Kuvitellaan olevan muka jokin perhe vaikka tosiasiassa se on kaukana siitä. Lapset sa helposti manipuloitua "tykkäämään" jostain ihme aikuistenvälisistä systeemeistä.
Meilläkin leikittiin perhettä ja kaikki muut olivat tyytyväisiä paitsi me lapset.Aikuset sanovat aina lastenkin suulla kuinka hyvin ova asiat kunhan itsellä menee hyvin juuri sillä hetkellä.
Meillä oli aina vieras äijä kotona ja ihmettelenkin niitä äijiä jotka vaan menevät yksinhuoltajan asuntoon elämään kuin hotelliin. Kotona ei ollut ikinä rauhaa kun oli joku äijä pesemässä muniaan. Kun äitimme ei saanut enään miehiä niin se oli meidän kakaroiden syy kun ämmä oli niin rupsahtanut. Kyllä hävetti mennä kouluun B- luokan kansalaisena. Vielä puuttui ne yhteiset sisarpuoliskot jotta olisin ollut ilmainen lapsenvahti niin kuin muilla. 17- vuotiaana piti mennä töihin kun kotoa ei tullut makkkaakaan rahaa ja kauheissa lumpuissa olisi pitänyt kulkea. Opiskella olisi pitänyt mutta kotoa ei tullut rahaa markkaakaan ja kaikkein naurettavimmissa ryysyissä olisi pitänyt kulkea.
Katsoisi ihmiset peiliin kun perustelevat uusperhettä millekkä valheelle se perustuu oikein. Se perhe on vaan pakko olla vaikka se olisi kuinka sairas yhteisö ja yhteisö olisikin parempi nimi sille kuin perhe.
Meilläkin leikittiin perhettä ja kaikki muut olivat tyytyväisiä paitsi me lapset.Aikuset sanovat aina lastenkin suulla kuinka hyvin ova asiat kunhan itsellä menee hyvin juuri sillä hetkellä.
Meillä oli aina vieras äijä kotona ja ihmettelenkin niitä äijiä jotka vaan menevät yksinhuoltajan asuntoon elämään kuin hotelliin. Kotona ei ollut ikinä rauhaa kun oli joku äijä pesemässä muniaan. Kun äitimme ei saanut enään miehiä niin se oli meidän kakaroiden syy kun ämmä oli niin rupsahtanut. Kyllä hävetti mennä kouluun B- luokan kansalaisena. Vielä puuttui ne yhteiset sisarpuoliskot jotta olisin ollut ilmainen lapsenvahti niin kuin muilla. 17- vuotiaana piti mennä töihin kun kotoa ei tullut makkkaakaan rahaa ja kauheissa lumpuissa olisi pitänyt kulkea. Opiskella olisi pitänyt mutta kotoa ei tullut rahaa markkaakaan ja kaikkein naurettavimmissa ryysyissä olisi pitänyt kulkea.
Katsoisi ihmiset peiliin kun perustelevat uusperhettä millekkä valheelle se perustuu oikein. Se perhe on vaan pakko olla vaikka se olisi kuinka sairas yhteisö ja yhteisö olisikin parempi nimi sille kuin perhe.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Minä elin uusperheessä jossa meitä lapsia rakastettiin. Meidän kanssa oltiin niin arjessa kuin juhlassa. Tehtiin yhteisiä reissuja, puuhapuistot tuli tutuiksi. Koulun juhlissa oli aikuiset läsnä, pärjättiin koulussa, oli hyvät vaatteet ja oltiin siistejä aina. Kotona omi siistiä, nukuttiin puhtaissa ja ruokaa oli aina. Kotona ei rampannut ukkoa ja akkaa, oli vanhemmat.
Nytkin aikuisena minulla on yhä lämpimät välit äitiin ja isäpuoleen. Perheemme oli onnellinen uusperhe.
