Yksitotituus on suomalainen erikoisuus, jota ei oikeasti hallita missään muussa maassa maailmassa. Suomalaisen yksitotisuuden rinnalla kulkee kultainen sääntö keskinkertaisuudesta. Jos me näitä seuraamme loppuelämämme, meistä ei jää mitään muuta kuin nimi hautakivessä ja se on helevatan hyvä se. Ajatelkaa nyt, jos vaikka olisin Kalervo "Kalle" Palsan tai Timo K. Mukan tapainen taiteilija. Kukaan ei ymmärtäisi minua elinaikanani ja sitten kun kuolen, minusta tehdään kansallinen ikoni. Hyi helevata, että ällöttää.
Nyt ryhdyn yksitotiseksi!
Teotwawki
3187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos ajatellaan vaikka chililäistä kirjailijaa Isabel Allendea, jonka tuotanto on uskomattoman laaja. Miten ihmeessä joku voi muka olla aina hauska? En keksi mitään selitystä sille, että tämä murhatun presidentin Salvador Allenden serkun tytär keksii aina vain yhtä mielikuvituksellisia tarinoita latinalaisesta Amerikasta ja vielä tuntee alueen historian kaikkia yksityiskohtia myöten. Ei tuolle mitään selitystä löydy, mutta jos joltain puuttuu kesälukemista, suosittelen Rouva Fortunan tytärtä tai Auroran muotkuvaa, Henkien taloa tai vallankumouksellista Eva Lunaa.
Hautakivestä tuli mieleen,että jospa haluaisi polttohautauksen ja tuhkat voisi upottaa jonnekin tiettyyn paikkaan,joka on ollut minulle rakas.Ei mitään kiviä,luonnonkivet,jotka sattuvat siinä olemaan rittää.Vierellä olisi kasvava puu.
Olen viimeiseen pisaraan asti luontoa rakastava ihminen.Olishan se hirveä tilanne,jos yksi aamu,kun herää,ei oliskaan vihreitä puita ja solisevia puroja.
Ei olisi niitä pieniä herttaisia luonnonkukkia,tuoksuvia valkoapiloita -näin kesällä. Joka vuodenajassa omat hyvät juttunsa ja onneksi ne vuorottelevat,että voi haikalla seuraavaa vuodenaikaa,jos alkaa pakkaset tai liiallinen helle tympiää.
Jokaisesta jää jollekin joku muisto,ellei ole ihan erakko.Julkisuuden henkilöt ovat erikseen.En voisi kuvitella olevani julkisuuden henkilö.
Itselle on yhdentekevää,muisteleeko kukaan minua kuoleman jälkeen.Itsellä on kuollut läheisistä isä,äiti,veli,lapsuuden ystäviä kolme.Mummeja ja ukkeja en ole nähnytkään,ovat kuolleet niin varhain.
Joskus he piipahtavat mielessä,nämä kuolleet,mutta yleensä ajatukset ovat tässä ja nyt hetkessä -tai tulevaisuudessa.
Paljon ajatuksia herättävä kirjoitus. Siinä on paljon samaa kuin minullakin ja olenkin sitä mieltä, että kuolemani jälkeen minulle on herttaisen yhdentekevää, mitä minusta muistetaan tai ollaan muistamatta. En ole sitä itse toteamassa.
Mitä siihen julkisuuteen sitten tulee, olen kuintenkin tehnyt osan töistäni julkisuudessa ja siitä on seurannut se, että minut on tunnettu tietyissä piireissä. En kuitenkaan välitä ns. julkkisjutuista, siitä ei ole kysymys kohdallani.