Täysin hukassa, turhauttaa...

Ehkä ammattistartti voisi olla hyvä vaihtoehto tässä vaiheessa. Porissa näitä järjestää ainakin Winnova. Ammattistarttiin saa opintotukea. Pääset samalla tutustumaan moniin eri aloihin, ehkä tätä kautta löydät oman alasi.

Onko sinulla jotain haaveammattia? Missä kuvittelet olevasi töissä vaikka 10 vuoden päästä? Haaveiden eteen kannattaa tehdä töitä. Et ole mitenkään vanha, vaikka siltä saattaa nyt tuntua. Esimerkiksi aikuislukiossa meininki on ihan erilainen kuin päivälukiossa (ja kirjoja pystyy lainaamaan kirjastosta, jos raha mietittää). AMK:ssa ja yliopistossa taas porukkaa on ihan 19-vuotiaista yli 50-vuotiaisiin. Porissa on mahdollisuus aika moneen ammattikoulututkintoon ja aikuislukiokin löytyy. 3. asteelle puolestaan on opintoja niin SAMK:ssa kuin yliopistokeskuksessa.

Mitä poikaystäväsi opiskelee? onko hän 2. vai 3. asteella? Löytyisikö samasta koulusta jotain sinulle sopivaa?

Trukkikuskiksi vaaditaan trukkikortti. Koulutus on yksipäiväinen ja esim. tampereen aikuiskoulutuskeskuksella on tarjolla koulutusta. Tosin ilman mitään työkokemusta tai muuta koulutusta (esim. ammattikoulusta) voi olla haasteellista saada työpaikkaa jostain firmasta.

Todennäköisesti lähin eläimiin liittyvä 2. asteen/ammattikoulutason koulutus on Kokemäellä (eläintenhoitajan tutkinto). Porista on Kokemäelle junalla n. 20 min matka, joten ei hirvittävä matka todellakaan (voin kokemuksesta sanoa, että minulla on matkaa yliopistolle bussilla 30 min per suunta; matkaan tottuu nopeasti ja matkat oppii hyödyntämään). 2. asteen tutkinnolla, oli se sitten ammattikoulusta tai lukiosta, voi hakea kaikkiin 3. asteen tutkintoihin. Jos siis suoritat esim. eläintenhoitajan ammattitutkinnon, voit jatkaa opintoja SAMK:ssa tai hakea vaikka yliopistoon!

Jos tosiaan houkuttelee tuo 2. asteen tutkinnon suorittaminen, niin voit jatkaa esim. ammattikorkeassa tämän jälkeen. Esim. eläintenhoitajan tutkinnon jälkeen voit hakea AMK:hon agrologiksi hevostaloutta lukemaan. Toki voit hakea vaikka eläinlääkikseen, mutta hakijoita sinne on paljon ja koulutusta ainoastaan Helsingissä.

Merenkulkuun on ammattikoulutason koulutusta esim. Kotkassa (korjaaja, vahtikonemestari, vahtiperämies). Merenkulkuun löytyy myös 3. asteella koulutusta esim. merikapteeni SAMK Raumalla.

Haaveista ei kannata luopua! Esim. ammattikoulun tutkinnon suorittaa kolmessa vuodessa, mikä on todella pieni pätkä, kun ajattelee pitkällä mittapuulla. Mieluummin sitä käyttää muutaman vuoden opiskellen itseä kiinnostavaa alaa, vaikka se tarkoittaisi esim. vähän pidempiä päiviä, kuin että on seuraavat ties kuinka monta kymmentä vuotta työttömänä vailla mitään päämäärää elämässä. Ilman koulutusta on vaikea löytää mitään töitä, ei edes siivoojaksi.

>>Välillä tuntuu siltä, että Suomen valtiossa on asiat pahasti vinossa.
>> Maahanmuuttajille kyllä annetaan rahaa, manneille ja narkkareille myös, sekä
>> vanhoille alkoholisteille. Mutta kun tällainen nuori kunnollinen suomen
>> kansalainen tarvitsisi hieman apua, että pystyisi elämään, ja kovasta
>> yrittämisestään huolimatta, ei ole missään onnistunut, niin hänet jätetään oman
>> onnensa nojaan.

Ei millään pahalla, mutta tekstisi perusteella et ole yrittänyt kovasti yhtään mitään. Päinvastoin, et ole onnistunut suoriutumaan edes yksinkertaisista tehtävistä kuten lukion käynti tai ammattikoulu, jotka eivät ole mitään rakettitiedettä. Miksi ihmeessä sinulle pitäisi maksaa yhteiskunnan pussista elämiset ja norkoilut vaikka itsekin tunnustit ettei mikään nappaa? Mikset jäänyt asumaan vanhempiesi luokse, vaan oli pakko muuttaa omaan vaikkei ole rahaa, töitä eikä haluja parantaa tilannetta? Meinaatko notkua loppuelämäsi sossun asiakkaana ryystäen veronmaksajien rahoja kun mikään ei nappaa? Et ole yhtään parempi kuin mainitsemasi mannet, mamut ja narkkarit; ihan samanlainen loisija ja nurkkien pystyssä pitelijä. Häpeä ja ryhdistäydy!!

Hienoa, helpless! Olet jo tunnistanut ongelmasi, myöntänyt sen itsellesi ja ääneen sekä hakenut apua. Hieman sitä jo saitkin. Tässä olisi vähän lisää!

Unelma-ammatit ovat hyviä, mutta pidä mielessä, että muitakin vaihtoehtoja on. Itse olen usein käyttänyt mol:in ammatinvalintaohjelmaa http://www.mol.fi/avo/ löytääkseni itselleni sopivia ammatteja. Sivusto on selkeä ja helppokäyttöinen ja antaa paljon tietoa.

