Puolison raskaus...

Toivon että mielesi muutttuu pikkuhiljaa kun jos lapsia päädytte hankkimaan mutta tällaiset ajatukset olisi syytä työstää jotenkin pois.
Tämä ei tulisi tekemään kovinkaan hyvää teidän parisuhteellenne, vai mitä?

Ehkä kannattaa unohtaa koko juttu.

Ihan täysin tosissani olen! Ei ollut mikään vitsi. Näin on ollut kohdallani aina! Työssänikin joskus tulee vastaan raskaana olevia naisia niin heidän kanssaan on äärimmäisen hankala asioida kun ei oikein tiedä mihin katsoisi. Ei ainakaan alaspäin! Luulen että tuon asian suhteen mieli ei tule ainakaan muuttumaan. Mainitsin jopa leikilläni emännälle että pitääkö sitä sitten 9kk ajaksi hommata joku vakipano ettei aivan ilman tartte olla. Vitsihän se oli mutta enpä tiedä miten todelliseksi se ajatus muuttuu kun pari kuukauttakin on ollut ilman. Tai sitten unohtuu koko homma. Mieluummin niin.

Ja tosiaan tuohon synnytystapahtumaan en suurin surminkaan tulisi osallistumaan. Sairaalaan kyllä vien ja sisään saatan mutta enempää en halua tehdä.

En usko, että oikea ratkaisu olisi unohtaa koko juttu kun kuitenkin lasta molemmat haluaa. Puoliso varmaan jonkin verran enemmän kuitenkin mutta kuten sanoin niin minunkin puolestani saa tulla. Eikä tässä enää kovin monia vuosia ole jäljellä kun lapsen voi tehdä, joten ei muukaan auta.

se raskausvatsa pullahda sieltä suoraa isoksi kun raskaus alkaa. Kyllä siinä yleensä varsinkin ensisynnyttäjällä menee 5-6kk ennen kuin vatsan alkaa raskausvatsaksi tunnistaa. Ainakin suosittelen rehellisesti asiasta kertomaan jossain vaiheessa sille tyttöystävälle, niin kauniisti kuin tuon nyt voi sanoiksi pukea. Ettei tarvitse sitten raskaana olevan arvuutella mistä kiikastaa, kaduttaako lapsen teko tai eikö elo tyttöystävän kanssa muutenkaan enää nappaa tms.

Itse ehkä katsoisin kieroon jos ei mies aikoisi synnytykseen osallistua ollenkaan, mutta tietystihän se on jokaisen oma asia. Enimmäkseenhän se synnytys on odottelua ja supistusten seurailua jos kaikki oppikirjan mukaisesti menee. Voitte joutua hengailemaan synnytyssalissa 12h kahdestaan vain odotellen, että synnytys etenee. Ponnistusvaiheen ajaksi sitten voi vaikka mennä toiseen huoneeseen jos se sinua eniten haittaa. Ja vaikka ponnistuksessakin on mukana niin ei sinne alapäähän tarvitse katsoa! Voi ihan vaikka vain istua tyttöystäväsi vieressä pitämässä kädestä jne.

No ennen ei isejä edes laskettu mukaan, eikä siitä nyt kovin kauaa ole.
Jos ei halua olla mukana ja yhdessä asia sovittu, asia on mielestäni ihan ok.
Ei ollut mieheni mukana synnytyksissä kummallakaan kertaa, enkä häntä nyt niin hirveästi sinne kaivannutkaan.

Ei sitä suhteemme ole kärsinyt, päinvastoin uskon olleen näöin parempi asia, lapsia hän on kyllä hoitnaut ja oli erittäin hyvä yöhoitaja. sain nukkua väsymykseni pois.
En ole koskaan tuntenut jääneeni lasteni kanssa yksin, vaikka miehlläni on ollut varsin aikaa vievä harrastus/kilpailutoiminta.

Lapsiani en ole myöskään koskaan kokenut taakaksi tai sitovaksi, sillä olen viihtynyt heidän kanssaan ja mennyt paikkoihin, jonne lapset voivat tulla mukaan.

Minusta tämän päivän nuoret perheet vaativat itseltään, toisiltaan liikaa ja jotenkin eivät osaa nauttia siitä pienstä ajasta jonka lapsi on todella pieni, se on kuitenkin niin ihanaa aikaa, seurata lapsen kasvua.
En koe jääneeni mistään paitsi, minua eivät ole kiinnostaneet baarit koskaan, mutta paljon olen muualla ollut mukana ja lapset usein kanssani.

Kyllä mieheni on sitten tullut valmista lasta katsomaan niin pian kuin on olluit mahdollista ja soittelikin välillä kuulumisia.
Sen on kyllä huolehtinut, että hän saa vauvan heti syliinsä ja alkaa myös hoidella häntä, jotta isäkin saa kiintymyksen lapseen.

