Suomen yliarvostetuin kirjasarja

Kirjallisuuskin on bisnestä nykyään. Sellaisia kirjoja kirjoitetaan, jotka myyvät. Suomessa on ilmeisesti paljon näitä juntteja, ja jos heillä vain on rahaa, tehdään sellaista viihdettä jolla se raha saadaan parempiin taskuihin. Todellinen taide tehdään vain omasta intohimosta, ja sitä ymmärretään vasta paljon myöhemmin, jos tarpeeksi kehittyneitä lukijoita ei vielä ole.

Komppaan.
Vuorisen kirja on ainoa, jonka olen ostamista seuraavana päivänä vienyt divariin.

Katso totuutta silmiin, sieltä kukkahattusi alta: ihmisellä on myös "takapuoli", eikä se ole aina kaunis, mutta se on totta yhtä kaikki.

Näen Vuorisen kirjat irtiottona vallitsevasta ummehtuneesta ja kliseisestä kirjallisuuslinjasta.

Eipä nostanut kiinnostuskynnystä tuo laisinkaan, ei siis hajua mitä kertoo. Joku juo kai paljon ja toiset haluavat samaistua tähän harrastukseen? Toivottavasti perheessä ei ole lapsia, muuten tapaus kuuluisi jo kenties lastensuojelulle. Josko sekään on asiallista touhua harvoin.

Tosin vielä en ole päättänyt kuka tai mikä on hulluin hulluista. Mutta niitä on paljon.
En hanki enää uusinta kirjallisuutta vaan kaivelen divareista vanhoja mistä puuttuu aika hyvin poissa nämä nykytyhmyydet.

Luin Juoppohullun päiväkirjan ensimmäisen osan. Minulle tuli mieleen Uuno Turhapuro -leffat, vaikka ehkä hieman päivitettynä versiona.
Lapset pitävät anarkismista, joka haastaa aikuiset. Samalla tavalla Vuoren kirja haastoi "Meidät kukkahattutädit" omalla Suomalaisen Äijän Anarkismillaan.
En ole ottanut Uunon haastetta vastaan, sanalla sanoen olen nähnyt vain trailereita ja satunnaisia pätkiä Turhapuroista, vaikka Loirista tykkään kovasti.
Vuorisen kirjan luin kokonaan, nauroin ainakin silloin kun mies heittää telkkarin auton konepellille. Muuta en kirjasta muistakaan. Myös minulta se lähti kiertoon saman tien. Mutta kirja oli rehellisesti oma itsensä, ei sitä mielestäni voi yliarvostaa kuten ei Uuno Turhapuroakaan.
Taidan pitää Anja Kaurasen kirjoja yliarvostettuina. Minusta hän nyysii kirjoihinsa juonet. Kirjoittaa kyllä kaunista kieltä, mutta hänen onnettomuutensa on, hänellä ei joko ole sanottavaa tai hän ei osaa sanoa sanottavaansa itse omin keinoin ja omin tarinoin. Varsinkin kirjan Arabian Lauri on Evelyn Waugh'n Mennyt maailma -teoksen kaltainen. Mennyt maailma -kirjasta tehtiin 80-luvulla hieno ja menestynyt tv-sarja, Suomessakin ainakin pari kertaa nähty.

Yliarvostettu? Ei kai kukaan tuollaista varsinaisesti arvosta.
Arvostus ja kaupallinen suosio on kaksi eri asiaa.