Olen aivan hukassa, jokainen päivä on pelkkää stressia ja ahdistusta, apua...
Minulla ei ole mitään hajua mitä pitäisi tehdä... Mikään ei kiinnosta, lukiota kokeiltu, teollista pintakäsittelyä ammattikoulussa kokeiltu, kumpikaan ei sopinut minulle ollenkaan... Olen jo 19, ja tuntuu kuin elämä vain valuisi hukkaan...
En osaa hakea mihinkään, kävin työkkärissä, ei auttanut. Omalla paikkakunnallani, Porissa, ei ole mitään, ja muille paikkakunnille en voi hakea, koska tiedän että siitä ei tulisi mitään, eivätkä omat resurssini riitä siihen, että yrittäisin päivittäin julkisilla kulkuvälineillä päästä aikaisin aamulla ensin vieraalle paikkakunnalle, ja sen jälkeen sieltä vielä ottaa seuraavan bussin jolla pääsisin koululle. Oh hell no.
En perjaatteessa edes haluaisi tällä hetkellä edes opiskella, koska mikään ei kiinnosta ja motivaation puute on suuri. Töitä en ole saanut enkä usko että saan, koska aikaisempaa työkokemusta, koulutusta, ajokorttia, rikkaita vanhempia tai heidän suhteitaan, eikä mitään muutakaan löydy.
Asun vuokralla poikaystäväni kanssa. Sossustakaan en saanut rahaa, koska miehellä on muka niin hyvä palkka kesätöistään, sekä nostamatonta opintolainaa aikamoinen summa, joten päättivät siellä niin, etteivät anna minulle rahaa, koska siellä oletetaan että poikakaveri elättää meitä molempia kesätyörahoillaan ja opintolainallaan (mitä hänellä ei ole aikomustakaan nostaa) ja maksaa molempien vuokrat ja menot... Juupajuu hyvä sossu, juuri näin! Minut siis pakotettiin sossussa nostamaan oma opintolainani, 300€, että sain yhden kuukauden vuokran maksettua. Ja koska saan maksettua lainan takaisin, tai miten maksan seuraavien kuukausien vuokran, tai ylipäätään millä rahalla elän? Ei mitään hajua.
Tällä hetkellä olen pennitön, joudun elämään poikaystäväni siivellä, vanhemmat eivät voi taloudellisesti auttaa, heillä itselläänkin on tiukkaa.
Ahdistaa, sekoan päästäni, en tiedä mitä teen. Mitä tehdä, kun sossu jätti puille paljaille, työkkäristä ei ollut apua, opiskelupaikkaa ei löydy, töihin en päässyt, ei ole rahaa maksaa vuokraa, poikakaverikin on jo luonnollisesti käyttänyt kesätyörahansa omiin asioihinsa, ja säästänyt juuri sen verran, että saa oman osuutensa vuokrasta maksettua.
Välillä tuntuu siltä, että Suomen valtiossa on asiat pahasti vinossa. Maahanmuuttajille kyllä annetaan rahaa, manneille ja narkkareille myös, sekä vanhoille alkoholisteille. Mutta kun tällainen nuori kunnollinen suomen kansalainen tarvitsisi hieman apua, että pystyisi elämään, ja kovasta yrittämisestään huolimatta, ei ole missään onnistunut, niin hänet jätetään oman onnensa nojaan.
Onko kenelläkään muulla samankaltaisia ongelmia? Miten olette niistä selvinneet? Kertokaa kokemuksia, mutta älkää jaksako haukkua, ette kumminkaan pysty loukkaamaan minua yhtään enempää, mitä on loukattu jo.
Minulla ei ole mitään hajua mitä pitäisi tehdä... Mikään ei kiinnosta, lukiota kokeiltu, teollista pintakäsittelyä ammattikoulussa kokeiltu, kumpikaan ei sopinut minulle ollenkaan... Olen jo 19, ja tuntuu kuin elämä vain valuisi hukkaan...
En osaa hakea mihinkään, kävin työkkärissä, ei auttanut. Omalla paikkakunnallani, Porissa, ei ole mitään, ja muille paikkakunnille en voi hakea, koska tiedän että siitä ei tulisi mitään, eivätkä omat resurssini riitä siihen, että yrittäisin päivittäin julkisilla kulkuvälineillä päästä aikaisin aamulla ensin vieraalle paikkakunnalle, ja sen jälkeen sieltä vielä ottaa seuraavan bussin jolla pääsisin koululle. Oh hell no.
En perjaatteessa edes haluaisi tällä hetkellä edes opiskella, koska mikään ei kiinnosta ja motivaation puute on suuri. Töitä en ole saanut enkä usko että saan, koska aikaisempaa työkokemusta, koulutusta, ajokorttia, rikkaita vanhempia tai heidän suhteitaan, eikä mitään muutakaan löydy.
