mies reissuhommissa... vertaistukea?

Yksi selvitymisvinkki olisi, että luovut niistä kolmesta koirasta. Elämä helpottuu huomattavasti: vähemmän siivousta, ei aikaisia pissatuslenkkejä, kakkapussien kanniskelua, eläinlääkärille vientiä, trimmausta, puunausta, raksusäkkien kanniskelua, jää enemmän aikaa lapsille...

Meillä mies reissussa viikot ja itse kotona neljän lapsen kanssa (8-, 7- ja 5-vuotiaat sekä pieni vauva). Ja meillä nuorimmainen lapsi yhteinen. Kun ensin muutaman vuoden oli ihan yksin noiden kolmen kanssa (ero tuli kun nyt 5-vuotias oli vajaan vuoden) niin kyllä siinä oppi vaan pärjäämään :) Itsekin asun kaukana sukulaisista ja tuttavista kun muutettiin uudelle paikkakunnalle. Mieheltä en omaa aikaa osaa vaatia, enkä sitä kyllä kovin paljoa ole tarvinnutkaan. Mutta ainoa vinkki, mitä osaan antaa : kun kotihommat ja muut tuntuu kaatuvan niskaan ni skidit mukaan ja painutte ulos. Vaikka puistoon tai kipasette jonnekin kahville tms. Itsellä on joskus henkireikänä se, että käydään ajelemassa autolla ja jutellaan lasten kanssa siinä samalla :) On helpompi keskittyä ihan vaan siihen jutteluun kun ei kaikki kotihommat ole kesken. Vaan ihan yleisesti, oma asenne kohdilleen ni sillä jo pääsee pitkälle :) Ei pidä vaan aina miettiä sitä kun ei ole sitä omaa aikaa ja nyyhkiä itsekseen. Lapset kasvaa äkkiä ja sitten sitä omaa aikaa alkaa tullakin :)

Olipas kiva kommentti sinulta Äiti neljälle. En ole aloittaja, mutta aihe kiinnostaa. Munkin mies on paljon poissa, meneväinen. Nyt sitten keväällä meni häneltä työ alta ja hän sai nyt uuden työpaikan, se vaan on 400 km päässä. Pakkotilanne, muuten ei tulla pärjäämään näillä asumiskustannuksilla. Ehkä muutetaan sinne koko porukka, mutta vuosi nyt pitäisi katsoa millaista on ja onko työ sellainen mistä tykkää. Meillä lapset 6 ja 4 sekä koira. En luopuisi koirastani mistään hinnasta, ne ovat elämäntapa. Onneksi koiran saa välilä mukaankin miehen työpaikkakunnalle.

Itse olen ollut pitkään keskenään lasten ja koiran kanssa, uskon että pärjätään. Kun asenne on kohdallaan selviää mistä vain. Olin kotona lasten kanssa ensin ja nyt on työ ja päivähoito. Ehkä lasten vauva-aikana oli paljon rankempaa.
En käytä itseeni aikaa oikeastaan ollenkaan, mutta en ole sellaista kaivannutkaan. Ehkä oma aika on juuri ne koiralenkit ainakin aiemmin.

Kannattaa rohkeasti yrittää tutustua vaikka leikkipuistoäiteihin. Niin minäkin pari vuotta sitten uudella paikkakunnalla tein ja sain kaksi ihanaa ystävää.

Miehen kanssa on takana 12 vuotta. Itse omaan ajattelun että perheemme on tärkein, en välitä mitä muut sanovat ihmetellessämme oudohkoja asumiskuvioita, muuttamista jne. Onnellisia ollaan, ja pidän ihan mahdollisena että asutaan kaikki vielä siellä 400 km päässä täältä.