Tämä raskaus ei ollut suunniteltu, mutta lapsi olisi kuitenkin jossain elämän vaiheessa tullut mukaan kuvioihin. En pakottanut miestä isäksi, vaan tämä oli yhteinen päätös. Elämä sujui miehen kanssa ainakin raskauden puoleen väliin onnellisesti, mies välitti minusta ja masuasukista.
Nyt olen raskauden loppusuoralla, kaikki tuntuu menevän päin h*******ä. Mies sanoo kyllä rakastavansa minua, mutta en koe sitä niin. Tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi rumaksi lehmäksi. Hän ei huomio minua kuten ennen. Olen surullinen, kun näin perhevalmennuksessa onnellisia tulevia vanhempia. Pahinta on, että hän ei osallistu tulevaa lapsea koskeviin päätöksiin, muutenkin hän sivuuttaa kaikki mikä liittyy raskauteen ja tulevaan vauvaan. Joudun itse tekemään kaikki hankinnat vauvaa varten, miehellä on varaa kaikkeen muuhun, mutta ei lastentarvikkeisiin.
Aijon ottaa miehen synnytykseen mukaan, jännittää mitäköhän siitäkin tulee, kun tarvitsee oikeasti paljon tsemppausta ja tukea. Pelkään, että mulla menee vaan siinä tilanteessa hermot.
Tuleekohan miehen käytös muuttumaan, kun lapsi on saatu maailmaan?
Haluan kuulla muiden kokemuksia vastaavasta tilanteesta. ):
Nyt olen raskauden loppusuoralla, kaikki tuntuu menevän päin h*******ä. Mies sanoo kyllä rakastavansa minua, mutta en koe sitä niin. Tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi rumaksi lehmäksi. Hän ei huomio minua kuten ennen. Olen surullinen, kun näin perhevalmennuksessa onnellisia tulevia vanhempia. Pahinta on, että hän ei osallistu tulevaa lapsea koskeviin päätöksiin, muutenkin hän sivuuttaa kaikki mikä liittyy raskauteen ja tulevaan vauvaan. Joudun itse tekemään kaikki hankinnat vauvaa varten, miehellä on varaa kaikkeen muuhun, mutta ei lastentarvikkeisiin.
Aijon ottaa miehen synnytykseen mukaan, jännittää mitäköhän siitäkin tulee, kun tarvitsee oikeasti paljon tsemppausta ja tukea. Pelkään, että mulla menee vaan siinä tilanteessa hermot.
Tuleekohan miehen käytös muuttumaan, kun lapsi on saatu maailmaan?
Haluan kuulla muiden kokemuksia vastaavasta tilanteesta. ):
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jaa-a.
Minulla on vähän samanlaisia kokemuksia tullut raskauden aikana miehestäni, hän on paljon vanhempi ja hänellä on lapsia entuudestaan ja kaikkiaan huono kokemus ex-naisen takia.
Ollaan tästä puhuttu tosi paljon ja itse olen huomannut että miehillä voi olla vähän vaikeampaa tajuta odotusaikana ihan konkreettisesti että lapsi on olemassa ja odottava nainen käy läpi aika paljon juttuja ja tarvittais osallistumista ja tukea. Mutta hän on ollut todella ihana ja sanoikin että on ajan myötä tullut onnelliseksi ja iloiseksi tästä.
Olenkin jo plussaamisesta ottanut sellaisen kannan tähän, ettei minulla ole oikeastaan odotuksia hänen suhteen, niin kurjalta kuin se kuulostaakin, että kaikki mitä hän tekee, on vain plussaa.
Näin ollen hänestä paistaa se, että paineita ei ole ja homma hoituu.
Hän saa puolestani käydä harrastuksissaan ja juodakin jos haluaa, se ei ole ongelmakäyttäytymistä ollenkaan ja lisäksi miehelle ns vapaa-aika on todellakin palauttavampaa kuin naisille.
Hänen kavereiden kanssa olen puhunut tästä ja he ovat sanoneet, että aika paljon on musta itsestäni kiinni miten meillä menee. Ja näin on.
En kyllä olekaan niitä naisia jotka valittavat ja ahdistuvat ja syyttelevät.
Jonka takia särähti pahasti korvaan lause: "Mies käyttäytyy huonosti".
Siis millä tavalla huonosti? Ei minusta ollenkaan. Hän on mies?
Miehet kai on vähän sellaisia jotka ei niin puhu tai näe syytä kiirehtiä vaikka samalla tavalla varmasti sinunkin mies miettii että miten menee tai kuinka pärjää ja helposti vastuu jääkin loppupeleissä naiselle.
Jolloin, onkin hyvä miettiä että miten ottaa asioita yleensäkin esille tai kuinka paljon suhteessa on painostava ilmapiiri tai loukkaantumista yleensä. Raskausaika on hyvä käyttää uuteen tapaan opetella kommunikoimaan rakentavasti. Avaa suu, älkääkä olettako liikaa.
Mekään emme ole hankkineet vielä mitään vauvalle, vaikka itselläni oli kauhea kiire jo monta kuukautta sitten..
Kuulostaa siltä ettette ole tästä puhunut paljon ja sinulla vaan paine kasvaa? Älä nyt hermostu tästä minun kirjoituksesta...
Naiset harvoin näkevät miesten kantaa tai tapaa toimia koska miehet eivät itse sitä usein osaa naiselle ymmärrettävästi ilmaista.
