olen ollut yksissä 12 v mieheni kanssa ja menimme naimisiin joulukuussa. olen aina tiennyt että voisin rakastua naisiinkin vaikka en ole tehnyt sitä julki mitenkään. Nyt ole rakastunut 30v 3 lapsen äitiin joka myös on naimisissa. näen siitä unia ja mietin sitä koko ajan voinko koskaan irrottautua tästä nykyisestä suhteestä ja miten voisin saada rakkauden kohteen omaksi kaikku kaveriksi??? Suhteessä jossa nyt elän en näe että voisin olla koskaan niin onnellinen mitä toivoisin!!!
olen naimisissa 3 lasta ja ole rakastunut toiseen 3lapsen äitiin
hms19833
551139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Kannustan sinua miettimään elämänkuviotasi uudelleen. Itse olen 2 lapsen äiti ja vasta vuosi sitten tulin ulos kaapista. Olen tavallaan tiennyt olevani lesbo, mutta en vaan ole uskaltanut tehdä asialle mitään. Kun tuska sisälläni kasvoi liian suureksi, sain kakistettua työkaverilleni (jonka tiesin olevan lesbo) totuuden ja sain häneltä korvaamatonta ymmärrystä ja vertaistukea. Jos asut Helsingin liepeillä, voit osallistua HeSetan kurssille vai oliko se Sateenkaari.fi:n sivuilla...Siellä on syksyllä alkamassa taas uusi ryhmä, johon voi mennä pohtimaan asiaa juuri sinun tillanteessa olevat henkilöt. Tiedän kokemuksesta, että tilanne on tuskallinen, mutta nyt kun olen käynyt vuoden itsetutkiskelua läpi, olen niin onnellinen. Tämä on ollut sen arvoista! ja kaiken huipuksi olen suhteessa naisen kanssa, niin onnellinen.
Mä en tajua teitä kaappilesboja, mä kyllä tajusin jo 14-vuotiaana. Rakastuin 17- vuotiaana vitun kaappilesboon joka, särki minun sydämen. Multa ei teille sympatiat heru.
Kokeile seuraavaksi komerolesboa, minä rakastuin 17-vuotiaana ja rakkaus kukoistaa yhä, hyvin menee.
Niin, olen itsekin tajunnut asian jo nuorempana, mutta en ole uskaltanut olla erilainen, oma itseni. Olin aina se kiltti tyttö, joka teki, mitä odotettiin. Ympärilläni ei ole ollut ketään homoseksuaaleja ja olen asunut pienellä paikkakunnalla.
Joo no kannatti mennä naimisiin.
Joo ja kannattaa parkua täällä.
Joo joo, ihan paska trolli, tätä aihetta on just käsitelty.
No ei sitä voi tietää. Ehkä kuitenkin parempi olla tukena ihan varmuudeksi, kuin vittuilla sillä riskillä, että toinen vetäytyy... Voihan anonyymit palstat.
Ja muistahan sinäkin, että tämä lesbopalsta ei välttämättä ole se oikea paikka juuri bi-seksuaaliseen haaveiluunsa heränneelle perheenäidille, joka etsii seikkailua tylsään arkielämäänsä.
Nimenomaan varmuuden vuoksi ei näitä provoja täällä aleta suvaitsemaan.
Mikä teidät kaikki laittaa tulemaan lesbopalstalle... Äijienne sängyssä, äijiänne tyydyttämässä ette edes lesboja ole.
Sun ÄÖ taitaa olla tasan 60 .
Kui nää lesbot on maailman tyhmimpiä , sivistymättömiä
ja suvaitsemattomimpia mulkkuja joita maa päällään kantaa.
Joku kun kirjoittaa poikkeavan näkemyksen niin oikeinajattelijat perustaa inkvisition väärinajattelijoille.
Ihme saastaa.
siis edellinen oli yhyyllllllllllllllllllle
Taidan aika hyvinkin tietää mitä käyt läpi. Kirjoitan juuri itse blogia aiheesta http://lepakkolampaanvaatteissa.blogspot.fi/
Suosittelen jos on hyvä englanninlukutaito laittamaan ihan googleen hakusanaa "Lesbian married to a man", "Bi-sexual married to a man", "What if I am Lesbian and married? , "What if my wife is a Lesbian?" jne.
Noilla löytyy todella paljon kokemuksia ja näkemyksiä aiheesta. Suomenkielellä on vähän hankala löytää koska... No tämä on aika pieni maa.
