Ihmettelen kovasti sijaisena useitakin työpaikkoja nähneenä, että missä on hoitajien suvaitsevaisuus ja ihmisyys ensinnäkin potilaita kohtaan, mutta sitten myöskin työkavereita kohtaan? Tuntuu joskus kun katsoo tuota touhua että meno on kuin lastentarhassa, erilaiset yksilöt saavat aina huonomman kohtelun työporukassa, ja tällä siis tarkoitan sellaisia ihmisiä jotka ovat yleensä hiljaisempia tai heissä on muuten jotain erilaista (JA PELOTTAVAA!) persoonassaan tai ulkoisessa olemuksessaan, toisinsanoen eivät kuulu joukkoon. Kiusaamista, syrjimistä, ulkopuolelle jättämistä... eikö näistä asioista paasannut jo opettaja alakoulussa, ja aikuiset ihmisetkin sitä vielä tekee. Mikä meitä ihmisiä vaivaa?
Suvaitsevaisuus ja ihmisyys
lhs11
5154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sitähän se on... ja sitten kauhistellaan kun meidän lapsia kiusataan esim. koulussa. Itse me aikuiset ollaan pahimpia kiusaajia ja huonon mallin näyttäjiä.
Hyvin usea työyhteisö on tämän asian suhteen sairas. Puhutaan ammatti-ihmisistä, mutta todellisuus on aivan muuta.
Johtaminen huonoa, kollegiaalisuus hukassa ja useinkin lääkärit hoitohenkilökunnan esimiehinä. Missä ovat tuoreet, uudenlaiset johtajat kehittämään työyhteisöjä? Hyvällä johtamiskoulutuksella?
Miten henkilöstö valitaan, suhteilla, sukulaisuudella ja hyvä toveri- periaatteellako?
Loukataan, selkäänpuukotetaan ja kilpaillaan. Ammatillisuus puuttuu ja kateus ja nuoleminen hyvin yleistä yksiköissä. Mikä on hyvä ja mikä kelpaa?
Luulenpa, että suurimmalla osalla on asennevamma ja työ ihmisten hoitamisessa pienillä resursseilla kuluttaa heikon hoitajan.
Moni työyhteisö ja organisaatio myös kouluttaa talon tavoille. Yleensä heistä tulee kylmiä ja tunteettomia hoitajia, jotka ei edes välitä potilaasta vaan kaikesta muusta raadollisesta ilkeämielisyydestä.
Missä on arvot, hyvä kohtelu, ammatillisuus ja tosien kollegan tukeminen ja huomioonottaminen?
Lääkäri ei ole hoitajien esimies.
Olen pähkäillyt samaa jo reilu pari vuotta. Jonka ajan olen suunnilleen ollut sairaslomalla työpaikkakiusaamisen takia ja lopulta tänä kesänä minut irtisanottiin. Olen kuin puulla päähän lyöty! Koko kiusaamisajan ja sen mihin se on johtanut olen ollut ihan ihmeissäni mitä kaikkea se touhu on ollut! Minut ajettiin pois työstäni keksityillä ja tahallisilla syytöksillä. Hyvin epäaikuismaista käytöstä kaikkinensa se mitä olen joutunut kestämään. Kukaan ei ole ottanut vastuuta mistään. On vain jyrätty ja personoitu työyhteisön ongelmat minuun ja minut erottamalla ongelma hoidettu pois. Erinäiset työyhteisössä tapahtuneet ongelmat joiden UHRI olin, ajoikin minut syylliseksi niihin ongelmiin. Puhutaan avoimesta työyhteisökulttuurista jossa asiat puhutaan ja puidaan onkin valetta! Monet ohjeet, säännöt ja suositukset ovatkin vain kliseitä ei käytäntöä.
Sama tulosvastuu hoitoalalle kuin muissa yrityksissäkin,loppuu valittaminen tai ulos. Jokainen saa katsoa peiliin miksi ei arvosta itseään ja työtään ja sen kautta toisia. Esimies on huono henkilöstöasioissa. Siispä syyttävä sormeni osoittaa myös johtoa, joka sallii alaisiltaa tuollaista käytöstä.