Kun 5-vuotias saa kaikki väsymään

ollut vilkas pienestä asti vai onko nyt muuttunut villimmäksi? Jos nuorempana on kuitenkin ollut enemmän samanlainen kuin siskonsa tai rauhallisempi niin sitten voisi hyvinkin olla jokin vaihe. Varmasti tuon ikäinen jo ymmärtää sen verran paljon, että osaa oikein kunnolla kokeilla niitä rajojaan ja katsoa mitä tapahtuu jos teenkin näin ym.

Kokemusta on. Kovempi kuri, ei siinä muu auta. Jäähypenkki tai omaan huoneeseen heti jos alkaa riehumaan tai tekee jotain kiellettyä. Kaupasta ulos jos syö siellä jotain. Siinä täytyy olla silloin kaksi aikuista mukana, toinen jatkaa ostoksia.

Palkitse jollain herkulla tai asialla aina kun on totellut ja ollut kiltisti. Älä puutu ja säti joistain pienistä virheistä, yritä kääntää huomio muualle.
Meillä tehosi myös jos kehuttiin lasta hänen kuultensa, jos oli ollut kiltti kun teki sitä tai tätä. Yritä löytää aina kuitenkin jotain kehumistakin!
Meillä tämä huono käytös alkoi 2v. lähtien, sitä ennen söi ja nukkui eikä temppuillut.
Ei ehkä ollut noin villi kuin teillä mutta kyllä koetteli hermoja aika lailla, kouluikäisenä tasaantui jonkin verran, oli hyvä ope joka piti kuria 1-3 luokilla.
Ei siis ollut mikään erityislapsi, sai hyviäkin arvosteluja vaikka huomauttamistakin oli.
Luonne on tällaisella lapsella yleensä sellainen, että tulee pärjäämään elämässään, tietää mitä tahtoo mutta älkää päästäkö isompana menemään miten sattuu muuten joutuu helposti huonoille teille.
Meillä ei päässyt eikä olis kerinnytkään koska 6v. lähtien urheilu vei mennessään, monta eri lajia harrasti/harrastaa, se oli mahtavaa kun sai purkaa energian hyvään toimintaan!!
Nyt on menestynyt nuori ja pärjää joka elämän alalla hienosti.
JAKSAKAA ÄLKÄÄ LUOVUTTAKO SAATTE VIELÄ KIITOKSEN. Niin sain minäkin:)

Keksi-episodin perusteella sanoisin, että tyttö on aika kiltti. Kysyy kuitenkin, että josko ruuan päälle saa ottaa yhden keksin. Itse en hennoisi kieltää.

Riehuminen ja henkilökunnan tiloihin tunkeutuminen viittaa kyllä joko kehitysviiveeseen tai ADHD:hen. Vai olisiko vain niin, että kieltoja satelee jo liikaakin? Helpottakaa jossain kohtaa, joka ei ole niin pilkunpäälle (ei koske kaupasta irtokarkkien näpistelyä, sen pitää selittää olevan varastelua).

Eläinrääkkäys viittaa siihen, ettei lapsi ole kehityksessä ikätasolla tai hänellä ei todellakaan ole lainkaan empatiaa.

Lääkitystä lapsi tuskin tarvitsee, mutta valehtelusta esimerkiksi pitää hänelle aina tulla jokin ikävä seuraamus. Se on sitä kasvatusta, joka nyt tämän kuopuksenne osalta saattaa teidän kohdalla olla jo liian myöhäistä.

En palkitsisi herkuilla tuon ikäistä, vaan ottaisin parin viikon tehojakson jolloin olisin hänen kanssa suorastaan todella paljon koko ajan kahdestaan sillä hänhän fiksuna on huomannut että kun tekee typeryyksiä, äiti puhuu minulle ja ottaa kontaktia minuun.

Työskentelin haastavien lasten kanssa useamman vuoden ja tämä toimi jopa niin että 8 muuta lasta olivat siinä ympärillä mutta hän jatkuvasti joka päivä alle metrin läheisyydessä. Ikään kuin opetetaan hakemaan positiivista palautetta karrikoidusti. Kaikkeen hyvään hymy ja kosketus.
Näin hän oppii olemaan hakematta negatiivista huomiota positiivisen kommunikoinnin kautta kun siihen ei kertakaikkiaan ehdi tulla mahdollisuutta ja näin saa sitä positiivista huomiota jolloin vaikeissakin tilanteissa on helpompaa.
Jotkut tyytyvät vain kieltämään, eivätkä kerro oikein sitä oikeaa tapaa toimia. Esim. Älä juokse!!! vs. Kävellään täällä sisällä.
Mutta esim kissaa käsitellessä on syytä näyttää että kissa ei tuosta pidä, aii katsopa kun kisuli nauttii tästä kun näin rapsuttelee, nyt kisu pitää sinusta.
Uskooko hän sitten esim. kaupan henkilökuntaa? Moni lapsi vakavoituu kun heitä kassan täti kieltää menemästä jonnekin mutta vanhemmilleen vain nauraa? Miksi??? vastaus löytyy monen peilistä.

Tsemppiä ja nyt näytätte teoillanne että seurauksia tulee mutta positiivista huomiota ja palautettakin kehiin ja paljon!!!

Vähän tulee Adhd mieleen. Siihenkin on lääkitys. Mutta jos on jo todettu ettei ole adhd, vaan ihan normaali lapsi, niin... Tuostahan tulee mieleen mun poikani 5-vuotiaana. Ja nyt 9-vuotiaana hän on hyvä tyyppi, rauhoittunut, kypsynyt. Poikani on ollut aina liikunnallisesti lahjakas ja uskon kyllä että liikunta kannattaa. En nyt ihan sanois, että muksu vaan polkemaan kuntopyörällä niin että hiki lentää, niin kauan ku jaksaa ja sitten kehut siitä sporttisuudesta. Mutta jotain tuon suuntaista voisi kokeilla;) Ja sitten toistaa satoja tai tuhansia kertoja niitä samoja sääntöjä. Ja voihan siihen mennä vuosia, että ne menee jakeluun.
Mutta oikeasti. Sun lapsesi on ihana. Haastava, mutta ihana. Hänellä on omat lahjakkuutensa, tue niitä.

Nuorin lapseni on nyt 5-vuotias. Kiltein kaikista lapsistani. Eräs päivä hänellä oli vilkkaamman sorttinen kaveri kylässä ja koko ajan sai olla ohjelmoimassa, jottei menisi ihan hölmöilyksi. Ja sillä tytöllä kanssa kirosanat käytössä. Huomasin tuon tytön vierailun aikana taas pitkästä aikaa sitä mitä huomasin poikani ollessa 5-vuotias...ja etenkin silloin kun yksi hänen kaveri oli kylässä. Tuollaiset lapset vaativat aikuiselta paljon voimia, mutta pidän heistä. On kivaa kun lapsi on rohkea, avoin ja ulospäin-suuntautunut.

Kiroilusta. Jotkut lapset vaan haluaa kokeilla sitä, miltä se tuntuu. Tapaa kannattanee karsia ja toistaa taas tuhat kertaa siihen liittyviä rajoituksia ja tätä kun teet tarpeeksi kauan niin joku kaunis päivä lapsi osaa jo itsekin siistiä suutaan. Eli ei kiroile vaan kiroilun tai kokeilunhalun vuoksi. Mun poika kiroilee kyllä vieläkin esim. riitatilanteissa painottaakseen sanomisiaan. Muut lapseni eivät juuri kiroile silloinkaan, mutta jotenkin minusta tuollaisen harvemmin tapahtuvan kiroilun voi vielä hyväksyä. Poikani on tempperamenttinen, joten se on hänellä tapa päästää höyryjä ulos vahingoittamatta ketään.

Onhan näitä perheneuvoloita, joista saanee apua myös kasvatuspulmiin. Voit joutua vielä monet kerrat kuuntelemaan kerhotätien, päiväkodin tätien ja opettajien valituksia lapsestasi ja joku saattaa epäillä lapsen kotioloja tai kykyjäsi kasvattajana. Perheneuvola voi olla hyvä silloinkin, saat tukea itsellesi. Myös toisten "kauhukakaroiden" vanhemmat ovat joskus hyvää seuraa: he tietävät ettei vika ole perheessä tai kasvatuksessa vaan yksinkertaisesti toiset lapset vain ovat tuollaisia. Vilkkaita tai hitaasti kypsyviä tms.

Tästä on jo ikuisuus, mutta pojallani oli sama ongelma. Kävin silloin niin kutsutussa kasvatusneuvolassa vuoden päivät. Kasvatusvirheitä etsittiin ja toki niitä löytyi, vaan sen enempää ei niistä ollut apua.

Lopulta vein pojan yksityisen kautta otattamaan aivosähkökäyrän. Siinä nähtiin "piikkejä", jotka olivat normaalista poikkeavia.
Lastenneurologi totesi epileptisiksi ne (vaikka poika ei saanut mitään näkyviä epilepsiakohtauksia) sekä todettiin MBD-oireyhtymä.

Tähän hän sai lääkityksen, jota jatkettiin noin 15-vuotiaaksi asti. Poika rauhoittui jonkin verran lääkityksestä sekä tietyistä hoitoohjeista.
Kaikkein helpottavinta oli saada diagnoosi holtittomalle käytökselle, joka oli melko samanlaista kuin tyttärelläsi.

