vastata siihen miksei yritä hoitaa itseään aktiivisemmin kuntoon? Ketjuun tuli ehkä yksi asiallinen vastaus. Mitä ajatuksia tämä herättää teissä?
Kukaan yksinäinen ei osannut
dingdongsong
64832
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Paljolti halutaan ryvetä omassa kurjuudessa.ikäänkuin muilla ei olisi ongelmia.
Voihan siinä kurjuudessa rypeä siellä hoidossakin. Siellä tilanne saattaa vaan ruveta aukeamaan.
Mitä ongelmia sinulla on?
Muista sanasi, kun joku läheinen ystäväsi kuolee, ja muista, että muualla kuolee porukkaa kans koko ajan, joten et saa olla surullinen.
Se, että muilla on ongelmia, ei muuta sitä, että meillä on ongelmia, se on vähän samaa, kuin kaksi syöpäsairasta kinaamassa, kumman syöpä on pahempi, koska ne syövät ovat eri tyyppiset.
Olen jo kunnosssa joten miksi pitäisi hoitaa itseään. yksinäisyys ei ole sairaus joten lääkärisrä ei ole apua. Miksi aina luullaan et yksinäinen on joku hullu joka tarvii apua. Ei tässä voi tehdä mitään jos kukaan ei vaan halua tutustua.
En tiedä yhtäkään henkisesti hyvinvoivaa ja sinut itsensä kanssa olevaa ihmistä joka olisi pitkiä aikoja yksinäinen vasten tahtoaan.
Miksi sinä luulet että hoitoon mennäkseen pitäisi olla hullu? Ymmärrätkö mistä esim. psykoterapiassa on kysymys?
Onko tämä henkinen hyvinvointi ja itsensä kanssa sinut oleminen sitä, että kuuluu siihen porukkaan, jonka massa hyväksyy? Pitääkö olla ns. normaali, joka miellyttää olemalla sitä, mitä massa vaatii, median potkaisemana? Kuuluvatko toisinajatelijat ja oman polun kulkijat myös tuohon porukkaan, he kun tuppaavat monesti olemaan sellaisia outoja, joiden seuraa ei kaivata, kuin hyvän naurun vuoksi? Vai meinaatko, että nämä eivät ole henkisesti hyvinvoivia, koska poikkeavat massasta, tai joidenkin mukaan, etsivät edelleen itseään?
Siksi toisekseen, jos sinä et tiedä yhtäkään henkisesti hyvinvoivaa ihmistä, joka ei ole pitkiä aikoja yksinäinen vasten tahtoaan, niin tuoko nyt sitten on sellainen tutkimustulos, että voi todeta, ettei sellaisia ole olemassakaan?
Ei se ole mikään tutkimustulos, lähinnä viittaus siihen että tuon vastaajan hyvin lyhyestä teksistä huokuu jo ettei hän ole sinut itsensä kanssa.
Henkisesti hyvinvoivan ihmisen psyykeen puolustuskeinot ovat terveellä tasolla. Hän kohtaa toiset ihmiset tasavertaisesti, ylentämättä tai alentamatta itseään. Hän tunnistaa, sietää ja osaa käsitellä tunteensa ja tiedostaa niiden kehittymiseen liittyvän historiansa.
Enkä nyt ihan käsittänyt kenen seuraa ei kaivata? Tuntemillani ihmisillä on paljon erilaisia mielipiteitä ja kyllä kaikkia heitä silti joku kaipaa. Monesti hyvin omalaatuisten ja erikoisten mielipiteiden kehittymiseen liittyy psyykkistä pahoinvointia. Tuo psyykkinen pahoinvointi liittyy siihen ettei noiden ihmisten seuraa kaivata, ei heidän mielipiteensä (elleivät nekin suoraan kumpua siitä pahoinvoinnista).
Se johtuu siitä, että kun muut ihmiset työntävät ulos joukosta ja joutuu vastentahtoaan yksinäiseksi, se henkinen hyvinvointi ja sinut itsensä kanssa oleminen ei olekaan enää niin yksinkertaista. Asia ei ole niin yksinkertainen kuin luulet, joukko pystyy ajamaan kenet tahansa hermoraunioksi jos niin tahtoo.
Yksinäisyys ei välttämättä johdu huonosta henkisestä hyvinvoinnista, mutta varmasti se johtaa siihen. Näin itselleni kävi kun kaverit löysivät ns. parempaa seuraa, joka oli sitten sellaista porukkaa, että olisin seonnut siinä jengissä yksin oloa nopeammin.
Mutta eihän se joukko missä olit ole ainoat ihmiset maailmassa/Suomessa?
aattelepa ite...
sosiaalinen verkosto koostuu realistisesti koulu/työtovereista/ihmisistä joiden kanssa joutuu olemaan paljon...
olet varmaan huomannut että yhteisöissä aina jotkut jäävät yksin ja heistä puhutaan pahaa yms...ei huolita siihen ydinjoukkoon
mistä tällainen ihminen löytää seuraa
aivan, baarista ja sen takia suomi alkoholisoituu hyvää vauhtia
se on niiden "normaalien" ihmisten jotka tykkäävät oikein juoruilla ja manipuloida syy
mieluummin yksin kuin huonossa seurassa
mutta jos asuu kaupungissa joka on pieni niin yksinäisen asema on heikko
silloin ainoa vaihtoehto on kerätä rahaa ja muuttaa isoon suurkaupunkiin jossa seuraa saa aina, jos ei muuten niin ainakin rahalla
sitä se elämä on
realiteetit pitää tunnustaa
suurin osa ihmisistä vaan on tyhmiä kateellisia ja muutenkin täysiä ihmispiruja
todellinen ystävä on kultaakin arvokkaampi
harvallapa sellaisia taitaa olla
Ai sosiaaliseen verkostoon ei voi kuulua muita kuin koulu- tai työkavereita? Kyllä ihmiset tutustuvat toisiinsa myös muualla. Muuallakin kuin siellä baarissa.
Yhteisössä yksin jäävät ovat hyvin usein henkisesti huonossa kunnossa. Toisista paskan puhujat ovat myös henkisesti huonossa kunnossa, eikä (ainakaan vapaa-ajalla) kannata liikkua seurassa missä tuollaiset ominaisuudet ovat määräävässä asemassa.
