinan.
Kun ihminen muuttuu sudeksi toiselle ihmiselle ympäristössä, on kysymys sairaalloisesta magiasta. Sellainen ei ole totta, vaan satua.
- Minua ei kiinnosta sellainen yritys toisesta ihmisestä elämäntapana.

En voi kuin pohtia, että mikä kesän aurinkoisten päivien sisälläolo, ja harrastus tämä muka olisi. Tätä ei muuten tarvitse seurata julkisesti.
Sisällä oleminen on pitkällistä ja kyllästyttävää, myös harrastuksina.
Auringonahavoittama plastiikkakirurgiaa vaativat kasvot ja iho eivät kiinnosta. Keho kärsii, kuin villieläimeksi ja harvinaiseksi ihmisistä hyötyväksi pedoksi. Vain yhden kerran elämässä....