Minulla on ollut juuri päinvastainen kokemus. Yksi "äitipuoli" hakkasi minua, kun olin vasta 3-4-vuotias. Näistä on lääkärin dokumentteja. Joo, ja kyllä niitä ihmissuhteitakin oli "riittävästi" yhden pienen lapsen elämään. Nin paljosta ei olisi ollut väliksi. Kaksi vanhempaa olisi minullekin riittänyt.
Kyllä jokaisessa perheessä on omat kriisinsä ja konfliktinsa. Turha sitä on sokerilla kuorruttaa. Ensinnäkin lasten suhde omaan isäänsä, hänen kautta mahd.
äitipuoleen ja isovanhempiin. isäpuolen exiin ja lapsiin.
Voihan olla, että ylisopeutuvat lapset eivät oireile mitenkään avioeroon, vaikka tilastot osoittavat muuta. Ei ole kiintymyssuhteet niin syviä, että jonkin esim. oman
isän puuttuminen tuntuisi missään.
On tullut ns. SUNNUNTAI- PERHE syndrooma. "Kaikki oli onnellisia aina. Kaikki oli
aina hyvin. Tosi hyvin." Mitään ongelmia ei tiedostettu. En tiedä olimmeko
ihmisiä lainkaan, joilla kuulemma on väsymystäkin ja sairautta ja ahdistusta.
Me olimme vaikka väkisellä onnellinen uusperhe.
Paska provo
No meidän perheen taloudellinen tilanne parani huomattavasti uusperheenä. Olin siis 10-vuotiaasta eteenpäin osa uusperhettä. Siellä minua rakastettiin ja autettiin jopa koulunkäynnissä. Isäpuoleni teki vielä tämän kaiken. Isäpuoleni teki ruoan, auttoi läksyissä ja maksoi monesti vaatteeni, vaikkei hänen olisi tarvinnut. Oma isänikin oli enemmän elämässäni mukana kun oli eronnut äidistäni. Ja voitteko kuvitella että he pysyivät kaikki ystävinä. Tai korjaan näin että heistä tuli erotessaan ystäviä.
Kun omat vanhempani olivat yhdessä, olimme velkajärjestelyssä ja hyvin vähävaraisia. MInä ja kaksi vanhempaa sisarrustani kuljimme kirppisvaatteissa, mutta sieltä tekee toisinaan ihania löytöjä.
Asuin isän ja äidin luona vähän oman halujeni mukaan, koska he asuivat muutaman sadan metrin päästä toisistaan. Se oli minusta hyvä järjestely.
Mutta aika hassua että vanhiempieni ollessa töissä, juuri isäpuoleni kuulusteli läksyt ja teki ruoan. Monesti hän kustansi myös uudet vaatteeni ja harrastukseni.
Juu juuri niinhän se on että rahan takia mennään yhteen, taloudelllinen tilanne paranee.. se on totta.. sitähän täällä on aina sanottu, rahan takia sitä elellään vaikka kenen kanssa yhdessä. Elämä on halvempaa kun on iso porukka yhdessä... näinpä.
Sulla tuo luetun ymmärtäminen on kohdallaan. Vaikka kirjoittaja mainitsi taloudellisen tilan parantuneen, hän ei sanonut että se oli syy yhteen menoon. Eikö ole vaan hyvä, että perheissä voidaan taloudellisetikkin hyvin.
Sinulle ei "kelpaa" mikään kirjoitus.
Ei vaan rakkaudesta. Kun isäpuoleni menehtyi jokunen aika sitten, en olisi voinut olla surullinen. Koko "ydinperheemme" oli surun murtama. Ei voi sanoa että olisimme silloinkaan olleet rikkaita. Ei todellakaan. Häntä parempaa perheenjäsentä ei voi olla.
Minusta tuntuu että tuollainen Lissumainen henkilö olisi varmaan ajanut minut lapsena itsetuhon partaalle. Niin kieroutunut hän on. Sellaiset äidit kuten Lissu, tekevät pahoinvoivia lapsia. Sanon sen uusperheen lapsena ja nyt 22-vuotiaana yhden lapsen äitinä. Minulla on vakituinen työ, asuntolaina, mies ja maailman suloisin lapsi, eikä siitä käy kiittäminen Lissun tapaisia ihmisiä. Isäpuoltani, vanhempiani ja sisarruksia kylläkin.