Sukupuolet tuntuu olevan niin kaukana toisilleen?
Pidä huoli siitä että jatkossakin kun lapsi syntyy, ilmapiiri on avoin, kannustava ja täynnä hymyä ja rakkautta.
Kyllä kaikki järjestyy jos vain muistaa pitää häkin ovet aina auki.
Mieti itse vähän omaa ja teidän käytöstänne.
Mitä hän tekee väärin? Mitä sinä teet väärin? Ymmärrätkö sinä miestä?
Miten hänen tulisi osoittaa rakkauttaan? Miten hän osoittaa rakkauttaan?
Miten sinä osoitat rakkautta? Tuntuuko että voitte puhua kaikesta?
Mitä sinä teet kun suutut, loukkaannut? Oletko kohtuuton?
Miten te tuette toisianne?
Eihän mies nyt maagisesti muutu jos yhteiselo on valmiiksi kyräilevää ja tunnet olevasi epäonnistunut ja arvoton? Todennäköisesti uppoat vain syvemmälle vauva-arjessa tuohon marttyyriyteen? Ei se ainakaan itsestään helpota yhtäkkiä?
Se on kova koulu. Useimmat hoitavat sen välttävästi tai todella huonosti.
Sinunkin tulisi muuttaa itseäsi ja opetella uusi lähestymistapa?
Kaikki lähtee itsestä.
Oletteko kovin nuoria, oletko sinä 1990 syntynyt?
Elämänkokemus tuo mukanaan vähän sydämellisyyttä ja muiden arvostamista eikä tulisi ajatella vain pinnallisuuksia ja itseään.
Tulisi jatkuvasti kehittää itseään ja muistaa ottaa huomioon muutakin kuin vain oma olo.
Ajattelen joka päivä miten mies on tänään minua ilahduttanut. Miten ilahdutan häntä. Hymyilemmekö toisillemme?
Haluaisin sitten tietää mitä ajattelet näistä kirjoituksistani. Toivon ettei mennyt ohi ja lujaa.
Luin 10:ttä kertaa uudelleen tekstisi ja ajattelin vain, että voi yhtälailla miehesi ajatella, että hän on epäonnistunut ja arvoton. Tunteeko hän, että mitä vain tekee tai sanoo, on hän väärässä eikä tee tarpeeksi tms?
Jos näin yhtään on, tulee siun tukea ja kannustaa yhtälailla häntä että on riittävän hyvä ja tekee oikein.
Parisuhteessa ollaan ensisijaisesti ystäviä, sen jälkeen rakastavaisia ja sitten ehkä vanhempia.
Mutta millaisia ystäviä?
Uskaltaisitko ottaa asiaa niskasta kiinni ja viskata pöydälle kaikki asiat jotka teitä painaa? Luen usein isien palstaa ja kyllä se arvottomuuden tunne sieltä välistä paistaa ihan että säälittää. Menisi naiset vähän itseensä.
En sano etten itsekin välillä sortuisi toimimaan väärin, mutta yritän tehdä ihan kaikkeni jotta meillä kaikki on ja tulisi olemaan hyvä olla.
Tsemppiä hirveesti ja onnea elämään!!
Joo, oikeessa olette, ettei mun kannata mitään odotuksia miehen suhteen tehdä. "Huono käytös" on väärä termi, kyseessä on väliinpitämättömyys. Ymmärrän, että isäksi tulemisessa on omat haasteensa. Haluan tehdä kaikkeni parisuhteen eteen. Olen itse vaan turhautunut elämään ja todella masentunut. Tässä tilanteessa kaipaisi tukea, ei kuitenkaan mitään pään silittelyjä.
Tosi harmillista... tulee mieleen.
Kun tein positiivisen testin ja tiesin ettei mies ehkä ihan niin innostu enää siinä iässä asiasta, ajattelin että jos hän yrittää pakottaa minut tekemään abortin, meidän suhde menee poikki. Sitäkään kumpikaan ei halunnut ja tein selväksi että pärjään tarvittaessa vaikka yksinkin enkä missään nimessä ollut "hankkiutunut raskaaksi" kun mitään ehkäisyä olla koskaan käytetty.
Mut tää on mennyt paremmin mitä ajattelin, mutta olen tehnyt itseni kanssa paljon sen eteen töitäkin ja ottanut enemmän miehen keloja huomioon.
Hän saattaa tuntua joskus välinpitämättömältä. Mutta en välitä siitä, pääasia etten itse ole. Onneksi me kuitenkin ollaan opeteltu puhumaan keskenämme ja vieläkin on töitä mutta en jäisi tuleen makaamaan ja murehtimaan koska sehän ei muuta mitään.
Olen ollut koko elämäni enemmän tai vähemmän masentunut ja ensimmäistä kertaa koskaan nyt raskaana huomaan että en ole masentunut ja haluan todellakin elää! Ihanaa. Olen ollut koko 6kk hyvällä tuulella. Toivottavasti ei tapahdu mitään romahdusta raskauden jälkeen. Siihenkin tsemppaan itseäni että muistaa sitten ajatella ennenkuin räjähtää tai sanoo ikävästi...
Elämässä kannattaaa opetella nauttimaan pienistä iloista eikä asettaa tavoitteita liian korkealle. Miksi olet turhautunut?
Aiemmissa vastauksissa olikin vuorovaikutuksen tärkeydestä ja niitä kannattaa todella vaalia. Kissa pöydälle ja puhukaa miehen kanssa.