Kuitenkin tuo on aika yllättävän yleistä. Ja sekoittavaa. Setaan voi myös soittaa. Setalla on kunnasta riippuen sosiaalityöntekijä jolta saa aikoja tarvittaessa Ja myös ihan puhelintukea. Esim. Helsingin setan sosiaalityöntekijällä on kaksi kertaa viikossa puhelinaika http://www.heseta.fi/sosiaalipalvelut/sosiaalityontekija/
Sitten sateenkarriperheet järjestävät suljettua ryhmää luomuisät ja -äidit johon on juuri haku http://www.heseta.fi/ryhmatoiminta/luomuisat-ja-aidit/
Näillä on kokemusta näistä tilantesita ja osaavat auttaa itsetutkiskelussa. Sitten Lepakkolaaksossa on Naiset osiossa keskustelu nimeltään Myöhään heränneet osa 2. Sieltä löytyy paljonkin näitä tarinoita. Kovin hiljainen on, mutta jo ketjun läpilukeminen voi valaista.
Näiltä kuten tältä palstalta voi saada jopa aika vähättelevääkin ja ymmärtämätöntä kommenttia joten liikaa ei kannata netin keskustelupalstoihin tukeutua. Ja muistaa suodattaa sellainen pois, mikä ei tunnu oikealta. Kannattaa yrittää löytää ne muutamat samassa tilanteessa olevat ja esim. keskustella sähköpostin välityksellä heidän kanssaan :)
Mutta kannattaa rauhassa tutkiskella itseään, lueskella kokemuksia ja miettiä onko se ohimenevää vai syvempää.
Tsemppiä!
Niin ja kolme lasta täällä itsellänikin. Huh.
Ja tässä vielä inspiraatiovideo. On näitä myöhään heränneitä jopa ihan todella julkisiakin :)
http://www.youtube.com/watch?v=iRfu_rotO_c
Sun miehellesi tekisi ihan hyvää löytää toinen nainen. Sellainen, jolta saa vastakaikua ja intohimoa. Ehkäpä joku päivä miehesi löytää uuden, paremman, jolta saa rajattomasti todellista vastakaikua.
Niin varmasti helpottaisikin ja todella toivon, että hän sellaisen joskus löytää. Hän on sen kaikilla tavoin ansainnut :-)
tarkoitat että sitten kun sinä olet valmis siihen? Sähän et halua pitää kiirettä, katella rauhassa mihin tuulesi sua vie ja mille mikäkin ajatus terapiassa tai blogissa alkaa maistua. Mies kyllä ymmärtää vaikka onkin vähän down. Ihana mies muuten, ystävänä jne. Perhe-elämä sujuu ja sä kypsyttelet ajatusta että voisit olla lesbo, elää lesbona.
Sillä aikaa sun mies voisi hommata jonkun suhteen, siihen rinnalle, sua se ei haittaa. Sähän saisit pitää perheidyllin ja mies saisi seksiä ja läheisyyttä. Toimivaa. Tietysti se naisen tunteet nyt on jätetty laskujen ulkopuolelle mutta sekin sitten varmaan aikanaan hoituu jotenkin. Miehelle vaan onnea suhteen hakemiseen. Helppoahan se on, millainen ilmoitus olisi kiva? "Olen naimisissa oleva mies jonka vaimo on lesbo. Haen seksiin naista, kuva olis kiva!"
En tiedä kuinka monta sataa naista jonoon tulisi mutta sehän olisikin sun miehen ongelma. Entäs lapset, nehän nyt on niin nuoriakin ettei ne ymmärrä mitään. Isillä on tyttöystävä ja äiti sanoo että se on ok koska hänelläkin voisi olla. Mutta epäitsekkäistä syistä täysin hän ei nyt sellaista haali, ihan vain kahvittelun merkeissä kohtalontovereita tapailee.
Ihailen sun epäitsekyyttä ja sellaisra muita huomioon ottavaa lähestymistapaa sun lesbouteen.
Luulenpa, että aika monella miehelle olis jo kiikarissa toinen nainen, ei vaan olis siitä tälle vaimokkeelle ilmoittanut. Miehenhän ilmoitus voisi mennä vaikka näin: "Olen epätyydyttävässä, kylmähkössä avioliitossa elävä (vielä) ja etsin rinnalleni tositarkoituksella lämmintä, intohimoista naista" tai vaikkapa ihan vain valehdellen, että on sinkku vaikka ei virallisesti sitä ole, mutta käytännössä on. Juu ja niitä naisia miehille (niin kuin naisillekin) löytyy treffi-ilmoitustenkin ulkopuolelta, töistä, harrastuksista, kaupasta, lenkkipolulta, kirjastosta tai vaikkapa naapurista, ei siinä tartte välttämättä mitään ilmoitusta edes väsätä. Jos taas pelkkää seksiä etsii, niin sitä vartenhan on maksulliset. Tuskinpa kauhean moni ukkomies mainostaa vaimolleen käyvän maksullisissa.