Suurin osa ihmisistä on suht miellyttäviä ja aina voi etsiä käsiinsä sellaisia ihmisiä jotka ovat hyvin miellyttäviä.
Miten itsensä hoidetaan aktiivisemmin kuntoon?
No mitä olet tehnyt tähän mennessä?
En mitään ainakaan tietoisesti.
Aloittajan nupissa jotain perustavanlaatuista olevaa vikaa?
Mistä niin päättelet? Kerro ihmeessä.
Mikä saa kuvittelemaan että yksinäinen ei yrittäisi hoitaa itseään kuntoon? Mulla ainakin homma meni niin että elin perheelle ja olin onnellinen kynnes mies lähti ja jäin yksin lasten kanssa. Lasten ollessa kotona en edelleenkään kaipaa muita mutta kun lapset isällä iskee yksinäisyys kuin leka päähän. Olen yrittänyt hoitaa itseäni mutta tuohon yksinäisyyteen ei ole löytynyt apua. Masennus sensijaan helpottanut lääkityksellä ja psykoterapialla. Terapia loppumassa ja yritän taistella että saisin kelan korvaamaa jatko terapuaa. Silti koen että olen kovin yksinäinen.
Yksinäisyys on kai yleistä tuollaisilla jätetyillä naisilla jolla on lapsia
Hienoa että olet hakenut hoitoa. Iso osa (?) palstalaisista ei ilmeisesti ole. Pelkkä perheelle eläminen ei tee kenellekään hyvää. Mitä teet sitten kun lapsetkin lähtevät kotoa (mahdollisesti jonnekin kauas)?
Toivottavasti pääset jatkamaan terapiaa. Lääkkeet kylläkin vaikuttavat negatiivisesti sen toimivuuteen.
Tsot, nyt varovasti siellä, lääkitykseen puuttuminen ei ole oikein! Ilman lääkitystä en itse varmasti olisi tässä, ansaitulla kesälomalla oman alani töistä, nyt lääkkeettömänä ja onnellisena. Lääkitys oli edellytys sille että sain halun ylipäänsä elää ja selvittää ongelmani. Diagnoosini oli "vain" keskivaikea masennus eli laitoshoidossa en ollut (kävin vain nauttimassa parit lääkehiilet yliannostuksiin...) mutta masennukseni oli jo vienyt täysin toimintakykyni ja oireilin monilla somaattisilla oireilla. Alhaalta oli pitkä matka ylös mutta nyt kaikki on paremmin kuin koskaan ennen elämässäni; on ystäviä, harrastuksia, töitä.. ainoa mikä puuttuu on parisuhde. Mutta se on minun kohtaloni tässä maailmassa ja antaahan se toisaalta myös vapauden matkustella, pitää lemmikkieläimiä, käyttää aikani miten haluan. Parempi nauttia siitä mitä on kuin itkeä sen perään mitä ei ole.
Mutta älkää koskaan puuttuko toisten lääkityksiin tai edes vihjailko että ne voisivatolla haitallisia. Edes (varsinkaan) lääkärit eivät kommentoisi lääkityksen tarvetta pelkän nettikeskustelun perusteella!
Kyllä, todella sairaaseen tilaan ajauduttuaan on hyvä kammeta itsensä sieltä ylös vaikka lääkkeillä. Mutta vähänkään paremmassa kunnossa suosittelen jättämään lääkkeet hiljallee pois, terapian tieltä. Kenenkään ei myöskään kannattaisi päästää itseään todella huonoon jamaan ennen hoitoon hakeutumistaan.
Aika mielenkiintoinen diagnoosi tuo "keskivaikea masennus", jos sinulla ei ollut halua elää ja yritit tappaa itsesi (?) yliannostuksilla.
Miksi on kohtalosi olla ilman parisuhdetta? Kai ymmärrät että noin sanominen on vain psyykeesi puolustuskeino? Suosittelen terapiaa.
Terapiaa siihen, että 50 vuotiaana on aika mahdotonta löytää parisuhdetta? Älä naurata. En päässyt Kelan tukemaan terapiaan edes silloin kun sairastin masennusta saati nyt. Enkä todellakaan koe tarpeelliseksi tässä vaiheessa lähteä maksamaan itseäni kipeäksi siitä että joku ulkopuolinen kertoo minulle että eronneista työssäkäyvistä miel. akateemisista a- ja mt-ongelmattomista miehistä on Suomessa pulaa. Sain viikonloppuna seksiä ja sain hyvää seuraa molempina iltoina, niillä mennään taas jonkin aikaa eteenpäin. (Seksiseuran löytäminen ei onneksi ole ongelma kun tyytyy kivaan ulkonäköön ja mukavaan luonteeseen. Parisuhteen pohjaksi vaadittaisiin kuitenkin pikkuisen enemmän.)
Ei vaan terapiaa psyykeesi työstämiseen. Kuinka kauan olet käynyt terapiassa (jos ollenkaan)? En oikein usko että elämänhalun menettänyt ihminen pystyy yksin muokkaamaan psyykkeensä terveeksi.
Kokeilitko hakea terapiaa uudestaan sen jälkeen kun olit päässyt yli itsetuhoisuudestasi? En keksi mitään muuta syytä tuen hylkäämiselle kuin sen että KELA on katsonut ettet ollut tarpeeksi hyvässä kunnossa käsitelläksesi asioitasi.
Ja olet siis sitä mieltä ettei kukaan suomalainen ole löytänyt (tyydyttävää) parisuhdetta yli 50-vuotiaana tai että se on jotenkin äärimmäisen harvinaista?
Pidin alkuun kirjoituksiasi järkevinä mutta nyt tuntuu siltä, että sinulla on vain jokin tietty fiksaatio tuohon terapiaan. Ehkä olet juuri aloittanut terapian tai opiskelen terapeutiksi (toivottavasti ei!) mutta mitään realistista käsitystä sinulla ei mitä ilmeisimmin ole kliinisen depression hoidosta Suomessa 2000-luvulla.
En ole sanonut ettei kukaan suomalainen ole löytänyt jne, mutta tutustu huviksesi tilastoihin ja katso kuinka paljon pääkaupunkiseudulla on yksineläviä naisia. Ja minulla on syyni asua nimenomaan pks:lla, en tällä hetkellä hae ulkomailta parisuhdetta.