Nytkin käyn töissä ja maksan veroja että Lissu saa ne kaljarahat kasaan. Lissu muistatko ens kerralla kun menet sossun kautta kaljakauppaan että ne nuoret joilla on työpaikka, ovat osansa siitä maksaneet. He joiden puolesta sinun niin piti puhua.
Äitini ei mennyt rahan takia tämän isäpuoleni kanssa yhteen. Hän sai vakituisen työpaikan minun ollessa 11-vuotias ja tienasi keskituloisen verran. Eli olisi pärjännyt kyllä ilman isäpuoltani. Lissu, sinä teet asioita rahan takia ja hyväksikäytät veronmaksajia, myöskin NUORIA veronmaksajia.
Suloista sanasointia... mutta kiitos vain, pidä kaljasta, mutta skumppaa ja valkoviinistä kyllä. Mutta sehän ei ole se tärkeä juju tässä sun katkeruudessa, vaan se että olet kateellinen, kun meillä on asiat parhaalla mahdollisella tavalla. Sinusta on oikein että lapseia saa kiusata ja stressata miein määrin, se on sun asia, ei meidän.
Meidän lapset ovat saaneet turvallisen lapsuuden vailla muuttamista ja ulkopuolisten naikkosten kiusaamista, se on ollut meille tärkeää. Meille ei viraat naakat tule, emmehän mekään mene sitä katsomaan hänen kotiinsa ja sotkemaan siellä asioita. Miksi meidän pitäisi hyväksyä perheenrikkoja sydänystäväksi? Ei hitossa sentään. pietnä rajaa. Lapsemme ei ole ansainneet moista kurjuutta isän puolelta.
Onneksi olemme saaneet olla rauhassa, ja mieskin on sen tajunnut.
Mutta juo sinä ne mulle varatut kaljat, mä en kaljaa saa alas, mutta skumppaa voisit tuoda.
Olemme todella onnekkaita, kun ei ole perheenrikojat päässeet meille meidän asioita enempää sotkemaan, kiitos siitä lasten isän, joka on pitänyt sutturansa poissa meiltä.
Empä usko tätä viimeistä oikein lapsen kirjoittamaksi, sillä siinä on niin paljon tuota samaa mitä on ennenkin ollut. Uskon tämän olevan edelleen jonkin eroneen kirjoituksen, hänen eronsa on vielä käsittelemättä siellä omassa päässä ja toiminnassa.
Ikävää näin.
Jospa vain todistaisin. Olen kirjoittanut tänne palstalle silloin tällöin. En usein, mutta toisinaan. Olen nuori ja kokenut uusperheen elämää. Sain koulutuksen ja muun tarpeellisen elämääni uusperheestä ja onnekkaampi kuin moni muu jotka ovat ponnahtaneet onnettomasta ydinperheestä. Minäkin olisin jollei vanhempani olisivat eronneet. Usko sinä mitä uskot, mutta se on oma tarinani.
Perustelusi on aika hölmö. Olen varmasti samaa mieltä kuin moni muu ihminen täällä. Aivan varmasti.
En toki ole lapsi, olenhan 22-vuotias, mikä tarkoittaa että olen aikuinen. Olen tosin kiinnostunut politiikasta ja muista elämääni koskettavista asioista. Minun kirjoituksia tosin voi tavata päiväkotipalstalla Suomi24 alla.
Minua vain naurattaa käsittämättömän paljon että joku "Lissu" jaksaa provota ja syyttää kaikkia muita paitsi itseään (vaikka syytä olisi tehdä new valuation).
Hauskaa että mielenterveyssyitä etsitään uusperheistä, vaikka se ei ole todellakaan mikään yhdistävä tekijä. Ylipäätään yksilön vuorovaikutussuhteet ympäristön kanssa on se todellinen osa syytä. Alttiudet sairastua erinäisiin sairauksiin ja tietenkin sietokyky stressiin/traumoihin. Eivät ne ole yksiselitteisiä.
Puolustan täällä rakkautta ja hyviä uusperheistä. Minä olen sellaisesta ja voin vain toivoa että moni muukin saisi samat lähtökohdat. Minun ei ole tarvinnut erota vielä. Suhdetta tosin vasta 3 vuotta takana ja meillä on jo yksi lapsi, asuntolainat ja muut arkiasiat. Emme tienaa paljoakaan kuukaudessa. Yhteensä noin 3400e/kk jää käteen, mutta pärjäämme. Emme omista suurta kotia, vain rivarin kolmion ja saunaan mahtuu juuri ja juuri perheemme. Emme ole rikkaita, mutta onnekkaampia kuin moni muu täällä.
Kirjoitan joskus kommentteja erinäisiin poliittisiin päätöksiin (en tosin tälle palstoille) ja se on ikäänkuin harrastukseni. Ei se ole väärin jos joku on kanssani samaa mieltä jostain asiasta. Epäilisit mielummin Lissun moninaista persoonaa, joka myös aika selkeästi näkyy. En tosin aijemmin ole kirjoittanut siitä täällä, mutta lukenut olen. Samaa mieltä, mutta otan jokaisene kirjoituksen omanaan. Kehoitan sinuakin.
Ikä ei tuo viisautta. Lainten erään Vesterisen sketsiä: "Ikä ei tuo viisautta. Jos on tyhmä vanhus, se on tyhmä vanhus. Jos on viisas vanhus, on se viisas vanhus".
Eli ei kannata katsoa numeroihin onko ihminen viisas vai ei. Mutta otettu olen että minua on luultu vanhemmaksi kuin olen. Yleinen kuvahan on että ikä tuo viisautta. Kun katson monien yli 40-vuotiaiden menoa, voin vain toivoa etten itse ole sellaisessa tilassa koskaan. Nautin nyt tästä hetkestä ja elämästä. Pojastani, miehestäni, kodistani ja kaikesta siitä mitä olen saanut lapsuudenkodistani maailmalle lähtiessäni.
Kohta tosin pääsen nukkumaan, poikani on flunssassa ja nukahtaa hitusen heräilytyyliin. Huomenna kuitenkin on lähettävä tekemään töitä että Lissu saa kaljaa. :)
Oikien hyvä etä ajattelet minua, ja fanitat, olen näemmä aina ajatuksissasi. Mutta kuten yllä sanoin, en juo kaljaa, muta skumppa kiitos voisit mulle ostaa. Mistä haen?
Taas toit hyvin esille hulluutesi. Sinulla ei ole mitään, miehesi on jättänyt sinut aikapäiviä sitten, lapset ovat jo maailmalla.
Siksipä kukaan ei ole sinulle kateellinen eikä fanita sinua. Omien puheidesi mukaan sinä haet skumppa rahasi sossun luukulta. Miten noin nöyryyttävästä elämästä jota sinä joudut elämään, kukaan voisi olla kateellinen!?
Odota nyt vain kieli pitkällä, että joku näistä fiksuista nuorista ihmisistä toisi sinulle skumppaa. Ei kukaan tuo. Nämä nuoret perheeliset ihmiset käyvät TÖISSÄ ja nauttivat onnellisesta elämästään.
Monilla on ollut onnellinen lapsuus uusperheessä nyt heillä on onnellinen oma lapsiperhe, mies, lapsi, työpaikat, koti ja rahaa elämiseen.
Siispä Lissu, sinä olet kateellinen näille onnellisille ihmisille, eikös niin Lissukka ;)
Sinä se et tiedä onnellisuudesta yhtään mitään. Kuvittelet vaan, ja siksi mustamaalaat meitä muita täällä hehkuttamalla omaa epätoioista olotilaa.
Ei mun tarvi ootella keneltäkään skumppaa, sitä saa kaupasta kuka tahansa. Ellet sinä ole ole ostanut kauppaa tyhjäksi viinaksista ja kaljasta.
