Pikkusikarit

Tänä keväänä sikarit löytivät uudelleen tiensä elämääni, ja huomasin, kuinka epämiellyttävältä tavallisten savukkeiden polttaminen oikeastaan tuntuukaan, kun en ole vähään aikaan enää säännöllisesti polttanut.

Jatkossa aion polttaa vain jonkin pikkusikarin silloin tällöin järven rannalla istuskellessa tms. On muuten ihmeen rauhoittavaa verrattuna kiireiseen röökin kiskomiseen jossain tupakkakatoksessa.

Oma suosikkini on ehdottomasti Pall Mall Chicago. Kymmenen sikarin pakkaus maksaa vain 4 euroa, ja laatu on hyvä. Niissä on jokin hyvin mieto makean vivahde. Eivät kitkeröidy yhtä helposti kuin monet muut markettien sikarit, kun vain polttelee rauhallisesti ja lyhyitä imuja.

Toinen kelpo sikari on Van Kemp keltaisessa peltirasiassa. Ovat vähän lyhyempiä ja kalliimpia kuin Pall Mallit, ja maultaan selvästi tuhdimpia. Kitkeröityvät jonkin verran helpommin, mutta ovat muuten ihan ok tavaraa.

Ritmeester Moods (ilman filtteriä) taisi myös olla ihan hyvä. Siitä on tosin jo aikaa kun olen sitä viimeksi polttanut.

Al Capone pocketsit ovat pieniä, mietoja ja halpoja pikkusikareita, ja ihan asiallisia, vaikka en itse yleensä filtterisikareista pahemmin välitä. Niissäkin oli jokin ylimääräinen makeahko aromi. Sopivat hyvin tilanteisiin, joissa ei ehdi tai jaksa polttaa isompia.

Keltainen Cafe Creme on myös ihan välttävä sikari. Omaan makuuni tosin aavistuksen verran liian voimakas ja kitkeröityy kohtalaisen helposti.

Sikarin savua ei tosiaan ole tarkoitus vetää henkeen, joten keuhkotkaan eivät liiemmin rasitu, vaikka savu on vahvaa savukkeisiin verrattuna.

Myöskään riippuvuus ei synny niin herkästi nikotiinin imeytyessä hitaammin suun limakalvojen kautta. Siksipä varmaan en ole koskaan huomannut himoitsevani sikaria samalla tavalla kuin tavallisia savukkeita, vaikka sikarin poltto mielestäni on muuten paljon nautinnollisempaa.