Moikka! ONKO TILANTEENI NORMAALI? Olen pohtinut tuota kysymystä pari vuotta.
Olen 22 v nuori nainen ja tällä hetkellä saikulla keskivaikean/vaikean masennuksen ja yleisen ahd.häiriön takia. Saikulle jouduin parin kuukauden töissä ponnistelun jälkeen, kun en enää päässyt sängystä ylös.
Lääkityksenä mulla menee Voxra 150mg ja Ketipinor 200mg mielialantasaajana.
Mulla on pitkään jatkunut ahdistuneisuus kohtaukset, jotka kärjistyvät jos tunnen itseni ulkopuoliseksi tai en saa huomiota (poikaystävän seurassa). En nyt tarkoita sitä, että haluan jatkuvaa ihailua.
Esimerkkejä:
Oltiin menossa festareille, mieliala katossa. Sitten saavuttiin paikalle, alkoi sataa kaatamalla vettä ja ihmiset virittivät meidän kamoista teltan, joka sitten hajosi. Menin autoon 2 siiderin jälkeen, koska fiilis laski. Poikaystävä ei tullut perääni ja itkin autossa yksin ahdistuneisuutta. Poikaystävä ei stressannut yhtään autossa nukkumista, minä stressasin. Sitten ahdistus vaan paheni ja lopulta tuli taas niin paha olla, etten kestänyt ja halusin kuolla, OIKEASTI. Niin paha pettymyksen tunne itsestä: "taas ahdistuin noin pienestä", "miksi stressaan kun ei muutkaan stressaa" jne. Järki sanoi, ettei ole järkeä satuttaa itseään tai ottaa lääkkeitä liikaa, joten tyydyin hakkaamaan kättäni niin kauan, kun se puutui. lopulta nukahdin.
Lisäksi samassa paikassa seuraavana päivänä kun oltiin kahdestaan niin tuli ahdistuskohtausta nukkumaan mennessä ja ihmisjoukon seassa kun kaikki olivat niin jurrissa. Isäni on ex-alkoholisti.
Lisäksi soittelen avomiehellini päivittäin töihin kymmeniä kertoja ja kysyn joka kerta milloin hän tulee kotiin. Hän on aivan korvia myöten tätä...
Miten menen niin syvälle aina, että ainut ratkaisu olisi kuolla? Olen ottanut joskus rauhoittavia enemmän kuin pitäisi tai mennyt unilääkkeen oton jälkeen kylpyyn ammeeseen. Nämä tapahtuneita joskus muutama vuosi sitten.
Olen ollut avo-sairaalassa parisen viikkoa vuosi sitten.
Nykyään en käy missään juuri, etenkään jos siihen liittyy alkoholi mitenkään, koska tiedän saavani ahdistuskohtauksen, mikä aiheuttaa itsariajatukset. Saatan olla ihan 100% menossa ja sitten kun pitää lähteä tulee stoppi.... Noloa.
Makaan kotona peiton alla ajalla yleensä 23:00-14 ellei ole velvoitetta mennä psykoterapiaan tai lääkärille. Niihinkin nouseminen on ihan p*rseestä. Tänään nousin vasta klo 16, koska ei huvittanut nousta ylös.
Välillä minulla on energiaa. Esim hoitaa akvaariotani ja tehdä ruokaa ja meikata/shopata. Käyn myös kerran viikossa äitini luona. Sitten kun tulee ahdistuskohtaus tai muuta niin olen monta päivää tosi maassa. Pelkään, että jään yksin, koska olen välillä tosi yksinäinen vaikka poikaystäväni olisi vieressä(ei aina kuitenkaan).
Koen kamalaa omatuntoa kodistakin, kun on kuin läävä. Yritän pitää sitä siistinä, mutta ei. Siivottomuus ahdistaa minua TODELLA paljon, mutta ei kykene.
Toivottavasti joku voisi antaa vertaistukea minulle ja auttaa, etsimään keinoja selvitä pahasta olosta, muutenkin kuin itsensä satuttamisella. Lääkäri aika minulla on ensikuun alussa. Pitäisiköhän hän minua tyhmänä jos näyttäisin tämän tekstin ja kirjottaisin muitakin tuntemuksia paperille?