Onnellisia ovat vain ne aikuiset jokta hekhkuttaa kun muut ei siihen usko, ja lasten onnikin on vain sinun kuvitelmissa, lapset on onnellisia kun aikuinen niin päättää.
Se nyt ei ole onnea, vaan epätoivoista kulissia.
No oho, johan on taas täysin sun oma yhteenveto. Herranen aika että olet todella sairas mieleltäsi.
Hullu olet ja kuvittelet ,et joku muka vielä tykkää sinusta hullusta alkoholistista, jonka elämä on sossun ja netin varassa.
Okei.. eiks ookki kiva arvailla ihmisten elämää kun ei ole muuta tekemistä?
Mutta fanitus on täällä kovaa.. sultakin tulee monta kertaa päivässä fanipostia mulle.;) Kiitos siitä. Pidä lippu korkeella ja kirjoittele taas...
Ei tartte arvailla olet itse kertonut sossukäynneistäsi ja alkon käytöstäsi hullu.
Ketään ei voi pakottaa "tykkäämään" kenestäkään. Kyllä ne lapsetkin näkee onko joku oikeesti umpi mätä ja kiero ihminen vai ei.
Sitä se on joskaan tuommosta muotoa ei ole oiekasti olemassa. Se on katkeruuden aikaansaama kuvitteellinen olomuoto. JOku nimike piti vaankeksiä kahden epätoivoisen eronneen ihmisen uudelle alulle.
Perheitä ei ole kuin ydinperhe ja yh perheet, muita ei ole.
Mutta kun tarpeeksi on tuskaa voi kuvitella vaikka mitä. Ja saahan epätoivoiselle yritykselle jonkun nimen jota hehkuttaa.
Kaikkea tapahtuu kun oikien uskoo, jos kuvittelet olevasi batman, olet pian batman, mutta muut eivät sitä nää.
Olet täysin laitoskamaa umpihullu ja äärettömän kade ja katkera koko maailmalle
Sulla on sitte ollut kovin huonoja kokemuksia uusperheestä, olitko itse uusperheellinen vai isäsi tai äitisi?
Onko sinua hakattu ja kaltoin kohdeltu uusperheellisenä, kun olet noin vihainen ja katkera.?
Katsoisi ihmiset peiliin kun perustelevat uusperhettä millekkä valheelle se perustuu oikein. Se perhe on vaan pakko olla vaikka se olisi kuinka sairas yhteisö ja yhteisö olisikin parempi nimi sille kuin perhe.
Mikä tässä nyt mättää. Uusperhe on perhemuoto myös.
"Meilläkin leikittiin perhettä ja kaikki muut olivat tyytyväisiä paitsi me lapset.Aikuset sanovat aina lastenkin suulla kuinka hyvin ova asiat kunhan itsellä menee hyvin juuri sillä hetkellä. "
Valitettavaa, että olet joutunut kokemaan moista vääryyttä vanhempiesi taholta. Hyvin itsekästä ja vastuutonta. Valitettavasti sosiaalitätienapu ei yllä kaikkialle.
Onneksi on muistettava, että sinun tapauksesi on vain yksi monista ja olet nyt sen verran viisaampi, että et itse ikinä tekisi lasta ja eroaisi. Et missään nimessä. Koska tärkeintä on ydinperhe. Ei se, miten se perhe oikeasti toimii. Se on normaalia jos iskä vähän hakkaa äitiä tai jos äiti käy vieraissa miehissä. Pieni juttu verrattuna siihen, että lapset saavat asua ydin perheessä.
Mitä rahaan ja töihin menemiseen tulee.
Itse olen tilanteesta jossa vanhempani ovat aina olleet yhdessä.. Rahaa meillä oli mutta ei "liikaa". 16 vuotiaana aloitin kesätyöt ja 17 vuotiaana olin töissä ja lukiossa samanaikaisesti koska HALUSIN ITSE tienata käyttörahani ja tulla toimeen.
niin piti vielä jatkaa, että voin ylpeänä myöntää että KYLLÄ. Olen uusioperheen nainen! enkä edes äiti!