Asun vuokralla poikaystäväni kanssa. Sossustakaan en saanut rahaa, koska miehellä on muka niin hyvä palkka kesätöistään, sekä nostamatonta opintolainaa aikamoinen summa, joten päättivät siellä niin, etteivät anna minulle rahaa, koska siellä oletetaan että poikakaveri elättää meitä molempia kesätyörahoillaan ja opintolainallaan (mitä hänellä ei ole aikomustakaan nostaa) ja maksaa molempien vuokrat ja menot... Juupajuu hyvä sossu, juuri näin! Minut siis pakotettiin sossussa nostamaan oma opintolainani, 300€, että sain yhden kuukauden vuokran maksettua. Ja koska saan maksettua lainan takaisin, tai miten maksan seuraavien kuukausien vuokran, tai ylipäätään millä rahalla elän? Ei mitään hajua.
Tällä hetkellä olen pennitön, joudun elämään poikaystäväni siivellä, vanhemmat eivät voi taloudellisesti auttaa, heillä itselläänkin on tiukkaa.
Ahdistaa, sekoan päästäni, en tiedä mitä teen. Mitä tehdä, kun sossu jätti puille paljaille, työkkäristä ei ollut apua, opiskelupaikkaa ei löydy, töihin en päässyt, ei ole rahaa maksaa vuokraa, poikakaverikin on jo luonnollisesti käyttänyt kesätyörahansa omiin asioihinsa, ja säästänyt juuri sen verran, että saa oman osuutensa vuokrasta maksettua.
Välillä tuntuu siltä, että Suomen valtiossa on asiat pahasti vinossa. Maahanmuuttajille kyllä annetaan rahaa, manneille ja narkkareille myös, sekä vanhoille alkoholisteille. Mutta kun tällainen nuori kunnollinen suomen kansalainen tarvitsisi hieman apua, että pystyisi elämään, ja kovasta yrittämisestään huolimatta, ei ole missään onnistunut, niin hänet jätetään oman onnensa nojaan.
Onko kenelläkään muulla samankaltaisia ongelmia? Miten olette niistä selvinneet? Kertokaa kokemuksia, mutta älkää jaksako haukkua, ette kumminkaan pysty loukkaamaan minua yhtään enempää, mitä on loukattu jo.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Pitäiskö sinun hommata oma kämppä. Jos ette oo naimisissa niin saisit 460 euroa kuussa menojen jälkeen sen ajan kun oot työtön ? Eikä kenenkään tulot vaikuta. Ei kait se pakko oo yhessä asua. Tietysti jos työtä löydät niin pysy siinä. Oma rauha välillä voi myös vain parantaa suhdetta
Ja jos valtio näin pakottaa tekemään, niin minkäs sille ihminen mahtaa. Kukaan ei saisi nykyaikana olla toisen tulojen varassa. Etenkään jos ei ole naimisissa kun ei ole mitään velvoitetta Suomen laissa siihen. Mutta toisaalta. Jos oot työkkärissä kirjoilla. Niin sinun pitäisi saada peruspäiväraha tai työmarkkinatuki. Eli 520 euroa kuussa vaikka asut poikaystäväsi kanssa. Koska enää ei pitäisi olla harkinnanvaraista työmarkkinatukea olemassa. Lopetettiin vuoden vaihteessa.
Menehän työkkäriin kirjoille niin pääset vähimmällä
Mutta silloin menetät asumistuen ja toimeentulotuen. Mutta jos miehelläsi hyvät tulot niin maksakoot vuokran. Harvalla tietysti on ja aha vaikuttaa suhteeseen
raha
Sellanen pikkujuttu, että avoliittoa rinnastetaan avioliittoon myös tuon elatusvelvollisuuden osalta ja miksikö näin? Koska avoliitossa elävät ovat vuosikymmeniä rummuttaneet "tasavertaisuuden puolesta", niin siinäpä sitä tasavertaisuutta nyt sitten on.
Tästä kämpästä ei valitettavasti pääse vielä yli puoleen vuoteen muuttamaan pois, ellei halua takuuvuokraa menettää. Tämä on yksi niistä vuokralla asumisen ihanuuksista... Ja ihan sinulle tiedoksi, että erillään asumista ollaan myös kokeiltu, mutta juttu toimii paremmin kun asutaan yhdessä =)
Ja olen kyllä te-toimistossa työnhakijana, mutta ei kukaan ole kertonut minulle, että siitä pitäisi saada rahaa...? Enkä minä edes saa asumistukea enkä toimeentulotukea. Olen täysi PA, enkä haluaisi elää enää hetkeäkään poikaystäväni siivellä... Eikä hänelläkään ole kesänjälkeen enää muita tuloja kuin opintotuki ja asumislisä.