Otatpa sinä minun pohdinnat kirjaimellisesti. Jos mietin, että tuollainenhan se olisi helppo ratkaisu ei tarkoita, että niin tekisimme. Näissä tilanteissa tulee mietittyä kaikenlaista. Sitä kutsutaan siksi kuulusaksi "asioiden käsittelyksi". Olet varmaan itsekkin joskus käsitellyt asioita. Ne ei ole päätöksiä vaan pohdintoja joita kieltämättä tässä tilanteessa tulee vaikka mitä.
Lisäksi asenteesi on halveksuva polyamorisia suhteita kohtaan. Kunnioittakaamme ihan kaikkia suhteen muotoja. Tiedän yhden polymorisen perheen ja kaikki ovat varsin onnellisia ja lapsetkin ihan täysissä järjissään vaikka miedän länsimaisessa kulttuurissahan tuo on aika harvinainen suhteen muoto.
Ihan realistisestihan tuo ei ole mitenkään toimiva vaihtoehto meille. Ajatustasollahan ihan tosi kätsy. Todellisuus on kuitenkin vähän erillaista. Blogini on erillaisten päivien ja ajatusten rata tässä elämäntilanteessa. Yhtenä päivänä miettii yhtä vaihtoehtoa ja toisena toista. Pääasia taitaa kuitenkin olla se, minne matka johtaa.
Mutta lesbous ei valitettavasti ole asia mitä voisi olla ja silleen elellä jos siltä tuntuu. Luulisi, että se nyt on selvää.
Ja kyllä. Pidän kahvista ja pidän juttelusta :) Aika erikoista eikö? Eihän normaalit ihmiset nyt sentään kahvittele...
miksi ne ei sitten ala valmistella eroa, kun vielä ovat väleissä ja ennen kuin siinä on kolmansia osapuolia pyörimässä. Miksi nyt hyvässä ystäväsuhteessa ei aleta työstää mitä eroon kuuluu ja valmistelemaan lapsia siihen? Miksi olla yhdessä niin kauan kuin se on mahdollista, ennen kuin jompi kumpi löytää toisen johon rakastuu. Sen jälkeen varmaan on toisenlaista hoidella eroasioita.
Miksi leikkiä avioliittoa, miksi vain ei erota ja kumpikin olisi vapaa etsimään onneaan.
mulla on vain vaikeuksia ymmärtää miksi sä et vain tee päätöksiä. Sulle sun lesbous on selkee asia, sä haluat miehesi löytävän uuden onnen. Sä sanoit että olet aina ollut perässä vedettävä, joku halus tehdä lapsia kanssasi ja mennä naimisiin, sanoit tahdon. Nyt aikuisena sä tiedät että voisit olla päättäväisempi, elää omaasi. Silti sä et tee mitään toisin. Vatvot asioita ja etsin ulkomaita myöten tarinoita ja käyt puhumassa ja kirjoittelemassa asiasta.
Sun matka ei ala sillä että hengaat suhteessa joka ei mene mihinkään. Muuhun kuin loppuunsa. Siinäkin on se maku että odottelet mitä tapahtuu. Meni siihen aikaa miten kauan tahansa, susta se on vaan ok että otat rauhallisesti. Sä sanot että olisi epäitsekästä vain ajatella itseään. Mä en näe että ajattelisit ketään muuta kuin itseäsi.
Tosta nyt on aina nähnyt ja että se on lesbo. Hassua että se ite tajus sen sitten myöhemmin. Siis ihan perus lesbon näkönen.
Koska hyvässä sovussa olevat aikuiset ihmiset eivät toimi niin. Pikaeroja tehdään yleensä silloin, kun on riitaa. Ne eivät ole lapsiperheissä mitenkään suositeltavia. Tiedän, että on kivaa ajatella, että kyllä ne lapset siitä selviää kun on välittävät vanhemmat. Ja pääosa varmana selviää, mutta sitten on näitä erityislapsia ja erityisen herkkiä lapsia joiden kanssa kannattaa pelata varman päälle.
Minä ainakin mieluusti odotan sen pari kuukautta ja konsultoin tämän hoitotahoja miten asiassa kannattaa edetä ennenkun alan itse säheltämään mitään "uuden elämän" huumassa. Jos se on pelkuruutta niin hyvä sitten. Mutta se on juuri sitä aikuisuutta ja sitä oman elämän elämistä, että ottaa vastuuta siitä omasta elämästä. Aikuisuutta ei ole se, että menee ja tekee sitä mikä tuntuu sllä hetkellä parhaalta.
En minä ja minuuteni siinä ajassa minnekkään häviä.