Tänä päivänä hän on rauhallinen ja sosiaalinen mies, jolla suuri ystäväpiiri ja menestyy työelämässä. En olisi sitä silloin uskonut, kun lapsi oli pahimmoillaan.
Tietty vilkkaus ja kerkeävyys ei häviä täysin lääkityksessäkään, mutta jo tietoisuus diagnoosista ja kasvatusohjeet auttavat jaksamaan.

Miten reagoitte, kun tyttö tekee näitä pahojaan? Mitä esimerkiksi te vanhemmat teette seilloin, kun hän:
"Kissoja kiskoo jaloista, hännästä ja kuristaa." ?

Sen perusteella kuinka vastaatte, voi vetää johtopäätöksen, mikä lapsen kasvatuksessa on mennyt pieleen vai onko lapsenne yksinkertaisesti sairas.

Puuttuuko lapsen isä tytön käytökseen ja vedättekö te vanhemmat samaa linjaa. Antaako toinen periksi helpommin tms?

se että ymmärrät jo asian, on paljon. hyvä.

mutta lasten kanssa työskenneenä voin sanoa ettei tarha ym. taho lastasi kuriin laita, se on vanhemman eli sinun tehtäväsi .

Pyydä apua neuvolasta , perheneuvola jne.

parhaimpia silti koti konstit!!!!

Anteeksi nyt vaan, mutta mulle tulee heti kyllä ihan mieleen pieni narsistin, tai sosiopaatin alku. Kyvyttömyys noudattaa normeja ja sääntöjä, empatian puute, valehtelu pokerinaamalla, tahallista tuhoamista, nauttii ilkeilystä jne. Aikuinen sosiopaatti pystyy oireitaan peittämään tiettyyn pisteeseen asti, mutta lapsi ei. Psykopaatiksi synnytään eikä sairastuta, näin se vaan on.

jotain kannattaisi tehdä, jo päiväkodissa tuollaiset lapset jää harmillisen yksin.
ja valitettavasti- niistä puhutaan ja
pahaa
mitäs muuten. :/

Siihen ei valitettavasti ole lääkitystä. Tilanne vain pahenee vanhetessa. Juuri tuo valehtelu/juonittelu ja kissan rääkkäys varmisti sen.

Sorry, ei kuulosta uskottavalta toi stoory.
Jos vanhemmat antavat itse hyvänmallin ja evätkä ahdista hengittämällä alituisesti niskaan, ei varmaankaan ongelmia. Ja kyllä kohtuullista hyvääkin saa antaa. Ei ainaisessa asketismissa voi elää.

On vaikea elää, kun verrataan aina näihin fiksuihin kiiltokuviin.

Jos on alistanut ja nujertanut liian aikaisessa vaiheessa, kun olisi pitänyt ohjata hienovaraisesti niin ..... tässä voi olla tulos. Jos toi on siis totta.

Muuten taidat vaan haukkua koko ajan ja masentaa. Varo vaan ettei tee itsaria murkkuikäisenä.

liian kova kurikin on pahasta, silloin tulee lapsikin empatia kyvyttömäksi..

Perisyntiseen lapseen pääsee helposti sisälle demoni, pyydä manaaja paikalle.

Kuulostaisi että lapsi hakee huomiota ja ei ole sitä saanut niin hän elää ja kasvaa tressissä ja niin hän kasvaa vääristyneellä tavalla, oppii manipuloimaan/kontrolloimaan ympäristöään vääristyneellä tavalla. Eli ei osaa arvostaa perus asioita, ei osaa kunnioittaa ketään tai mitään, ei tunne rajoja eikä myöskään opi että teoilla on aina vastavoima eli seuraukset.

Onko teillä isä kotona? Jos on niin teidän täytyisi keskenään sopia tärkeimmät asiat mitä haluatte lapsen oppia ja myös pitää niistä kiinni, myös sopia mitkä on sopivat rangaistukset väärin käyttäytymisestä ja myös pitää niistä kiinni. Mutta myös antaa hänelle teidän omaa aikaanne, esimerksi leikkiä hänen kanssaan, kuunnella häntä ja kertoa asioita mitkä on ajankohtaisia ja tärkeitä totuudenmukaisesti, kannustaa häntä oikeissa paikoissa ja torua väärissä.

Tehkää myös selväksi teistä tuntuu pahalta silloin kun hän käyttäytyy väärin, se voi auttaa lapsen mielen ymmärtämään hänen oman käytöksensä seurauksia.

Käykää enemän isovanhempien luona ja heidän kanssa opettakaa tärkeet arvot, perheen kunnioitus ja jokaisen tärkeys.

Itse olen kasvanut romanikulttuurissa, meitä oli 7 sisarrusta ja monia serkkuja jotka asuivat myös meillä välillä ja me heillä, meillä on tärkeä oppia perheen ja suvun tärkeys, sitä kautta opitaan kunnioittamaan vanhempia, muita ja itseään.
Meillä oli selvät rajat ja rangaistukset, jopa selkäsauna tuli tutuiksi jos käyttäytyi yhtään väkivaltaisesti, niin oppi nopeasti että sellainen käytös ei ole hyväksyttävää ja sen että miten se sattuu toista kun itse käyttää väkivaltaa.
Isovanhemmat on myös meille todella tärkeitä, heitä kunnioitaan todella paljon ja kuunnellaan heidän neuvoja ja tarinoita, jotka opettaa syvällisempään ajatteluun.
Musikaalisuus on ollut myös todella hienojen arvojen opettaja, meillä laulettiin ja tanssittiin joka päivä ja se loi rakastavan ilmapiirin.
Näin meillä mutta ei tietenkään kaikissa romaniperheissä ole samallailla.

Vie lapsi neurologin tutkimuksiin lastenlastenlapsi sai avun on 9v, aivan ihana nykyisin,tämä on neuvvo!!!!

Pieni kipu motivoi jo kummasti.

Miksi vielä 9-vuotias lapsenlapsi (poika) on kuin pikkupaholainen, kun tulee isovanhemmilleen käymään. Ensinnä mummu saa kuulla kunniansa, on "paska", matkii mummun puhetta, "täällä on ihan p***aa", huutaa varsinkin mummulle ensitöikseen, kun sisälle astuu. Mummu ei ole ehtinyt vielä sanaakaan sanoa lapselle, kun alkaa täysi mökä. Lällättää puheen päälle, tukkii korvansa, kun hänelle puhuu (mummu taas). Ja mummu puhuu tavallisia asioita tavallisella äänellä. Lapso kiroaa kuin ukkonen... Mummu on aivan ymmällään ja pahoilla mielin. Mummun syytä kaikki, vaikka ei olisi vielä sanaakaan sanonut. Näin syyttävät muutkin. Mummu äimänkäkenä. On luultu, että iän myötä poika viisastuu, mutta ei... Hän on myös n. 5 vuotiaasta alkanut tämän huutelun ja haukkumisen. Silloin löi ja potki ohimennessään. On kuin suunnaton vihan tunne hänellä olisi, varsinkin mummuaan kohtaan. Mummu on yrittänyt parhain päin kehua häntä, kun on tilaisuus ja aihetta. Yksi aika hän usein meille isovanhemmille sanoi, ettei tykätä hänestä. Joka kerta on vakuutettu, että on paras, mitä meillä on. Ja kertonut, että hän tykkää lapsesta, muttei siitä, mitä tämä tekee tai sanoo. Sitten hän on jäänyt ikäänkuin mietteliään näköiseksi. Ja kumminkin on kuin aurinko yhtäkkiä, kun pahin puuska on mennyt ohi. On erolapsi. Yksi vanhempi sisar. Kysymyksenä on noussut sadat kerrat, että kotoaanko hän nämä temput saa, että haukutaanko meitä isän vanhempia lapsille, kuinka emme lapsista tykkää. Voiko äiti ja uusi mies olla niin ala-arvoisia, että lapsillaan kostavat ja saavat heidät isovanhempiaan vastaan. Ovat nämä lapset meille tärkeitä ja rakkaita. Mutta vähitellen lapsilta saatu kohtelu, kirouksineen ja haukkumisineen alkaa tuottaa huonoa hedelmää. Ei isovanhemmat jaksa kuunnella moisia joka käynnillä. Alkaa jännittää nämä tapaamiset. Naapurin pihaa myöten kuuluu, kun poika kiroaa ja mekastaa. Nolottaa. Lastenisän täytyisi tarttua asiaan ja valistaa lapsiaan käytöksen suhteen. Ovatko häiriintyneitä?

se "äiti" on suomi 24 ylläpito....

Aiemmat lapsesi on ollut helppoja ja miellyttämishaluisia. Turha verrata niihin.

Älä selitä vaan sano selkeät säännöt ..keksejä ei enempää piste. (kerran sanottu syy riittää) kauppaan kun mennään sanot jos kerrankin kinuaa niin lähdemme kaupasta pois ennen kuin menette kauppaan. Ja teette sen mitä sanottekin. Piste.

Nyt vain selität ja selität ja pitkität kaikkea..lapsen kuuluu oppia että kun on säännöt niin niitä noudatetaan ellei noudateta niin tulee aresti tai karkit pois tms. mikä kolahtaa lapseen.