Mutta en voi kesänkään jälkeen hakea toimeentulotukea, koska sossu katsoo edelleen mieheni nostamatonta opintolainaa -_-* Eikä mennyt sossutanttojen päähän kirveelläkään, että mies ei aio 3000€:a ottaa opintolainaa, vain sen takia, että saisi minun menoni maksettua, koska sossusta ei saa rahaa...
Et sinä ole helpless vaan hopeless. Tyypillinen pullamössösukupolvesi edustaja.
"ei kiinnosta"
"en varmana aja bussilla toiselle paikkakunnalle"
"ei oikein lukiokaan nappaa"
"ahistaa niin hitosti"
"VITTU ON MAASSA ASIAT PERSEELLÄÄN, KUN SOSSU EI ANNA MULLE RAHAA"
Ihan oikeasti: mene itseesi ja häpeä! Ei se ole herkkua aina muillekaan se opiskelu ja työnteko. Sinä vaan olet laiska paska, etkä mitään muuta.
Täsmälleen samaa mieltä, laiska mikä laiska.
Ihan oikeasti: haista sinä saatana löysä vittu. Minä en ole laiskaa paskaa nähnytkään, olen yrittänyt kaikkea ja varmasti 30 kertaa enemmän ja kovemmin kuin sinä ikinä. Olet juuri tuollainen ärsyttävä ylimielinen paska joka on syntynyt kultalusikka perseessä poikittain, eikä ymmärrä toisten ahdinkoa, ennen kuin itse siihen joutuu, ja sitten vasta valittaakin! Kyllä se vittu vähän pistää ahdistamaan kun pelottaa että lähtee kämppä alta eikä mitään varmuutta normaalista tulevaisuudesta.
Ja kyllä, tässä maassa on kyllä asiat pahasti perseellään! Rehellisesti, en ymmärrä mikä helvetti siinä on, että kaikille saatanan maahanmuuttajille ja ei-suomalaisille annetaan nin paljon rahaa, etteivät ne tiedä mitä rahoillaan tekisivät. Mutta kun tällainen rehellinen ja avuton nuori tarvitsee vähän apua vuokran maksussa niin kaikki ovat sitä vastaan! MITÄ HELVETTIÄ!? Ja kyllä minä vittu töitä tekisin jos niitä jostain saisin.
Mene sinä itseesi ja häpeä, ja kaiva se kultalusikka pois perseestäsi ja opettele ymmärtämään toisten ihmisten ahdinkoa, vaikka itse elätkin pinkissä pilvilinnassa! Toivottavasti itse joudut joku kaunis päivä samanlaiseen tilanteeseen, eikä KUKAAN auta sinua.
Juuri sellainen pullamössövastaus kuin saattoi odottaakin.
"ei nappaa"
"ei kiinnosta"
"ei viitsi"
"Mut oon VITTTU VARMASTI yrittänyt 30 kertaa enemmän kuin sä!"
(ihan oikeasti et ole, kun et edes lukiota, tai amista jaksanut loppuun käydä)
"Oot vaan KULTALUSIKKA PERSEESSÄ syntynyt"
Juuri niin tyypillistä. Mitään vikaa ei itsessä ole, vaikka kaikki, mitä tekee, menee pieleen. Aina syy on muissa ja aina ne muut on jotenkin saanut muka helpommalla kaiken.
Ihan pienenä kuriositeettina. Minä kävin erikoislukion toisella paikkakunnalla ihan vaan saadakseni kunnolliset lähtökohdat jatkoon. Herätys joka aamu klo 5.50, kotona klo 18-20 päivästä riippuen. Siihen läksyt sitten päälle.
Sen jälkeen (armeija välissä) yksi maan haastavimmista teknistieteellisistä linjoista. Ekat kolma vuotta oli opiskelua n. 60 tuntia viikossa. Kesät töissä, koska opiskelija ei saanut kesällä mitään rahaa, eikä ollut puolisoa elättämässä. Sitten alkoi helpottaa hiljalleen. Nyt tavallisesti vain harvoin ylitöitä sisältävä normaali työviikko tuntuu oikein mukavalta kieltämättä. Ja oikeasti on jopa lomaakin.
Siinä sinulle kultalusikkaa. Luuletko, että tuo kouluputki oli aina itselle kovin helppoa? Luuletko oikeasti?
Toiset katsos tekee ja toiset vaan itkee, kun ei millään viitsisi.
