Olen vielä alle viisikymppinen nainen ja haluaisin tietää onko elämällä minulle vielä jotain tarjottavaa? Avoliittoni lopetin omasta tahdostani muutamia vuosia sitten, vanhin poikani teki itsemurhan viimevuoden lopulla ja raha-asiani ovat totaalisen rempallaan. Ikävöin poikaani aivan järjettömästi ja tunnen pohjatonta syyllisyyttä hänen ratkaisustaan. Näen , että tunnelin päässä on valoa mutta pelkään hukkaavani itseni ja nääntyväni syyllisyyteen ennekuin pääsen sinne tunnelin päähän. Minulla on vielä yksi poika elossa, saanko pitää hänet lähelläni. Rakastan poikiani yli kaiken. Kiitos, jos ehdit katsoa elämääni?
MeedioMirelle
kipu3
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei "kipu3"!
Saan sinulle välitettäväksi viestiä yrittää oppiakin elämään tässä ja nyt, pv kerrallaan, ei menneessä eikä tulevassa vaan todellakin luottaen siihen että
elämä kantaa, menimmepä läpi sitten millaisten kokemusten hyvänsä.
Tulet vielä uskaltautumaan antaa itsellesi luvan innostuakin elämästä ja etenetkin pv kerrallaan hyvään suuntaan surun tuomaa ahdistusta purkaen.
Sisimmäinen voimasi ei jätä eikä petä sinua vaan jaksat kantaa siten aina kortesi kekoon kaikessa arjen askareissasi, vaikka suuri surusi onkin vielä painolastina harteillasi toki, ymmärrän.
Poikasi myös suree ja ikävöi veljeään nsuuresti, sinunlaillasi...vaikka ette pystykään nyt vielä puhumaan menneistä, suruhaavat vielä liian tuoreita, mutta tulevassa näen että saatte poikasi kanssa jopa jaettua keskustellen menneiden vuosien surutaakkaa yhdessä.
Tulevat poikasi lapsenlapset ovat suuri ilonaihe ja tulevaisuuden eläkepäiviesi trakas työkenttä:)
Aika parantaa ja suru löytää vielä oman uomansa olla sydämessäsi ymmärryksen myötä, syyllisyys poistuu ja opit antamaan itsellesi luvan elää elämää, valoa on todellakin näkyvissä kokoajan tässä ja nyt.
Tarvitset vielä toki aikaa vain olla ja edetä pv kerrallaan...vertaistukiryhmässä missä tulet käyskentelemään, tapaat kanssaihmisiä joiden kanssa on hyvä päästä jakamaan surun koettelemusten kokemukisa yms.
Lisäkysymyksiä en täällä voi ottaa vastaan mutta omilla sivuillani kyllä voitte kysellä!
Oikein rauhallista ja hyvää kesänjatkoa sinulle!