Eli säännöt selvästi miten toimitaan ja jos ei toimita niin tulee sanktio. Loppuu pelaaminen ja sääntöjen vanuttaminen. Jämpti selkeä ote. Ja rauhallinen asenne. Ei on ei.

Kun lapsi kasvaa voit alkaa selittämään enemmän nyt perussäännöt.

Huomionhakua, todella vahvaa. Milloin teillä on yhdessä lapsen kanssa kivaa ? Teettekö hänen kanssaan asioita, te vanhammat ? Onko kuri vääränlaista, huudatteko, oletteko usein vihaisia, vai peräti lähes aina. Silloinhan tuollainen käytös lisääntyy, jos on vilkas lapsi.
Olisiko täydellinen asenteen muutos tarpeen, siis teidän vanhampien. Tiedä kuinka hyvin tehoaisi.
Meillä on ollut yksi lapsi, joka erottui muista juuri vilkkauden takia. Hänen kanssaan piti tehdä asioita ihan eri malliin, sääntöjen piti olla hiukan erilaisia. Kasvatus on minusta laji, jossa mennään lapsen mukaan. Toista pitää tonia, mene ja tee, kannustaa uskaltamaan, toista pitää taas sopivasti rajoittaa ja keksiä sitä tekemistä ja huomionantamistakin eri lailla.

No tietysti voisi tutkia, onko jotain pielessä muuta. Mutta kyllä teidän olla pomoja, mutta pomous ei meinaa sitä, että sanelette vain ja lapsi saa vain negatiivista huomiota. Hän tarvitsee kannustusta aina kun tekee hyvin ja oikein. Hän tarvitsee kannustusta siinä, missä on hyvä. Kaikki lapset eivät ole samanlaisia, se on varma.

Lapsi on hyvin älykäs, ja haluaa kunnon selitykset asiaan, eikä "asia vaan on niin". Sellainen turhauttaa kenet tahansa. Ja teillä on liian tiukat syömättömyyssäännöt. Karkkipäivä on lauantai, toki välipalana/jälkiruokana voi olla muuta arkena. Yksi keksi on aika vähän, keksin ei ole pakko olla suurikalorinen. Ei ole pakko koko ajan rouskia keksiä tietenkään. Syöttekö mitään välipalaa, entä marjaa tai hedelmää? Täysi totaali sokerin välttämien ei ole hyvä asia..... aivot tarvitsevat myös energiaa. Vain aikuinen voi olla totaalisessa kiellossa itselleen kaikkien sokerien tai rasvojen suhteen, omalla vastuullaan.

Psykologi voi auttaa jämäkkyydessä ja kasvatusasioissa. Palkitsemisessa. 5 minuuttia omassa huoneessa on jäähy jos lasit lentää, 5 vuotiaalle. Kokeeko lapsi että hänestä todella vanhempi välittää. Vai onko kaikki jatkuvaa ärsytystä. Miten lasta kohdellaan, heijastaako hän aikuisten hermostunutta käytöstä? Epäkunnioitusta? Keneltä oppi rumat sanat? Miksi siskoilla ei ole omaa huonetta ja lukkoja sinne. Jossain voisivat olla rauhassa hetken. Älä päästä eläinten lähelle lainkaan, missä on jämäkkyys? Ellei kohtelu muutu eläimiä kohtaan.

Onko mitään ikävää tapahtunut hänelle? Lapsuudessa? Miten vuorovaikutus oli aiemmin? Miksi jämäkkyyttä ei ole, itse hakisin lapsen pois heti vuoropuhetta kuuntelua fiksuja perusteluita jos menee väärään paikkaan. Eikä tule mukaan, jos juostaan sinne tänne. Kirkkoon lasta ei viedä, ei jaksa olla siellä. Kaupassa ei mennä karkkihyllylle ellei ole karkkipäivä, vanhemman kanssa ollaan (kauppa voi tylsistyttää lasta miksi sinne). Tai miksei oteta jotain pientä JOSKUS, ei aina. Kesällä jäätelö joskus? Terveyskeskuksessa istutaan vanhemman vieressä ja jutellaan mukavia. Palkkio sen käynnin jälkeen. Ei mennä liian ajoissa sinne sisälle odottamaan, vaan lähellä vastaanottoaikaa. Jos hänellä itsellään on aika, muuten ei viedä sinne.

Jossain vaiheessa pitäisi vanhemman joustaa ja jossain taas olla jämäkkä. Palkita positiivisesta heti aidosti. Julkisella paikalla (ja muuallakin) käytössäännöt pätevät aina ja siihen puututaan HETI eikä 15 minuutin päästä! Lapsi kokeilee rajojaan, eikä ole saanut niihin kunnon vastausta vielä. Kaikesta ei tarvitse tehdä numeroa vaikka kieltää, mutta joskus jäähy, tai sitten keskustelu syvällisesti hetken aikaa, laskeudutaan toisen tasolle puhumaan, istutaan vaikka. Ei syytetä, vaan keskustellaan asian merkityksestä. Ja että toiset pitää ottaa huomioon. Ja kerrotaan mitä paikalla SAA tehdä vaihtoehtoisesti, mitä vaihtoehtoja on. Pitää toimia HETI.

Hakeeko hän rakkutta, hyväksymistä, huomiota ja vanhemman omaa HYVÄÄ ihmisen esimerkkiä. Kokeeko hän avuttomaksi itsensä, jos aikuiset paheksuvat. Hänestä tulee aikuinen ihminen joskus, rajat pitäisi olla nyt, eikä silloin kun on liian myöhäistä isona. Ettei käy köpelösti. Mikä vaihe sen ikäisillä on menossa yleensä? Psykologi osaa neuvoa ja muu. Neuvoja voi kysyä aina. Toki voi joskus olla joku häiriö, mutta toki on muutenkin vilkkaita ja rajoja kokeilevia lapsia paljon, jos vanhemmilla ei joku toimi siinä yhteiselossa. Kuka on rooliesimerkkinä ollut lapselle? Minkälainen isä on, veli tai kaveri? Kaverin vanhempi? Onko kukaan kajonnut lapseen muualla ollessa? Seksuaalisesti tai lyöden kun nykyään niitäkin tapauksia tulee ilmi? :( Onko häntä haukuttu? Ja hän haukkuu sitten muita samoin?

Miltä hän suojautuu kun on kylmä käytös. Mitä hänelle on tapahtunut että hän suojaa itsensä noin. Oletko sinä kylmä ollut tai joku muu? Lapsi aistii ihmiset aidot tunteet helposti. Lapsia ei voi huijata niissä. Hän ei pidä liiasta lässyttämisestä jos on älykäs? Mutta normaalista ja ystävällisestä, välittävästä. Minusta vain joku asiantuntija voi auttaa, tämä palsta tuskin on ratkaisu. Pitää luottaa että kaikki kääntyy paremmaksi tai aina joku osaa auttaa. Aikuisten pitää olla ymmärtäviä mutta jämäköitä, ja sitten kertoa ne mitä SAA tehdä milloinkin. Elämä ei voi perustua pelkkiin kieltoihin ja rajoitksen tunteeseen. Vaikka rajat on. Ehdottaa eri tekemisiä, mistä lapsi pitää, eikä niistä mistä ei pidä. Tai keksiikö hän itse mitä saa ja voisi tehdä, kun mietitään.

Jatkuu...

Mikä vihan vimma voi olla poikalapsella. Mummuna olen suorastaan helisemässä hänen kanssaan, kun tulee isovanhemmilleen. Hän on pienestä pitäen ollut sellainen, etä ei pysy ruokapöydässä, levoton. Mutta se viha, mitä koen osakseni. Poika on jo 9 v. Nyt kuuluisi jo olla itsekontrollia, tietää oikea ja väärä. Hän sättii ensinäkemältä minut, alkaen kiroilulla ym. En ole häntä moittinut, sanonut kylläkin, mitä ei saa tehdä, sentään paikkoja kotonamme hajoittaa. Silmät ymmyrkäisinä kuuntelen, mitä hän suoltaa. Olen kieltänyt puhumasta kellekään rumin sanoin, niin minulle kuin muillekin. Hän haukkuu kuin jotain vertaistaan, vaikka ei saakaan vastakaikua. Odotan, että joku muu aikuinen tarttuu asiaan, mutta kukaan ei virka mitään. Ikäänkuin olisin oikeutetusti lapsen kohteena. Kuinka hän voi tajuta silloin, että on väärin puhua vanhemmalle niinkuin puhuu. Pienempänä ollessaan sain häneltä potkuja, nipistyksiä, tönimisiä, ohimennen nämä. Ikäänkuin olisin suuri paha. Kuinka voikin pieni lapsi tuntea vihaa isovanhempaansa kohtaan. Olen sen haukkumisryöpyn alta joskus siirtynyt toisiin tiloihin. En ole huutanut hänelle,
normaalilla äänellä sanonut sanottavani. Näinköhän kasvaa uusi "mummun potkija" lisää. Tuntuu tosi pahalta näitä asioita kirjoittaa. Monet pahanolontunteet olen niellyt pienen uhoajan takia. En ole hänen kasvattajansa.
Riemu ja ilo ovat poissa lasta tavatessa. Joku on sanonut, että kiellä tulemasta teille siihen asti kuin käytös muuttuu. Ensin täytyy vanhempien (isä) puuttua asiaan ja ohjata poikaansa. Mikä neuvoksi?

lapsi pitää kasvattaa. ei se voi hyppiä kuin pellossa, ex miehelläni oli lapset jotka paskoi ja kusi hiekkalaatikolle kun tuli hätä, ukko ei sanonut mitään . ex ukko nyt....
lapset varmaan jatkaa paskomistaan edelleen.

aikuiista miehistä näkee miten ne on "kasvatettu", huoritteleua, väkivaltaa, naisen alistamista eikä arvosteta toista...
pahimmillaan vainoamista, uhkailua jne. perhesurmia...