Vaihtoehtojen vähennyttyä olen käyttänyt A-URAaa, http://www.avosto.net/a-ura/ , mutta se sopii sinulle vaikka toiveammateistasi parhaan löytämiseen.

Kehottaisin sinua myös pohtimaan, oletko masentunut. Minun korvaani viestisi kuulosti siltä, että saattaisit olla. Masennus ei ole maailmanloppu, vaan ihan tavallinen sairaus. Siitä voi parantua ja sen oireita voi lieventää. Kirjoittamalla hakukoneeseen "masennus" löytyy jo paljon tietoja ja testejä. Kannattaa katsoa useammasta paikasta, niin saa parhaan kuvan asiasta.

Kenties tavallisten koulujen sijaan sinulle sopisi oppisopimuskoulutus tai etäopiskelu, tai jotain vastaavaa. Äitini opiskeli aikuiskoulutuksessa, jossa oli mielestäni enemmän etäpäiviä kuin nuorten koulutuksessa. Hän myös muutti opiskelun keskivaiheessa oppisopimuskoulutukseksi, kun opiskelu tuntui niin raskaalta. Et siis ole mitenkään vanha vielä, ja on normaalia huomata, ettei tietty opiskelu sovi.

Jos sinulla ei ole töitä etkä opiskele, sinulla pitäisi olla oikeus jonkinlaiseen työttömyysturvaan. Sanoit käyneesi työkkärissä ja ettei se auttanut. Oletko varma, että he saivat oikean kuvan tilanteestasi?

Toivottavasti minusta oli jotain apua! Anna kuulua itsestäsi sillloin tällöin, niin emme murehdi turhia kohtaloasi. Auringonvaloa ja jaksamista sinulle!

" Mutta kun tällainen nuori kunnollinen suomen kansalainen tarvitsisi hieman apua, että pystyisi elämään, ja kovasta yrittämisestään huolimatta,"

Mistä kovasta yrittämisestä? Tavallisella päällä ymmärtää, että jotain on tehtävä elääkseen. Opiskelun tai työnteon motiiviksi pitäisi ihan hyvin riittää se, että silloin saa vuokransa maksetuksi ja voi toisinaan pistäytyä myös ruokakaupassa.

Suurimmalla osalla meistä työnteon motiivi on yksiselitteisesti palkkapäivä. Turha kuvitella, että jostakin ykskaks tupsahtaisi unelma-ammattitaito ja -työpaikka. Itse ne on jokainen muukin hankkinut! Saavuttaakseen jotakin on oltava valmis ponnistelemaan.

En voi käsittää, ettet muka pysty käymään koulua toisessa kaupungissa! Eikö sinun oikeasti tee mielesi joskus valmistua ammattiin, mennä töihin ja saada palkkaa? Onkohan asenteesi jotenkin kotoa periytynyt? Minulle maailmankuvasi on kertakaikkiaan käsittämätön. Minäkin ihmettelen, miksi muutit pois vanhempiesi luota. Ehkäpä sinun ei olisi tarvinnut siellä maksaa asumisesta ainakaan niin paljon kuin nyt pitäisi. Hiljalleen hiipii mieleen myös se ajatus, että jos olisin poikaystäväsi, pistäisin loisimisellesi stopin tai nostaisin sinut pihalle.

Tulevaisuus näyttää aika kamalalta, jos et itse viitsi mitään elämäsi eteen tehdä.
Meillä veronmaksajilla ei näet ole varaa elättää sinua. Koulutuksesi kyllä maksamme ihan mielellämme.

Nyt terkkariin ja pyytämään masennuslääkettä!

Kirjotin jo yhden viestin, joka oli varsin loukkaava, mutta eiköhän sitä tullut jo tarpeeksi yläpuolella.

Totuushan on, että koko selityksesi "kovasta yrittämisestä", "kunnollisesta Suomen kansalaisesta" ym. paskasta on täyttä kukkua. Olet loinen, joka kehtaa vielä jeesustella maahanmuuttajille samasta asiasta.

Mutta lyödään pari faktaa tiskiin:
-Sosiaaliturva tulee laskemaan tulevaisuudessa, nykyinen mahdollisuus tuolle "ei nappaa"-asenteelle ei voi kestää pitkään. Julkinen sektori tulee kasvamaan muistakin syistä, ja yksinkään työtä tekevä ei ole valmis nostamaan veroja, että loisinta olisi edelleen mahdollista.
-Jos palkka ei itsessään riitä motivoimaan sinua tekemään töitä/opiskella työhön, jossa joku muukin kuin palkka olisi porkkanana, on edessäsi suuria ongelmia. Asennemuutos on välttämätön tuosta suosta pääsemiseen.

Ratkaisu:

SA-Int. Menet inttiin, jossa opit, että ryhmän etu on omaa etuasi tärkeämpää. Opit tulemaan ihmisten kanssa toimeen, ja opit ottamaan käskyjä vastaan. Opit myös tekemään asioita, jotka eivät välttämättä ole niitä kaikkein mukavimpia, mutta tilanteessa välttämättömiä. Johtajakoulutuksen myötä opit jonkinsortin vastuuta, ja ainakin sitten sinulla on myös mahdollisuus päästä sinne töihin.

Avainsana koko jutussa on asennemuutos, enkä usko että saat sitä itse muutettua. Elämäsi on nähtävästi ollut aivan liian helppoa, ja kaikki on tullut kuin manulle illallinen, koska jos olisit joskus edes joutunut tekemään jotain jonkin eteen, olisi sinulla jo paperit jostain ammatista/yo-paperit.