Eikä me aleta säheltämään mitään ylimääräisten ihmisten kanssa.
Mutta aikuisuutta on myöskin se, että on sen verran selvillä omista tunteistaan, että tietää, kannattaako mennä toisen kanssa naimisiin vai ei. Aikuisuutta on tuntea itseään sen verran, että suhteessa ollessaan on valmis ottamaan vastuun omista tunteistaan. Aikuisuutta on osata puhua kumppanin kanssa vaikeistakin asioista, vaikka tietäisi, että se aiheuttaa erimielisyyksiä.
Aikuisuutta on myös osata tunnistaa, onko myöhäisheränneillä lesboilla vaan hetkellinen tarve naisen kosketukseen vai onko tunteet yleisesti naisia kohtaan niin vahvoja, että kannattaa erota avioöiitosta ja alkaa rakentaa omaa elämää uudestaan.
Jotenkin musta vaan tuntuu, että ihmiset tekee asioista niin vaikeita.
Jos sä olet suhteessa, jossa et ole onnellinen: a) kannattaako siihen jäädä? b) kannattaako erota?
Varmaan suurin osa vastaisi tuon b:n? ;) Onkohan siinä eroamisessa kuitenkin se, että nää jotka sitä miettii, pelkää, ettei ne saiskaan enää ketään? Jos niillä ei natsaakaan kenenkään naisen kanssa että siitä syntyis jotain yhtä vakavaa, kun sen sen hetkisenmiehen kanssa, niin ne jää mieluummin onnettomina siihen tuttuun ja turvalliseen kuin olis yksin?
Kyllä mä olisin mieluummin yksin ja vapaa tekemään omien tunteiden mukaan kuin onnettomana suhteessa, jossa kaipaisin koko ajan jotain muuta.
Mutta kukin tyylillään. ;)
Olen täysin samaa mieltä kanssasi.
En oikeastaan ymmärrä tämän pointtia vastauksena viestiini.
HELVETIN HYVÄ VASTAUS f4ck JUURI NÄIN ME KULJETAAN SAMOILLA AJATUKSILLA.
kaikkukaveri, sillälailla. Mä luulen että vaikka kuinka nätisti nää naimisissa olevat mammat puhuu itsensä löytämisestä ja varovaisesta asian tutkimisesta ne kaikki päätyy siihen että jos eka testaisi, vähän etsisi kaikkukaveria ettei tuu sitä miestä dumpattua jos ei olekkaa nyt lesbo.
Joten ottakaa yhteyttä toisiinne ja tutustukaa naisten väliseen kaikkuiluun niin pääsette noista romanttisista ajatteluista.
Seksi naisen kanssa on joko hyvää tai huonoa, riippuu naisista. Se toimii tai ei toimi, riippuu naisista. Yhteiselo naisen kanssa on joko hyvää tai huono, edelleenkin riippuen niin monesta asiasta.
Seksi ei ole lesboutta.
Irrottautuminen ja uuden elämän aloittelu alkaa sillä kuuluisalla puhumisella, sen jälkeen oletan että sovitte muksuista ja omaisuudesta ja kuka muuttaa jne.
Seksi ei ole lesboutta ! Naulan kantaan !
Kyllä voit irtautua nykysuhteestasi.
Itse sinä päätät miten elät elämäsi.
Itse päätät myös haluatko kaikkukaverin, eli lelun, vai haluatko suhteen jossa on hyvä olla kokonaisena perheenä.
Miksi elää onnettomana?
lopeta se itsesi kiduttaminen, eroa ja ala elää ensiksi omaa elämää .
Rakastuminen on iso juttu, sen puolesta kannattaa nähdä vaivaa ja ottaa riski elämässä. Ajattele kuinka onnellinen voisit olla, ajattele se nainen vierellesi, kainaloosi ja miltä se ajatus sinusta tuntuu. Helppoa se ei varmastikkaan tule olemaan mutta vaivan arvoista.
Mikä helvetti on kaikku kaveri?