Ja kaiken huipuksi olen vielä onnellinen! Mikään ei häiritse mikään ei paina. Miehen lapset ovat ihania, miehen eksä on ihan ok.
Parisuhteessa menee hyvin.
Ja ajatelkaa! Ei ole edes tarttenu pelotella/raivota/haukkua/huutaa/sekoilla mitään kenellekään jotta asiat on hyvin.
Kenenkään ei ole tarinnut menettää järkeään tai yöuniaan kun aloin lapsellisen miehen avokiksi.
Maailma pyörii radallaan eikä maailmanloppua tullutkaan! Eikö olekin ihmeellistä.
What about this, olet vasta 22-vuotias, paljon näkemättä ja paljon kuulematta. Kantaa otat kovasti, mutta perusteettomasti, ensinnäkin morkkaat vanhuutta. Kerrot kiinnostuksestasi politiikkaan. Hyvä että olet, mutta olepa avarakatseisempi. Sinulla on ollut onni saada siedettävä uusperhe, mutta onko suhteet molempiin vanhempiisi hyvät, vaiko katkeruus saa sinut jotenkin ihannoimaan tätä uusvanhempaasi.
Minäkin olen kiinnostunut poliittisista ja rahatalouden asioista, olen niitä parhaani mukaan opiskellut ja työtäkin tehnyt niiden parissa, ainakaan itse en 22-vuotiaana ollut perillä kuinka monimutkaisista ja laajoista asioista on kyse.
Yksi joka minua on alkanut nykyään enentyvässä määrin kiinnostaa on juuri ihmisten elämä ja etenkin nuorten ihmisten elämä, heidän koulutuksensa, heidän arvomaailmansa ja suhtaumisensa niin toisiin ihmisiin kuin perheeseen.
Yksi tärkeimmistä on sitoutuminen vastaamaan niin omasta kuin perheensä ja samalla myös kaikkien ihmisten elämästä.
Silloin ei ole tarvetta uusperheiden perustamiseen, kun lähtee siihen ensimmäiseen todellisin tuntein ja kumppaninsa tietäen ja tuntien, jotta nämä törmäilyt jäisivät pois, kun tuntemus on vain sillä bilepuolella, eikä asiapuolta toisesta tiedetä lainkaan, elämä ei luista.
Liian moni lapsi Suomessa jää vanhempiensa erojen ja uusliittojen jalkoihin, lapselta jäävät koulut käymättä, tulevaisuus ei näytä hyvältä.
22-vuotias ei ole kovin pitkälle ehtinyt kouluja käydä, joten pyydän katso kirjoituksia kolmenkymmen vuoden päästä, oletko vielä samaa mieltä, uskon että nuo särmät ovat saaneet jo jonkin verran hiontaa ja näkö ja kuulokin ulottuvat kauemmaksi.
Minä itse arvostan yrittäviä nuori ihmisiä ja soisin heille jokaikaiselle hyvän työpaikan ja perheen, jota he tiikerin tavoin puolustavat, eivätkä kuuntele ja elä joidenkin baarikavereiden antamien ohjeiden mukaan.
Mutta vanhetessaan ihminen oppii kaiken aikaa, minä olen kuunnellut minua paljon vanhempia ihmisä ja saanut heiltä valtavan paljon sellaista tietoa ja taitoa, joka on vienyt elämässä eteenpäin.
Se on minusta ahdasmielistä ajatella että ikä tuo viisautta. Ei se aika mitään paranna tai opeta, kaikki riippuu siitä mitä sillä ajalla tekee. Vanhemmat ihmiset toistavat monesti aivan samat virheet uudelleen ja kehtaavat väittää silti että ovat kokeneita ja viisampia kuin nuoremmat.
Olen matkustanut ympäri maailmaa ja tehnyt myöskin vapaaehtoistyötä eräässä valtiossa Aasiassa. Nähnyt sellaista mitä monet vanhemmat voivat vain kuvitella.
