Minulla on vasta diagnosoitu kakkostyypin bipo. Vuosia mielialahäiriötä on hoidettu tavallisena masennuksena. SSRI-lääkkeet, venlafaksiinit ja kaikki yhdistelmät masennuslääkkeitä on kokeiltu. Vuosien mittaan olen myös sairastunut alkoholismiin ja vointini on mennyt tasaisella tahdilla päin peetä.
Nyt sairaalassa ollessani havaittiin luotettavasti ensimmäinen hypomaniajakso kun venlafaksiinia testattiin. Lopputulemana masennuslääkkeet jätettiin pois ja nyt tasaavat lääkkeet tilalle.
Nyt vasta alan huomaamaan miten mielialani oikein heilahteleekaan. Eilen minulla oli aivan normaali olotila mutta iltapäivällä mieli kääntyikin yhtäkkiä toivottomuuden ja depiksen moodiin ja ei mennyt kauaakaan kun itsemurha-ajatukset alkoivat taas pyörimään mielessä.
Rajut vaihtelut ovat todella kuluttavia. Ennustamattomuus ja kyvyttömyys vaikuttaa niihin itse ovat kaksi kuormittavinta tekijää. Nyt olen oppinut diagnoosin myötä tarkastelemaan niitä objektiivisemmin. Aikaisemmin olen vain ihmetellyt sitä, että olenko jonkinlainen hullu tai vajakki kun en kestä vähänkään kuormittavampia stressitilanteita ilman että olotila muuttuu aivan jäätäväksi. Nyt sentään tiedän syyn, mistä ne johtuvat.
Väkisinkin sitä tulee kuitenkin miettineeksi omaa yhteiskuntakelpoisuuttaan. Tämä sairaalajakso on jo ties kuinka mones ja pitkät sairaslomat eivät työnantajaa ilahduta. Alan hyvin herkästi oireilemaan, jos työpaikalla tulee vähänkään kiireisempiä päiviä. Yksi asia, joka johtaa umpikujaan jos liikaa miettii. Toisaalta pakko olisi jaksaa käydä töissä, sillä minulla on muutamakin tonni velkoja niskassa ja niitä ei ihan millään kuntoutustuilla makseta. Kykeneväisyyteni työntekoon vaan mietityttää.
Tosin tasaajatkin on kolme päivää sitten vasta aloitettu, joten kai siinä menee oma hetkensä ennen kuin ne alkavat vaikuttaa. En tiedä sitten paraneeko stressinsietokykyni oikean lääkityksen myötä? Raskasta aikaa tämä kuitenkin on.
Nyt sairaalassa ollessani havaittiin luotettavasti ensimmäinen hypomaniajakso kun venlafaksiinia testattiin. Lopputulemana masennuslääkkeet jätettiin pois ja nyt tasaavat lääkkeet tilalle.
Nyt vasta alan huomaamaan miten mielialani oikein heilahteleekaan. Eilen minulla oli aivan normaali olotila mutta iltapäivällä mieli kääntyikin yhtäkkiä toivottomuuden ja depiksen moodiin ja ei mennyt kauaakaan kun itsemurha-ajatukset alkoivat taas pyörimään mielessä.
Rajut vaihtelut ovat todella kuluttavia. Ennustamattomuus ja kyvyttömyys vaikuttaa niihin itse ovat kaksi kuormittavinta tekijää. Nyt olen oppinut diagnoosin myötä tarkastelemaan niitä objektiivisemmin. Aikaisemmin olen vain ihmetellyt sitä, että olenko jonkinlainen hullu tai vajakki kun en kestä vähänkään kuormittavampia stressitilanteita ilman että olotila muuttuu aivan jäätäväksi. Nyt sentään tiedän syyn, mistä ne johtuvat.
Väkisinkin sitä tulee kuitenkin miettineeksi omaa yhteiskuntakelpoisuuttaan. Tämä sairaalajakso on jo ties kuinka mones ja pitkät sairaslomat eivät työnantajaa ilahduta. Alan hyvin herkästi oireilemaan, jos työpaikalla tulee vähänkään kiireisempiä päiviä. Yksi asia, joka johtaa umpikujaan jos liikaa miettii. Toisaalta pakko olisi jaksaa käydä töissä, sillä minulla on muutamakin tonni velkoja niskassa ja niitä ei ihan millään kuntoutustuilla makseta. Kykeneväisyyteni työntekoon vaan mietityttää.
Tosin tasaajatkin on kolme päivää sitten vasta aloitettu, joten kai siinä menee oma hetkensä ennen kuin ne alkavat vaikuttaa. En tiedä sitten paraneeko stressinsietokykyni oikean lääkityksen myötä? Raskasta aikaa tämä kuitenkin on.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moi, kyllä se lääkitys ainakin lieventää oireita mitä stressistä seuraa omakohtainen kokemus. Kuitenkin olisi tärkeää jos pystyisit jotenkin vähentämään tai opettelemaan hallitsemaan pahinta stressiä. Tsemppiä sulle, kyllä se tuosta lähtee parempaan suuntaan!
Käytitkö SSRI:tä mahdollisesti useampia kuukausia? Ei kai niitä sentään vedetty käytöstä suoraan ilman mitään asteittaista alasajojaksoa? Siitä voi seurata karmeita vieroitusoireita, joista yksi on rajut mielialavaihtelut.
Täällä kanssa 2 tyypin bipo joka alottanut mielentasaajat vasta viikko sitten ja voin jo nyt sanoa että kyllä helpottaa paljon! kun masennus katoaa ajatusmaailma selkiytyy nopeaa tahtia mikä on aivan ihanaa! voi kun tunnen tuskasi, minua kanssa hoidettiin ensin pelkkänä masennustapauksena ja jaksot tunkivat silti lääkkeiden läpi. tsemppiä sulle, uskon että huomaat myös itse pian tasaavien lääkkeiden vaikutuksen!
Käytin SSRI-lääkkeitä useamman vuoden. Sertraliini pudotettiin 100mg suoraan seinään kun puski hypoa päälle. Kylmästi tasaavat tilalle.
Kiitos tsempeistä!
Kai sinulle kerrottiin, että kun SSRI:tä on käyttänyt useamman vuoden ja käyttö lopetetaan äkillisesti, seurauksena tulee mitä todennäköisimmin reipas läjä vieroitusoireita. Suuret mielialanheilahtelut saattanevat hyvinkin johtua siten suurimmalta osaltaan äkillisesti lopetuksesta. Koska psykiatrit tietävät huonosti ja osaavat harvoin varoittaa näistä vieroitusoireista, moni potilas luulee seuranneiden epätavallisen mielialavaihteluiden johtuvan 'mielisairaudestaan' eikä lääkkeestä. Samalla tavallahan käy, kun henkilö lopettaa pitkään kestäneen tupakoinnin, vieroitusoireet tulevat esiin. Tämä tiedetään hyvin ja siihen osataan varautua. Jostain syystä pallo kuitenkin katoaa, kun kyseessä ovat mielialalääkkeet.