Siinä sen taas näkee, miten ahdasmielistä porukkaa tämä lepakkopalsta on pullollaan. Myöhäisheränneet saisivat jäädä kaappiinsa niinkö? Itse tiedän monia n.40-60-vuotiaita ex-perheellisiä naisia, jotka ovat uskaltaneet vasta siinä kolmenkympin tienoilla irrottautua tutusta ja ns.normaalista perhe-elämästä. Asuneet vuosia naisten kanssa sen jälkeen, eikä miehiin ole ollut paluuta. Suututtaa tämä nykypäivän trendi "jos et ole uskaltanut aiemmin, turha tulla vikisemään myöhemmin"-asenne. Kaikki heti nyt kaapeista ulos-vöyhkääminen, missä toki on hyvätkin puolensa, sillä moni on rohkeampi nykyisin, se on tehty helpommaksi..mutta itse täysverisenä flanelilesbona tajuan myös sen toisen puolen. Ei kaikki ole aina niin helvetin mustavalkoista. Hävettää, ettei me lesbot osata olla avoimia ja SUVAITSEVAISIA niitä kohtaan, jotka eivät asioita ole heti itselleen tunnustanut. Se vaatii suunnattoman määrän rohkeutta olla oma itsensä, eikä kaikkia ihmisiä noin vain hyväksytä vieläkään. Oikeasti, miettikää kun haukutte ja arvostelette muita. Pelaajat on sitten asia erikseen, mutta niitä löytyy sitten kaikista ihmistyypeistä, myös meistä tosilesboista!
Flanelilesbo?
Katsos kun nimimerkillä f4ck toitottaa toisaalla kuinka pitää olla suvaitsevaisia erilaisia ihmisiä kohtaan, mutta sitten taas toisaalta f4ck syyllistyy ihan samaan suvaitsemattomuuteen esim. näiden myöhäisheränneiden kohdalla.
turhautumista se kai enemmän on, kun aikuiset naiset eivät osaa tarttua toimeen. Lesbona olen itse tottunut aina olemaan se eritien kulkija ja siinä oppii seisomaan omilla jaloillaan. Mua ei nysvääjät innosta oli ne mitä vain. Tässäkin tämä ap miettii kolmekymppisenä miten saada elämänsä nainen kaikkukaveriksi. Mitä vittua. Ihan kuin elämä olisi jossain kaukana missä itse on ja se väli on mahdoton ylittää.
Ylipäätään sellainen rohkeus ja tekeminen, eikä naisille niin tyypillinen varistelu ja jahkailu. Pitäisi olla niin satavarma onko se lesboilu nyt oikea itselle, vaikka kun se mies otettiin ja lapset tehtiin ei kyseenalaistettu lainkaan vaikka jossain ehkä joku pieni ääni sanoi ettähei haloo.
Mä en näe mitään järkeä siinä että ollaan pilaamassa omaa ja toisten elämää sillä ettei uskalla olla mitä on.
Kuinka monta kertaa tälläkin palstalla on luettu että jos ensin saisi kokeilla, se on ihan perseestä. Seksiä kokeillaan, ei suuntautumista.
Mä ymmärrän turhatumisen näihin kotiäiteihin, jotenkin selkärangattomia miehen perässä hiihtäjiä jotka kaihoavat salaa jotain muuta. SItäkö pitäisi tukea että salaisesti saisi kokeilla tai etsiä kaikkuun kaveria?
Mä kannustan ottamaan elämänsä haltuun ja olemaan mitä on, siinä ei auta kokeilut eikä kaikussa kaverit, vaan se oman itsensä tunteminen siitä mitä haluaa.
Mustavalkoisuus niin, kuka sitten on mustavalkoinen, se joka sanoo ettei osaa muuta kuin olla miehen kanssa kääk, ja silti naisia vain haluaa. EIkö siinä voisi jo ajatella että aika alkaa tehdä muutakin kuin olla mustavalkoisesti hetero.
En usko että tälläkään palstalla kukaan haluaa muuta kuin hyvää näille naisille. Se vain että kun jahkaillaan ja voivotellaan. Sillä ei saa edes sitä kaikkumitälie.
Joskus vain on todettava asia, tehtävä sen eteen päätöksiä ja lakattava olla se kyvytön nainen joka enemmin odottaa tapahtumia kuin tekee niistä totta.
Mitä säkin siellä mesot, ja kenelle? Hah, varo vähän verenpainettas ja elä niinku ite haluut elää. Mitä tääältä palstalta tulet kyselemään, jos et kestä vastauksia.
Miks lesbojen pitäis olla sen suvaitsevaisempia kaikenlaisia ihme hiihtäjiä kohtaan, kun kukaan muukaan. Syli pitäis olla avoin kaikille kokeilijoille, kun on lesbo. Phyi.
mä en käytä sanaa suvaitsevainen, ja mä en tuomitse edelleenkään muuta kuin ett nää mimmit ois rehellisiä itselleen ja sille miehelleen. Kun se tarina aina muuttuu sitä mukaan kun saa vähänkin muuta kuin kukkia ja kahvikutsuja. Seisomaan oppiminen voisi olla ihan ensimmäinen askel.
Miksi helvetissä joillekin se oma seksuaalisuus on niin hirveä ongelma, että sitä pitää päivä tolkulla jauhaa jossain palstoilla, lukea kirjoja, saada vertaistukea?
