En osaa tai uskalla osoittaa kiinnostustani jos olen ihastunut. Lähinnä kai en uskalla. Alan ajattelemaan asioita heti liian pitkälle, ja pelkään että mitä jos kiinnostukseni laantuu ja miten tökeröä se on jo sitten alankin jarruttelemaan ja vetäytymään tilanteesta. Olisin valmis katsomaan eteenpäin jos toinen olisi se "vastuunkantaja" ja se aloitteellisempi. Mutta jos mun täytyy olla se aloitteentekijä tuntuu että mulla on se vastuu sitten hänenkin mahdollisista tunteista ja mun pitää sitten myös kantaa vastuu teoistani ja se alkaa pelottaa. Tämä pätee siis vain tutustumisvaiheessa, parisuhteessa tilanne on aivan toinen.
Toisaalta jos toinen on hyvin aloitteellinen niin mun kiinnostus saattaa hiipua, ts. saattaa alkaa ahdistaa se toisen kiinnostuksen osoitus. Eihän tässä ole mitään järkeä.
Ja voiko kiinnostusta osoittaa jos haluaa tutustua toiseen paremmin ja "katsella" vai onko se merkki että pitäisi olla valmis parisuhteeseen.
Mulla on vähän vastaavia "ongelmia" ystävyyssuhteissakin, eli jos joku kaveri alkaa olla liian kiinni niin alan vetäytymään.
Toisaalta jos toinen on hyvin aloitteellinen niin mun kiinnostus saattaa hiipua, ts. saattaa alkaa ahdistaa se toisen kiinnostuksen osoitus. Eihän tässä ole mitään järkeä.
Ja voiko kiinnostusta osoittaa jos haluaa tutustua toiseen paremmin ja "katsella" vai onko se merkki että pitäisi olla valmis parisuhteeseen.
Mulla on vähän vastaavia "ongelmia" ystävyyssuhteissakin, eli jos joku kaveri alkaa olla liian kiinni niin alan vetäytymään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kannattaa puhua avoimesti asiasta. Sanoa, että haluat katsella ihan rauhassa eteenpäin. Se on ihan ymmärrettävää. Itse olin nuorempana juuri tuollainen, alkoi helposti ahdistaa. Kuinka vanha muuten olet, jos sopii kysyä...? :)
Enhän minä voi sanoa että haluan katsella rauhassa, kun en tiedä tahtooko hän yhtään mitään... eli vastaa että saat kyllä katella ihan rauhassa ;D
En mikään nuorikko ole, n. 35v.
No siis millaisissa väleissä olette? Olet tavannut jonkun kiinnostavan, muttet uskalla pyytää ulos juuri em. asian takia? Niinku nimimerkki "Asiat järjestyy" kirjoittikin niin nyt vaan otat rennosti ja meet päivä kerrallaan. Pyydä häntä ulos, sitten selviää, mitä mieltä tää toinen henkilö on. Ja jos alatte tapailla, sitten kannattaa ottaa asia puheeksi.
Nuo on ihan normaaleja ajatuksia ja varmasti jokaisesta tuntuu joskus tuolta. Sussa ei oo mitään vikaa ja nyt yrität vaan rauhoittua. Mitään hätää ei ole. Älä ajattele asioita liian pitkälle ja ahdista sillä itseäsi, vaan yritä elää tässä hetkessä.
Se toinen ihan varmasti ymmärtää nuo asiat, koska ei siinä ole mitään outoa. Se on ihan selvää, että aluksi otetaan hitaasti. Sulla ei todellakaan ole mitään vastuuta toisen tunteista, sillä hän on aikuinen ihminen ja kantaa vastuun itsestään ja tekee ihan omat päätöksensä. Sä et voi ketään huijata katselemaan asioita asioita eteenpäin sun kanssa, vaan se on hänen ihan ikioma päätöksensä, jonka hän tekee oman päänsä sisällä ja siksi sä et ole siitä vastuussa.
Tietenkin kiinnostusta voi osoittaa, jos haluaa tutustua toiseen ja katsella tilanteita eteenpäin. Se kiinnostuksen osoitushan on vaan kaunis asia eikä tietenkään tarkoita, että ollaan parisuhteeseen valmiita, vaan se tarkoittaa ainoastaan sitä, että tykkää toisesta ja haluisi katselle yhdessä eteenpäin että oltaisiko joskus valmiita johonkin ja jos oltaisiin niin mihin. Sun on ihan turha pelätä, että toinen ottaisi sen jotenkin väärin, koska hän varmasti tuntee ihan samoin ja haluaa tutustua suhun ilman sen kummempia paineita tai odotuksia. Se on toisestakin mukava olotila ja asia, mihin hänkin varmaan haluaisi pyrkiä.
Eikä yhtään mitään pahaa tapahdu vaikka sun tunteet laantuisikin. Jos te ootte hitaasti ja rauhallisesti tutustuneet toisiinne, niin voitte aina päättää olla ystäviä ja ette muistele asiaa pahalla. Sen takia se hidas tutustuminen on tosi tärkeää, että se ei ikinä riko mitään jo luotua, vaan kaikki menee hyvin. Hän ymmärtää varmasti aina kaiken, kun lähdette siitä että rauhallinen ystävyys on pohjalla.
Sellaiset ihmiset, joihin ihastutaan helposti joutuvat kokemaan sitä, että toinen hullaantuu ja haluaa liian nopeasti asioita ja sitten itse joutuu pelkäämään että joutuu tuottamaan pettymyksen kun ei tunne samoin. Mistä tiedät vaikka hänellä olisi täsmälleen samanlaisia kokemuksia. Ehkä onkin. Ja sen vuoksi hänestä voi tuntua äärimmäisen hyvältä se, että haluat ottaa hitaasti ja hän saa rauhassa tutustua suhun ja hänelle on tilaa tykätä susta. Ehkä te ymmärrette siinä asiassa toisianne, mutta ette kumminkaan kummatkaan ole tunteettomia ihmisiä, joille kaikki on ihan samaa.
Oon varma, että löydätte sen omanlaisen rauhallisuutenne eikä sun tarvitse yhtään ahdistua tai pelätä mitään. Sulla on aina oikeus perääntyä, vaikka olisitkin kertonut tykkääväsi. Eihän se tykkääminen sitä tarkoita että lupaisi samalla ummet ja lammet, vaan ihan sitä vain että tykkää :) Yritä itsekin vähän rauhoittua nyt, niin hyvin kaikki menee. Kyllä hän varmasti pitää huolta niistä hitaista ja paineettomista aloitteista, niin sun ei tarvitse jos ne tuntuu vaikealta ja pitää huolta että tunnutte toisillenne vapaudelta.
Noinhan se taitaa olla kuin kirjoitit. Kai se on jokin pettymyksen tuottamisen pelko ja samaan aikaan vielä pelko että hän mahdollisesti pettyy minuun, ristiriitaista.
Ristiriitaista sekin että esim. mainitsemasi hitaat ja paineettomat aloitteet kuulostavat hyvältä mutta samaan aikaan tuntuu että oma pää räjähtää kun ajattelee vain häntä!
Sulla on vieläkin vähän ongelmia nimimerkkien kanssa :) Tosin kysymysmerkki on selkeetä edistystä, pointsit siitä :)
Ei se oo ristiriitaista, se on ihan ymmärrettävää. Nuo kaksi pelkoa on kumminkin aika samanlaiset, ne vaan ilmenee eri tavalla. Ja varmasti jokainen pelkää joskus eikä siinä oo mitään pahaa. Pitää ottaa vaan hitaasti vaikka haluaisinkin nopeammin, koska se on niiden pelkojen kannalta paras niin. Vai mitä oot mieltä? Mun mielestä se on parempi niin. Sitä omaa päänräjähtämistä ja jatkuvaa ajattelua on kumminkin helpompi kestää ja ehkä hoitaakin, kun sitä pelkoa ja ahdistusta. Hänkin ihan varmasti ajattelee sua usein, niin et ole yksin sen asian kanssa ollenkaan. Saatte toisistanne tukea kyllä. Se ei voi mitenkään rikkoa mitään, että otatte vähän hitaammin, niin se on järkevää, koska ne pelot pitää hoitaa ja niitä kuunnellaan, jotta on positiivinen mieli ja asiat tuntuvat mukavalta. Kyllä sä saat ihan kaikkea mitä haluatkin, jos päätät haluta, mutta niihin pitää edetä vaan hitaasti ja rauhallisesti. Mitään pettymyksiä ei siinä sellaisessa hitaassa ja lempeässä etenemisessä tule, kun hän tykkää susta ja sä tykkäät hänestä ja te suhtaudutte toisiinne arvostavasti ja toisianne ymmärtäen. Kaikki menee silloin ihan hyvin ja mukavasti. Nyt mee tekemään jotain ihan muuta ettet ajattele liikaa ja pää ei räjähdä :)
ei järjesty
Parahin Hartsa, perustelisitko argumenttisi.