Ei minkään kaavan mukaan, vaan miten missäkin perheessä asiat sovitaan yhdessä.

Mielestäni on täysin ok, jos mies ei halua synnytykseen mukaan. Itse en olisi edes huolinut miestä mukaan, koska se olisi saanut minut tuntemaan itseni vaivaantuneeksi. Synnytyssali ei ole mielestäni miehille kuuluva paikka. Olen tässä toki ajatuksiltani hiukan vanhanaikainen. Neuvolassakin sanottiin, että nykyisin yli 90 % isistä osallistuu synnytykseen.

Synnytin osiaan ilman puolisoa tai muutakaan tukihenkilöä enkä muita siellä kaivannutkaan. Tekisin samoin uudelleen.

Itsellä synnytys edessä enkä haluaisi miestä synnytyssaliin mukaan, huono asia on että hän ilmeisesti haluaisi mukaan, mutta itsellä sama asia kuin edellisellä kirjoittajalla että tiedän että tulisin tuntemaan oloni vaivaantuneeksi enkä kehtaisi siinä lääkäreiden kuullen pyytää miestäni poistumaan enkä myöskään haluaisi hänen mieltään pahoittaa.. toivon että hän kunnioittaisi minun toivettani ja tulisi vasta heti lapsen synnyttyä sinne että synnytyksen saisin hoitaa ihan yksin rauhassa, ilman mitään vaivaantumisen tunnetta.. uskon että siitä synnytyksestä ei tule mitään jos mieheni on siinä vieressä..

Kiitokset asiallisista vastauksista. Ehkä minä kuitenkin totun sitten siihen raskausvatsaankin ajan myötä. Siihen synnytykseen en tosiaan halua mennä mutta jos puoliso välttämättä haluaa ja pyytää niin en kai oikein siinä vaiheessa kieltäytyäkään voi. Vaikka en kyllä usko että minut sinne haluaakaan saati että minusta jotain hyötyä siellä olisi.

Tässä ollaan tosiaan jo aloitettu tämä asia sillä, että yritetään nyt saada homma niin sanotusti alulle. Täytyy vaan toivoa että jos puoliso raskaaksi tulee että kaikki menisi hyvin. Sinänsä hyvä, että kun ei kumpikaan käytetä alkoholia eikä tupakoida niin ainakaan sikiö ei saa mitään myrkkyjä itseensä. Kun vaan kaikki tosiaan menisi hyvin ja lapsi olis terve! Sukupuolella ei sinänsä mitään väliä mutta jos valita saisin niin tyttöä toivoisin.

Katsotaan miten käy...

Itselläkin oli jossain vaiheessa sellainen olo, etten halua miestä synnytykseen mukaan. Ajattelin, että se olisi vaivaannuttavaa ja noloa. No, mies tuli kuitenkin.

Sitten, kun tositilanteeseen päästiin, niin kovissa kivuissa ulisin kuin pikkuinen lapsi: "Mä en halua jäädä tänne yksin!" Pelkästään mieheni näkeminen rauhoitti minua. Jos siinä kohtaa mies sanoisikin: "Sori, en tykkää tästä hommasta, jotenkin etoo minua tämä - siirrynkin tuonne käytävän puolelle", niin siitä tulisi kyllä suhteeseen sellainen särö, ettei sitä ihan heti paikattaisi.

Vähän samantapainen ongelma oli vanhimmalla tyttärelläni. Kun oli sisarus tulossa kysyttiin häneltä haluaisiko pikkuveljen, niin vastasi ei, haluan ison veljen.isoveli

Unohda koko juttu! Mitä sinä pikku poika lapsella tekisit? Vai ihanko leikkikaveria etsit? Jätä lasten teko aikamiehille.

On hyvä pohtia asioita etukäteen, niin minäkin tai mekin teimme. Olen 30v nainen. Asiat oli järjestyksessä ja pohdittu ja lapsi oli tervetullut. No ei sitten tullut. Aina ei käy niin, että asioiden järjestymisen jäkkeen se lapsi sitten tulee. Käytännössä en varmaan koskaan tule raskaaksi, enkä siten myöskään saa lasta. Näinkin voi käydä. Sitten on taas asioiden pohtimisen paikka ja elämän uudelleen jäjestämisen paikka. Ihan jees fiilis nyt, kun on asiat saanut taas pohdittua kuntoon. No se siitä. Toivon onnea kaikille lasta yrittäville!