Mä tajusin 15-vuotiaana olevani lesbo ja that's it. Eka mietin pari viikkoa, että onko oikeesti näin, mutta kun tajusin, että on, niin mitä sitä enempää vatvomaan. Sit tulin ulos kaapista kavereille, sitten perheelleni. Kaikki ottivat asian hyvin.
En ymmärrä, miksi sitä pitää aina dramatisoida niin hirveesti. Jos ei ole onnelinen miehen kanssa ja on naimisissa, pitää erota. Ai niin, mutta kun on lapsia. Ei ne lapset siihen eroon kuole, jso molemmat vanhemmat pitää heihin aktiivisesti yhteyttä ja näyttää välittävänsä.
Miksi ihmisten pitää pitää edelleen yllä jotain normiheterosuhde-kulissia???
HEI, ME ELETÄÄN VUOTTA 2013!
Ottakaa nyt hyvät onnettomat hetero-bisse-äidit itseänne niskasta kiinni! Älkää välittäkö muiden mielipiteistä.
Jos kaiken keskellä hoidatte lapsenne hyvin, ei kenelläkään pitäisi olla nokan koputtamista! Se on jokaisen henk.kohtainen asia, ketä kohtaan tuntee seksuaalista vetoa! Turha siinä on alkaa ketään pelätä tai mielistellä sen enempää!
RYHDISTÄYTYKÄÄ!!! :D
No, ei sun tarvitse lukea kenekään blogia jos et halua. Sit toisekseen kaikkien vanhemmat ei ota hyvin lapsen homoseksuaalisuutta, toiset eivät hyväksy sitä koskaan, toisilta saattaa tulla kirvestä, haulikosta tai puukosta rintaan jos sanoo olevansa homo tai lesbo. Kolmanneksi ihmiset ovat erilaisia. Turhaa jauhaa kuinka lesbot ovat suvaitsemattomia (trans-ihmisten kohdalla) ja kuinka pitäisi hyväksyä erilaisuus, mutta sitten haukutaan myöhäirheränneet tai kaapissa olevat. Itse olen hyvin, hyvin nuorena tajunnut olevani lesbo, nuorempana kuin sinä, mutta tiedän ihania naisia, jotka ovat heränneet paljon, paljon myöhemmin. Samaa mieltä kylläkin, että ite se on ryhdistäydyttävä, ei kukaan sitä toisen puolesta tee, eikä se välttämättä auta, että haukku täällä toisen lyttyyn. Mut jos ei halua ryhdistäytyä, niin sitten ei, jokaisen oma asia.
Lesbot suvaitsevat vain täyslesbot ja mielellään itsensä lesboksi alle 10 vuotiaana ymmärtäneet ja lesbon elämää aina viettäneet. Muut seksuaalivähemmistöt ei joko kiinnosta, tai niitä ei kunnioiteta, tai niitä jopa dissataan.
Siis ap. mennyt naimisiin joulukuussa ja nyt heinäkuussa on aivot solmussa kun taitaakin olla "lesbo". Pahus soikoon,ettei toi "suuntautumis-sekamelska" alkanut vaivaamaan 7 kuukautta aikaisemmin.
Siis mä voin kyl allekirjoittaa kaiken f4ckin tekstin!!!! RESPECT!
Ei mull muuta;)
Tuollaiset tapaukset kuulostaa vähän samalta kuin suojatyöpaikat. Aina palataan siihen tuttuun ja turvalliseen. Tässä tapauksessa Perheidylliin = Mies lapset.
Oikeestaan se mies toimii suojatyöpaikkana.
Eikö aloittaja voisi olla ystävä niiden ihanien naisten kanssa ja jatkaa avioliittoaan Jos rakastaa miestään?
Muuten ehdotan että ottaa eron välittömästi ja alkaa katselemaan vain naisia, ilman avioliiton pohjaa.
Sähän periaatteessa jo vastasit tuossa sun aloituksessa itsellesi. :) Jos sä et voi olla nykyisessä suhteessasi koskaan niin onnellinen kuin toivoisit, niin miksi ihmeessä te menitte naimisiin??? Kaiken järjen mukaanhan silloin alkais miettiä, että onko tää suhde oikeasti sitä, mitä haluaa, jos on jo tuollaisia tuntemuksia. Mutta sä menit silti naimisiin.
Tuo kuvio ilman mitään naisiakaan on jo mun mielestä outo. Yleensähän naimisiin mennään just siitä syystä, että kokee sen kumppanin olevan just se mitä on aina halunnut ja toivonut. Sit ehkä erotaan, jos huomataan, ettei se ollutkaan ihan sitä, mitä toivoi.
ja vielä, jos sulla on nyt tuollaisia tunteita jotain naista kohtaan, niinei oikein hyvältä kuulosta.