Se on vaan yksinkertainen fakta: jos aloitit esim. sen lukion ja jätit sen ihan itte kesken, se kertoo vain siitä, että sinä olet laiska ja viitsimätön kakara, joka on tottunut saamaan kaiken valmiiksi pureskeltuna. Nyt, kun pitäisi itse jotain alkaa tehdä tavallisten ihmisten tapaan, niin se sitten ahdistaa niin hirveästi.
SINÄ SE OLET KULTALUSIKAN KANSSA LAPSUUTESI VIETTÄNYT, kun et ole lapsena tottunut viemään loppuun ikävältä tuntuvia velvoitteita, etkä tekemään töitä. Kaikki pitäisi vaan tuoda tarjottimella. Nytkin kun porukat eivät enää jaksa katsella tollaista, niin elät poikakaverin siivellä. Kaikki on sinulle aina tuotu valmiina ja syytät muita kultalusikan saajiksi. Kasva aikuiseksi!
Ei voi muuta sanoa kun että nyt puhut täyttä paskaa! Se on helvetin kiva jos olet päässyt "erikois"lukioon rikkaiden vanhempiesi suhteilla ja/tai 9.5 keskiarvolla. Mutta kun kaikilta tuollaisia apuja ei löydy. Ja sinä esimerkiksi et voi tietää, millaisissa laitoksissa olen sitä koulua yrittänyt käydä! Sinun ihmetykseksesi, koulunkäynnin keskeytykset eivät olleet minusta itsestäni kiinni. Ja miten helvetissä se on minun vikani, jos haen joka ikiseen työpaikkaan, mikä kaupungistani löytyy, eikä minua kutsuta edes haastatteluun?
Ja minä en todellakaan ole elänyt kultalusikan kanssa, koska silloin en olisi tässä tilanteessa. Silloin minulla olisi rikkaat vanhemmat, asuisiin edelleen kotona, en viitsisi edes hakea kouluun/töihin (jota siis olen tehnyt, mutta kun en PÄÄSE, ja se tuntuu aivan saatanan vaikealta joillekkin ymmärtää), en jaksaisi valittaa siitä että sossu ei anna minulle rahaa koska sitä tulisi muualtakin ja olisin juuri tuollainen ylimielinen ja muita nenänvarttaan pitkin alas katsova, hyvin koulutettu idiootti, joka ei ymmärrä, mimmoista on elää kun joka ikinen päivä on yhtä stressiä asioista: minne menen, mitä teen, millä maksan, miksen pääse kouluun/töihin jne...
Eli kyllä se taidat edelleen olla sinä se kultalusikkalapsi. Jos ymmärtäisit toisten ihmisten ahdinkoa, etkä vain arvostellen painaisi heitä alas, koska olet itse niin paljon parempi ihminen, niin voisinkin saada sinusta erilaisen kuvan. Sinä ilmeisesti sait minusta juuri tuollaisen "pullamössö" kuvan, mutta toisin on, ja se turhauttaa aivan saatanasti. Kaikista eniten vituttaa tuollaiset parempiosaiset ihmiset jotka eivät osaa muuta sanoa kun että: "mene töihin", "hanki hyä koulutus". Ei niitä töitä ole kaikille. Ei se ole kauhean helppoa hankki hyvää koulutusta. En ymmärrä, miten joku ei ymmärrä, ettei se vaan vittu ole niin yksinkertaista, kaikille.
P.S. En todellakaan ole ainoa suomalainen ihminen joka tällä hetkellä on tässä tilanteessa.
Ihan vaan itsesi kannalta usko, kun sanon: katso sinne peiliin. Sieltä löytyy se syy ongelmiisi. Niin kauan, kun et hyväksy tätä tosiasiaa, niin kauan saat myös kärsiä sen seurauksista.
Sinulla on todella vinoutunut käsitys itsestäsi ja maailmasta, jos pääsi sisällä jokainen menestyjä saa kiittää siitä vanhempiaan.
"Se on helvetin kiva jos olet päässyt "erikois"lukioon rikkaiden vanhempiesi suhteilla ja/tai 9.5 keskiarvolla."
Miten esimerkiksi sinun mielesi oikein toimii, kun tuonkin kuvittelet olevan vanhempien ansiota, että pääsen erikoislukioon? Onko sinun menestymättömyytesi siitä kiinni, ettei sinun vanhempasi mennyt puolestasi pääsykokeisiin? Vai onko se minun riittävä keskiarvo tullut mielestäsi vanhempieni maksamilla lahjuksilla?
"Sinun ihmetykseksesi, koulunkäynnin keskeytykset eivät olleet minusta itsestäni kiinni."
Just joo, kouluhan se potkii pihalle oppilaita ihan mielivaltaisesti. No kerro nyt, että minkä tekosyyn itsellesi keksit?
"Ja miten helvetissä se on minun vikani, jos haen joka ikiseen työpaikkaan, mikä kaupungistani löytyy, eikä minua kutsuta edes haastatteluun? "
No johtuisiko vaikka siitä, että et ole viitsinyt tehdä loppuun yhtään aloittamaasi tutkintoa, et ole koskaan nuorempana ilmeisesti viitsinyt mennä kesätöihin ja muutenkaan sinulla ei ilmeisesti ole cv:ssä osoittaa mitään merkkejä, että oikeasti kykenisit ja jaksaisit tehdä yhtään mitään? Palkkaisitko itse itsesi?
Millaisiin töihin muuten olet hakenut?
" Silloin minulla olisi rikkaat vanhemmat, asuisiin edelleen kotona, en viitsisi edes hakea kouluun/töihin"
Tuo kertoo kaiken sinusta oleellisen!!!
Odotat vain, että rikkaat vanhemmat elättäisivät. Tai oletat, että niin he tekevät muilla. Menestyvien vanhempien lapsista tulee yleensä menestyviä, ei sen takia että he saisivat ison perinnön, vaan siksi, että he oppivat nuoresta pitäen näkemään vaivaa tavoitteidensa eteen. Vastaavasti sossutuilla elävien lapsetkin oppivat vain lusmuilemaan, eivätkä ikinä opi näkemään vaivaa menestyksen eteen. Opitaan vaan syyttelemään muita omasta kohtalosta. Puolet lottovoittajistakin hukkaa miljoonansa alta vuosikymmenen, koska eivät yksinkertaisesti osaa käsitellä rahaa ja hallita elämäänsä. Sinä olet juuri samaa tyyppiä: jos saisitkin sen miljoonan käteen, siitä ei olisi paria vaateriepua lukuunottamatta mitään jäljellä viiden vuoden päästä. Kyse ei ole mistään muusta kuin itsestäsi. Et kykene ottamaan mitään vastuuta tekemisistäsi ja odotat koko ajan muiden ratkaisevan ongelmat puolestasi. Aina kaikki on muiden vika.
"Ei se ole kauhean helppoa hankki hyvää koulutusta"
Niinpä niin. Helpolla pitäisi päästä, mutta saada kaikkea hyvää ja kivaa. Pitäisi tulla hyvä tutkinto ja helppo duuni tuosta vaan, "kuten kaikilla kultalusikkalapsilla". Olet varmasti katsonut riittävästi niitä jenkkiläisiä teinisarjoja, joissa koululla käydään vain vähän kääntymässä ja arvosanat tulevat ihan itsekseen. Sitten mennään töihin, jossa ei oikeastaan tarvitse tehdä mitään, kun kaikki oleellinen tapahtuu siinä työn ohessa ja vapaalla. Ah, niin ihanan helppoa kaikilla "kultalusikkalapsilla".
Uutinen: tosielämässä se tosiaan vaatii työtä hankkia kunnollinen koulutus ja se tosiaan vaatii työntekoa saada ja pysyä kunnollisessa työpaikassa. Siksi sitä kutsutaan työksi. Ja näin se on jokaisen kohdalla.
"Eli kyllä se taidat edelleen olla sinä se kultalusikkalapsi"
Ihan miten vaan. Voit hokea tuota niin paljon kuin haluat, mutta toistan vielä alussa sanomani: niin kauan, kun mielestäsi kaikki elämässään menestyvät ovat jotain kultalusikkalapsia, etkä kykene näkemään sitä työmäärää ja vaivaa, mitä muut näkevät menestyksensä eteen ja jota itse et viitsi nähdä, et myöskään tule mitään elämässäsi saamaan. Suomessa ei todellakaan tarvitse olla mitään suhteita, tai rikkaita vanhempia päästäkseen haluamaansa. Toki niistä voi joskus olla hyötyä, mutta tällä kaikki on auki kaikille. Jokainen voi hakea ihan mihin opiskelupaikkaan haluaa täysin samalta viivalta kuin muutkin ja sisään päästessä se kaikki on ilmaista. Ja tutkinnon jälkeen ovet ovat auki kaikille.
Jos et mitään muuta tekemistä keksi juuri nyt, niin mustikkakausi on parhaimmillaan. Mene keräämään niitä ja myy torilla. Ai et jaksa? Et viitsi. Jostain kumman syystä ne 7-kymppiset mummotkin jaksavat tuota tehdä.
Vielä kerran: katso peiliin ja näe totuus. Sitä ennen et tule koskaan saavuttamaan mitään muuta kuin ikuisen ruikuttajan maineen.