Asia, mikä minua jäi mietityttämään oli tuo 9 kk:n seksitön aika.. Mutta onneksi aloittaja jo kertokin, että ehkä siihen vauvamahaan tottuu.. Täysin kokemattomana ja asiasta mitään tietämättömänä oletan, että sitten kun se mahan alkaa jossain vaiheessa näkymään, niin alkaa jo sitä lasta odottaan sen verran paljon, että sen ison mahan kanssa tulee toimeen. Mutta oletko aloittaja miettinyt mitä tapahtuu lapsen syntymän jälkeen? Tuskin sitä heti on naisella seksi mielessä lapsen synnyttyä. Väsymys ja valvomiset ja uuden opettelu vie varmasti voimia. Lisäksi synnytyksessä saattavat paikat hajota ja käytännössä seksin harrastaminen on mahdotonta jonkin aikaa. Olisi kiva kuulla ihmisten kokemuksia synnytyksen jälkeen.. Miten seksi lähtee taas liikkeelle? Tietysti se on varmaan yksilöllistä..

Ihmeelisiä on nykyihmiset! Ei kestetä yhtään mitään,kaikki on vaan ällöä ja noloa.
Lapsenkin pitäisi syntyä kuin saippua kupla.Nauravana ja iloisena.

Ensinnäkin,ap,raskaus on varmasti mitä kaunein asia kokea yhdessä,jos molemmat todella toivoo lasta.Yhdessä voi seurata sitä lapsen kasvamista ja kehittymistä mahassa.Ja tosiaan,kuten joku alussa sanoinkin niin ei se räpsähdä samassa sekunnissa kauhea pallomaha.Ja itsestäni,hoikat/normaalinpainoiset naiset jotka tulevat raskaaksi,ovat omalla tavallaan kauniita.
Ja tuo synnytys,ei sinne alaspäin ole varmasti tarkoitus katsoakaan ja nykyään on käsittääkseni joku ns.verho välissä.

Ja pari naista siellä välissä jotka sanoivat että on se teistä noloa,miksi tai mitä noloa siinä on.Vai,esittättekö noin paljon kumppanille että se hetki kun joudutte olemaan aidosti oma itsenne, on teistä jotenkin noloa.Mielestäni,on tiettyjä ihmisiä elämässä joiden seurassa pitää voida olla ihan tasan oma itsensä.Ja parisuhteessa se yksi on se kumppani jonka kanssa elää.Sen kanssa pitäisi muutenkin jakaa elämän ilot ja surut.Mutta,jos ei edes tuollainen onnistu niin mitenkä luulette voivanne elää toisen kanssa monta kymmentä vuotta...ilmankos tuo jää nykyään niiin monella vain hypoteettiseksi ajatukseksi.

Hienoa että olet rehellinen ja tuot tunteesi ja ajatuksesi esille, pisteet siitä. Mutta anteeksi vaan näin naisen näkökulmasta tuo on vähän nössöä. Nainenhan laittaa kroppansa likoon raskaudessa ja kokee synnytystuskat ja mies ei ole valmis edes katsomaan vatsaa tai puristamaan kädestä kun synnytys päällä, kovin paljoa muuta ei tarvitse tehdä...

Ehkä sun ajatukset on hieman erilaiset kun siellä vatsassa kasvaa SINUN OMA lapsesi ja syntyy oma lapsi...

Ei minunkaan tee mieli koskea toisten mahoja vaikka itse olen nainen ja ollut raskaana, ei tohon voi verrata omaa perheenlisäystä ollenkaan että jos ei tykkää toisten mahoista niin ei voi hyväksyä oman lapsen tuloa... Hieman eri asioista puhutaan...

Ei näin! :D

Jos oot noin itsekäs ihminen niin älä nyt mitään oikeeta lasta hommaa...Hommaa apsi kännykkään joka kirkuu ja jota pitää syöttää ja viedä harrastuksiin ja jonka voi laittaa kii ja leikkii isukkia aina sillon ku itelle sopii :) Autooka kannata hommata ainaka ajettavaks ku se tulee likaseks, pahannäkösiä likaset autot ja ruostetta alkaa näkyyn, hyi!! Jos ootkin homo, ootko miettiny? N-ussit vaan perseeseen jotain heinäkeppiä eikä ala maha siitä kasvaan :) Tai jos oot lapsista kiinnostunu niin ulkomailta voit saada kun on vaa tarpeeks iso tukku massii...kaikille on omat juttunsa! ;)

Unohda koko juttu, et oikeasti halua sitä lastakaan,,,
ihan kannattaa etsiä joku samankaltainen etova yksilö kun itsekkin olet ja sitten vaan vauvavatsojen takia oksentelemaan,,tai muutatte autiolle saarelle niin saatte olla siellä ihanassa omassa seurassanne ilman etovia vatsoja ja muutenkin ilman muita ihmisiä,,,,tiedän että kaltaisiasi naisiakin on jotka eivät halua sitä kauheata vatsaa iteslleen, kun, niin,,eihän silloin voi edes seksiä harrastaa,,,ja kanankakat, kyllä voi, tiedän kun olen kaksi lasta kantanut vatsassani ne 9kk,,ja seksi maistui oikein hyvin molemmille,,niin että jos tuo kirjoituksesi oli ihan tosissaan laadittu niin hornaan voit talsia,,

