Hei! Toivon että te asianomaiset kirjoittaisitte tänne omia tuntemuksianne uudesta meneillään olevasta raskaudestanne ja miten on sujunut henkisesti ja fyysisesti. Itselläni esikoinen nyt 1,5 v ja sen jälkeen 2 alkuraskauden keskenmenoa rv 8 ja nyt oon uudelleen raskaana viikoilla 17 6. Tämä raskaus luonnollisesti ollut erittäin raskas henkisesti alusta saakka, esikoisen kohdalla muutama vuosi sitten en pelännyt oikeastaan mitään. Mulla on ollut ihan käsittämättömiä pelkoja että sairastun jne. ja että menetän tämänkin vauvan. Neuvolassa oon käynyt kerran viikossa kuuntelemassa sydänäänet ja ne on onneks ollut ok ja ultrassakaan ei mitään poikkeavaa näkynyt. Silti vaan takaraivossa jyllää ainainen pelko, toivottavasti helpottais jo pian. Oon läheisimmille ystävilleni ja neuvolassa asiasta puhunut ja se on vähän hepottanut. Kun nyt vaan aika menis äkkiä ja lopettaisin tän ainaisen panikoimisen. Olis mukava kuulla teidän muidenkin kokemuksia.
Teille jotka uudelleen raskaana keskenmenon/menojen jälkeen
17+6
393
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On ymmärrettävää, että sinua pelottaa ikävien kokemustesi jälkeen.
Vaikka sanotaan, että tieto lisää tuskaa, se voi myös vähentää sitä. Hyvä, että käyt noin usein neuvolassa. Keskustele terveydenhoitajan kanssa tilanteestasi, vauvan kehityksestä ja muusta, mitä mieleesi tulee. Tiedätkö, miksi edelliset raskautesi keskeytyivät? Onko nyt samoja syitä olemassa?
Raskautesi on jo aika pitkällä, paljon pitemmällä kuin ne, jotka menivät kesken. Se jatkuu todennäköisesti samanlaisissa merkeissä kuin ensimmäisen lapsesi odotus. Jos ongelmia tulee, on Suomessa maailman paras äitiysterveyshuolto.
Keskity esikoisesi hoitoon ja pidä huolta myös itsestäsi. Elät elämäsi hienointa aikaa, luot uutta elämää. Huolet kuuluvat äitien elämään, mutta etsi myös ilon hetkiä.
Moi! Kiitos tuhannesti rohkaisevista sanoista! En tarkkaa syytä tiedä mistä ne mun 2 keskenmenoa johtuivat, käsittääkseni ne ei ala tutkimaan niitä syitä jos kyseessä alkuraskauden km, näin neuvolassa sanoivat. Isommilla viikoilla kai tutkivat. Mutta uskoisin että joku kromosomipoikkeavuus molemmissa, näin lääkäri arveli ja se on kai melkein kaikissa alkuraskauden keskenmenoissa syynä. Lääkäri mulle silloin kovasti vakuutteli että niillä ei oo vaikutusta seuraavaan raskauteen, eli riski olis yhtä matala kuin "normaaleilla" naisilla. Sanoi että uusi raskaus alkaa aina "puhtaalta pöydältä". Se mua ekan kolmanneksen aikana kovasti lohduttikin ja nyt ollaan onneks jo kohta puolivälissä raskautta ja liikkeet on tuntunut muutaman viikon jo. :) En olis koskaan uskonut miten paljon ne surulliset kokemukset voi vaikuttaa seuraavissa raskauksissa. Tuntuu että ne on muuttanut mua täysin ihmisenä ja ajattelutapoja. En usko että niistä pystyy koskaan pääsemään täysin yli, ne kai vaan muuttuu osaks elämää pikkuhiljaa. Ite tällasena herkkiksenä koin ne tosi voimakkaasti ja olin kauan masentunut. Mutta onneks tämä pieni sukeltajapoika-tai tyttö jaksaa mua joka päivä muistuttaa että koskaan ei saa antaa periksi ja että toivoa on.
Monen vuoden yrittämisen jälkeen (4v) viime loppu vuodesta natsas.... En, tiä oliko se vaistoa, vai epäuskoisuutta vai mitä... mutta jotenkin arvasin/tiesin että ei siitä tuu mitään, ja eipä sitä iloa kovinkaan kauan kestänyt... toki pettymys oli suuri.... mutta kun oli sen jollain tavalla aavistanut... onneksi kuitenkin aika pian nappas uudelleen, ja alusta asti on ollut ihan erinlainen tunne ja fiilis... nyt rv14 ja kaikki hyvin. Vaikka eihän sitä koskaan edelleenkään tiedä, mutta en mä jaksa murehtia!! Päivä ja tilanteet kerrallaan. Enkä halua murehtia sellasia asioita mitkä ei välttämättä tapahdu.. ja jos tässä raskaudessa jotain ikävää tapahtuu, niin minä en ainakaan sitä aiheuta, luonto osaa välillä olla julma. Siksi pistän luonnolle hanttiin olemalla stressaamatta!!!
En oikeesti osaa surra tota ensimmäistä keskenmenoa... mussa on toisinaan ollu pikkasen noidan vikaa noissa aavistuksissa... enemmän tuli mietittyä että kun tätä ikää alkaa olemaan, ja vuosien yritystä takana, että onnistuuko sitä koskaan.. olis se kuitenkin kiva saada edes se yksi, jos luonto vaan suo!!
Koita nyt sinäkin vähän nauttia!!! Nyt on kaunis kesä!! Se on parasta mitä voit masuasukille tehdä että pidät itsestäsi huolta ja nautit.