PS. et mitenkään tuossakaan ottanut kantaa siihen oleelliseen pointtiini siitä lukiosta ja varsinaisista opinnoista:
Ne vaati helffetisti työtä ja vaivaa. Sitä sellaista, jota sinä et ole viitsinyt nähdä.
Kun syytät minua koko ajan kultalusikkalapseksi ja omat ongelmasi ovat aina ulkoisten syiden tuomia, voisit nyt konkretisoida: Mikä on se asia, mikä tekee minusta kultalusikkalapsen? Ei ainakaan se, että tein noita 12 tunnin lukiopäiviä? Eikä se, että tein noita 60 tunnin opiskeluviikkoja? Ja se, että nyt teen vastuullista työtä.
Mitä mahdollisuuksia minä olen saanut, mitä sinä et ole saanut? Kerro se nyt konkreettisesti!
Ukon siivellä vai yhteiskunnan siivellä?
Kouluttamaton, ammattitaidoton, työtön, työhaluton, haluton koulutukseen. millähän ressukka meinaat pärjätä elämässä. Ei onnistu ainakaan tuollaosella menolla.
Onneksi Suomessa on kuitenkin vielä nuoria joilla on halua kouluttautua ja yrittää. Siivotaan iltaisin ja ollaan kaupan kassoilla jne.
Heille minä nostan hattua mutta....
Minulla on halua mennä töihin, mutta minkä minä sille voin, kun haen joka v*tun ikiseen työhön mikä kaupungistani löytyy, eikä minua kutsuta edes haastatteluun? Tulee vain sähköpostitse ilmoitus, jos sitäkään, että "valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun"!
Kerropas siihen ratkaisu.
Miten etsivä nuorisotyö? Osaiskohan he kertoo Sulle mitään tai antaa avaimia tilanteeseesi? Työmarkkinatukea haetaan muuten Kelalta, käy Kelan sivuilla katsomassa miten. En tunne paremmin ensi kertaa työmarkkinoille tulevien sääntöjä nykyisin aina joskus ne muuttuukin, ett älä usko viimevuotisia juttuja.
Kiitos, edes yhdestä asiallisesta vastauksesta, täytyypi kysellä noista paikoista.
Eli ensimmäinen "asiallinen" vastaus oli se, että mene kelan sivuille.
"jes, sossurahaa sossurahaa".
Mistähän näille joillekin saatais sydämen sivistystä..sympatiaa ja toisen asemaan asettumiskykyä? Toi mustikkajuttu oli ainoa ajankohtainen ohje, mutt jos ne mummot ovat jo ehtineet poimia ne? Ei keskellä heinäkuuta voi opiskella mitään ja aloittaja tahtoo kai syödä tässä kuussa. Elokuun alussa voit ottaa yhteyttä kouluihin ja kysellä vapaita paikkoja.
Kerrohan nyt sitten suoraan: oletko sitä mieltä, että aloittaja ei ole laiska? Oletko myös sitä mieltä, että hänen ongelmansa johtuvat ulkopuolisista syistä? Voisitko myös perustella vastauksesi, jos vastaat "kyllä".
Ei millään pahalla, mutta vielä pari vuosikymmentä sitten koulunsakeskeyttäjiä ei kauheasti arvostettu ja heitä potkittiin jatkamaan, tai tekemään jotain muuta järkevää. SIlloin lama-ajasta huolimatta ei puhuttu syrjäytyneistä nuorista.
Tänä päivänä nämä "ei ole mun juttu", "ei viitsi"-nuoret saavat lähinnä päänsilittelyä kaltaisiltasi ja oppivat aidosti (kuten aloittajasta huomataan) kuvittelemaan, että se on väärin, kun koulu tuntuukin joskus raskaalta ja vaikealta. He oppivat tuosta päänsilittelystä juuri sen, että on ihan ok jättää koulut kesken "etsiäkseen sitä suurta elämänlinjaansa vapaasti elämän laineilla lautaillen"....eli suomeksi sanottuna maata kotona sängyllä kattoon syljeskellen. Niinpä tämä "syrjaytyneiden nuorten", eli siis koulunsa keskeyttäneiden ja mitään järkevää tekemättömien lauma on kasvanut hälyttävää vauhtia.
Seurauksille on aina syynsä. Ja jos 19 vuotias tyttö, jolla on CV:ssä ainoastaan vuosien lista useista keskeytetyistä opinnoista ihmettelee, että miksi se muka on hänen syynsä, ettei häntä kutstua työhaastatteluihin, niin siinä on maailmankuva vähintäänkin vinksahtanut, eikä se parane jatkamalla sitä samaa päänsilittelyä, jolla se on alunperinkin vinksahtikin. Aloittaja todellakin tarvitsee herätyksen.