Toivon todella, ettei kukaan tällaisilla palstoilla vieraileva ala muuttaa lääkitystään kaltaistesi puoskareiden kehotuksesta.
typo, piti tietysti olla: (ehkä) opiskeleT terapeutiksi.
(Opinnot ovat onneksi sen verran hintavia ja sisäänpääsyvaatimukset kognitiivisen terapian ja muiden vastaavien opintoihin sen verran kovat, että henkilö jonka hobbyna on trollata tällä palstalla ei todennäköisesti todellakaan niihin pääse.
Tosin terapeutti-nimikehän ei ole mitenkään suojattu, kuka tahansa voi kutsua itseään jonkin sortin terapeutiksi; vain tietyt -terapeutti -päätteiset nimikkeet on suojattu (ja vain niihin saa kelan korvausta). Mutta käyntikorttiin voi siis kyllä laittaa pätevyydeksi vaikka että Yksinäisyysterapeutti, siihen ei ole kenelläkään nokankoputtamista. Ehkä olet sen sortin yksityisyrittäjä, kun tämä aihe niin herättää tunteita?
Itse menisin kyllä mieluummin vaikka astrologille tai tarot-ennustajalle kuin self-made-terapeutille; edellämainitut ovat sentään aika hyviä ihmistuntijoita :-D
Kyllä minulla melko realistinen käsitys kliinisen depression hoidosta on. Se vaikuttaa olevan sitä, että psykiatrit määräävät lähes kaikille potilailleen sitä lääkettä, mistä ovat viimeiseksi saaneet lääkeyhtiöiltä esitteen. Nykyisin kyseessä taitaa olla Voxra (tai ainakin vuosi-kaksi takaperin oli). Voisivat edes tutustua uusimpiin tieteellisiin artikkeleihin lääkeaineiden vaikutuksista reseptoreihin ja pohtia niiden (ja potilaan reagointi-historian) perusteella parasta vaihtoehtoa.
Yksineläviä naisia on paljon, mutta miksi he ovat yksin? Johtuuko se siitä että miehet ovat liian huonoja vai sittenkin naisista itsestään?
Olenko kehottanut muuttamaan lääkitystä sanomisieni perusteella? En. Sanoin että lääkitys häiritsee terapiaa (paitsi ehkä juuri silloin kun kammetaan ihminen ylös kaikista sairaimmista tiloista).
Jännää millaisina auktoriteetteina näet lääkärit...kuinka monella lääkärillä luulet olevan kokemusta terapiasta sekä psyykelääkittynä että ilman? Artikkeleiden lukemisen perusteella (mitä sitäkään suurin osa heistä ei välttämättä tee) on vaikea saada kuva tilanteesta.
Mitä palstalla "trollaaminen" kertoo mielestäsi esim. vanhempieni varallisuudesta? Hehän minulle sen 30000 euroa heittäisivät, jos päättäisin psykoterapia opintoihin hakea ja sinne pääsisin. Jännää myös että mainitset kognitiivisen suuntauksen. Sinne en olisi hakemassa, vaan psykoanalyyttiseen/psykodynaamiseen.
Ja palstallahan en yritä olla kenenkään terapeutti. Siinähän pitäisi heittäytyä yksipuoleiseen suhteeseen, jossa yrittäisin tukea toisten terveitä puolia (ennustajien ihmistuntemus ei taida riittää siihen että osaisi antaa asiakkaalle oikeanlaisen, tervehdyttävän vasteen). Täällä olen ihan keskustelemassa ihmisten kanssa...harmi vaan että varsinaista keskustelua syntyy hyvin vähän.
Miten yksinäisyyttä voi hoitaa? Haetko sinä lääkäriltä reseptin, jolla yhtäkkiä saat kavereja, joilla on samat aatteet, ja jotka ovat hyväksyviä, eivätkä katoa heti, kun sinusta ei ole heille enää hyötyä? Yksinäisyyttä ei voi hoitaa, sitä voi yrittää laimentaa, muttei se koskaan katoa, se vain on ja odottaa.
Eikä sekään ole kiva, että menee johonkin harrastukseen tekemään ystäviä, ja sitten kokee olevansa taakka heille, kun he eivät ota yhteyttä, vaan vain minä vain otan yhteyttä heihin, eivätkä he vaikuta välittävän.
Maailma/Suomi on täynnä erilaisia ihmisiä, joista suuri osa on henkisesti kohtuu terveitä ja jotka suhtautuvat toisiin ihmisiin perus-myönteisesti. Jos et mistään onnistu löytämään asiallista seuraa, niin "vika" on pohjimmiltaan sinussa, vaikka erilaiset olosuhteet toki vaikeuttavat/helpottavat seuran löytämistä.
Lyhyen kirjoituksesi perusteella analysoin, ettet arvosta itseäsi, etkä kohtaa muita ihmisiä tasavertaisesti, vaan itseäsi alentaen. Tuo ajaa ihmisiä pois luotasi, jättäen seuraasi juuri sellaisia ihmisiä jotka pyrkivät hyötymään sinusta. Tuosta sitten vedät johtopäätöksen, etteivät ihmiset hyväksy sinua ja pyrkivät vain hyötymään sinusta.
Mielenkiintoinen muuten tuo käyttämäsi sana "yhtäkkiä". Muutokset eivät tapahdu yhtäkkiä, vaikka yrittäisit hoitaa itseäsi kuntoon, vaan saattaa mennä monta vuotta ennen kuin olet edes kohtuu terve.
En käsitä aloituksen tarkoitusta. Onko aloittaja itse yksinäinen? Kerro toki enemmän itsestäsi. Ellet ole yksinäinen, tulee vaikutelma, että tarkoituksesi on arvostella ja ilmaista, miten yksinäiset ovat syypää tilanteeseensa, ovat valinneet osansa, ovat mt-ongelmaisia eivätkä riittävän aktiivisia aloitteellisia. Jos olen väärässä niin selitä asia niin, että ymmärrän paremmin.
Yksinäisyyden syyt ovat moninaiset, yksinäiset eivät myöskään ihmisryhmänä muodosta mitään koheesiivista joukkoa. Ihmiset myös kokevat yksinäisyyden eri tavoin.