Jos kaupassa ei osata olla kunnolla, niin sitten mennään ulos.
Mukaan pääsee kun oppii käytöstavat.
Kuria se vaatii ja rakkautta. Nyky lapset saavat elää kuin pellossa ,osa vanhemmista ei korvaansa lotkauta, vaikka pennut mitä päästelee suustaan!

Hei

Ymmärrän sinua täysin. Kaikki nuo edellä mainittu neuvot ovat mielestäni hyviä mutta ajattelin suositella sinulle jomeopaatilla käynttiä hänen kanssa. Meillä oli taas päinvastainen ongelma tyttö oli ujo hieman säihky, hiljainen ja omissa oloissa viihtyvä. Itse kävin ammattitaitoisella homeopaatilla koska kärsin kroonisista kivuista. Tyttäreni tilanne kävi ilmi siinä sivussa haastattelua tehdessä. Molemmat saatiin homeopatialla apua. Tyttäreni on nykyään kun toinen lapsi. Kävimme hänen kanssa homeopaatilla 2 kertaa. Tärkeintä on valita todella hyvä ammattilainen joka paneutuu ja perehtyy hänen luonteeseen. Tässä linkki josta saat valita omalta paikkakunnalta asuva homeopaatti ole hyvä:

http://www.homeopaatit.fi/loyda-ammatti-homeopaatti/

Lisättäköön vielä, että lapsi pitää saada tajuamaan, miksi jokin asian on väärin tehdä ja miksi siitä saa rangaistuksen. Jos lapsi ei tajua, miksi esim. varastaminen on väärin, niin hän ei tee sitä, vain, koska pelkää rangaistusta.

Jaahas, kuulostaa siltä että anti-kristus on viimein syntynyt maan päälle.

Tunti turpaan aina kun rääkkää eläintä.

vaikuttaa että tätä tarinaa ei nyt ole kirjoittanut lapsen vanhempi, vaan joku joka haluaa saada äänensä kuuluville lapsen kasvatuksessa?

minä mummona pistäisin pennun pihalle jos rupee mulle vittuilemaan.

Ota yhteys Suomi24 ylläpitoon, joka tämänkin ketjun on aloittanut.

Meillä oli poika juuri samanlainen tuon ikäisenä. Hänellä oli varmaan tarkkaavaisuushäiriö tai ADHD. Siihen aikaan niitä ei tunnettu. Lisäksi oli lukihäiriö.
Häntä ei voinut viedä kauppaan, teki siellä tuhojaan, oli koko hereilläolo aikansa hirvittävä vauhti päällä. Olin niin väsynyt hänen kanssaan välillä että vain vapisin ja itkin. Selvittiin kuitenkin.
Hän joutui tarkkailuluokalle kun ei malttanut olla häiritsemättä opetusta tunnilla.
Aikuisena onneksi purki valtavan tarmonsa työhön, sai todella paljon aikaan lyhyen elämänsä aikana. Hän kuoli syöpään nelikymppisenä.

että tämä kolmas lapsi on sinun ja miehesi yhteinen? Postinkantajalla ja talonmiehellä on eri geenit kuin virkamiesisillä.

Turha vedota siihen, että lapsi on kasvatettu juuri kuten muutkin: lapsi kasvatetaan luonteensa vaatimusten mukaan. Toinen ei kestä juuri mitään moitetta ja tarvitsee valtavasti boostausta ja toista saa rajoittaa hyvin selkeästi, eikä tahdo mennä perille. Lisäksi kuopuksen asema vaikuttaa ja koko perheen ja parisuhteenne dynamiikka, jotka ovat erilaiset kuin edellisten tyttöjenne kohdalla. Mietin: onko kova makeanhimo hellyyden- ja läheisyydenkaipuun oire? Suosittelen myös isän vahvaa panosta villikkotytön kanssa olemiseen ja rajojen asettamiseen hänelle.

Aloittajalle...onko häntä tutkittu ja pois suljettu kaikki ad/hd:eet ja vastaavat.

Kas, tässä törmätään tosiasiaan että olemme yksilöitä. Vaikka vanhemmat sisaret ovat kilttejä ja uskovat mitä sanotaan, voi se kolmas olla muuta maata. Vaikka onkin tyttö. Kaikille ei sovi sama tapa kasvattaa vaan yksilöllinen tapa kasvattaa. Tytöllä on ylimääräistä energiaa tai sitten hän ei saa huomiota muuten kuin olemalla tuhma. Järkevää mielekästä tekemistä ja kehu tulosta. Kehu hyvistä teoista ja tahallaan tekemisistä menettää jonkin saavutetun edun, varoitus ensin. Johdonmukaisesti kaikki aikuiset sama linja ja joka ainut kerta. Ennakoi tilanteita, puutu heti, estä. Sitkeä sissi tarttee jämäkkyyttä.

Poika psykiatrille

Miksi ihmeessä lasta tulisi rangaista lapsihan vain toteuttaa itseään. Mitä se,ketään haittaa oikeasti jos lapsi kiroilee ja käyttäytyy vapaasti olemalla oma itsensä. Hänestä tulee isona hyvin menestyvä johtaja tai politiikko onhan hän jo pienenä oppinut saamaan kaiken tahtonsa läpi.

Tässä mummu, joka luki vastauksia kirjoitukseeni 9 vuotiaasta lapsenlapsestaan. En tosiaan ole kasvattaja, niinkuin mainitsinkin. En voi mennä sanomaan ex-miniälle lapsesta. Olen ja olemme isovanhempina kovasti huolissamme lapsesta. Minkälaista hänellä on kotonaan. Kirotaanko ja huudetaanko siellä. Sen mukaista on hänen puheensa. Kesällä ei näytä olevan mitään virikkeitä kotonaan. Tietsikalla pelaamista... Hän on liikullaninen, kiva poika, kun ei ole "sillä päällä". Isällään ollessaan on niin paljon kaikenlaista liikuntaa, kunhan isä jaksaa olla pelaamassa ym, johon energiaansa saa puskea. Mutta tuo vihanpito mummuunsa. Olen valistanut näistä lyönneistä, että se sattuu ja myös kiroilusta olen yrittänyt keskustella, mutta vastaan tulee huutoa ja lällätystä "turpa kii" komentoa. Silloin ei ole muita aikuisia läsnä. Joskus rumasti sanoessaan, voi pyytää anteeksi myöhemmin. Ei anna halata, kiertää mummunsa kuin ruttoa, kauempaa, ettei vaan hipaisikaan. Tämä on aivan käsittämätöntä!! Olen inhokki! Miksi?! Ei hän noin käyttäydy toiselle mummullensa. Kukaan ei voi uskoa, kuinka tuo kaikki sattuu sielua myöten! Jos olisin vanhempi, veisin psykologille tai sitten neurologille.
Mutta en vain voi sanoa tätä lapsen vanhemmalle. Olen siis ISOVANHEMPI en ÄITI tai ISÄ!

Ohjaa se ylienerginen ipanasi urheilun pariin. 3-4 kerta viikkossa säännöllistä ja valvottua liikuntaa ikäistensä seurassa, siellä muskut oppii sosiaalisia käytöstapoja ja ryhmätyöskentelyä.

On suoranainen ihme, jos vielä tämän jälkeen ipanalla riittää energiaa riehumiseen.
Kasvatuksessa on oltava johdonmukainen. Aina saman säännöt ja selvät rajat auttavat lasta sopeutumaan. Sovituista toimintamalleista ei lipsuta.
Tähän totuttautuminen saattaa viedä jonkin aikaa (ja aikuisten hermoja), mutta pitäisi vaan jaksaaa pysyä oikeassa kurssissa. Homma alkaa toimimaan, kunhan itse jaksaa olla rauhallinen ja määrätietoinen.
Tsemppiä!

Tuo kuulostaa lapselta joka on HELVETISTÄ

Ei auta muu kuin kysyä, josko kasvatuslaitokseen ottavat kasvatettavaksi.

Onko tytön isäsuhteessa tapahtunut muutosta? Esimerkiksi isä ollut läsnä vanhempien lasten elämässä, mutta ero tullut nykyisen lapsen syntyessä.

Jos lapsella on psyykkinen häiriö, se tulee diagnosoida psykologisin metodein, ei psykiatrisin metodein. Oletteko käyneet perheneuvolassa? Psykoosi, neuroosi, rajatila ja skitsofrenia voidaan todeta vain semioottisin metodein, ei kuvaamalla aivoja. Tytön oireet viittaavat rajatilaan, josta kärsii noin 15 % väestöstä, mutta asiasta kannattaa varmistua ammattilaisen kanssa.

Minulla oli pienenä samanlaisia oireita ja aivojani kuvattiin. Minut todettiin terveeksi. Vuosia myöhemmin minulla todettiin neuroottinen persoonallisuushäiriö ja sain apua.

Skitsofrenia näkyy aivokuvassa

Tyttäresi käytös voi olla täysin 100% geneettistä.


Tyttäresi käytös enteilee tulevaisuuden narsistista oireyhtymää.


Narsismi on sairaus josta sekä pojat että tytöt sairastavat. Se ei mitenkään ole sidoksissa sukupuoleen mutta tytöt tuovat sitä ilmi rohkeammin kuin pojat, koska tytöt tiedostavat ympäristönsä, ja että ympäristö SALLII narsismin!


Pohjoismaissa yhteislunta hyväksyy tyttöjen ja naisten häiriökäytöksen helpommin kuin poikien. Vastaavasti Yhdysvalloissa ja Pohjoisamerikassa yleensä mustien häiriökäytös hyväksytään huomattavasti enemmän verrattuina valkoisiin poikiin. Taustalla Yhdysvaltain ns "kulttuurivallankumous" 1960-luvulla. Yhteisön normit vaikuttavat paljon siihen mikä katsotaan ns "häiriökäytökseksi" vaikka aivotoimintaa nuo "kulttuurinormit eivät vaikutakkaan mitenkään.


Minun äitini oli pataloginen narsisti. Hän manipuloi muita ihmisiä. Valehteli. Kieltäytyi yhdessä aviomiehensä kanssa hankkimasta kunnon työtä jolla elättää 4-biologista lastaan ja koiraa. Siirsi ja delegoi vastuuta, joka alunperin kuului hänelle. Lopulta usutti aviomiehen eli isäni pahoinpitelemään meitä muita. Ei kunnoittanut huoneemme koskemattomuutta eli omaa rauhaa. Rääkkäsi perheen koiraa. jne jne..


Hän mm käytti Raamattua vallankäytön välineenä ja vaati meitä tottelemaan heitä koska Raamatussa sanotaan "kunnoita isääsi ja äitiäsi" Hän ei suostunut ymmärtämään että murrosiässä pojat oirelevat aina hieman. Hän otti pienenkin kapinan henkilökohtaisena haasteena itseään vastaan. Isäni oli väkivaltainen luuseri(joskaan ei alkoholisti)joka yhdessä äitini kanssa eleli veromaksajien varoilla kirkollisveron muodossa pienessä kirkon virkamiestyöpaikassa.



Lähdin omilleni 20-vuotiaana, ja katkaisin välit heihin totaalisest 25-vuotiaana.

Niin vastasin jo tuonne aikaisemmin. Onko sinulla mahdollisuutta tehdä hänen kanssaan jotain ihan kahdestaan, jotain hyvinkin pientä. Käyt vaikka kaupassa annat hänelle jonkun tärkeän tehtävän, että muistaa esim. Pari asiaa mitä pitää ostaa. Teet hänet todella tärkeäksi ja valmistele etukäteen, että se on nyt hänen tehtävänsä muistaa ne asiat. Lapsi saattaa olla äylkkyydeltään kehittyneempi kuin tunne-elämältään ja siksi reagoi häiriköimällä.
Hän ehkä voi tarvita haasteita, jotain mitä perheen nuorimalle ei koskaan oikeastaan aseteta.
Muista vain valmistelu, että kerrot jo etukäteen, minne menette ja miksi ja miksi on tärkeää hänen muistaa/ löytää/etsiä ne kaksi tai korkeintaan kolme omaa tuotetta.

Kannattaisi olla huolissaan myös siitä jos lapset, varsinkin tytöt ovat liian kilttejä.

Sinua on nyt ehkä vastassa persoona, joka ei halua tulla kasvatetuksi kiltiksi tytöksi.

Oletko ihan varma, että kasvatat samalla lailla?

Monet kasvatusalan asiantuntijat puhuvat siitä miten vanhemmat ovat kuitenkin käytännössä erilaisia vanhempia jokaiselle lapselleen ihan jo siksi, että jotkut ovat esikoisia, toiset keskellä ja jotkut kuopuksia. Vanhempien suhde ja työtilanne jne kaikki vaikuttaa.

Juu helppoa on hankkia ADHD diagnoosi, niitähän todella helposti, vaikka koko tauti on keksitty.

Ja pitikö siitä kolmannesta tulla poika, eikä tullutkaan?

Mistähän pieni lapsi on keksinyt haukkua toisia läskiksi? jne.?

Kasvatusneuvolaakin voi kokeilla.

Vikaa on sysissä ja sepissä, jos homma ei toimi, mutta pieni lapsi on aina altavastaajana. Jos pitäisi malttisi puhuisit rauhallisesti ja antaisit jäähyt el rangasístuksen rauhalliseti puhuen lapsen tasolla, niin eiköhän se siitä.

Kaksi juttua joita voisit kokeilla.... Yhden varoituksen politiikka. Tyttö on jo 5 vee puhuu ja ymmärtää puhetta. Kerrö lapselle että teillä otetaan käyttöön yhden varoituksen systeemi, eli aikuinen varoittaa kerran. Toisella kertaa tulee rangaistus. Rangaistus pitää olla jotain sellaista mikä tuntuu(meillä se oli tv:n katselu kielto) Sellainen asia mikä on lapselle tärkeä pitää rangaistuksena menettää. Kun on varoituksen aika niin otat lapsen puhutteluun ja kerrot että nyt tulee varoitus jatoista ei tule. Kerrot myös että seuraavalla sanomisella tulee rangaistus ja kerrot mikä se on.
Kun se rangasitus tulee niin kerrot lapselle mistä syystä se tuli ja kerrot että syy on aivan hänen omassa käytöksessään. Mikä tärkeintä on aikuisen oltava EHDOTON rangaistuksen suhteen.
Kyllä mä nyt olen kunnolla yms. selittelyt ei auta. Jos rangaistus on annettu on AIKUISEN pidettävä kiinni siitä, vaikka minkälainen itkupotku raivari seuraa. Lapsi jolla on yhtään normaalia ikäisensä järkeä päässä ymmärtää sen että helpommalla pääsee kun uskoo sitä varoitusta.

Toinen juttu on riittävästi tekemistä ja väsyttävää sellaista. Jos lapsi tykkää pyöräilystä niin aikuisen kanssa pyörä lenkille. Käydääs jossain uudessa leikkipuistossa vähän kauempana... Matkalla vauhti sen mukaan että lapsi pysyy juuri mukana. Jos Väsyy ja kiukuttelee niin sanotaan että jää sitten siihen minä menen kotio. 5 vuotias kyllä nostaa pyörän pystyyn ja lähtee perään. Oli se tekeminen mitä vain niin on tärkeintä että energiaa täynnä oleva lapsi saa kuluttaa sen energiansa.

Itse olen ollu virtaa täynnä oleva pieni poika joskus. Ne päivät joilloin ei tehny mieli illalla valvoa eikä väitellä oli niitä päiviä jolloin olin isän mukana metsä yms. töissä. Saattoipa väsyttää liikaa.

Nyt itsellä kaksi lasta. Ehdottomat säännöt toimii molempien kanssa. Vanhemman on aina saanu nukkumaan ajoissa ilman sen kummempaa.
Nuoremman kanssa pitää muistaa että hän saa riittävästi juuri sitä tarpeeksi raskasta ulko liikuntaa että nukkumaan meno ei veny aamuyölle.

Ootko varma, ettei tytölläs oo ADHD tai joku.. Vaikuttaa siltä, että sitä pitää muutenki kasvattaa "enemmän" kun toista kilttiä lasta. Selkeet rajat ja rangaistukset käytöön.

huomionhakuisuutta väärällä tavalla. Nyt kovempi kuri ja miettimispaikka jonne mennä jäähylle aina kun tottelematon. Jos hän käyttäytyy tuolla tavalla niin pitää vaikka istuttaa hänet hellästi mutta jämäkästi. Ja tarvittaessa ottaa holdingiin mikäli ei auta. Sanoa lapselle että sinä pääset heti pois kun rauhoitut. Toistaa heti ja puututtava välittömästi "epäkohtiin" mitä hän tekee.

Jostain syystä hän kaipaa huomiota!

Tunnistin itseni. Tuosta puuttuu vielä melkoisesti asioita.
Ekaluokalla jouduin koulupsykologin tutkittavaksi pariksi vuodeksi... oli muuten vuodet 1967 - 69. Diaknoosi: liian aikaisin kouluun, siitä häiriköinti.
Täytyy myöntää, vaikeaa oli koulunkäynti, varsinin ylivilkkaana ja oppimisvaikeuksia oli ja jos joutuisin uudelleen nyt opiskelemaan, vaikeuksia riittäisi. Tiedän olevani aikuinen (mummu olen jo) aikuinen lapsi. En hallitse aina vieläkään ajatusmaailmaani ja saatan ärsyttää monia.
Seurasin koko, tähän astisenikäni, erilaisia kasvu ja kehityshäiriöitä ja tein aina välillä itse itselleni diaknooseja. Ja miten oikeassa olen ollut, itseni suhteen. Näet tuli sellainen aika, että piti uudelleen kouluttautua. Varasin ajan erikoislääkäriltä ja minut testattiin vuonna 2007. Olen Adhd. Nyt hallitsen jotenkin itseni, tarkoitan on jotain järkeä sentään, ettei ihan hunningolle mennyt. Suurin kiitos avusta menee vanhemmille sisaruksille, he jaksoivat minua... ei vanhemmat. Kiitos myös omille lapsilleni, en liene ollut ihanne äiti, mut en nyt ihan hirviökään. Kannattaa seurata tytärtänne, aika voi lievittää, mutta ei sitä koskaan tiedä. Voipi olla, että oma elämänikin olisi toinsenlaista, jos sitä apua olisi aikaisemmin saanut. Ylivilkkauteni on kirvellyt kukkaroissa ja niitä turhia tapaturmia ja ja ja.. turha niitä lajitella, johan tuon näet ja kuulet. Sekavaa voi olla tämä tekstini, vaan vaikeaa on saada asiat oikeaan järjestykseen.. vieläkään.....

mitäs, j0os lopetteisit turhan vatvomisen, ja antasit, hieman löysää.
kyllä se siitä
muistat vaan että karrkki päivä, ja herkku päivä on lauvantai.

hän hakee ns.omaa paikkaansa yhteisössä missä elätte hänellä on erilaiset tarpeet kuin muilla kokeilkaapa vaikka isän ja äidin kanssa yhteistä luontoretkeä ,kuka löytää mitä ,kasveja yms.sinne ette ota muita mukaan,vain hän .siellä mieli rauhoittuu ja isän ja äidin läsnäolo on sitä parasta tälle pienelle ihmiselle luonnon rauha se meidätkin parantaa,kaikkea hyvää teille. olis kiva kuulla jatkossa kuin menee ,viestiteltäis. nim.kompassi

Tyttäreni oli samanlainen. Rangaistukset eivät auta. Meillä ei ollut diagnoosia, koska 80-luv.kukaan ei tiennyt tästä oireyhtymästä. Minuakin on syytetty ja ihmetelty kasvatusta jne.jne. En tiedä olisiko auttanut lääkitys kun siitä ei ollut silloin.... Adhd-lapset ovat vaikeitä, mutta toisaalta herkkiä, idearikkaita, jossain määrin lahjakkaita ja sisukkaita. Tyttäreni on nyt 30 -v. ja vieläkin on vähän " erikoinen".

Kärsivällisyyttä sinulle. Yritä löytää esim. jonkun mielenkiintoisen HÄNELLE harrastuksen jne. ja älä pakota häntä asioihin jotka ovat hänelle ns. "vääriä", Adhd-lapsi /nuori saa helposti esim.psykoosin jos hän käy läpi hänelle "ylivoimaisia asioita" jne.

Lue Nancy Spungenista kirjoitettu kirja. Jos on yhtään aggressiivista tai uhkaavaa käyttäytymistä havaittavissa niin ehkä saattaa olla jotain ongelmaa?

Toisaalta, jos nuorimmaisesi olisi poika, pitäisit itsekin käytöstä ehkä normaalimpana. Saattaa olla että tyttö on päättänyt elää poikien säännöillä, missä ei todellakaan ole mitään vikaa. Näin kävi itsellä pienenä.

Kyllä tuonkin kakaran saa kuriin vitsaa ja luunappeja vain itse olen kurittanut lapsiani. Nykyajan kummallinen tapa, ettei saisi käyttää ruumillista kuritusta on outo lapsille kuuluu antaa selkään ja paljon ei ne muuten opi turha lakia on kunnioittaa se tekee kakarista vain mummonpotkijoita joten selkään vain ja kunnolla sanoohan se sanakin, että se joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.

mun 19v:n kokemuksella voin rehellisesti epäillä tytöllä olevan hyvin toimivat hoksottimet ja ehtymätön mielikuvitus.lisäksi vahva ja silti herkkä luonne.tilannetta saadaan rauhoittumaan kun iskette asian käsittelyyn ja rehellisesti jokainen saa perheessä purkaa oloaan paperillekkin(myös ne isovanhemmat),silloin kun tyttö ei ole paikalla kuulemassa.lapsi aistii ilmapiirin ilman sanoja ja tekoja,hän on varsin tietoinen ettei ole pidetty yleisesti ja se vaikuttaa käytökseen negatiivisesti,positiivinen tuki lähtee ensin kotoa.on paljon tukitoimia millä käytöstä saadaan muutettua pikkuhiljaa.takapakkeja tulee varmasti mutta sitkeys palkitaan.mulla olisi usea keino avuiksi ja tila loppuisi kesken.googleta holding-ote.se varsin toimiva keino riehuvalle lapselle,tilanne saattaa olla aluksi raju alottaessa sen käyttöä ja sen tilanteen raukeaminen voi kestää hyvin kauan.sylissä on turvallista riehua ja rauhoittua.toinen hyvä kotikonsti on tehdä palkitsemistaulu hyvin tehdyistä asioista,tarroilla.jos ei totella,tarra lähtee.kun tietty määrä tarroja taulussa niin palkinto vaikka kahden kesken pikku namisatsin osto kaupasta tytön haluamia.myös asiat menevät paremmin perille kun ottaa suoran katsekontaktin tyttöön ja pukee asian yhdeksi lyhyeksi lauseeksi.sen jälkeen pyytää tyttöä toistamaan lauseen perässä ja kiittää tyttöä.myös apuviittomien käyttö ja kuvat tehokkaita,tyttö oppii merkitykset nopeasti.ottakaa yhteyttä neuvolaan ja apua saatte varmasti.mä jotenkin kokemuksesta aistin että taustalla ei ole sairaus vaan ammattilaisten kielessä ominaisuus joka tarvitsee positiivista tukea paljon.pelkät kiellot pahentavat negatiivista kehää mutta selvät rajat oltava koko ajan.kovasti sitkeyttä ja ymmärrystä te kaikki tarvitsette,pitäkâä yhtäköyttä.sekin mahdollista ettå takana just se ominaisuus ja hoitamattomana se aiheuttaa käytöshäiriöitä ja jopa masennusta.jos neuvola ei auta niin suoraan yhteys sairaalaan lasten psykan tai neurologian osastolle.kaikki ihmistaimet ovat erilaisia ja kehenkään ei tehoa ne muitten toimivat muka oikeat säännöt.teillä neiti tehopakkaus eikä nyt yksin osaa käytöstään muuttaa.mä hoidin kaikki kotipuolessa aivan yksin enkä koskaan ajatellut lastenkotiin häntä sijoittaa ja sairaalasta apuja sain.diagnoosi saatiin kun lapsi oli 8v ja tilanne tänä päivänä hyvä.persoona on tietty mutta täysin asiallinen ja yhteiskuntakelpoinen,terveydenhoitoalaa lukeva hyvin empaattinen ja älykäs nuori aikuinen.mä en yksinään luovuttanut ja hän kiittänyt mua sitkeydestä auttamisen kanssa ja meidän rakkaus on vilpittömän rehellistä.kaivakaa tytöstä se pienikin hyvä asia ulos ja kehukaa ja kiittäkää jopa pikku asioista,niillä suuri merkitys itsetunnolle.huolesi on aiheellinen mutta se puhelin käteen ja ammattilaista hakemaan.mulle se viimeinen avunpyyntö palkittiin10min puhelulla suoraan sairaalaan.tässä se kummallisinta että yli 7v mun äidinvaistoja vähäteltiin ja mua syytettiin.totuus olikin toisenlainen,syy ei ollut kasvatuksessa..tunnen suurta sympatiaa teidän koko perhettä kohtaan.yksikään mun sana ei ole pahalla kirjoitettu vaan käytännössä elettyä.meillä tilanne kriisiytyi niin pahaksi ennen apua että juoksin lapseni perässä autotiellä jossa rajoitus oli 70kn/h.ei halunnut enää elää kun oli niin paha lapsi.luottakaa että apu löytyy muttase avun hakeminen on teistä vanhemmista kiinni.te selviätte!anteeksi pikkukirjaimet lauseiden alussa ja muut virheet,mulla känny käytössä enkä osaa tekstiä tarkistaa.voimia ja ajatushalejateille koko perheelle.tyttö ei ole kauhukakara vaan nyt opettelee elämän alkeita rankemman kautta.muutos tulee varmasti!luota muhun ja yritä unohtaa ihmisten ala-arvoiset kommentit,jookos?

vielä lisään sen että tytöllä saattaa olla riehumisen ja kissan repimisen taustalla kenties mahdollinen liike-ja tuntoaistien säätelyhäiriö.nämä kaikki ajatukset olettamuksia.mun lapsi todettiin perheneuvolassa täysin terveeksi mutta se oikea sairaalan diagnoosi olikin add,liike-ja tuntoaistien säätelyhäiriö ja neurologinen,äo keskitasoa korkeampi ja hyvin empatiakykyinen lapsi.add eikä ad/hd eivät ole sairauksia vaan OMINAISUUKSIA eli täällä ei tiedetä mistä puhutaan.eikä diagnoosia saada kepein perustein eikä haluamalla.meille otettiin päiväkoti-ikäisenä kissa ja seeprapeippoja juuri terapia tarkoituksia varten.yhdessä opettelimme hellyyden jakamisesta tulevan hyvän olon tunne.usein leikimme hänen olevan se kisu kainalossa äidin kainalossa ym.lapsellani ilmeni tuntoaistihäiriö siten että koki rajun koskemisen hellänä ja hipaisu sattui.tämän selitti neurologi.kaikki se mitä äitinä aavistelin oli oikeasti totta!juu se urheilu on monella tapaa hyväksi vilkkaalle lapsellekkin tärkeää,juuri se ohjattu liikunta.omani löysi urheilusta erikoisalan ja jo vuosia sitä jatkanut.edelleen jaksamista ja kerrothan kuulumisia?