Tuossa viimeisessa kappaleessa on itua, siksi neuvoin häntä hakeutumaan etsivän sostyön luo. Nämä etsivät sostyöntekijät ovat ammattilaisia ohjaamaan nuorta opiskeluiden pariin tai sitten työharjoitteluun. Haukkuminen näillä palstoilla ei vie nuoren asioita eteenpäin.
Omat lapseni ovat opiskelemassa, joten olemme kai osanneet opastaa heitä oikealle tielle. Ehkä aloittajan vanhemmat eivät ole osanneet ja aloittaja on siksi pulassa. Toivon, että etsivä nuorisotyöntekijä onnistuu "potkimaan" häntä oikealle polulle. Kiellän olevani tarkoittamasi päänsilittäjä.
Tai sitten meet työkokeiluun niin saat työmarkkinatuen ja 9e/päivä
Minulla oli asiallisin vastau. Sinule kuuluu työmrkkinatuki tai pruspäiväraha kun olet työnhakijana työvoimatoimistossa. Puolison tulot tai poikaystävän tulot eivät enää vaikuta. Laki muuttui vuoden vaihteessa. Tarveharkintaa ei enää ole. Joten saatnoin 500 euroa nettona. ihan sama mitä miehesi hankkii. Mutta taidatin olla pelkkä provo. Miten se muuten huonosti vaikuttaa jos hankkii omat asunnot ? Silloin saat vielä asumistuen ja sossun tuenkin
Hei, luulenpa, että keskustelun aloittanut henkilö ei tule saamaan edes työmarkkinatukea, sillä hän on alle 25-vuotias, hänellä ei ole ammatillista koulusta ja hän on ilman perusteita keskeyttänyt koulutuksen. Todennäköisesti hän on myös jättänyt hakematta yhteishaussa.
Neuvoni on: ilmoittaudu viipymättä työkkäriin. Mieti, mikä ala sinua kiinnostaa ja neuvottele työkkärin virkailijan kanssa työkokeilusta alalla, joka sinua kiinnostaa ja jonka opiskelu voisi olla sinulle realistista. Kunolet työkokeilussa, saat sen ajan työmarkkinatukea ja erittäin arvokasta työkokemusta. Jospa sitä kautta saisit potkua elämääsi.
Nyt kyllä aloittaja on niin hukassa oikeuksiensa kanssa että ihmettelen kovasti. Kannattaisiko vaikka kysyä niitä vanhemmiltaan ?
Yhteen ei kannata muuttaa. muuta erilleen niin saat soskusta vuokrarahat ja toimeentulotukea. Yksin asuva pärjää paljon paremmoin jollei poikaystävä ole joku rikas.
Vitu mikä sälittävä patalaiska paska tuo aloittaja onkaan.
eipä eroa sompuista muuta kuin ihonväriltään, kikki pitäisi tehdä ton puolesta..
vähän kuin loiskasvi.
Miksi täytyy vastata noin epäasiallisesti?
Siten metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Aloittaja yrittää kaikin tavoin vältellä kaikkia velvollisuuksia ja viedä kunnollisilta ihmisiltä rahaa sossun kautta. Ja sitten hän kiroilee omissa teksteissään niin maan perkeleellisesti ja myös haukkui noita somppuja.
Ihan aloittajan itsensä näköinen vastaus.
Haukkuin noita somp&puja.
Vitu, että ei saa enää edes lyhennettyä muotoa ihmisten etnisestä taustasta käyttää. MIksei saman tien kaikki tekstit deletoida automaattisesti?
Eipä ihme, että jokainen päivä tuntuu olevan täynnä stressiä ja ahdistusta. Se on aivan luonnollista, kun terve 19-vuotias on joutilaana.
Itse et näköjään pysty elämääsi selvittämään. Siis te-toimistoon suunnitelmaa tekemään.
Opiskelemaan et pääse ennen syksyä, joten kesä kannattaa käyttää hyödyllisesti muulla tavoin. Kohenna kuntoasi, poimi marjoja, lue mahdolliseen tulevaan ammattiisi liittyvää kirjallisuutta, tee vapaaehtoistyötä, auta vanhempiasi, tee käsitöitä yms.
Ja ennen kaikkea lakkaa kuvittelemasta, että vastuu elämästäsi on jollakulla toisella. Kyllä se on jokaisella ihmisellä itsellään, myös sinulla. Kukaan ei voi puolestasi hankkia sinulle työkokemusta, ammattitutkintoa, ajokorttia tms.
Maahanmuuttajat eivät tilanteeseesi vaikuta. Tuolla asenteella asiasi eivät olisi paremmin, vaikka Suomessa ei olisi yhtään maahanmuuttajaa.
