Hei onko mahdollista tuntea

täällä sama homman nimi. Hauskinta koko jutussa on,että en muutoin,oikeassa elämässä,ole arka,ujo,saamaton nyhverö,päinvastoin :)
Hän saa sen aikaan...joka kerta.

Ihan normaali tunne se on ja jokaisella se on varmaan jossain määrin. Se on mun mielestä siis terve tunne. Se olisi epätervettä, että tuntisi paljon muttei missään vaiheessa tuntisi yhtään arkuutta tai pelkoa, koska silloin ei osaisi ottaa huomioon torjunnan mahdollisuutta tai ei välittäisi siitä. Jokainen ihminen tuntee normaalisti vähän pelkoa, jos tunteet on syvät. Mitä enemmän ihminen on sinut itsensä kanssa, sitä enemmän hän pystyy sitä pelkoa kuitenkin lievittämään sanomalla itselleen, että ihan hyvin se menee. Jos ne pelot on tosi pahat, niin sitten on vaikeampi saada itseään uskomaan, että se oikeasti menee hyvin ja siksi se läheisyys pelottaa, vaikka mitään muuta ei haluaisikaan kun sen kaipaamansa ihmisen lähelle ja iholle. Siihen ajatukseen kytkeytyy se turva. Se hyvä olo tulee turvallisuudesta, tunteesta että tietää itsensä varmasti rakastetuksi ja hyväksytyksi. On saanut hyväksyntää siltä todella rakkaalta ihmiseltä, jonka mielipide on tärkeä. Pelko tulee siitä, että ei juuri ennen kohtaamista tiedä vielä saako sitä varmasti. Hyvällä itseluottamuksella sitä pelkoa pystyy kuitenkin lieventämään, kohtaamaan tilanteen ja saa sitä hyväksyntää ja se pelko lievenee.

Täysin normaalit tuntumukset eikä niissä ole mitään pahaa. Paljon on erilaisia keinoja, joilla sitä pelkoa voi lieventää ja tuntemuksista voi aina jutella, jos se auttaisi.

Mä olen just tuollainen X-henkilöni kanssa.

empä osaa itsekkään sanoa miten solmussa olisin jos Hänen kanssaan vastakkain tultaisiin. Voi olla ettei sanaakaan tulis, ois vain tuijotusta ja ferrarin punanen nassu ;).

aloittajalle,olisi jollain konstilla otta itseään niskasta kiinni,yrittää olla rohkea ja lähestyä tuota henkilöä.
Pyydä häntä ulos.
Näin saisit tietää onko kaikki vain harhaa...

Joo. Jännä huomata itsestä miten hän saa käyttäytymään ihan kummallisesti. Ja toi on molemminpuolista. Luultavasti hermostutetaan toinen toistamme. Aina kun törmätään niin on se pieni "alaston hetki" kunnes molemmat heittäytyy "asiallisiksi". Molemmat selvästi kaipaa toisen iholle mutta mutta... Me ollaan mutkikkaita. Jossain kohtaa tää väistämättä lähtee lapasesta ellei jompikumpi vedä syvälle jäihin hirmuponnistuksella :D

Onhan se.. Minäkin koen niin hänen läsnäollessaan:)