Veikkaan, että täällä on monia, joilla erilaiset ongelmat ovat kasautuneet niin, että vyyhtiä on vaikeaa alkaa purkaa. Mm. masennus aiheuttaa sosiaalisia pelkoja ja eristäytymistä ja aloitekyvyn puutetta, joka johtaa nopeasti yksinäisyyteen. Voi olla mt- tai päihdeongelmaa tai vaikkapa liikuntarajoitetta. Syrjäytymistä, elämän tragedioita, juurettomuutta. Sosiaalisten taitojen puutetta, luovuttamista. Pettymyksiä ihmissuhteissa. Tarinoita on yhtä monta kuin meitä ihmisiä.
Yksinäiset eivät ihmisryhmänä muodosta mitään koheevista joukkoa, mutta yhteinen nimittäjä heillä on (pitkään vastentahtoisesti yksinäisillä): heidän psyykeensä ei ole rakentunut terveeksi. Siitähän nuo kaikki viimeisessä kappaleessa mainitsemasi ongelmat (paitsi liikuntarajoite) johtuvat. Ei varmasti ole helppo purkaa vyyhtiä, mutta tarkoittaako se ettei kannata yrittää?
Tarkoitukseni ei ole arvostella yksinäisiä. Pyrin hälventämään harhakuvaa...vaikea selittää...monet ihmiset kuvittelevat olevansa psyykeeltään jotenkin "valmiita" tai "täydellisiä" ja kärsivänsä vain jostain ulkoisten olosuhteiden luomista ongelmista. Esimerkiksi täällä jotkut koulukiusatut ajattelevat olevansa psyykeeltää ihan terveitä, mutta yksinäisiä, koska heitä nyt vain satuttiin kiusaamaan. Ja jos he vaan saisivat kavereita, niin kaikki olisi hyvin. Mutta tuo ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Heidän sairas psyykkinen puolustautuneisuutensa on lähes aina alkanut jo varhaislapsuudessa, vanhempi-suhteista johtuen. Ja tuota psyykkistä puolustautuneisuuttaan heidän tulisi miettiä ja hoitaa.
Hoitaa miten?
Esimerkiksi yrittämällä hakeutua psykoterapiaan. Sinne pääsee köyhäkin, jos saa KELA-korvauksen (nykyään lakisääteinen, jos psykiatri katsoo terapian tarpeelliseksi), sillä sossu maksaa omavastuuosuudet. Sossu saattaa myös psykaitrin lausunnosta korvata terapiaa vielä KELA-korvauksen loppumisen jälkeenkin. Yhteiskunnan piikkiin saa siis ainakin 200-280 terapiakertaa (3-4 vuoden aikana). Ja viiden vuoden päästä ensimmäisen korvausjakson loppumisesta voi hakea KELA-korvausta uudestaan. Mikäli psykiatri hangoittelee vastaan terapialausunnon kirjoittamisen kanssa (mikä on monessa tapauksessa täysin laitonta), sitä kannattaa vaatia ja viimekädessä sitten vaikka valehdella ongelmistaan. Lisäksi ainakin jotkut kaupungit myöntävät psykoterapiaa ostopalveluna jos KELA hylkää hakemuksen.
Ei tuo korvattava terapiajakso kaikille vielä riitä, mutta tuon määrän pitäisi (asianmukaisessa hoidossa) riittää jo muokkaamaan psyykettä selvästi terveempään suuntaan. Yksilöpsykoterapian ohella voi (ja kannattaa varsinkin jos on täysin yksin) hakeutua päiväsairaalaan, ryhmäterapiakeskuksen ryhmiin ja kolmannen sektorin palvelutiloihin. Terapian rinnalla on hyödyllistä elää "normaalia" elämää (mihin kuuluu sosiaaliset suhteet), minkä tarkasteleminen antaa työkaluja terapiaan.
Kaiken tuon päälle kannattaa tietysti syödä terveellisesti ja alkaa harrastamaan kunto ja voima-liikuntaa muutaman kerran viikossa. Päivän uutiset kannattaa lukea joka päivä, työstää päässään olevia ajatushaituvia selkeiksi mielipiteiksi ja aloittaa itseään kiinnostavia harrastuksia.
Tuollaisen ohjelman jälkeen pitäisi 3-5 vuoden kuluessa olla selvästi paremmassa jamassa kuin lähtötilanne.
Ok, tuossa ole samaa mieltä kanssasi - ettei pidä lannistua ja toistaa vain itselleen, miten on olosuhteiden vanki, eikä tuudittautua harhakuvitelmaan, että ongelma ratkeaisi yksinkertaisesti sillä, että saisi niitä ystäviä. Toki yksinäisyyden syitä on hyvä pohtia ja sitä kautta miettiä, miten vyyhtiä voisi alkaa purkaa.
Minua voi sitten ottaa päähän yksinäisen leimaaminen mielisairaaksi, ja pakkoterapian tuputtaminen jonkinlaisena ihmelääkkeenä. Sivistyneinä aikoina oltaisiin todettu, että yksinäistä riivaa Saatana, ja poltettu parhaassa tapauksessa roviolla, nyt vain syyllistetään kunnes yksinäinen tajuaa itse virittää sen pyykkinarun suihkuverhon tankoon ja hypätä jakkaralta. No, kannattaa sitä ennen laihduttaa aika paljon, tai hommata todella jykevä suihkuverhon tanko.
Sinulle, armahin aloittaja, jos terapian tarpeesta puhutaan, niin se on kyllä tasan se MUU YHTEISKUNTA, joka meitä yksinäisiä hylkii, ja YHTEISKUNNASTA ERITYISESTI KAIKKI NAISET, jotka hylkivät yksinäisiä miehiä niin että jää pogromitkin toiseksi, jotka ovat pahasti sen terapian tarpeessa. Ei todellakaan yksinäiset.
Mutta niinhän tämä kiusaaminen toimii, myös sinun, parahin aloittaja. Kiusataan aina sitä heikkoa, sitä yksinäistä, sitä säälittävää surkimusta. Uhri joutuu kärsimään rangaistuksen, rikollista hyysätään.
Joten, ota se terapian tarpeesi, rasvaa hiukan cloaca maximaasi ja tunge se terapiasauvasi niin syvälle, että se kutittaa kitalakeasi.
Käytät aika voimakasta sanaa..."mielisairas". Miksi sinä leimaat ihmisen, joka myöntää avun tarpeensa ja hakeutuu hoitoon, mielisairaaksi? Mikä terapiassa pelottaa sinua noin paljon?
Ja miksi etsit kokoajan jotain mitä syytellä? Miksi ketään pitäisi syytellä?
Ajatellaan että yhteiskunnassa on kahdenlaisia sairaita ihmisiä: Kiusaajat (paksunahkaisesti suojautuneet) ja kiusatut (ohutnahkaisesti suojautuneet). Kiusaajat kohtelevat kiusattuja huonosti, koska ovat itse sairaita...
Mitä sinä voit asialle tehdä? Et sinä pysty maailmaa muuttamaan (parantamaan kiusaajia). Sitä varten tarvitsisit jumalaiset voimat. Muutaman kymmenen kiusaajaa saattaisit kyetä elämäsi aikana tervehdyttämään, jos heittäytyisit terapeuttiseen suhteeseen heidän kanssaan...mutta muuttaisiko se kokonaistilannetta? Ei. Ja hukkaisit samalla oman elämäsi.
Voit olla kiusattuna ja syytellä kiusaajia täällä foorumilla. Mikään ei muutu, sillä eivät sinun syyttelysi ja sanasi kiusaajia muuta. Voit olla kiusattuna, ostaa aseen ja ampua 20 kiusaajaa. Pilaat oman elämäsi, eikä mikään maailmassa muutu. Tai sitten voit hoitaa itsesi terveeksi, jolloin kiusaaminen kohdallasi "loppuu" (tai tarkemmin sanoen osaat suhtautua siihen terveellä tavalla ja etsiä ympärillesi miellyttäviä ihmisiä).
Psyykkisesti terveenä pystyt luomaan myös oikeita ihmissuhteita, jolloin et ole enää yksin ja logiikkasi mukaan silloin naisetkaan eivät enää hyljeksi sinua!
Minusta on todella upeaa, että pidät minua sairaana ihmisenä. Sehän kertoo minulle sen, että meidän arvomaailmanne on täysin erilainen, ja se on pelkästään hieno asia, sinä kun asut Mikä-mikä-terapiamaassa, jossa kaikki on vaaleanpunaisella kuplamuovilla pehmustettua. Mitään uuttahan tai järisyttävää siinä ei ole, pitäväthän kapitalistitkin kommunisteja sairaina.
Hahaha, mielenkiinnosta tosiaan. Vaan kun ei kiinnosta, ei sitten pätkääkään, vuosikymmenien yksinäisyys on opettanut vahvaksi ja itsenäiseksi, enkä tarvitse päähäntaputtelijoita. Minkä varmaan huomaa kirjoitustyylistäkin, olen parantunut tarpeestani miellyttää kaikkia :P
Mistä helvetistä minä tietäisin, monenko miehen elämän olen jo onnistunut pelastamaan, en minä mitään kulttia pyöritä! Herrasmies ei toki paljasta naistensa lukumääriä, mutta minähän en ole herrasmies, joten se siitä kuristusotteesta. Mutta kun tämä on julkinen foorumi, ja elämme hysteeristä aikaa, parempi kun en kerro sen enempää lukumääristä tai hyväksikäyttötavoista.
Hahahaa, luuletko minua niin tyhmäksi, että tässä julkistan millä aion rikastua? :D Ja tuo kyllä kertoo terapian ja lääkkeiden pehmittämistä aivoistasi, että luulet tiliotteen näyttämisen olevan edes jollain tasolla se, mitä kostolla ja oikeudenmukaisuudella tarkoitan. Mutta väännetään nyt hieman rautalangasta. Katsos, kun on rahaa, ja on yksinäinen mies, eikä siten mitään tarvetta päteä pätäkällä lutkille tai takapuolen nuolijoille, sen rahan voi sijoittaa erinäisiin toimintoihin. Näin esimerkkinä, mitä en tietenkään koskaan tekisi, sillä sitä voitaisiin pitää laittomana, niin ... hmm. Enpä kirjoitakaan :) Jääköön se yllätykseksi.
Hmmm joku on ilmeisesti poistanut tästä ketjusta viestejä...
ei näissä asioissa kuitenkaan ole kysymys arvomaailmoista sen enempää kuin siinä että ihminen tarvitsee vitamiineja kasvaakseen fyysisesti terveeksi. Keho tarvitsee vitamiineja ja mieli terveitä vasteita. Terveitä vasteita et ole ilmeisesti lapsena saanut ja se on surullista.
Niin, siinäpä näet paljonko yhteisö arvostaa kokoomuslaista terapiavouhkaamistasi. Sinun viestejäsi poistetaan, minun ei :) (ainakaan vielä :P)
Mikä sitten on "terve" vaste mielelle maailmassa, jossa pelkästään syntymällä tietynlaiseksi joudut lajitovereittesi pilkkaamaksi, nöyryyttämäksi ja hakkaamaksi? Tämä koko maailma, tai no, lähinnä tämä oma apinalajimme, on niin henkisesti sairas, että "terveen" käyttäminen tässä keskustelussa lähentelisi vakavuudeltaan jumalanpilkkaa, jos eläisimme vielä keskiaikaisessa Euroopassa.
Sinun saamasi vasteet vaikuttavatkin epäilyttävän vinoilta, näet mielen vain koneena, laitteena, jossa ilmenneitä "vikoja" (kenen kannalta?) voidaan kirurgisesti leikellä ja poistella lääkkeillä, jotka sotkevat luonnollisen aivokemian täydellisesti. Ollaanpa hetki rehellisiä, suuren kysynnän (jota sinunkaltaisesi idiootit vielä pyrkivät kasvattamaan) takia terapia on pelkkaa lääkitsemistä. Lääkkeillä pyritään viha pitämään aisoissa, jottei se uhkaisi valtaapitäviä.
Itseasiassa se oli sinun viestisi joka tästä poistettiin (ja sitä kautta vastaukseni sinulle).
Mitä kautta yhdistät terapian ja kokoomuksen? Eivätkö kokoomuslaiset klassisesti ajattele, että jokaisella on lapsuudestaan huolimatta samat mahdollisuudet menestyä? Ei kuulosta kovin terapiahenkiseltä mielestäni.
Terveet vasteet (vanhemmiltasi) ovat sellaisia, mitä lapsena saatuasi et suhtautuisi niin vakavasti pilkkaan ja haukkuihin. Kai nyt sentään itse huomaat miten vakavasti suhtaudut niihin, kun puhut kostoista yms? Hakkaaminen taas on poliisiasia.
Minä olen tuonut esille pelkästään lääkevastaisia mielipiteitä ja kehotan ihmisiä menemään psykoterapiaan. En kehota ketään syömään psyykelääkkeitä, eikä psyykenlääkkeiden syömisellä ole mitään tekemistä psykoterapian kanssa. Psykiatri, psykologi ja psykoterapeutti ovat kaikki eri asioita. Pitää myös muistaa ettei psyk. sairaanhoitajalle tai psykologille jutteleminen ole psykoterapiaa.
Ehei, ei minun viestiäni poistettu, vaan sinun vastauksesi. Mutta saahan niitä minunkin kirjoituksiani ihan vapaasti ilmoitella asiattomiksi, ja hommata minulle vaikka ikuisen porttikiellon tänne :D Eihän tämä mikään sananvapauden tyyssija ole.
Kokoomuslaiset, tuo korruption, rikkaiden ja menestyneiden konservatiivipuolue, ajaa tietenkin sellaista yhteiskuntaa jossa köyhät ja/tai heikot (mm me palstalaiset) emme enää vihaisi, ja sitä kautta uhkaisi rikkaiden linnoitusyhteiskuntaa, vaan antaisimme kesyttää itsemme terapialla, ja erityisesti lääkkeillä. Oikeistolainen propaganda on menestynyt todella hyvin maailmalla viime vuosikymmeninä, Suomessakin köyhät äänestävät konservatiiveja (joko Kokoomusta tai Perussuomalaisia), eivätkä suinkaan kommunisteja, joka ainoana puolueena ei vain lupaa muutosta, vaan myös toteuttaisi sen.
Hahahaa, vai suhtaudun minä vakavasti pilkkaan ja haukkuihin :) Kultaseni, minua on niin paljon henkisesti lyöty läpi elämäni, etten ole koskaan pelkkiin sanoihin reagoinut. Sanat eivät voi minua satuttaa, teot kylläkin. Ja tasa-arvon nimissä niitä tekoja on riittänyt, niin miehiltä kuin naisiltakin. Ja teot minä kyllä kostan, ja kostan niin että tuntuu :D Aika hellyyttävä tuo sinun uskosi, että hakkaaminen olisi poliisiasia, varsinkaan peruskoulussa. Tai että ylipäätään täällä heikko saisi koskaan oikeutta, peruskoulussa tai sen ulkopuolella. Ainoa oikeus on se oikeus, jonka itse itselleen ottaa.
Hehehe, ikäänkuin sitä edes olisi lääkkeetöntä psykoterapiaa :) Muuta kuin vaaleanpunaisessa halinallemaailmassasi. Terapiaprogandan myötä koko järjestelmä on niin ylikuormittunut (tarkoitukselllisesti?), että useimmat saavat tyytyä pelkkiin lääkkeisiin, jotka sitten sekoittavat aivokemian, ja tekevät ihmisestä aloitekyvyttömän orjan - juuri sellaiseksi, miksi hallitsevat piirit meidät haluavatkin.
Itseasiassa se oli sinun ensimmäinen vastauksesi joka poistettiin ja sitä myötä minun toinen vastaukseni. Nythän toinen vastauksesi on kiinni minun ensimmäisessä vastauksessa.
Sekoitat yhä jatkuvasti lääkkeet ja psykoterapian. Lääkkeillä kansan voi kyllä turruttaa mutta ei psykoterapialla.
Ja mikä järjestelmä on ylikuormittunut? Suurin osa psykoterapeuteista toimii yksityisinä ammatinharjoittajina. Sekoitat selvästi psykiatrit ja psykoterapeutit keskenään (psykoterapeutti ei edes saa määrätä lääkkeitä) ja lisäksi näytät sekoittavan julkiselle puolelle palkatut psykoterapeutit (joiden palveluja saa harva, eikä pitkäksi aikaa) ja yksityiset psykoterapeutit. Yksityiselle psykoterapeutille saa helposti julkista tukea 200-250 käyntikerran verran.
Eikä ihmisen ole hoidon jälkeen kiellettyä olla vihainen. Terve ihminen ei vaan anna vihan hallita elämäänsä. Toisten sanoille turtunut tila ei myöskään ole terve, vaan psyykkisesti puolustautunut tila.
Hakkaaminen on aina poliisiasia. Poliisi vaan ohjaa alle 15-vuotiaiden kohdalla käsittelyn sosiaaliviranomaisille. Jos johonkin kohdistuvaa väkivaltaa ei poliisissa oteta vakavasti, kehotan ottamaan yhteyttä poliisijohtajaan ja kansanedustajiin. Ilmoittamaan heille että mikäli fyysistä koskemattomuutta ei turvata, niin joutuu puolustautumaan aseellisesti (minkä myös tekee).
Ja miksi luulet että rikkaat voisivat jotenkin henkisesti hyvin sen takia että heillä on paljon rahaa? Tottakai heillä on miellyttävämpää kuin köyhillä, mutta ei se tarkoita että he voisivat henkisesti hyvin.
No joo kertokaa miten hoidan itseni kuntoon. Synnynnäinen AVM, jonka hoitoyritys aiheutti hemipareesin n 15 vuotta sitten. silloin oli pakko jättää työ. Aivoverenvuoto joulun alla 2010, siitä viikon päästä sydänpysähdys. Sitten kuukauden kuluttua syvä laskimotukos, joka aiheutti massiivisen keuhkoveritulpan (siihenkin olin vähällä kuolla, kun ei voitu liuottaa). Kolmen kuukauden kuluttua toinen aivoverenvuoto. Ja vielä tämän vuoden alussa toinen laskimotukos koko halvaantuneen jalan pituudelta. Tällä kertaa ei päässyt keuhkoihin kun edellisen kerran jälkeen asennettin Vena cava -suodatin.
Haluaisin liikkua ulkona tapaamassa tuttavia, mutta kun en saa edes kenkää turvonneeksi jääneeseen jalkaan.
Hyviä ohjeita kiitos!
Tässä ketjussa ei nyt huomioitu ihmisisä joilla on äärimmäisiä ongelmia.
Näin kesäisin ulos voi lähteä ilman kenkää...tai sitten ostaa vain tosi isokokoisen kengän, joka mahtuu turvonneeseenkin jalkaan.
Vai äärimmäisiä ongelmia? Mitäs niille sitten tehdään? Tapetaan vai :)
No äärimmäisiä ja äärimmäisiä...kuitenkin puhuin tässä ketjussa nyt ihmisistä joilla on fyysinen terveys suht kunnossa. En nimittäin ole perehtynyt siihen (eikä minulla ole käytännön kokemusta) millaisia haasteita vakavat fyysiset rajoitteet asettavat elämälle. Ei varmastikaan ole helppo löytää seuraa jos on esim. jossain letkuissa kiinni sairaalassa (enkä nyt viittaa sinuun).
"Ei tässä voi tehdä mitään jos kukaan ei vaan halua tutustua."
"Porukka heitti minut ulos."
"Kaverit vaan eivät pidä yhteyttä."
Yhteistä näille yksinäisille on usein se, että muissa on vika. Muut eivät halua tutustua, muut heittivät ulos ja muut eivät pidä yhteyttä. Kuitenkin, itse voi tehdä paljon ja uusia porukoita ja ihmisiä voi aina löytää. Kokemuksesta sanon tämän, koska itsekin olin ennen yksinäinen (ja syytin muita).
Tässä joitakin vinkkejä, jotka ovat minua auttaneet:
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2013/06/vieraskyna-paa-ylos-kiusallisuus-alas.html
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2012/10/missa-tutustuu-uusiin-kivoihin.html
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2011/02/virheellinen-voittaa-taydellisen.html
Tuolta löytyy myös esim. kirjavinkkejä, joita suosittelen lämpimästi. Kun vaan jaksaa mennä aina uusiin tilanteisiin, tutustua aina uusiin ihmisiin ja oppia lisää, niin pikkuhiljaa löytyy se oma porukka ja tarvittaessa aina uusi oma porukka. Asioille voi tehdä paljonkin! Kun ei lopeta yrittämistä, voi vain onnistua. Tsemppiä!
"Yhteistä näille yksinäisille on usein se, että muissa on vika. Muut eivät halua tutustua, muut heittivät ulos ja muut eivät pidä yhteyttä."
Juuri tuossa monet yksinäiset tekevät virheen. Syytetään loppuun asti muita. Omassa elämässäni, olen kokenut ihan aitoa yksinäisyyttä, ajattelin pitkään että muut ihmiset inhoavat mua, kunnes tajusin että syy oli vain ja ainoastaan itsessäni. Omilla päätöksilläni olin ajanut itseni surkeaan ja yksinäiseen tilanteeseen jota vielä vahvistin muihin kohdistuvilla ennakko-oletuksilla. Se miksi olin yksinäinen johtui siitä että itse suhtauduin negatiivisesti muihin. Huomasin myös että ei ihmisillä ollutkaan oletuksia minun suhteeni. Harva edes tunsi minut kovin hyvin. Sama tilanne on takuulla monilla muillakin jotka tänne kirjoittelevat.
Kyllä sitä vaan kannattaa miettiä että mitä itse oikeastaan tekee ja ajattelee. Koska jokainen kuitenkin loppujen lopuksi päättää omasta elämästään. Kaikki muu on paskapuhetta. Syynä sille puheelle on usein ylpeys ja kyvyttömyys myöntää omia virheitään. Asiat muuttuvat vasta kun oppii myöntämään ne omat virheensä. Sen jälkeen voi sitten muutta käyttäytymismallejaan ja löytää uusia teitä. Mahdollisuuksia on meillä jokaisella. Mahdollisuuksia on niin kauan kun on elossa.
Nämä on aika tyhjänpäiväisiä jaaritteluja, ainoa asia mikä tänä päivänä
enää ratkaisee on raha. Ei se, minkälainen ihminen sitä on onnistunut
kasaan haalimaan, vaan se että sitä on onnistunut kokoamaan.
Sen jälkeen kaikki, terveydenhoidosta alkaen onnistuu siltä paremmin,
jolla sitä on ja niiltä huonommin, joilla sitä ei ole.
Toinen asia, mikä pahana pitkään jatkuessaan nykyaikana voi
tulevaisuudessa johtaa koko tämän ihmiseliön häviämiseen maapallolta,
on tämä tietokoneistuminen ja netti.
Tässäkään asiassa ei ole enää mitään väliä ihmisen luonteenlaadulla.
Isoveli/siskot valvoo systeemi on jo läsnä kaikkialla supertietokoneineen
kyttäämässä, kaikki tämä tähän liittyvä systeemi on rakennettu alusta
alkaen tavallisen kansalaisen täydellisen kyttäyksen mahdollistavaksi.
Sitten näitä samoja rakenteellisia aukkoja hyväksikäyttäen osa väestöstä,
nettihörhöt kyttää samalla tavalla täällä toisia ja kaikkea niiden tekemisiä
käytännössä jo. Ja nämä hörhöt on verkostoituneena laajasti, minkäänlaista
ihmisen yksityisyyden suojaa ei ole enää olemassakaan.
Tätä olemassaolevan todellisuuden taustaa vasten peilatessa tuollaiset
terapeuttitouhut ovat aika yhdentekeviä jo.
Sen sijaan että tuhlaa aikaansa mihinkään terapiahöpinöihin, kannattaa
keskittyä alkaan tekemään samaa kuin nämä nettihörhötkin, käyttää sekin
aika verkostoitumiseen toisten samanhenkisten kanssa ja alkaa
hyväksikäyttää näitä rakenteellisia aukkoja toisten ihmisten kaiken
elämän ja niiden tekemisten kyttäämiseen ja sitten pyrkiä hyötymään
niistä parhaansa mukaan, hyväksikäyttäen näitä hyväuskoisia.
Näitä toisten tämäntyylisiä kyttääjiä on jo pelkästään tässäkin maassa jo
kuusinumeroinen luku, siis joko itse kyttäävät tai ovat verkostoituneina
näihin kyttäreihin ja kenties hyödyntävät sillä tavalla niitä kytättäviä.
Ei tässä touhussa ole terapiahöpinöillä enää mitään virkaa.
Ainoastaan sillä, oletko itse kyttääjien joukoissa vai kytättävänä, se
ratkaisee sen hyödynnätkö muita vai pyrkivätkö muut hyödyntämään sua.
Ja tämä täydellinen kyttäys koneisto sekä nämä "yksityis" kyttärit tulee
lopulta ajamaan tämän maailman sellaiseen tilaan, jossa ihmiselo loppuu.
Tämän nykyisen kehityksen vääjäämätön lopputulos tulee olemaan
aikanaan koneiden ylivalta.
Pakkoterapioi näitä kyttäyskoneistoon osallisia ja laajalle levinneitä
"yksityis" kyttääjiä ja yritä sillä tavalla estää tämä lajin tuho, paitsi ai niin
ethän sitä voi tehdä kun osa niistä hallitsee jo koko tätä maailmaa,
se raha on se väline kaikkeen tähän.
.
Hauskaa miten liität sanan "terapiahöpinä" tuollaiseen tekstiin...
Kiinnostaisi kyllä kuulla että millä tavalla ihminen alkaa kehittää tuollaisia mielipiteitä asioista. Elätkö itse pelkästään täällä netissä, vailla sosiaalisia kontakteja?
No niin, siellä se kokoomuslainen käärmeennahkaan pukeutuva nainen taas maalailee omaa arvomaailmaansa sellaisten ihmisten selkänahkaan, jotka eivät mahdu hänen pieneen ja kapeaan määritelmäänsä sosiaalisista kontakteista.
Katsos, kun netissäkin olevat kontaktit ovat ihan niitä aitoja sosiaalisia kontakteja. Ymmärrän kyllä, että se on tuollaisilla miniaivoilla vaikea asia käsitettäväksi, mutta yritä nyt edes.
Aika rajallisia kontakteja ne ovat, kun toinen ihminen ei ole aidosti läsnä.
Kontakti se on rajallinenkin kontakti :P Mutta mitäpä sinä sellaisista ymmärtäisit, kapeassa ihmiskuvassasi.
Kontakti se on rajallinenkin kontakti (ja parempi kuin elää ilman kontakteja), mutta ei se korvaa ihmisen tarvetta aitoihin kontakteihin.
Ryhmästä yksinäiset pääsee ryhmään muut tutustumalla toiseen yksinäiseen. Paitsi jos mieluummin on itsensä kanssa.
Annan ääneni dingdongsongin ratkaisukeskeisille kommenteille. Jos ei itse keksi sitä että meillä/heillä kaikilla ihmisillä on kaksi pakaraa, maksa, munuaiset, sukupuolielimet, (biologiset) äiti ja isä, kakkavaippa-aika, päiväkoti, peruskouluaika, murrosikä jne, niin olisi hyvä keskustella jonkun kanssa joka on vertailemalla saanut selville että ei muidenkaan ihmisten elämä ole täydellistä.
Kukaan ei ole syntynyt aikuisena, ja jokainen aikuinen on ollut lapsi uhmaikineen ja kehitysvaiheineen. Jotkut aikuiset ovat kivoja, toiset ovat pahoja.
Elämä on valintoja ja siinä on monta risteyskohtaa joista monessa voi itse valita minkä tien valitsee. Elämä on myös tahtoasia.
Minä tajusin liian myöhään että kannan itse vastuun valinnoistani. Ei äitini, ei isäni, ei opettajani, ei kukaan entisistä ystävistäni, ei kukaan monista esimiehistäni.
En kyllä kutsuisi näkemyksiäni ratkaisukeskeisiksi. Kehotanhan ihmisiä menemään vuosikausien psykoanalyysiin.
Eikö se että toteaa että ei ehkä itse tule keksimään oikeaa vastausta ja siksi etsii apua ole yritys ratkaista ongelma, sen sijaan että syyttäisi muita siitä että itsellä ei mene hyvin?
Eikä psykoanalyysin ole pakko kestää vuosia, mutta asian kuin asian oppii kertaamalla paremmin. Luonnollisesti tulisi päästä myös eroon niistä ongelmia aiheuttavista ihmisistäkin, esim. energiavarkaista tai muutoin kiusaavista. Joku vaikea ihminen saattaa latistaa tunnelman tökeröllä kommentilla, vaikkapa se kuuluisa "väärin sammutettu tulipalo".
Minun ongelmaani on vastaus selvinnyt tässä kolmen vuoden aikana mitä olen keskustellut ja lukenut toisten kirjoituksia. Tulen toimeen itseni kanssa kun en odota positiivista palautetta tai huomiota toisilta, vaan totean mieluummin itse että "tämähän meni hyvin". Silloin ei tarvitse yrittää miellyttää muita, vaan pikemminkin pyrkiä hyvään kompromissiin, eli vastata itse tekemisistään.
Ja kun tulee toimeen itsensä kanssa näkyy se päällepäin.
http://www.avatv.fi/rakkausjaseksi/artikkeli.shtml/rakasta-itseasi---vedat-puoleesi-rakkautta/2011/11/1442540
On aina hienoa jos ihminen kehittyy terveempään suuntaan, olipa prosessi millainen tahansa. Kuitenkin monesti kun luen sellaisia kehitystarinoita joissa ihminen on muuttunut terveemmäksi pelkkien elämäntapahtumien ansiosta, niin huomaan siellä vääristyneitä ajatusmalleja joihin terapiasta olisi apua.
Moni yksinäinen ei ehkä tiedä mitä tehdä. Itse ajattelin ennen, että varmaan joskus asiat itsestään muuttuu (kunnes etsin vinkkejä ja muutin ne itse).
Hyvä pointti, muiden syyttely on se helpoin juttu.
tai sitten sen syyttely, että "synnyin tömmöiseksi, olisi vaikea/mahdoton muuttua"
Saattaa olla vaikea hyväksyä yksinäisyyden syy (esim. oma käytös tai saamattomuus joissain tilanteissa). Ei tietenkään päde kaikkiin yksinäisiin, mutta joillain tuo on iso kynnys hyväksyä ja sitä kautta päästä eteenpäin.
Syyttelyhän se koukuttaa, helpompaa kuin asioille jotain tekeminen. Ei ole oikotietä onneen.
Paljonko miehellä pitää olla varallisuutta, että nainen kiinnostuu?