Koulutodistus on se ensimmäinen askel. Työvoimatoimisto ei tee mitää, se on selvä. Työvoimatoimisto täynnä akateemisen tutkinnon suorittaneita ja valtionrahoilla tykityöllistettyä porukkaa. Sieltä on turha odottaa mitään. Sossu on paikka mistä pitää saada toimeentulo. Eka askel sosiaalitoimiston kanssa on se, että otat sosiaaliasiamieheen yhteyttä. Kova kovaa vasten, kyllä jokaisella on oikeus toimeentuloon ja elämiseen. Seuraavaksi soitat rohkeasti sosiaalijohtajalle ja selvität asiasi. Samanlainen paskavirkamiesporukka sosiaalitoimistossa on, kuin muissakin virastoissa.
Mitäs apua kohta 25 vuotiaalle koulukiusatulle työkyvyttömyys eläkkellä olevalle nuorelle miehelle, joka keskäyttänyt 3 kertaa ammattikoulun kiusaamisesta johtuen. Onko ainut tapa syödä koko ikänsä masennuslääkkeitä, että kiusaamista kestää? Mitä kokemuksia Porin etsivästä nuoriso työstä. Onko apua oikestin, vai meneekö, vain puhumiseksi? Munkin tilanteessa varmaan terapiaa tarjottaisi vaihtoehtona. Tuskin, täältä saa järkevää vastausta, mutta kysytään kumminkin. Ala mikä kiinostaa itseä on kuljetusala (ei sovi heikoille ihmisille). Työ pitäisi olla käytännön läheistä, ei siis mitään käsillä tehtävää näpräämistä yms. Työ missä työympäristö vaihtuu on, myös yksi kiinnostava asia. Eläkettäni en mielellään halua, tässä vaihessa menettää, joten uuden alan etsiminen kai ainua vaihtoehto.
Tutustupa vaikka Mandelan elämäkertaan. Häntä kiusattiin ja kidutettiin vuosikymmeniä. Hän ei masentunut, ei katkeroitunut, ei lopettanut. Hänestä tuli maansa pelastaja, ei surkea luuseri.
Se, että olet tähän asti ollut sellainen, joka vetää puoleensa kiusaamista, ei tarkoita, ettet voisi päättää muuttua toisenlaiseksi. Meidän jokaisen elämä on tee-se-itse -juttu. Ala kehittää itseäsi. Kukaan toinen ei sinulle elämää valmiiksi eteen tuo. Raakaa, mutta kun pääset oikealle polulle, kiität kohtaloa kokemuksestasi; tarvitsit sen herätäksesi. Kukin tarvitsee tietynlaisia kokemuksia. Sinä nyt satut tarvitsemaan kiusaamista. Mikset valitsisi seuraavaksi toisenlaista roolia? Sinusta se on kiinni.
Minuakin kiusattiin ammattikoulussa. Minua kiusattiin, koska olin ujo, kömpelökäytöksinen ja halusin olla omissa oloissani. Kävin kuitenkin koulun loppuun ja loin oman yrityksen sillä alalla. Enää en ole kovin ujo ja olen tyytyväinen itseeni. Tuloja ei ole tällä hetkellä, mutta senkin ehkä saan vielä muutettua. Olen yli 50.
Vaikutat vakavasti masentuneelta, tosin en ole sairaanhoidon ammattilainen.
Jospa otat yhteyttä omalääkäriisi, ei siitä ainakaan luulisi olevan haittaa. Pitkään jatkunut masennus voi olla invalidisoiva. Kunhan tämä mielialapuoli saadaan kuntoon tai ainakin katsot asioita valoisammin, voi opiskelu tai työssäkäyntikin ruveta maistumaan. Onnen Sinulle.
Joko aloittaja haki sitä työmarkkintukea ? 520 e kuussa. Pitäisi saada puolison tulojen vaikuttamatta ollenkaan. Kelalle vaan hakemusta. vai peruspäivärahakohan tuo nyt kuitenkin on mitä sinun pitää hakea. Sinne vaan hakemusta kerran oot työkkärin asiakas. Perusjuttuja. Jos et hae, lähe pois työkkäristä. Saat edes yhden hyödyn yhdessä asumisestasi virallisesti poikakaverisi kanssa.
Toki saat muutakin hyötyä siitä. Mutta tarkoitin rahallista. Jos asut omassa asunnossa, saat tuon rahan, asumistuen ja toimeentulotuen. Oma asuntohan ei estä tapaamasta poikaystävääsi yhtään vähempää. Joku puhui masennuksesta. Monikohan pitkäaikaistyötön ei olisi masentunut ?