Reippaasti kalaöljyä ja katsokaa Supernanny ohjelmat. Piste.

Älä nyt ainakaan enään tee lisää lapsia !

Lapsi jota vain komennetaan ja vain kielletään, tuntuu että sinulla äiti ei ole aikaa olla lapsesi kanssa tuon ikäinen lapsi kaipaa vielä että vanhemmat ovat läsnä ja ovat lapsen kanssa esim.puistossa käyntiä, uimassa,metsässä kävelyä,jne.ja ei se paha jos yhden keksin ruuan jälkeen älä ole liian jyrkkä ja pikkumainen mikä nykyajan äitejä vaivaa kun kaikki lapsen tekemä kottaa "päähän"

Lapset tulisi kasvattaa oman yksilönä , ei ns.tasavertasena kaikkia. Koska lapsetha on oma persoonansa. Ihan tuttua tuo meilläki, 2v 8kk pojan kanssa. Olen kokeillut eri keinoja mite saa tottelemaan jne.Kyllä se keino sieltä aina löytyy mikä toimii. Kärsivällisyyttä ja jaksamista se vaatii.

Tsemppiä:)

Esikoiseni oli erittäin vilkas, mutta kuitenkin kiltti, ei kiusannut muita eikä ollut ilkeä.

Kukaan ei vain huomannut sitä. en kyllä minäkään, lapsi oli niin mahdoton.

Mutta kokemuksesta viisastuneena ap:lle neuvo:

opasta pois huonosta käytöksestä POSITIIVISEN JA KIITTÄVÄN PALAUTTEEN KAUTTA.

Tällaiselle lapselle myös täytyy puhua niin, että on SUORA KATSEKONTAKTI. Eli et voi puhua, kertoa ja perustella ja samalla tehdä jotain muuta, esim. hämmentää keittokattilaa.

Kerrot lapselle säännöt. Kirjaat ne yös. Kerro myös, MITÄ SAA TEHDÄ. Siitä hyvästä käytöksestä tulee tarra. ja kun tarroja on xx määrä, teet lapsen kanssa yhdessä jotain kivaa.
Älä lupaa makeisia, älä tavaraa. Lupaa yhdessäoloa.

Sitä lapsi kaipaa. Positiivista huomiota.
Suosittelen

Jäähy...

Miellä toiminut aina. minuutti per ikävuosi.
Jäähyn oltava tylsä paikka, jossa ei liekitä tms...ja viedään takaisin ja aika alkaa alusta jos tulee pois.
Keskustellaan jäähyn jälkeen asiasta ja pyydetään anteeksi. Annan ensin varoituksen ennen jäähylle vientiä jos ei tepsi en luista vaan vien jäähylle.
Ei ole montaa kertaa tarvinnut jäähylle viedä.

Kokeile...kaikki ei tepsi kaikkiin. Kunhan pidät pääsi...

Huh huh! voin kuvitella kuinka raskas tilanne sinulle ja koko perheelle on, oikeastaan kaikille teille kenellä samankaltaisia tapauksia kotona on. Lähtisin varmaan tässä vaiheessa kun tilanne on jo noinkin paha että vanhemman epätoivo kasvaa ja tuntuu voimattomalta. Yhdistelemään noita yllämainittuja asioita lapsen kanssa. Ilman muuta yrittää vähentää jatkuvia kieltoja ja rohkaista positiivisin keinoin, hankkia harrastuksen jossa on rajoja esim jokin liikuntaseura? jokin laji? jossa toimitaan ryhmässä ja on sääntöjä? mutta kyllä todellakin veisin lapsen tutkimuksiin sillä kuten on jo aiemmin kirjoituksissa mainittu niin kyllä ne muutamat mainitut piirteet paistaa sieltä lapsestasi jo nyt ja se ei tule ainakaan helpottumaan. Esim narsistille voidaan opettaa moraaleja mutta silti hän ei empatiaa kykene tuntemaan! Ja olisi varmasti hyvinkin ratkaisevaaa tarttua asiaan tässä vaiheessa ennenkuin tapahtumat eskaloituvat mihinkään peruuttamattomaan. Kissojen (eläimien) ja muiden kiusaaminen ei todellakaan ole ok?! Toivon että saatte apua ja kannattaakin hakea sitä jostain muualta kuin täältä palstalta? oikeilta ammatti-ihmisiltä joilta saisitte edes työkaluja arjesta selviytymiseen. Mitä tulee lasten lääkitsemiseen niin en ole ehdottomasti puolesta enkä vastaan. Tapauskohtasia juttuja aina ja kannattaa todella miettiä olisiko tasaava lääkitys myös lapsen omaa etua?

KURIA KASVATUKSEEN!!!!!
Esim jos itse olisin kakarana rääkännyt eläimiä noin tai hillunut hautakivien päällä, olisin saanut sellaisen korvapuustin että varmasti olisi mennyt perille ettei niin käyttäydytä missään tilanteessa.
Korvapuusti(/luunappi korvalliselle) ei ole vielä lähelläkään pahoinpitelyä, jos vaikka sellainen nykyään luokitellaan(kait) pahoinpitelyksi.

Se on kun nykyään mitään rangaistusta ei saisi lapselle antaa. Siinä vaiheessa kun lapsi alkaa väkivaltaiseksi ja ympäristöään tuhoavaksi riiviöksi, pitäisi tälle välittömästi saada diagnoosi jostain käytöshäiriöstä ja tukkia turpa täyteen mm. amfetamiinijohdannaisia. Lapsesi on selvästi turhautunut ja kun tietää ettei hän saa käytöksestään kunnon kuria, niin sehän voi tehdä ihan mitä se haluaa.

Tää kuulostaa rankalta, mutta näin se nykyään tuntuu menevän. Se on tätä digiaikaa!

ADHD

Mummun viesti. Ero tuli jo juuri ennen pojan syntymää. Ei koskaan ole isää ollut perheessä, mitä nyt vieras mies, joka ei tule kuulemma lapsen kanssa toimeen. Joku olmiselvästi meitä isovanhempia on haukkunut siitä lähtien, kun vieras mies astui tupaan. Minun on vaikea mennä neuvomaan vanhempia. Kyllä heidän täytyy itsekin huomata lapsen käytös. Odotetaan lapsia käymään edes silloin harvoin, mutta usein päättyy kyyneliin. Tuntuu sekin pahalta, että kieltää tulemasta heitä, kun muutenkin harvoin tapaa. Isänkään kanssa en osaa asiasta ottaa puhetta, kun pelkään loukkaantumista ja suuttumista. Jos joku vieraampi edes voisi huomauttaa... Nämä ovat niin kaksipiipuisia asioita. Me isovanhemmat emme saa mitään tietoa pojan terveydestä. Hän on kyllä mukava poika, tosin ylivilkas, sanoisin. Älyllinen, ei mikään tyhmä. "Leikkaa" hyvin, mutta äkkipikainen. Onko ainakin osittain luonnejuttukin. Mutta se suuri VIHA, mitä hän kohtaani tuntee. Yks aika puhui usein, että mummu saisi kuolla. No, otin nämä puheet lapsen puheeksi, mutta toisaalta toivomista toisen kuolemiseta...

Hei!
Voi olla ADHD tai dysfasia, keskittymishäiriö, lääkkeet löytyy kunhan vai tarpeeksi lääkärissä ja tutkimuksissa jaksaa juosta...
Työkaverilla samanlainen lapsi ja oli keskittymishäiriö..

Luonnevikainen ja tulee olemaan rankkaa heille jotka joutuvat samaan tarhaan, kouluu, työpaikalle jne noiden kera.

Asperger-lapsi lähes 100 prossan varmuudella, sanoit että on diagnosoitu terveeksi. Missähän neurologilla? Kannattaisi pyytää toinen mielipide. ADHD lapsikin voisi olla mutta sen kyllä olisivat jo neuvolassa huomanneet. ADHD: t eivät yleensä ole väkivaltaisia, ADD.t kylläkin. Jos vika ei kerran ole kasvatuksessa jota kyllä veikkaan oireitten perusteella, niin suosittelen lähetettä jollekin toiselle neurologille että osaatte suhtautua lapseenne kuten eritysilapseen ettekä oleta hänen olevan kuin sisarensa.

Olisiko adhd? Lääkärille tutkittavaksi. Ja jos ei tutkita niin hutkikaa vaikka sitten remmillä. Kuormitetut lekurit ei haluu tollasia diagnooseja tehdä tai edes pysty. Yrittäkää päästä kunnolliselle lääkärille. Ilmiselvää että sillä on jokin vajaus tai liikatuotanto elimistössään.

Kannattiko kuitenkaan hankkia siitä viimeistä, kun isäkään ei ollut varma? OLisit ajatellut silloin, kun pompit sängystä sänkyyn, horo.

