GRADUN ARVOSANASTA

Hei
Tässä kopio HY:n gradun arvostelun perusteista. Toivottavasti tästä on apua jollekin.
Helsingin yliopisto
Yhteiskuntapolitiikan laitos
Gradun arvostelu
Graduarvostelussa käytetään seitsemää arvosanaa, joita seuraavassa lyhyesti luonnehditaan. Graduarvostelussa pyritään moniarvoisuuteen niin, että "pisteitä" on mahdollista saada erilaisin perustein. Saman arvosanan saavat gradut eivät saa arvosanaa välttämättä samoin ansioin.
approbatur
lubenter approbatur
non sine laude approbatur
cum laude approbatur
magna cum laude approbatur
eximia cum laude approbatur
laudatur

Keskimmäinen arvosana eli cumu on eräänlainen odotusarvo siitä, minkä arvosanan gradusta saa: tarkastajalle tutkielma on cumun arvoinen, kunnes toisin todistetaan. Toisin sanoen tarkastaja kerää työtä lukiessaan näyttöä gradun vahvoista ja vähemmän vahvoista puolista. Jos ei painavia perusteluja ole sen enempää paremman kuin huonomman arvosanan suhteen tai - niin kuin usein käy - perustelut kumoavat ja tasapainottavat toisensa, lopulliseksi arvosanaksi jää se mistä lähdettiin liikkeelle eli cumu.

Magnaan pääseminen edellyttää sitä, että graduntekijä osoittaa selviä tutkijantaitoja. Tutkimusongelma on muotoiltu selkeästi ja se myös ohjaa tutkimusta. Tutkimusasetelma on mielekäs, graduntekijä on perehtynyt aiheeseensa ja osaa kytkeä lukemaansa kirjallisuutta omaan tutkimukseen. Aineiston käsittely on taitavaa, ja tuloksia on esitelty monipuolisesti. Myös muodollinen puoli on kunnossa, ja kielellisestikin tutkielma on hyvää tasoa. Cumun graduissakin on toki näitä ominaisuuksia, mutta magnan työssä ne ovat silmiin pistävämpiä. Magnaan voi päästä vaikka työ joissakin suhteissa olisi keskinkertainen, jos se joissakin toisissa suhteissa on hyvin ansiokas.

Arvosanana eximia on merkki vielä edellä kuvattua suuremmasta taituruudesta, eikä eximian työ jää miltään osin keskinkertaiselle tasolle. Kyseessä on itsenäinen, suvereeni suoritus, joka säväyttää parkkiintunuttakin tarkastajaa. Laudaturin taas erottaa eximiasta ehkä parhaiten se, että tutkimuksella on ilmiselvästi myös huomattavaa ja pysyvää tieteellistä arvoa.

Jos seuraavaksi luonnehditaan cumun alapuolella olevia arvosanoja, niin non sinen gradussa läpipääsystä ei ole mitään epäilyksiä, mutta joko työstä syntyvä yleisvaikutelma on hieman valju tai vaatimaton tai sitten työ joltakin olennaiselta osaltaan onnahtaa. Ehkä voimat ovat loppuneet, ja jotkut asiat on esitetty kovin suppeasti tai ylimalkaisesti. Non sinen gradulle on usein tyypillistä standardimaisuus tai fraseologia. Aineiston keruuseen ja menetelmiin liittyviä asioita käsitellään sinänsä korrektisti, mutta muualta jo moneen kertaan luetun kaavan mukaisesti ja uuvuttavasti. Selittelyt ovat hieman epäuskottavia: saatetaan viitata esimerkiksi jatkotutkimusten tarpeellisuuteen, vaikka syytä olisi ollut jatkaa vielä omaa tutkimista. Perusasiat ovat kohtalaisessa kunnossa, töitä on tehty, mutta pikkuvirheitä ja huolimattomuuksia on paljon. Muutoin tasoltaan cumun gradu saattaa jäädä non sineen myös silloin, kun sen eteen tehty työmäärä on selvästikin keskimääräistä vähäisempi.

Lubenterin gradussa edellä mainitut heikkoudet ovat vieläkin silmiin pistävämpiä. Tätä arvosanaa käytetään silloin, kun tutkielman yleisilme on auttamattoman lattea ja vaatimaton. Aiheen käsittely on korkeintaan "proseminaariesitelmän luokkaa" tai sellaista, että lopputulos ei oikein näytä yliopistolliselta opinnäytteeltä. Yritystä on kuitenkin sen verrran, että työtä voi pitää hyväksyttävänä.

Approbaturin kohdalla on syytä käydä keskustelua tutkielman hyväksyttävyydestä. Työssä on monia fundamentaalisia ongelmia. Ehkä tutkimustehtävä on niin suuruuden hullu, että sitä ei ole lähimainkaan kohtuullisesti pystytty toteuttamaan, tai sitten kyse on mitättömän asian kovin puutteellisesta tutkimisesta. Joskus approbaturia on käytetty myös silloin, kun tutkijan etiikka on pahasti pettänyt ja graduntekijä on kylmästi esittänyt ominaan muiden aikaansaannoksia - vaikka näissä tapauksissa hylkääminen on oikea toimenpide.

Tarkastajat (yleensä ykköstarkastaja) laativat kirjallisen lausunnon, jossa tutkielmaan luonnehditaan ja arvioidaan ja sille esitetään arvosanaa. Gradun tekijä saa lausunnon nähdäkseen ennen muodollisesti arvosanasta päättävää tiedekunnan kokousta ja hänellä on mahdollisuus ilmaista tyytymättömyytensä. Opiskelija voi tällöin lähettää tiedekunnalle kirjallisen vastineen, jossa on mahdollista perustella eriävää mielipidettä arvosanasta. Näissä tapauksissa tiedekunta yleensä määrää tutkielmalle uudet tarkastajat ja arvosanasta päättäminen siirtyy myöhempään kokoukseen.

Muokattu Antti Kariston ja Ullamaija Seppälän (2000) kirjoittamasta sosiaalipolitiikan laitoksen graduoppaasta Tee se!.
http://www.valt.helsinki.fi/sospo/graduarvostelu.html