Mistä ja missä olet koirastasi ylpeä?

Itse olen ylpeä sekä itsestäni että nuorests uroksestani. Ensinnäkin kyseessä on ensimmäinen koiruuteni, jten kokemusta ei paljoa ollut, mutta se, että tottelevaisuuskoulutuksen taso nyt vuoden ikäisellä on tätä luokkaa, plus koirasta huomaa että se mieluummin mua kuuntelee kuin menis oman pään mukaan. Luotan koiraani täysin kaikissa tilanteissa ja huomaam sen luottavan minuun. Sitä olen ylpeä!

Olen erittäin ylpeä molemmista tytöistäni :) Arkitottelevaisuus on sillä mallilla ettei tosiaan rähistä kenellekään, enkä voisi kuvitella että ikinä karkaisivat. Välillä on käynyt noiden puolikuristavien kaulapantojen kanssa niin että panta nuuskutellessa putoaa pään yli jos koira jää jälkeen, ei siinä sitten tarvitse kuin tarjota pantaa niin pujotetaan itse pää sisään :)
Näyttelyissä ovat kyllä pärjänneet hyvin, mutta ylpeän minusta tekee se että ravaavat aina kauniisti ja jaksavat poseerata kuinka kauan vain häntä heiluen.
Harrastamme myös rally-tokoa, koirtanssia ja agilityä. Näissä kaikissa on aina ylpeä kun koira toimii kuin ihmisen mieli ja oppii niin nopeasti uusia juttuja :)
Kaverikoiratoiminnassa olemme myös jolloin saa ihailla miten nostavat ihmisten mielialaa ja opettavat mielellään esim lapsia itsestään kun antavat nostaa jalkoja, avata suuta ja tunnustella anturoita, korvia jne.
Elämäni rikkaudentuojat

Vanhan remmirähjän omistajana olen hemmetin ylpeä että sain sen tavan viimein kitkettyä pois. Hyvin harvoin enää sananvaihtoa tulee ja vielä harvemmin se alkaa tältä puolelta.

Hemmetin ylpeä olen myös tuon kyvystä ymmärtää pitkiäkin käskyrimpsuja ja poimia sieltä ne tärkeät avainsanat. Vaikka kolmenkin risteyksen päähän voi neuvoa minne mennään ja mille puolelle tietä asetutaan kulkemaan. Tai montako askelta pitää jättää väliin että on halutun mitan päässä fleksissä niin että vetoa ei tunnu.

sain ongelmakoiran joka ei kellekkää kelvannu, pelastin sen piikiltä, tein suuren työn,mutta fiksuna koirana tuo oppi nopeasti, aiemmin se oli vaan väärillä omistajilla :) koira on ku enkeli nykyään, lapsien kasvot pitää päästä nuolemaan ja koirapuistossakin tuntematon koira saa tehdä melkein mitä vaan eikä koira ole moksiskaan, luikkii vaan omille teilleen jos joku tulee kiusaa, OLEN HEMMETIN YLPEÄ ITESTÄNI JA KOIRASTANI, harva meinaa on valmis ottaa ongelmakoiraa ja kouluttaa. ku ei oo mikää ihan tosta vaa-juttu :)

Itse omistin aikoinani kettuterrierin ja ylpeimmilläni olin kun olin sen juuri trimmannut kauniiksi ja se meni tyylikkäänä tasapainoisena ja ryhdikkäänä lenkillä kauniisti muut ohittaen tai luvan kanssa muita moikaten..iloa silmille ja hyvin käyttäytyvä.

Ja luonteesta olin erityisen tyytyväinen että pystyin luottamaan koiraani sataprosenttisesti niin koirapuistoissa kuin muuallakin. Ja oli avoin ja tottelevainen tai paremmin kuuntelevainen..sillä omasi omankin mielipiteen asioista jonka jakoi halusit tai et ;)

Ylpeä olin yhteistoiminnasta ja siitä miten asiat hioutui ajan saatossa hiuksen hienoksi yhteistyöksi.

Ja ylpeä olin silloinkin kun koirani keksi älyttömyyksiä ja sähelsi lammikoissa ja hauskuutti ihmisiä tai oli enemmän ilmassa kuin maassa

Olin usein ylpeä pikkukoirastani ja sen rotuominaisuuksista/tempperamentista...siitä miten se suhtautui ympäristöön ja otti elämän vastaan.

Mulla on kans iso koira josta kaikki lapset tykkää,silittelyjä tulee aina kun kylilä mennään.On hienoa kun koira tykkää kaikista,ja osaa käyttäytyä kaikissa tilanteissa rauhallisesti ja hyvin.Koirasi kuulostaa ihan omaltani XD

Olen ylpeä koirastani,koska se on niin ystävällinen kaikkia kohtaan :) Ja rakastan sitä todella paljon välillä tuntuu että se olisi ainoa joka välittää♥ Rakastan omaa koiraani,enkä tahtoisia luopua siitä koskaan,mutta joskus kai se aikakin tulee,koira alkaa jo olla vanha ,jonain aamuna se ei vain enään herää eikä kukaan voi korvata sitä koiraa

Koira tuli tänne kodinvaihtajana ja silloin rähjäsi hihnassa vastaantuleville koirille. Tänä päivänä voidaan kulkea ihan normaalisti vaikka molemmilla puolilla tulisi räksyttäviä koiria vastaan, tuo vain katsoo ja vähän saattaa nostaa niskakarvoja!

Sen lisäksi tottelee ihan joka ikistä käskyä, ei koskaan pistä vastaan ja on aina iloinen =) Mikään toko-peto tuo ei ole vaan harjoitellaan vasta. Vapaanakin tulee heti luokse kun käsketään vaikka metrin päässä olisi toinen koira.

Ison kokonsa vuoksi pitää epäilyttävät ihmiset loitolla vaikka luonteeltaan on vähän nössykkä eikä ikinä ole kenellekään vihainen!

Minulla on labbis/saku mix, enkä ole kyllä kiltimpää koiraa nähnyt. Tyttis rakastaa kaikkia ja on kaikille ystävällinen. On vasta 8kk mutta ei ole yhtään häslä vaan aivan ihana, tottelevainen, sisäsiisti, ei hauku hihnassa eikä ilman hihnaa. Ei rähise kenellekkään, ei tee tuhoja ollessaan yksin kotona...eikä hauku. Ihna tapaus kertakaikkiaan :)

olen koirastani,jonka kanssa on helppo liikkua missä vain,kulkee vierellä nätisti.eikä reagoi muihin kulkeviin.ja ylpeä olen siitä että,omassa pihassa vapaana aina,ja ohi saapi mennä kaikenlaiset turrikat ja ajopelit,ilman että olis vaaraa pojan tielle säntäilystä.ainut mikä hiukan tuntuu poikaa ärsyttävän,on pieni räksyttävä terrieri,joka monesti pissatetaan meidän postilaatikolla,mutta ihan varuulta pojalle kuiskattu "EI" riittää,ja ärsytys lopahtaa.siitäkin olen kovasti ylpeä.