Ei näitä pellejä kannata ottaa tosissaan...pitäähän tänne keksii juttuja et joku puhuu ja tulee moralisoimaan, ku ei aiheita näytä löytyvän..
Mut kyl tollasii apinoita(varsinkin joitain naisia) on olemassa ja täytyy sanoo et tarpeeks kauan ku hyvinvointi jatkuu nii oikein odottaa sitä sotaa mitkä napauttais tollaset pellet pois päiviltä ja herättäis todellisuuteen :)

Tämä on taatusti pelkkä tyhmä trollaus! Ei kukaan ihminen voi olla noin idiootti.

Ehkä psykologi tai hypnoosi. Mitkä asiat sinua yököttävät? Älä mene synnytykseen.

anna tämä kirjoituksesi tyttöystävällesi, niin sinun ei taatusti tarvitse katsoa raskaana olevaa naista sen jälkeen.

Jos sua ällöttää raskaana olevat naiset, niin mene kuule hakemaan apua ongelmiisi!!! Mun mielestä sun ei pidä tehdä yhtään lasta ennenkuin olet selvittänyt noi sun ongelmat.. jossainhan täytyy olla alkuperä miksi koet raskaana olevat naiset noin negatiivisesti.

MInä naisena en missään tapauksessa tekisi lasta sinunlaisen miehen kanssa. Pelkkä toi sun tekstin lukeminen sai raivon ja kiukan nousemaan pintaan. Raskaus aika on naiselle tosi herkkää aikaa.. tunteet heittelee ja oma keho muuttuu. Jos oma mies osoittaa inhotusta, ei halua seksiä ja läheisyyttä, niin ihan kamala tilanne naiselle!

Jaa et mene mukaan synnytykseen?? Aika pelkuri paskiainen olet!! Sinä viet naisesi sairaalaan käymään yksin läpi sen valtavan tuskan ja kärsimyksen. Jos olet tosi mies, niin kestät edes katsoa naisen kärsimystä ja tukea naista! Nainenhan on se, joka se kehossaan kaiken kärsii ja hoitaa koko homman.

Sitten mietit että kestätkö 9 kuukauden selibaattia!! Olet todella äärimmäisen itsekäs ihminen, joka miettii vain omia halujaan ja tarpeitaan. Tällä hetkellä et todellakana ole valmis isäksi. Et pysty asettamaan lapsen tarpeitan omiesi edelle.. tekstisi jo kertoo totuuden siitä, ettei sinusta ole isäksi.

Ps. Mä naisena jättäisin sinun kaltaisen miehen oitis..

Sie olet itsekäs ja itseäsi niin täynnä että nukke joka itkee on ainut, jonka sille voi antaa.
Sen saa hiljaseks aina kun alkaa nyppiä, ja sitä siulla tekee.

Et ole kypsä isäksi, et nyt etkä koskaan. Osta kaupasta nukke millä saat toteuttaa niitä asioita mikä isyydessä mielestäsi upeaa on.

Minulla olisi tarjolla 3-v ja 5-v lapset.

Kumman haluat?
Toimitan rahtivapaasti ovelle. Jos kiinnostaa, niin voidaan neuvotella molemmista,

On parempi, ettet hanki lapsia ollenkaan. Ajatuksesi ovat luonnonvastaisia ja loukkaavia. Nainenhan on kauneimmillan silloin, kun hän kantaa lasta. Lasten takia täytyy isänkin uhrautua. Voi olla, ettet lapsen synnyttyä enää saa seksiä ollenkaan. Ei ole OK, että et halua olla synnytyksessä mukana.

Oikeesti lapsia ei kannata hankkia, jos epäröi. Eiköhän tota porukkaa oo ihan riittävästi jo.

voi tätä moralisoinnin määrää.. Tiesitte kai, että se mitä tämä nuori mies kokee on täysin normaalia? Hän nyt vain sattui siitä ääneen sanomaan. Todella moni mies kokee vauvamahan "ällöttävänä" tai jopa jollain tavalla pelottavana, kunnes kyse onkin siitä omasta vaimosta ja OMASTA lapsesta. Todella harva mies kiihottuu tai pitää vieraan naisen vauvamahaa jotenkin kauniina.

Sama koskee myös osaa synnyttämättömistä naisista. Itse en ainakaan nähnyt vauvamahaa nuorempana mitenkään kauniina vaan se ajatus sen kauneudesta tuli vasta siinä vaiheessa kun oikeasti tajusi mitä se tarkoittaa. Nuorille miehille on vaikea käsittää konkreettisesti se vauvamaha, ennen kun oikeasti tilanne on se, että tajutaan siellä kasvavan nyt se oma lapsi.

Toki jotkut miehet eivät koskaan pääse tästä ällötysajatuksesta eroon, se on valitettavaa, mutta eipä sille mitään voi. Mutta ap:lle voisin sanoa, että ei se vauvamaha tosiaan heti isoksi kasva, eikä samanlaista vauvamahaa kaikille tulekaan. Synnytykseen meno on mielestäni hiukan siinä ja siinä, jotkut siihen pystyvät toiset eivät.

Ensin vedin kilon herneitä nenääni, mutta sitten kun luin kaikkia muitakin kommentteja, aloin hiukan leppyä.
Voi olla että sinä et ehkä ole ihan valmis isäksi, mutta voihan siinä toisin päinkin käydä.
Minä sanoin aina, että minä en lapsia haluu....ikinä! Sitten tapasin mieheni ja hän halusi lapsen ja minäkin aloin tottua ajatukseen. Nyt meillä on aivan ihana tyttö.
Isäntä oli hieno koko odotuksen ajan ja Sekin sujui loppuun saakka. Synnytys ei mennyt nin kuin piti, joten hän ei päässyt mukaan.
No sitten kun tultiin kotiin, niin vaikeaksi muuttui. Ylikuuloiselle itkut oli tuskaa ja paskavaipat laittoi isännän oksentaan (ihan oikeasti, yritystä ei puuttunut), sit viel se kuolan määrä. No lapsen hoito jäi aika lailla minun kontolle ja se on hiukan syönyt välejä. En pääsis harastuksieni pariin ollenkaan, jos anoppia ei olisi.
JOTEN MIETI TARKKAAN!
Se raskaus on viel pieni juttu ja tosiaan ei se maha heti kasva isoksi tai ei näy "ollenkaan". Naisellesi toivon jaksamisia, jos jatkat tota linjaa.

Synnytyksessähän muuten se mies on suosiolla siellä vaimonsa pään vieressä pitämässä kädestä kiinni tms. Naisen alapäässä häärää yleensä kaksi kätilöä, joten ei siinä oikein tilaa olisikaan miehelle. Jos miestä huimaa, kannattaa katsoa jonnekin muualle kuin sinne naisen jalkopäähän.

Minusta on tärkeää, että koska nainen hoitaa vauvan syntymässä kuitenkin sen raskaimman työn (vauvan kasvaminen kohdussa synnytys ja myöhemmin imetys), niin vähintä mitä mies voi tehdä on se, että hän itse myös pistää itseään likoon vauvansa ja vaimonsa puolesta. Vähintäänkin miehen tulisi olla naisen mukana synnytyssalissa niin kauan, kunnes avautumisvaihe alkaa. Itselläni oli ainakin ensimmäisessä synnytyksessä (kesti lähes 20 tuntia) voimat jo niin lopussa, että mies sitten tarvittaessa kutsui hoitajia paikalle jne, koska kätilöthän eivät todellakaan päivystä siinä sängyn vieressä.

Omalla kohdallani meni 5 kk ennen kuin vauvavatsa alkoi vähän näkyä. Tosin sen jälkeen vatsa alkoi kasvaa aika lailla.

AP:lle sanoisin, että kannattaisi kyllä käydä jonkun psykologin juttusilla keskustelemassa aiheesta. Toki on rohkeaa myöntää asia, mutta kyllä asiassa pitäisi kasvaa aikuisemmaksi. Raskaus ja synnytys ovat luonnollisia asioita, joista näköjään nykynuoriso alkaa olla totaalisen vieraantunut.

Kerroit, että jopa voisit harkita rakastajatarta raskauden ajaksi. Entäs sitten vaimosi? Itse olen ollut raskaana ollessa erittäin himokas ja tuntuisi aika pahalta, jos olisi itsekin pitänyt lähteä etsimään vierasta miestä vain siksi, ettei oma mies kykene seksiin. Ihan raskauden loppuvaiheessakin voi harrastaa seksiä, kun miettii asentoja (esim. takaapäin onnistuu hyvin).

Kannattaa muuten tiedostaa se, että synnytyksen jälkeen menee muutama viikko ennen kuin seksi onnistuu. Jos et kykene harrastamaan seksiä isomahaisen vaimon kanssa, niin mites sen jälkeen, kun vatsa ei heti palaudu ennalleen ja alapäässä on ehkä tikkejä ja rinnoista tihkuu maitoa? Ajattelitko silloinkin lähteä pettämään?

Mieheni sai sellaisen neuvon eräältä tuttavaisältä, että älä missään nimessä katso sinne alas vaikka kätilö pyytää. Oli nimittäin itse saanut pienoiset traumat asiasta. Muakin (äitiä) pyysivät kovasti katsomaan ja koskemaan kun lapsi oli siinä puoliksi ulkona, eipä huvittanut katsoa.

Eli isät, jollei maha kestä niin pysykää siellä äidin pään tienoolla ja vaikka silmät kiinni jollei muuten uskalla olla paikalla.

miten oot ite mahtanut syntyä? Laboratoriossako?

Moi, olen suht. tuore isä ja onnellinen siitä. Poika (1v) on parasta mitä olen kokenut.. Meillä myöskin hankittiin lapset liki 35-vuotiaana - kun siis molemmat em. ikää. Meillä tilanne oli se, että minä halusin lapsia jo 10 vuotta sitten, mutta avopuoliso ei, koska hänellä oli opiskelua ja muuta proplematiikkaa omissa lapsuudenympyröissään. Meinsasin jo lähteä kulkemaan ja lähdinkin vieraan mukaan hetkeksi, mutta onneksi vaimoke oli sitkeä ja ei antanut minua toisen kynsiin ja meillä on nyt poika. Vaimoke on oikeasti niin mahtava äiti ja ihmettelee itsekin miten lapsi onkin niin tärkeä, vaikka aluksi hyvä kun halusikaan lapsia eikä pitänyt niitä edes välttämättöminä. Mielestäni tervettä puntaroida sitäkin lapsettomuusvaihtoehtoa eikä vain rynnätä suin päin lapentekoon, kuten enin osa nykyajan egottajista tekee, ja sitten tulee erot ja hultajuuskiistat ja apset ovat pelinappuloita.

Mutta kerron suoraan miten lapsi muuttaa elämää: Kun raskaus alkaa, niin naisen limakalvit muuttuvat. Nainen on todella halukkaana. Koko ajan ollaan munaa vailla -ja meillä vaimoke olikin aina ennen lasta varsinainen munahaukka. Olin kusessa hänen halujensa kanssa. Piparia siis riitti, mutta ei sitä oikein uskaltanut survoa kunnolla, kun jotenkin kolkutteli se lapsen läsnäolo mielessä, kun eivhän se kaukana ole siitä pillunsuulta -noin 15cm päässä. Raksaana oleva ja kaunis nainen on mielestäni seksikäs, kunhan ei ole sellainen tynnyrivatsa. Raskausaikana siis seksiä oli, mutta itsellä ei oikein aina huvittanut, kun lapsi tosiaan siinä "läsnä". Vaimoke ol yhtä aurinkoa koko raskausajan ja kaunis kuin mikä.

Kun lapsi syntyi, niin elämä muuttui totaalisesti. MInusta tuli "tavallaan" kolmas osapuoli. Se oli minulle ok, koska olen tähän ikään jo saanut olla se nr0:1 ja olin lukenut tästä arvojärjestyksestä. Niin sen pitää mennä, että lapsi/-t on naiselle se nro:1 ja mies on kakkonen. Seksi muuttui täysin muutamaksi kuukaudeksi synnytyksen jälkeen. Sitä ei ollut kuin kerran parissa viikossa ja se oli sellaista tunnustelua. Piirakka tuntui isolle tai isommalle, mutta silti jostakin vinkkelistä katsottuna se oli parantunut jo silloin. meni aikaa ja seksiä oli kerta kahteen viikkoon ja se ennen niin halukas nainen antoi jotenkin velvollisuudesta pimpsaa, vaikka saa kyllä itsekin. Nyt vuosi synnytyksesta pilllu on paremman tuntoinen kuin ennen; jotenkin pehmeämpi ja helppojkäyttöisempi kuin se tiukka pillu ennen synnytystä, mutta välillä on kuivuusongelmaa. Kuivuusongelmaan ei auta se, että pillu ei ole enää niin kaunis viivapillu kuin ennen, että nuoluhommat on jääneet. Ja ei naisella enää ole samanlaisia haluja kuin ennen nymfo-aikaan:)

Mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Lapsi ottaa paljon, mutta paljon se antaa.
Ehdottomasti elämäni paras asia tuo lapsi ja ihan hyvä kauppa oli vaihtaa viriili seksielämä mahtavaan poikaan jota saa kasvattaa.

Suosittelen kaikille pidättäytymään lapsenhankinnasta suhteen ensimmäiset vähintäänkin 10-vuotta! Odotus palkitaan. En yhtään ihmettele avieroja ensimmäisen viiden vuoden aikana, jos siihen vielä lapsi tai lapsia hankitaan. Ensimmäiset kymmenen vuotta on suhteessa toisiinsa tutustumisen aikaa ja silloin pitää oppia tuntemaan toinen ja itsensä.

Suosittelen teille lapsia lämpimästi!

Joo arvasin melkein millaisen härdellin tämä aloitukseni sai aikaan. Trolliksikin siellä taidettiin nimittää :) no en kuitenkaan trolli ole. Ihan tosissani olen edelleenkin. Näin siinä käy kun todelliset mielipiteensä julki tuo. Aina joku pahoittaa mielensä. Mutta mitäs siitä nyt sitte välitän edes. Omiapa on mielipiteet ja ajatukset.

Olen siis tosiaan puolison kanssa jo näistä asioista keskustellut ja hän tietää kyllä mielipiteeni. Eli siis OLEMME KESKUSTELLEET ASIOISTA! Puoliso vaan haluaa lasta niin kovasti ettei edes halua sanoa mitään vastaan. Minulle on ihan sama tuleeko raskaaksi vai ei. Sen näkee sitten. Kuten jo aiemmin mainitsin niin lapsi saa tulla jos tulossa on mutta pieni toivomus pään sisällä on nostanut itseään esiin että toivottavasti ei tule!

Minä olen vähän niinkuin 50-50 tilanteessa, että haluanko lasta vai en. Yritin tuossa miettiä että miksi sellaista haluaisin mutta yhtään hyvää syytä en keksinyt miksi haluaisin. Negatiivisia syitä miksi en lasta halua keksin kyllä liudan. Mutta silti mulla on se toinenkin puoli joka kuitenkin haluaisi sellaisen. Mutta tosiaan fakta on se, että puolisoni niin kovasti lasta haluaa. Sitä en osaa sanoa mitä sitten tapahtuu jos hän raskaaksi tulee. Tai varmaan itse on tyytyväinen mutta sen hetkinen oma reaktioni mietityttää.

Joku kutsui minua itsekkääksikin :) no sinänsä ihan oikeassa oli, että kyllä mä nyt kuitenkin omia ajatuksiani kunnioitan, enkä yritä muuttaa itseäni vaan sen vuoksi että miellyttäisin jotain muuta. En edes omaa puolisoani. Se tietää kyllä millainen olen, joten ei edes yritä hakea mitään miellyttämistä.

Mutta tässä oli nyt tosiaan se pääpointti, että puoliso tietää jo nämä asiat. Eli tietää, että neuvolaan en tule missään vaiheessa menemään! Se seksipuoli katsotaan sitten JOS jotain raskautta tuleekaan. Sitä on vaikea arvioida toisten kommenttejen mukaan. Se pitää itse nähdä mutta sen sanoin, että turha sitten itkeä jos seksiä ei heru! Se maha vaan on niin ällöttävä! Ja tosiaan kuten tämä yksi kommentoija sanoi, että se "lapsen läsnäolo" siinä tilanteessa. Se on varmaan myös mielessä haittaamassa. Lisäksi sanoin myös, että puolisoni saa itse hoitaa lapsen pääosin. Minä ainoastaan siinä tilanteessa jos ei muuta vaihtoehtoa ole. Toki ymmärrän, että lapsenhoito on raskasta ja se äiti tarvitsee paljon lepoa että jaksaa mutta toisaalta: Minä kyllä olen maininnut että en tässä "projektissa" ihan täysin tule olemaan mukana ja sikäli pitäisi ymmärtää mihin on ryhtymässä.

Että en nyt tiedä miksi minä lopulta tällaiseen olen suostunut. Pitää nyt katsoa vaan mitä tapahtuu ja sen mukaan sitten kai edetä kun ei muutakaan keksi.

Ja niille "kivoille" äideille ja muille jotka veti herneet nokkaansa kirjoituksestani niin ette varmaan ennen ole tavannut ketään joka sanoo todelliset mielipiteensä!? Jos sitä isoa rumaa pallomahaa inhoaa niin onko se väärin? Minullakaan ei ole pallomahaa että olisi edes jotain kilpailupohjaa.

Ja raskaana oleva nainen ei todellakaan ole mikään maailman kaunein ilmestys. Yksi etovimpia näkyjä se on mitä vaan voi olla. En ymmärrä miten siitä joku voi kauniin saada!

ja by the way...se rakastajatar-juttu oli lähinnä enemmänkin vitsi mutta kun näitä juttuja lukee niin todenmukaisemmaksi sekin ajatus tulee. Vai että raskauden jälkeinen roikkuva maha, maitoa tihkuvat rinnat, tikit, levinneet paikat ja nainen, jonka ajatukset on todennäköisesti jossain ihan muualla kuin siinä tilanteessa.

Enpä sitä rakastajatarta pettämisenä kyllä pitäisi kuitenkaan!