Olen 22 v nuori nainen ja tällä hetkellä saikulla keskivaikean/vaikean masennuksen ja yleisen ahd.häiriön takia. Saikulle jouduin parin kuukauden töissä ponnistelun jälkeen, kun en enää päässyt sängystä ylös.
Lääkityksenä mulla menee Voxra 150mg ja Ketipinor 200mg mielialantasaajana.
Mulla on pitkään jatkunut ahdistuneisuus kohtaukset, jotka kärjistyvät jos tunnen itseni ulkopuoliseksi tai en saa huomiota (poikaystävän seurassa). En nyt tarkoita sitä, että haluan jatkuvaa ihailua.
Esimerkkejä:
Oltiin menossa festareille, mieliala katossa. Sitten saavuttiin paikalle, alkoi sataa kaatamalla vettä ja ihmiset virittivät meidän kamoista teltan, joka sitten hajosi. Menin autoon 2 siiderin jälkeen, koska fiilis laski. Poikaystävä ei tullut perääni ja itkin autossa yksin ahdistuneisuutta. Poikaystävä ei stressannut yhtään autossa nukkumista, minä stressasin. Sitten ahdistus vaan paheni ja lopulta tuli taas niin paha olla, etten kestänyt ja halusin kuolla, OIKEASTI. Niin paha pettymyksen tunne itsestä: "taas ahdistuin noin pienestä", "miksi stressaan kun ei muutkaan stressaa" jne. Järki sanoi, ettei ole järkeä satuttaa itseään tai ottaa lääkkeitä liikaa, joten tyydyin hakkaamaan kättäni niin kauan, kun se puutui. lopulta nukahdin.
Lisäksi samassa paikassa seuraavana päivänä kun oltiin kahdestaan niin tuli ahdistuskohtausta nukkumaan mennessä ja ihmisjoukon seassa kun kaikki olivat niin jurrissa. Isäni on ex-alkoholisti.
Lisäksi soittelen avomiehellini päivittäin töihin kymmeniä kertoja ja kysyn joka kerta milloin hän tulee kotiin. Hän on aivan korvia myöten tätä...
Miten menen niin syvälle aina, että ainut ratkaisu olisi kuolla? Olen ottanut joskus rauhoittavia enemmän kuin pitäisi tai mennyt unilääkkeen oton jälkeen kylpyyn ammeeseen. Nämä tapahtuneita joskus muutama vuosi sitten.
Olen ollut avo-sairaalassa parisen viikkoa vuosi sitten.
Nykyään en käy missään juuri, etenkään jos siihen liittyy alkoholi mitenkään, koska tiedän saavani ahdistuskohtauksen, mikä aiheuttaa itsariajatukset. Saatan olla ihan 100% menossa ja sitten kun pitää lähteä tulee stoppi.... Noloa.
Makaan kotona peiton alla ajalla yleensä 23:00-14 ellei ole velvoitetta mennä psykoterapiaan tai lääkärille. Niihinkin nouseminen on ihan p*rseestä. Tänään nousin vasta klo 16, koska ei huvittanut nousta ylös.
Välillä minulla on energiaa. Esim hoitaa akvaariotani ja tehdä ruokaa ja meikata/shopata. Käyn myös kerran viikossa äitini luona. Sitten kun tulee ahdistuskohtaus tai muuta niin olen monta päivää tosi maassa. Pelkään, että jään yksin, koska olen välillä tosi yksinäinen vaikka poikaystäväni olisi vieressä(ei aina kuitenkaan).
Koen kamalaa omatuntoa kodistakin, kun on kuin läävä. Yritän pitää sitä siistinä, mutta ei. Siivottomuus ahdistaa minua TODELLA paljon, mutta ei kykene.
Toivottavasti joku voisi antaa vertaistukea minulle ja auttaa, etsimään keinoja selvitä pahasta olosta, muutenkin kuin itsensä satuttamisella. Lääkäri aika minulla on ensikuun alussa. Pitäisiköhän hän minua tyhmänä jos näyttäisin tämän tekstin ja kirjottaisin muitakin tuntemuksia paperille?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei pidä hulluna ajatuksena näyttää teksiä lääkärille. Saa ainakin selvän kuvauksen, missä sisälläsi mennään. Jospa saat lähetteen sitten terapiaan.
Käyn terapiassa.