Juttele asiasta sun miehen kanssa ja miettikää, mitä teette. Eikait siinä ole kuin kaksi vaihtoehtoa: joko jatkatte yhdessä aj keskitytte toisiinne tai sitten eroatte ja sä kokoat ittesi uudellene ja luot uuden maailman kuvan.
vai oletko ajatellut, että miehen luona on niin turvallista ja helppoa, ettei siitä suhteesta kannata lähteä, vaikak mikä olis? Noin ne ihmiset just itteään pettää aj tuhlaa ikaa olemalla onnettomai suhteessa, josta eivät välttämättä saa sitä, mitä haluavat ja alkavat etsiä sitä suhteen ulkopuolelta.
Mun exä kosi mua just sillä hetkellä, kun meidän suhde oli kauheassa kriisissä. Vastasin ei, koska ei se sormus sitä tilannetta korjaa. Se ei olis tehnyt meitä tarpeeksi samanlaisiksi, vaika meillä ois ollutkin samanlaiset sormukset. Ja mä todella olin onneton siinä suhteessa. Siksi lähdinkin pois, enkä ole ikinä sitä katunut! Rohkeutta nyt vaan peliin itsensä toteuttamiseen, niin hyvä siitä tulee. :)
http://www.youtube.com/watch?v=7hY9iA-yOSw
Hms19833:n puolisona olen nyt puun ja kuoren välissä. Miten voi enää rakentaa suhdetta (12 vuotta takana), jos " Suhteessä jossa nyt elän en näe että voisin olla koskaan niin onnellinen mitä toivoisin!!! "
...vaimoni ei voi olla onnellinen.
Mistä Risto Paha tietää että se on sinun vaimosi?
Kyllä Risto Paha tietää. Ja niin myös hän tietää jo, että tiedän.
Mitä teet asialle? Vai teetkö mitään? Entä vaimosi?
Jatkaakseni vielä...
En jotenkin pysty/kykene ymmärtämään, että miten ihmiset oikeasti voi unohtaa itsensä? oman itsensä, et mitä haluaa ja tuntee. Eivätkä osaa kyseenalaistaa asioita.... Missä on se rohkeus uhmata sitä pahinta pelkoo, et mitä toiset ajattelee asiasta ja elää sen mukaan miltä toisen pärstä näyttää.
Okei joo, minkä takia tarvitaan sitä kokeilu-etappia? senkö perusteella sit luodaan TÄYSIN se käsitys, et miltä tuntuu olla naisen kanssa? Koska sit mennään perse edellä puuhun. Ei sen perusteella voi sanoa mitään vielä. Siihen tarvitaan rohkeutta olla ja tuntea oma ittensä. Joo, kokeiluja, mutta ei jos on jo suhteessa.
Minkä takia sitä pitää hakea naisia, jos on suhteessa miehen kanssa?? Pelko siitä et "ei tää ookkaan mun juttu", just se mitä aiemmin mainitsin että ei se nyt sillä ainakaan selviä jos siinä välissä sählää naisen kanssa!! Sit vedetään johtopäätöksen todella hepposin perustein, ja koska on jo suhteessa, niin eihän sitä sen syvällisempää voikaan luoda naisen kanssa (keihin on niiiiiin ihastunut ja rakastunut). Koska on jo varattu.
Jos oikeasti haluaa toteuttaa itseään ja elää ittensä mukaan, niin luulis että sillon tekis jotain ratkaisuja. Ei tommoset välikokeilut edistä asiaa mitenkään, päinvastoin, se vaan jatkuuu ja jatkuu ja myöhemmin on jo vaikeempaa.
Onko oikeesti vielä näin hetero-malli-ihmisiä...
Joo, jos on perhe ym. tottakai siinä on järjestelynsä ja omat prosessit, mut ei nyt kannata junnata paikallaan vuodesta toiseen...
Jos ei uskalla olla oma itsensä nuorena, ei sitten milloinkaan. Sanonpa vaan tosiasian!
ÄLKÄÄ TULKO TÄNNE RUIKUTTAMAAN MENETETTYÄ ELÄMÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!
