Tarinani

Rikkinäinen kirjoitti:

Ikää on 37, olen nainen, en tiedä voiko enää ihmiseksi kutsua. Kaikki alkoi päälle parikymppisenä, jolloin punastelu räjähti käsiin. Hain apua, ensin sain propralit, ei juuri apua. Aloin saamaan varsinaisia paniikkikohtauksia. Taas lääkettä, cipralexia, ei mielestäni auttanut tarpeeksi, enemmän haittavaikutuksia. Jouduin ajamaan sen alas nopeasti, koska tulin raskaaksi. Minulla on kolme lasta. Tiivistettynä tarinani on siis tämä: Tuntuu, että kaikkea on kokeiltu. SSRI-lääkkeitä, bentsoja, erilaisia terapiamuotoja, d-vitamiinia, muita luontaistuotteita, liikuntaa, terveellistä ruokaa, tilanteille altistamista jne. En tiedä mikä enää neuvoksi. Edellinen hyvä jakso on ollut n. vuosi sitten, kun söin seroxat- merkkistä lääkettä parin vuoden ajan. Lähdin mukaan moneen juttuun, mutta valheellisen todellisuuden turvin. Nyt, lopetettuani lääkkeen, en kestä enää noita tilanteita. Edustamista sun muuta. Lopetin lääkkeen lähinnä siitä syystä, että se latisti seksielämääni. Nyt se on palautunut, mutta kaikki muu meneekin sitten päin p****ttä. Paniikki, ahdistus, bentsojen käyttö, ne kuvaavat tällä hetkellä elämääni. Olen umpikujassa, en tiedä mitä tehdä. Kaipaisin jotain valoa, apua tähän pimeyteen.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä