Onnellinen uusioperheessä

Pakko se on purkaa hieman omia tuntojaan tänne kun nämä tekstit ovat niin täynnä katkeruutta, epäymmärrystä ja yleistyksiä.

Kaikki uusioperheet ja niiden ympärille muodostuva suhteiden verkko ei ole "kauheaa", kaikki eksät eivät ole "kaameita ämmiä" eikä nämä teidän ns kutsumat "uusikot" ole katalia miehennielijöitä.

Itse rakastuin mieheen, kenellä on entudestaan lapsia.
Eli miehellä on myös välit eksäänsä. Ja kyllä he olivat eronneet jo aikoja ennen kun miehen tapasin.
Asiat ovat erilailla kun parisuhteessa, jossa ei ole lapsia edellisisitä liitoista.

Aikuisena ihmisenä käsittelin nämä asiat ja mietin tarkkaan mihin ryhdyin. MIehen kanssa keskustelimme useita kertoja siitä, miten asiat saadaan sujumaan mutkitta.

Tottakai se "eksän" läsnäolo on ajoittain häiritsevää, mutta tämä kyseinen ihminen ei ole paha. Hän elää omaa elämäänsä eteen päin ja antaa meidän tehdä samoin.

Lapsiin kuuluvat asiat setvitaan asiallisesti ja ilman mitään draamaa.

Kukaan soapuoli ei vihaa toistaan eikä ketään mustamaalaa tai hauku toista.
Lasten synttärilahjoista, uimakouluista, kouluista ja muista suunnitelmista pystytään keskustelemaan ja suunnittelemaan yhteisesti.

Mikäli tulee jotain yllättäviä menoja tai äiti haluaisi hieman vapaata, hän tietää, että voi aina meiltä kysyä ja yleensä asia saadaan järjestettyääkin.

Itse en sekaannu mieheni ja hänen eksänsä lasten kasvatukseen ja suunnitelmiin. He hoitavat sen hyvin keskenään. Mies keskustelee asioista, jotka vaikuttaa meidän perhe-elämään kanssani tarpeen vaatiessa.

Meidän kotona meidän säännöillä, lapset kotonaan äitinsä säännöillä.

Alku oli tottakai hankalaa. Kun kaikille tällainen kuvio oli uusi ja stressaava. Tunteita piti puida ja epäkohtia selvittää mahdollisimman neutraalisti vaikka olisi ollut suuriakin tunteenpurkauksia ja halua satuttaa toista. Onneksi nämä vanhemmat ovat ymmärtäneet katsoa asioita myös lasten kannalta.

Ja ei, vaikka toimeen tulevatkin ja lastesa asiat pystyvät hoitamaan, ei heidän parisuhteestaan tullut mitään kunajoivat toisensa hulluuden partaalle (huutamista, aggressiivisuutta ja väkivallalla uhkaamista (naisen puolelta)... Että jokainen miettii sitten omanlta kannaltaan mikä on kenellekin parasta.

Joidenkin täällä palstalla olevien mielipide näyttää olevan se, että ero tilanteessa lasten isän pitäisi jäädä erakoksi ja maksella vaan elarit ja toimia eksänsä juoksupoikana.

Itse olin hyvin varovainen kun tähäntilanteeseen hyppäsin. Tiesin asemani ja sen, että lapset tulevat aina ekana. Mutta tiedän myös, että mies rakastaa minua ja on sen monesti teoillaan osoittanutkin. Meidän suhteemme ei ole keneltäkään pois.

Yhtälailla toivon, että lasten äiti löytäisi elämässään uuden rakkauden.Hänkin on sen ansainnut.

Vaikea tiivistää niin monta aspektia sisältävää tarinaa niin vähään sanamäärään. Mutta yritin.

Pääpointti on siis se, että järjellä ja pienellä sisulla pääsee pitkälle.

Nyt odotetaan lisäystä perheeseen ja vaikka lapset tietävät että kyseessä tulee olemaan veli-tai siskopuoli, ovat he silti asiasta innoissaan.

Noniin.. nyt voitte alkaa sitten pilaamaan, analysoimaan ja yleistämään tämänkin aloituksen!

Lava on vapaa. Pitäkää hauskaa.
Ja tsemppia teille kaikille yh:lle, "uusikoille" ja isukeille! Kaikki on teistä ja teidän teoistanne kiinni. :)
052
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


toivoa on kirjoitti:

Pakko se on purkaa hieman omia tuntojaan tänne kun nämä tekstit ovat niin täynnä katkeruutta, epäymmärrystä ja yleistyksiä.

Kaikki uusioperheet ja niiden ympärille muodostuva suhteiden verkko ei ole "kauheaa", kaikki eksät eivät ole "kaameita ämmiä" eikä nämä teidän ns kutsumat "uusikot" ole katalia miehennielijöitä.

Itse rakastuin mieheen, kenellä on entudestaan lapsia.
Eli miehellä on myös välit eksäänsä. Ja kyllä he olivat eronneet jo aikoja ennen kun miehen tapasin.
Asiat ovat erilailla kun parisuhteessa, jossa ei ole lapsia edellisisitä liitoista.

Aikuisena ihmisenä käsittelin nämä asiat ja mietin tarkkaan mihin ryhdyin. MIehen kanssa keskustelimme useita kertoja siitä, miten asiat saadaan sujumaan mutkitta.

Tottakai se "eksän" läsnäolo on ajoittain häiritsevää, mutta tämä kyseinen ihminen ei ole paha. Hän elää omaa elämäänsä eteen päin ja antaa meidän tehdä samoin.

Lapsiin kuuluvat asiat setvitaan asiallisesti ja ilman mitään draamaa.

Kukaan soapuoli ei vihaa toistaan eikä ketään mustamaalaa tai hauku toista.
Lasten synttärilahjoista, uimakouluista, kouluista ja muista suunnitelmista pystytään keskustelemaan ja suunnittelemaan yhteisesti.

Mikäli tulee jotain yllättäviä menoja tai äiti haluaisi hieman vapaata, hän tietää, että voi aina meiltä kysyä ja yleensä asia saadaan järjestettyääkin.

Itse en sekaannu mieheni ja hänen eksänsä lasten kasvatukseen ja suunnitelmiin. He hoitavat sen hyvin keskenään. Mies keskustelee asioista, jotka vaikuttaa meidän perhe-elämään kanssani tarpeen vaatiessa.

Meidän kotona meidän säännöillä, lapset kotonaan äitinsä säännöillä.

Alku oli tottakai hankalaa. Kun kaikille tällainen kuvio oli uusi ja stressaava. Tunteita piti puida ja epäkohtia selvittää mahdollisimman neutraalisti vaikka olisi ollut suuriakin tunteenpurkauksia ja halua satuttaa toista. Onneksi nämä vanhemmat ovat ymmärtäneet katsoa asioita myös lasten kannalta.

Ja ei, vaikka toimeen tulevatkin ja lastesa asiat pystyvät hoitamaan, ei heidän parisuhteestaan tullut mitään kunajoivat toisensa hulluuden partaalle (huutamista, aggressiivisuutta ja väkivallalla uhkaamista (naisen puolelta)... Että jokainen miettii sitten omanlta kannaltaan mikä on kenellekin parasta.

Joidenkin täällä palstalla olevien mielipide näyttää olevan se, että ero tilanteessa lasten isän pitäisi jäädä erakoksi ja maksella vaan elarit ja toimia eksänsä juoksupoikana.

Itse olin hyvin varovainen kun tähäntilanteeseen hyppäsin. Tiesin asemani ja sen, että lapset tulevat aina ekana. Mutta tiedän myös, että mies rakastaa minua ja on sen monesti teoillaan osoittanutkin. Meidän suhteemme ei ole keneltäkään pois.

Yhtälailla toivon, että lasten äiti löytäisi elämässään uuden rakkauden.Hänkin on sen ansainnut.

Vaikea tiivistää niin monta aspektia sisältävää tarinaa niin vähään sanamäärään. Mutta yritin.

Pääpointti on siis se, että järjellä ja pienellä sisulla pääsee pitkälle.

Nyt odotetaan lisäystä perheeseen ja vaikka lapset tietävät että kyseessä tulee olemaan veli-tai siskopuoli, ovat he silti asiasta innoissaan.

Noniin.. nyt voitte alkaa sitten pilaamaan, analysoimaan ja yleistämään tämänkin aloituksen!

Lava on vapaa. Pitäkää hauskaa.
Ja tsemppia teille kaikille yh:lle, "uusikoille" ja isukeille! Kaikki on teistä ja teidän teoistanne kiinni. :)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu