Välillä haukutaan milloin mitkäkin roomalaiskatoliset, pedofiilit yms. helvettiin tuon tuosta. Suoranaista lynkkausta ja pilkkaamista välillä huomattavissa. Eikö se ole kristinuskon Jumalan sanan mukaista, että kerrotaan mikä on oikein ja väärin ja annetaan ohjeita miten kristinukson Jumalaa kohti voisi pyrkiä lähentymään. Tämä YKSI Jumala tuomitsee ja tekee päätöksensä, ei me 7 miljardia ihmistä täällä. Ei edes pidä provosoitua kun provosoidaan. Jos ette ole huiomanneet niin monen pyrkimys on juuri tuo. (Lestadiolainen kiehumaan mikäs sen mukavampaa omille pyrkimyksille)
"Mutta teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat." "Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa." "Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita."
Luukas 6:27,36,37
Tämä alkaa aina välillä täällä menemään niin, että aletaan raamatulla ja helvetillä lyömään päähän ja argumentaatiovihe http://fi.wikipedia.org/wiki/Argumentum_ad_hominem esiintyy enemmän kuin olisi suotavaa.
Pysytäämpä asioissa, ei ihmisten tuomitsemisessa ja mustamaalamisessa.
"Mutta teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat." "Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa." "Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita."
Luukas 6:27,36,37
Tämä alkaa aina välillä täällä menemään niin, että aletaan raamatulla ja helvetillä lyömään päähän ja argumentaatiovihe http://fi.wikipedia.org/wiki/Argumentum_ad_hominem esiintyy enemmän kuin olisi suotavaa.
Pysytäämpä asioissa, ei ihmisten tuomitsemisessa ja mustamaalamisessa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Enkä nyt ollenkaan tarkoita, että kaikki olisivat tuollaisia, mutta jos alkaa tulemaan agressioita jotain kirjoittajaa kohtaan. niin sitten pitäisi pysähtyä mietiimään. Sotaa vai rauhaa ja ymmärrystä, kärsivällisyyttä.?
"Argumentum ad hominem tai lyhyesti ad hominem (lat. homo, henkilö, argumentointi henkilöä vastaan) on argumentaation muoto, jossa argumentoija viittaa joihinkin vastapuolen piirteisiin, joilla ei ole merkitystä keskusteltavan aiheen kannalta.[1] Ad hominem määritellään useimmiten argumentointivirheeksi,[1][2][3]
mutta joissain yhteyksissä käytettynä ad hominem on kuitenkin hyväksyttävä, jopa välttämätön, menettelytapa."
Mietippä sitä.
Jos käytös on täysin omien puheiden vastaista, voi ainakin yrittää jollain tavalla saada toinen ymmärtämään tekemisiään. Vuodet ovat näyttäneet, ettei puheet tehoa.
Ei täällä kenekään piirteisiin vastailla. Kaikilla on edessään monitorit, tekstit suolletaan kirjaimina, ja nimettömänä.
Kiista on hengellinen ja henkivaltojen välinen, sota soi beliarin ja Kristuksen välillä,
yli 90%kirjoittajista on jumalattomia, joiden ainoa tehtävä täällä on sotkea kaikki uskovien keskustelunavaukset ilkeyksillään ja vihapuheillaan.
Asian ymmärtää jos miettii tilannetta jossa kirkkoon ryntää joka aamu iso joukko hävyttömyyksien huutelijoita. Miten sellaisessa ympäristössä kukaan voisi julistaa pelastavaa Kristuksen sanaa?
Kyllä, olisi siivottavaa siellä sun täällä kirjoituksissamme. Jos kirjoittelisimme vain niin, että lukijoille tulisi hyvä mieli. Se tahtoo olla vaan sellaista, jos kertoo omia kokemuiksiaan Jumalan hyvyydestä. Puhuu ja puolustaa kaikkia ihmisiä rodusta, uskonnosta ja toivomuksistaan, niin jo ovat parannus ehdotukset ja hel.vettiin toivotukset valmiina. Ei se mieltä ylennä, varsinkin kun se tulee sellaisten taholta, jotka jatkuvasti kehuu itseään paremmaksi Jumalan edessä ja kuinka raamatun mukaan elää.
Tällainen sanoma ärsyttää, ja se panee omat pahat voimat vastaan. Ei ihminen siedä jos häntä jatkuvasti pilkataan ja tuomitaan. Jokaisellä on oma käsitys uskosta ja myöskin raamatun teksteistä, niiden selityksienkin paikkansa pitävyydestä. Raamatun sisällöstä kiistelevät eniten kaikenlaiset uskonryhmät. He eivät sitä tajua, että on vain yksi Jumala joka hoitaa kaikki meidän hyvät asiat. On vain yksi pahavoima joka roikkuu meissä jokaisessa, sitä pois meistä saamatta, vaikka kuinka raamattuakin lukisimme. Siellä olleilla on ollut samallaiset huolet.
Tiedän, että nyt joku puhuu omasta veripesustaan, vanhurskaudestaan ja anteeksi annostaan. Se on niin suuri emävale ja narsistinen omakäsitys. Maailmassa ei ole täydellistä mittaria, joka tulkitsisi kuka tai mikä on hyvää ja synnitöntä. Oli sitten uskossa oleva tai uskoton, heissä on tasan yhtä paljon huonoja tai "hyviä". Maailmassa on paljon hyvää ja paljon huonoa. Ne on kaikki meidän käytettävissämme. Ihminen on vain luonut itselleen sellaisen uskon joka ruoskii parempaan suuntaan elämiseen, mutta sillä ruoskalla ihminen ruoskii lopulta itseään.