Kaikkea en ole nähnyt, enkä sitä väitäkkään. En pidä itseäni viisaana, mutta pidän itseäni erittäin onnekkaana.
Ilman uuspehettäni en olisi saanut näin hyviä lähtökohtia. Puolustan vain hyviä uusperheitä, koska ne ovat monesti parempia kuin pahoinvoivat "ydinperheet".
On totta että aijon opiskella lisää ja että aijon jatkaa suorituksia. Lukion jälkeen opiskelin vain tenttejä suurimmiten osin, koska matkustelin paljon koulutuksissa ja vapaaehtoistöissä ulkomailla. Ja se vasta avartaakin katsetta.
Nyt tilanne on se että käyn töissä pääsääntöisesti ja elän perhe-elämää.
Minusta kaikkein alkeellisin ajatus on että aika (ts ikä) tuo viisautta. On todistettavaa että ihminen ei viisastu vain vuosien kuluessa. Minusta viisas vanhus on viisas, mutta tyhmää vanhusta ikä ei tee sen viisaammaksi. En halveksi, mutta tosiasia. Minulla on ollut luennoitsijana paljon vanhempia ihmisiä, kouluttautuneita ja minusta erittäin viisaita. Arvostan erittäin paljon heitä.
Työpaikallani tosin tapaan sellaisia että monesti on menty harhaan elämän kanssa ja se näkyy. Ja kaikkein hirveintä on huomata että ikää jo 60 tienoilla eikä vieläkään oppi mennyt perille.
Tiedän että Arkadianmäellä tehdyt ratkaisut eivät ole yksiselitteisiä. Sitähän olen aina kirjoituksissani ottanut esille. Koskaan en ole halunnut antaa kuvaa että kyse olisi yksinkertaisista asioista, joko olet ymmärtänyt minut väärin tai olen kirjoittanut sitten eritavoin kuin on ollut tarkoitus.
Tutkippa tai otappa huviksesi selvää huostaanotettujen lasten tulevaisuuden näkymistä. Miten he ovat ilmaisseet vointinsa ja jaksamisensa. Ja usko pois, monet ovat sinne menneet ydinperheestä. Mutta voin suositella linkkejä joista saa monipuolisesti eri tapauksista tietoja.
Niinkuin sanoin. Puolustan perheitä jotka voivat hyvin ja ovat onnellisia. Suosittelen että käytte matkailemassa vähän. Menevät asiat aika luonnostaan tärkeysjärjestykseen. No suuri erohan siinä on kun meille on perustarpeet turvattu, mutta se että ei olla pakotettuja rakastamaan miestä joka vaikka kaltoinkohtelee tai hairahtuu vieraisiin. Voimme valita paremman.
Minä sanon vain että sain erittäin hyvät lähtökodat. En syntynyt kultalusikka suussa, mutta olen tyytyväinen mitä sain. Näen paljon ihmisiä joilla ei ole sitä.
Niinkuin sanoin omat välini biologisiin vanhempiini ovat aina olleet hyvät ja ovat edelleen. Teemme paljon isäni luokse reissuja, sillä hän on jo sen verran huonossa kunnossa ettei pysty matkustamaan meille. Soittelemme vähintään pari kertaa viikossa. Äitini käy meillä vähintään pari kertaa kuussa mummottelemassa ja vaihtamssa kuulumisia. Joten onko tilanteeni niin uskomaton? Minulla on eronneet vanhemmat, isäpuoli joka huolehti ja rakasti minua hyvin paljon (ja joka tuli isänikin kanssa hyvin toimeen) ja sain sen onnellisen ponnahduslaudan elämään. No mutta olen oikeastikkin elävä todiste siitä.
Ps. Nimesin poikani isäni ja isäpuoleni mukaan. Hän on saanut toisen ja kolmannen nimensä näiden miesten mukaan.
Sinä "Harvaa onnistaa" taisipa tämä fiksu nuoi 22v. "what about this" vetää sulta maton jalkojen alta :))))
Ei kannattaisi leikkiä tyhmänä viisasta, vai mitä?!