Kaikki kommentit luettuani; unohda koko juttu, ei sinusta ole lasta kasvattamaan - paljon pahempia juttuja on edessä kuin raskausmaha tai naisen tikattu alapää. Molemmat ovat ohimeneviä ilmiöitä, kun taas asenneongelma on ikuinen. Joka tapauksessa lapsi ansaitsee syntyä toivottuna, ehkä olisi parempi lykätä ajatusta tuonnemmas, odottamaan kypsymistäsi, tai päästää puoliso menemään? Usko kokeneempaa, kenenkään päätä ei voi noin isossa asiassa väkisin kääntää - mihinkään suuntaan - ilman kauaskantoisia vaikutuksia, kaunaa ja katkeruutta, joita tuskin kukaan haluaa parisuhteeseensa ylimääräisiksi rasitteiksi, kun elämä järjestää muutenkin hankaluuksia matkan varrelle?

Huh huh... Voiko tuon ikäinen mies olla noin lapsellinen ja säälittävä? Et edes ole täysin varma, haluatko lasta? Ei lapsia tehdä, jos ei olla varmoja. Sitten voi käydä niin että kun se nainen on raskaana niin sinä lähdetkin lätkimään kun "en mä ookaan valmis isäks", joten kannattaisi todellakin lykätä sitä lapsentekoa...

Sitten tuo, että sinä et aijo osallistua lapsen hoitoon? Kerroit että puoliso saa pääosin hoitaa sen puolen.. Minkälainen isä tuollainen oikein on? Jätät naisesi hoitamaan teidän yhteistä lastanne yksin? Meinasitko mitään tehdä lapsesi eteen?

Tuntuu että siität lapsen vaan sen takia kun naisesi kovasti lasta haluaa. Mutta itse et ole varma koko asiasta. Nyt sitä järkeä kehiin, et voi olla noin idiootti.

En lukenut kaikkia viestejä läpi, vissiin puhuit jostain pettämisestäkin?? Eli kun raskaana oleva nainen on sulle niin vastenmielinen niin sulla on oikeus lähtee paneen jotain toista?

Ylipäätänsä tuo, että koet raskaana olevan naisen rumaksi ja kertakaikkiaan vastenmieliseksi - ei kannata tehdä ainuttakaan lasta. Jos naisesi haluaa, teillä on ongelma. Ja siitä selviää puhumalla. Ehkä.

Jos olisin naisesi, heivaisin hevonv..ittuun tollasen. Sua ei voi edes mieheksi kutsua. Lasta muka ollaan harkitsemassa ja koko ukko ei edes meinaa hoitaa lasta, ei tulla synnytykseen, ei neuvolaan, lisäksi raskaana oleva akka on etova, joten seksikään ei tulisi puheeksi. Ja selvästikään et edes halua koko lasta!!!

Jessus perkale, mihin tää maailma on menny??

Minun mielipiteeni on: ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ RYHDY PUOLISOSI KANSSA LAPSENTEKOPUUHIIN. Kerro puolisollesi, ettet halua lasta, ja anna hänen sitten tehdä oma päätöksensä; jäädä sinun kanssasi lapsettomaan liittoon, tai perustaa perhe jonkun toisen kanssa. Jos hän valitsee jälkimmäisen vaihtoehdon, anna hänen mennä, päästä irti. Lapsen saanti on niin suuri asia, ettei puolisosi tarvitse siitä sinun vuoksesi luopua, ja toisaalta, niin suuri asia, ettei sinun kannata siihen projektiin ryhtyä lainkaan, jos epäröit noin kovasti.

Jos sinulla ei ole aikomusta osallistua juuri mihinkään lapseen liittyvään, etkä oikeastaan keksi edes mitään syytä hankkia lapsia, niin miksi ihmeessä edes harkitset sellaista? Puolisosi vauvakuume on niin kova, ettei hän nyt varmaankaan kykene edes ajattelemaan asiaa järjellä, vaan tunteella. Hän saattaa sanoa, että on ok, ettet tule mukaan neuvolaan/synnytykseen, ettet hoida lasta, jopa että on ok, että sinä tulet kokemaan hänet ällöttävänä seuraavat 9 kuukautta ja vieläpä sen jälkeenkin, koska raskaus ja synnytys muuttavat kehoa, ainakin joksikin aikaa. Mutta jälkeenpäin hän tulee takuuvarmasti olemaan onneton. Tietenkin onnellinen lapsestaan, mutta tuskin hänen unelmissaan on sellainen mies, joka ei mihinkään osallistu.

Sinuna siis vetäytyisin koko "projektista" kokonaan, älä edes aloita sitä. Anna puolisollesi tilaisuus perustaa perhe jonkun sellaisen kanssa, joka sitä todella haluaa, ja joka haluaa yhtä paljon isäksi kuin hän äidiksi. Minulle tuli aivan kylmät väreet ja jo etukäteen paha mieli puolisosi puolesta, kun luin kirjoituksiasi.

Mitenköhän tässä kävi?