Ihmiset kehittyy eri aikaan. Jotkut vielä pelaa pleikkaa lähes kolmikymppisinä ja leikkii Barbeilla, jotkut 10-vuotiaana. Jotkut lukee lasten kirjoja lapsina, jotkut vielä aikuisina. Erityislapsilla ja heillä jotka eivät ole saaneet virikkeitä ja ovat eläneet ns. pumpulissa hissun kissun koko ympäröivältä maailmalta, menee varmasti monessa asiassa ymmärtäminen ja kokeminen myöhempään. Jotkut on ujoja ja hiljaisia nuorina ja aikuisina oiken rääväsuita ja ulospäinsuuntautuneita, joillakin päinvastoin. F4ckin mielipiteitä ja elämänohjeita ei kannata ottaa kirjaimellisesti, hän ei edusta kaikkien mielipidettä tai jotian yleistä Seta-linjaa. Jos f4ck olisi oikeasti kypsä ja aikuismainen, ei hän tänne edes kirjoittelisi. Hän on kokenut nuoruutensa tietyllä tavalla ja olettaa, että kaikilla pitää nuoruus mennä juuri hänen kokemallaan tavalla. Aikuinen ihminen ymmärtää, että näin se ei mene eikä pidäkään mennä. F4cki elää ilmeisesti tämän palstan kautta, elää muiden elämää, ei omaa elämää. Älkää ottakako niin vakavasti. Lisäksi täällä on muutenkin paljon feikkejä, prvoja, heteromiesten kirjoituksia jne. Ei kannata ko palstaa niin tosissaan ottaa.
miten ihmeessä sä otat mut sitten niin vakavasti? En mä ole sanonut ikinä että my way or highway.
Mä kirjoitan oman näkemykseni asioihin, sä omasi, Se on kai tällaisen palstan periaate, erilaisia mielipiteitä.
Jos sä otat mut vakavasti ja oletat musta asioita niin se on sun tapa handlaa näitä juttui. Mut ei sunkaan varmaa tarvi pelätä muiden puolesta ketä ja mitä ne lukee ja miten. Eiks ihmisten pitäis just ite oppia erottelemaan ne oman elämänsä jyvät ja akaset.
kyllä nämä asiat voi vaatia paljon aikaakin valjetakseen ihmisille.. kukaan ei oo oikeutettu tuomittemaan toista ihmistä ja FUCKin teksteistä muu ei loistakaan, ihan ku olis naispuolinen JEESUS! Paitsi, että ei osaa rakastaa pyyteettömästi. Kannattais ostaa pari onkea, kaivaa matoja ja mennä sinne vesistön ääreen viikoksi ongelle, ettei lomakin vain kulu neljän seinän sisällä fiksua esittäen. Ai niin, mutta eihän kellään muulla oo aikaa kommentoida tänne jokaista pierahdusta ku sulla. Mahtava arki ja elämä.
Ehkä toiset on jo kaivanut ne madot ja mennyt ongelle ja tonkinut ja kokenut elämää. Toisilla se tulee näköjään esiin myöhemmin, toisille ei koskaan, koska ei vaan uskalla tonkia. Ehkä jotkut kertoo asioita mistä on kokemusta ja haluaa auttaa, kukin ottaa sen vastaan miten sen haluaa... näköjään jotkut vetää herneet nenään pienestäkin asiasta, ja ottaa henkilökohtaisesti....
Haloo! Keskustelupalsta!!!! Niinkuin ite henkilökohtaistit toisen et "että ei osaa rakastaa pyytteettöästi ja on jeesus ym", mistäs tiiät kun et tunne, eli ite tuomitset.
No, et vastannut mulle, mutta vastasin silti.
Rakastaa voi pyytteettömästi, tarkottaaks se sitä että jos sanoo mielipiteitään, että ei siihen kykenis? Se kuka ei kestä sanoja ja mielipiteitä on mun mielestä suppee ihminen. Sitähän täällä keskustelupalsoilla halutaan, vastauksia kysymyksiin ja mielipiteitä. Pitäiskö täällä vastata sydämin ja halein kaikkeen? Saahan täällä esittää omia näkemyksiään. Asiallisuus on kuitenkin hyvä juttu.
Sunkin kantsis välillä huilata, eikä kärkkyä täällä kaikkien mielipiteitä, niin voisit rauhottua arkes keskellä ja rentoutua siellä vesistöjen äärellä.
joo ja niin tietää nyt heikkikin haloo!!!!! ollaan riston kanssa samassa veneessä!!! voi henna-maaria minkä teit!!!! jos se aurinko joskus paistaisi risu kasaanki!!!
Kaikkille tiedoksi elämä jatkuu ei ole vakavaa !! :)
Niin itse olen ihastunut 3 lapsen äitiin joka on työkaverini ja naimisissa. Olen muutamakuukausi sitten eronnut ja nyt eron jälkeen olen tämän ihanan naisen alkanut näkemään aivan uusin silmin :) Mutta enhän voi toki mitään tehdä, koska en kenenkään perheitä halua hajoittaa. Välillämme on toki ollut pitkiä katseita ja ihania hymyjä, sekä pieniä aamuisia kahdenkeskeisiä hetkiä. Näinköhän hän jää vain haaveisiini.