Siis miten vaikeata voi olla löytää toinen aikuinen samoin tunteva ihminen, kun tilanne on se, että sattuu olemaan nuori, tai nuorehko totaaliyhäri.
Ei voi hillua yökerhoissa eikä oikein harrastaakaan mitään, kun on pienokaiset helmoissa koko ajan, eikä ns. lapsivapaata juuri koskaan. Niin miten ja mistä voisi löytää sitä aikuista rakkautta?
Alkaa tulla jo tunne, että elämä on eletty kun olen vain yksikseni kasvatellut lapsiani puolenkymmentä vuotta. Helppo sanoa tai ajatella, että odota, kyllä muksut kasvaa, mutta olepa itse ypösen yksin kymmenen vuotta ja nuorena vielä, ei ole rapoisaa ei..
Ja miten, jos sitä jonku ihanaisen löytäiskin, jonka kanssa synkkaa ja on mukavaa, niin pääsis aloittamaan suhteen tai edes jotain sinne päin, kun ei viitsis muksuille ihan heti ekalla tapaamisellakaan esitellä, eikä varmaan vastakkainen osapuoli sellaisia treffejä haluaisi, joissa mami pyyhkii penskojen peppuja ja selvittää hiekkalaatikkoriitoja.
Ei siis elämä voi oikeasti olla NÄIN vaikeata, ei edes leskelle.. Kertokaapa jos teillä on ratkaisuja tämmöiseen ongelmaan. Ihmisen kaipuu on valtava, mutta ei se tuolla mammojen kanssa kaveeraamalla parane, kun oikeasti haluan rakkautta ja aikuisen ihmissuhteen. Nettideittailuakaan en oikein osaa.
Ei voi hillua yökerhoissa eikä oikein harrastaakaan mitään, kun on pienokaiset helmoissa koko ajan, eikä ns. lapsivapaata juuri koskaan. Niin miten ja mistä voisi löytää sitä aikuista rakkautta?
Alkaa tulla jo tunne, että elämä on eletty kun olen vain yksikseni kasvatellut lapsiani puolenkymmentä vuotta. Helppo sanoa tai ajatella, että odota, kyllä muksut kasvaa, mutta olepa itse ypösen yksin kymmenen vuotta ja nuorena vielä, ei ole rapoisaa ei..
Ja miten, jos sitä jonku ihanaisen löytäiskin, jonka kanssa synkkaa ja on mukavaa, niin pääsis aloittamaan suhteen tai edes jotain sinne päin, kun ei viitsis muksuille ihan heti ekalla tapaamisellakaan esitellä, eikä varmaan vastakkainen osapuoli sellaisia treffejä haluaisi, joissa mami pyyhkii penskojen peppuja ja selvittää hiekkalaatikkoriitoja.
Ei siis elämä voi oikeasti olla NÄIN vaikeata, ei edes leskelle.. Kertokaapa jos teillä on ratkaisuja tämmöiseen ongelmaan. Ihmisen kaipuu on valtava, mutta ei se tuolla mammojen kanssa kaveeraamalla parane, kun oikeasti haluan rakkautta ja aikuisen ihmissuhteen. Nettideittailuakaan en oikein osaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vaikkei tämä treffi palsta olekkaan mutta voisitko kertoa enemmän minkä ikäinen olet ja millainen olet?
Ihan tavallinen jo lähempänä neljää kuin kolmeakymmentä ikävuotta elävä, kauniiksikin kehuttu yhärirouva.
Ja kuten sanoin, niin en tuota nettideittailua oikeasti hallitse, sieltä saa kyllä kavereita, sekä niskaan läähättäjiä, mutta ei oikeata, vakavasti otettavaa seuraa. Ihoakaan ei tarvitse netistä hakea, sitä voi pyytää ja saada niillä satunnaisilla vapaailtakerroilla, mutta ei kukaan (tai ainakaan minä) löydä oikeasti kiinnostavaa seuraa satunnaisina baari-iltoina.
En tiedä, kai se on odotettava vielä kymmenkunta vuotta lisää sitä onnea, vaikka en ole yksineläjäluonne. Oikeita ystäviäkään ei ole (tai on ihmisiä, joita säännöllisen epäsäännöllisesti tapaan ja jotka kutsuvat minua ystäväkseen), sillä olen aina tuntenut itseni hieman ulkopuoliseksi kaikesta pintaliidosta ja sellaisesta.
Luonteeltani olen aina ollut optimistinen, ratkaisunhakuinen, auttavainen, sekä analyyttinen. Syvällinen, ehkä, voisi olla se oikea sana. En ole korkeasti koulutettu, tai älykäs, mutta en silti voi sietää sellaisia typeriä "kananaivoihmisiä", jonkinlainen yleissivistyksen tasokkuus ja keskustelutaito olisi suotavaa, jotta kiinnostus ylipäätään heräisi ja pysyisi elossa.
Moi,
Olen elänyt muutaman vuoden samantyyppisten elämänongelmien kanssa kuin sinäkin. Jäin leskeksi runsas kolme vuotta sitten ja olen sinua runsas kymmenen vuotta vanhempi leskimies. Lapsista nuorinkin on jo kolmetoistavuotias, joten en ole niin sidottu lapsiin kuin sinä. Paitsi, että kyllä murrosikäisen kanssa saa myös taiteilla kotiintulosta, kaveripiiristä, päihteistä ym. Lapsista on huolehdittava joka tapauksessa oli ikä mikä tahansa.
En koe löytäväni läheistä naisystävää baareista, vaan ehkä jonkinlaista juttuseuraa. Yhden yön jutut kaljan voimalla ei kiinnosta.
Jos tapaat jonkun mielenkiintoisen miehen, niin eivät lapset voi olla hyvälle miehelle este. Jos miehellä on todellisia tunteita sinua kohtaan, niin sillä herää hoivavietti lapsiasi kohtaan. Näin voin sanoa omasta kokemuksestani;)
Oma elämäntilanteeni on myös sellainen, että toivon kohdalle läheistä naisystävää, jonka kanssa kemiat kohtaavat. En tiedä missä sellainen sattuu kohdalle, mutta toivotaan, että meitä molempia onni potkii:)
Moi! Minun mielestä teistä tulee hyvä pari.
Vanha sanonta ihmisen ei ole hyvä olla yksin :)
Nykyään kaiketi pystyy tekemään tarkankin nettideitti profiilin jossa on selkeästi mitä haluaa ja mitä ei. Kokeile rohkeasti, jokaisella meillä on oikeus rakkauteen!
Onnea sinulle.