En oikein ymmärrä tässä suhteessa tuota, kun moni on liputtamassa fyysisen rangaistuksen puolesta. Jos nyt lapsella on joku neurologinen häiriö, ADHD/ADD/Asperger, mikä vaan, niin turha kuvitella et se millään selkään antamisella korjaantuisi. Mikäli on ite selkään aikanaan saanut ja siitä tykännyt sekä hyväksi todennut, niin kukaan ei estä hakkauttamasta itseään jonkun latvakakkosen toimesta tänäkin päivänä. Turha vaan on lapsia enää tuohon yhtälöön sotkea.

Neiti taitaa vähän ylireakoida taitaa olla joku oireyhtymä sullakin ghostflower.

se on selvä ADHD..

Itselläni on 9 vuotias tyttö, jolla on ADHD. Lukiessani tätä tekstiä, ymmärsin jo alussa mistä on kysymys. Tyttöni käyttäytyi juuri samalla lailla, kunnes sai lääkityksen. Ihmiset tosiaan aluksi luulivat, että käytös johtuu kasvatuksesta. Vasta tytön kouluun mentyä ilmeni myös keskittymishäiriö. Tyttö siirrettiin pienluokkaan ja meidät ohjattiin koulupsykiatrin puoleen. Kannattaa varmaan neuvolasta pyytää lähete ADHD:n erikoistuneelle. Nyt meillä on aivan ihana "normaali" ja hyväkäytöksinen tytär :)

Itse painin saman ongelman kanssa 4-vuotiaan poikani kanssa.Tuo käytös on just ku tällä mejän viikarilla,parhaillaan tutkitaan onko hällä adhd/asperger,käytös viittaa siihen että jotenki erityinen lapsi tuo on.

Tää nykyajan vapaa kasvatus, voi herranjestas mitä se tuottaa? Joo, kakaria jotka tekevät mitä haluavat kun tietävät, että heitä ei rangaista mistään tulos mummonpotkijoita ja tulevia griminaaleja sanon minä. Lapset nuo nykyajan kauhukakarat vanhemmat ei valvo mitä lapset touhuavat myöhään ulkona olen itse nähnyt mitä nämä kakarat tekevät missään ei näy vanhempia on kummaa onko nykyajan vanhemmilta pallo hukassa? Vai, mitä tämä tällainen vastuuttomuus on? Missä on vanhempien vastuu? Mielestäni tällaisten vanhempien ei olisi kannattanut tehdä lapsia lainkaan. Joten, ruvetaan antamaan selkäsaunoja ja luunappeja kakarille niin eiköhän rupea lyyti kirjoittamaan?

Hei,

äiti vm 80.

Olen "törmännyt" vastaavan tyyppiseen lapseen/lapsiin. Ja vaikuttaa siltä, että minulla on esimerkkitapaus -ihan tuore. Lapsi käyttäytyi kotona päivähoidossa päättömästi ihan kuin kuvailit tyttäresi toiminnan.
Nyt vaan yrität saada lähetteen neuvolan kautta psykologille (lapsiin erikoistuneen). Ja sieltä yrität saada lähetteen neurologille. Jos neuvolatäti ei usko/näe ongelmaa pyydä kirjalliset näkemykset mm. isovanhemmilta. Tietysti jos lapsesi on päiväkodissa pyydä heidän apuaan.

Ja ota kotona yksi tai kaksi selkeää sääntöä, joista pidetään/pidätte kiinni ja palkitse jollain häntä mielyttävällä tavalla, kun asia on onnistunut. Käytä hyväksi lapsen vahvuuksia, kun touhuatte. Tämä lapsi tarvitsee myös paljon liikuntaa ja energian purkua. Monesti ovat turhautuvia lapsia, jos he ovat esim. lahjakkaita jollain osa-alueella.
Lyöminen ja sättiminen eivät auta ne vain ruokkivat tämän tyyppistä lasta.

Tartu nyt hetkeen, jotta lapsi välttyisi koulussa tulevilta hankaluuksilta eikä ajautuisi sellaisten kaverien piiriin, jotka vain ruokkvat tuon tyyppistä käyttäytymistä.

Sinulla on kova urakka edessä, mutta kun päättäväisesti tartutte asiaan nin kylä siitä vielä hyvää tulee. Kärsivällisyyttä, johdon mukaisuutta, rajoja ja rakkautta..

Vaikuttaa siltä, että tämän perheen nuorin tytär ei saa huomiota muulloin, kuin tehdessään jotain pahaa.

Ei siis kannata tehdä lapsia enemmän, kuin mitä jaksaa välittää ja antaa huomiota.

asperger ja ADHD totean aloittajalle lukematta itse viestiketjua.

Aseta lapselle rajat . Rangaistuksia ja puhetta . Oikeuksien pois ottamista , jos ei tottele . Jos et sitä tee , tuhoat lapsesi tulevaisuuden ja elämän . Kuriton lapsi , sitten kuriton aikuinen , jolle kaikki on vaikeaa . Ei pärjää koulussa kenenkään kanssa , ei ole ystäviä , ei pärjää työssä , ei avioliitossa jne.. Poliisi ja oikeus asettavat rajat viimeiseksi , jos ei muuta opi kotona , kuin että saa tehdä , mitä haluaa . Kasvatetun ihmisen on helpompaa aikuisena . Aloita nyt kasvatus , älä pelkää lapsen raivoa , kun huomaa , että valta on pois itseltä . Onnistut kyllä , kun et anna periksi , se on kova taistelu , muuta viimein lapsi talttuu ja taipuu ja sinä olet puolisosi kanssa herra kotonasi , Se on lapselle parhaaksi , hänen elämäänsä ja tulevaisuuttaan varten . Nuorin on helpoisti lellitty ja saa kaiken tahtonsa mukaan . Rohkeutta ja voimaa sinulle tähän ! Vanhemmille kuuluu valta kotona . Lapsen voi antaa päättää pienissä asioissa , kuten mitä pukee päälleen , leikkiikö ulkona vai sisällä jne.En tarkoita alistamista hyssykäksi , vaan oppimista samanlaisiksi kuin kerrot vanhempien lapsiesi olevan . Supernanny- ohjelma on hyvä katsoa asiasi takia .

Voisikohan tuollainen lapsen käytös johtua huomionkipeydestä? Monesti lapsi protestoi, koska huomiota tuppaa vain saamaan huononkäytöksen aikana. Jätä vähäksi aikaa huomioimatta, oppii, ettei sitä huomiota tule ja lapsen rauhoituttua halaa lastasi, melko hyvin on toiminut. Ei kaikki lasten käyttäytyminen välttämättä ole selitettävissä, joskus on vain kokeiltava muita konsteja. Olen ollut itse lapsena ylienerginen ja voi herranjestas olin tyttö vielä, mutta kuitenkin kehittynyt siinä missä muutkin ja kaikki nämä yleiset käyttäytymisiin vaikuttavat kirjainyhdistelmät ja ylivilkkautta yleisenä oireena on torpattu täysin. Vanhemmilleni silloin annettiin vinkkinä, kasvattakaa kuin normaalia lasta kuuluukin ja paljon ohjattuja liikuntamuotoja, joita voitte yhdessä harrastaa. Jep se vissiin tehosi, en nyt voi pitää itseäni laiskanpulskana vieläkään ja istuminen puuduttaa, mutta lapsen nukkuessa ei viitsi ruveta huushollaamaan, joten käyhän se ajanviete näinkin. En tiedä auttoiko tämä joitain. Emmehän kukaan ole samaan muottiin valettuja.

Tälläkin palstalla paljon oikeaa asiaa ja sitten näitä yliviisaita jotka kyllä on aina kommentoimassa asiasta kuin asiasta,vaikka eivät tiedä asiasta paskaakaan!!!Tämän näkee jo siitä että heti ollaan nyrkit pystyssä pieksämässä lasta jos se on poikkeava (ylivilkas).Ylivilkkautta sairastava lapsi ei todellakaan tarvitse yletöntä kurittamista vaan tiukat rajat ,paljon unta ja myös oikeat lääkkeet sairauteen.Monesti lapsen ylivilkkaus on myös raskasta vanhemmille ja siihen kannattaa hakea apua heti.On vaikeaa tämän kaiken keskellä jos kynttilä on palanut kummastakin päästä.Rakastakaa lasta vaikka se onkin ylivilkas,hoitakaa myös itseänne ja parisuhdettanne ja ennen kaikkea hakekaa apua arkeen.Hyvää alkavaa vuotta 2014!!! Terveisin 5-vuotiaan ylivilkkaan pojan isä pohjois-suomesta...

Tuohon ruokailuun ja polkupyörällä kyparättä ajamiseen tehoaa vain nämä asiat eli jos ei osaa olla ruokapöydässä kunnolla niin poistetaan lapsi pöydästä ja jätetään ilman ruokaa ja kun tarpeeksi pitkään on ilman niin osaa olla sen jälkeen kunnolla ruokapöydässä ja se siitä. Jos ajelee pyörällä ilman kyparää niin pyörä pois lapselta ja kerrot että sitten saat kun osaat laittaa sen kypärän päähän ja kun pariviikkoakin on ilman polkupyörää niin oppii. Tässä muutama keino saada lapsi kuriin ja ruokailusta vielä se kun on paripäivää lapsi syömättä niin varmasti tulee näyränä ruokapöytään ja se siitä.

Otin käyttöön
Sujuvat toimet mangneettitaulun ja korit. Valtavan hyvä arjen apu
Löytyy suvattoimet.fi kotisivut