syömishäiriö kertomukseni

Olen huomannut, että näistä asioista puhuminen helpottaa.Tuskin ketään kiinnostaa mutta ajattelin kertoa teille omasta syömisvammailustani, jos vaikka joku samaistuisi tarinaan.

Ala-asteella olin täysin terve ja normaalipainoinen lapsi. Hoikka, mutta terve.

Yläasteen 7 luokka sujui vielä ongelmitta. Koitti terveystarkastus ja terkkari sanoi että painoni on siinä rajoilla. Tiesin että hän tarkoitti alipainon rajaa, painoinhan vain 45kg.
Päässäni jokin ääni kuitenkin sanoi toista kun katsoin peiliin ja tuntui kuin hän olisi tarkoittanu yläpainon rajaa. Tästä alkoi laihdutus.

Selailin kaiket päivät tietokoneella ruokien kalorimääriä ja pro-ana sivuja, sekä anoreksia aiheisia blogeja. Sain näistä "hyviä vinkkejä". En missään vaiheessa tajunnut olevani sairas ja tämä kaikki tuntui aivan normaalilta.
Päätin että ehdoton kaloriraja päivässä on 1200kaloria. Laskin kuitenkin kalorit aina yläkanttiin, joten todellisuudessa söin vielä vähemmän. Minä, entinen sokerihiiri jätin kaikki herkut pois, jopa suklaan. Painoni putosi pikkuhiljaa samalla kun kasvoin huimasti pituutta. Dieettini oli todella säännönmukainen (mm. joka aamu puoli annosta puuroa)

Ystävät alkoivat huomata laihtumiseni mutteivat ilmeisesti uskaltaneet sanoa mitään. En vieläkään tajunnut olevani sairas, vaikka jotkut kaverit (silloiset vihamiehet) tulivat huutelemaan että "sun jalka on mun käsivarren paksunen", "hyi ku oot laiha", "syötkö sä koskaan mitään", "oot ihan luinen". Mutta peiliin katsoessani näin vielä rutkasti ylimääräisiä kiloja.

Laihdutin lisää ja lisää "kiusaamisesta" huolimatta kunnes terkkari pyysi minua vastaanotolle. (hän soitti myös äidilleni jonkä jälkeen äiti on aina tuputtanut ja pakottanut syömään) Luulin sen olevan normaali rutiinitarkastus ja menin hymyillen sisään. Terkkari katsoi minua vakavasti ja kysyi tiedänkö miksi olen täällä. Heilutin päätäni ja hän kertoi että eräs opettaja oli pyytänyt häntä ottamaan minut vastaanotolle, koska olin hänen mielestään laihtunut pelottavan paljon. Vihasin tätä opettajaa sen jälkeen todella paljon mutta jälkikäteen ajateltunä hän taisi pelastaa minut. Kukaan muu ei ollut uskaltanut vihjaista terkkarille.

Jouduin puntarilla ja terkkari kauhistui painoani. 168cm ja 41 kiloa.
-sairaalloinen alipaino
Tästä alkoi monen kuukauden painotarkkailuhelvetti. En todellakaan ollut parantumassa, eikä paino lähtenyt nousuun grammaakaan. Ennen punnitusta kiirehdin vessaan juomaan ainakin litran vettä jotta paino näyttäisi nousseen.
Jouduin koululääkärille ja verikokeisiin (11 tai 13 veriputkiloa hyi) koska valehtelin syömisiäni ja hän epäili keliakiaa yms. Jouduin myös sydänfilmiin ja se oli ihan kauheaa. Makaa nyt siinä ilman paitaa ja rintsikoita kun kylkiluut törröttää eikä tisseistä ole tietoakaan.

Tätä rumbaa jatkui monta kuukautta kunnes terkkari tokaisi että jos en 9lk:n loppuun mennessä painaisi 62 kiloa, joutuisin jatkamaan painotarkkailua lukiossa. Järkytyin tavoitepainosta. Kuulosti korvaani ihan ylipainolta. minun täytyisi lihoa siis yli 20 kiloa!! En tiedä miksi päässäni napsahti mutten todellakaan halunut jatkaa painontarkkailua joten aloin todella syömään enemmän. Painoni nousi huimaa vauhtia ja 9luokan päätökseen mennessä olin kuin ihmeen kaupalla tavoittanut 62 kiloa.
Terkkari oli todella iloinen ja sanoi että näytän nyt terveeltä ja painon tulisi pysyä vakaana.

Ei se niin helppoa ole kuin luulisi. Kituuttele ensin 1-2 vuotta 1000 kalorilla ja lihota sitten itseäsi yli 20 kiloa. En pystynyt enää muuttamaan annoksia pienemmäksi joten lihominen jatkui ja itseinho kasvoi. Painan nyt 70kiloa (jja vaikka olenkin n.170cm pitkä) itsetuntoni on todella huono.

Nyt olen päättänyt että kiloista on päästävä keinolla millä hyvällä. Tavoitepaino: 57kg. Se 41 kilon luukasa en halua enää olla, mutta laiha kuitenkin.

Söin eilen n.1000 kaloria ja aion jatkaa tänään samaan malliin. Ei tämä JOJO-laihdutus kivaa ole.

Kiitoos ja kumarrus ♥