SINÄ?
Pelkäätkö rakkautta?
Zorro
222030
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Siinä merkityksessä, jonka itse tuolle sanalle annan.
Hyvin liikuvana ihmisenä olen kyllä altis kaikelle, mutta tuo sana on tullut sanotuksi harvoin. Voisi olla uuden topicin aihe, mutta voi kai siitä puhua tässäkin... Eli miten usein sellaista sattuu? Mulle elämässä kerran isosti.
Eli pelkäänkö/haluanko rakkautta? Juu, mutta se tappaa. Pelkään sitä totaalista hämmennystä, joka sekoittaa koko elämän ja pistää sekapäisyydessä urheilemaan sillankaiteella... Mutta varaudun myös.
Ja HIRRRRRVEÄSTI kiinnostaa tietää, kelle joskus on käynyt niin...?
En pelkää..
oma tyttöystäväni asuu kaukana ja näemme 1-2 kertaa vuodessa kuukauden tai pari. ainainen ikävä ja suru.. ainainen rahojen laskeminen yli 500 euron lentolippuihin.. mutta silti en pelkää rakastaa häntä.. joskus ajattele, että onko kuukauden yhdessä olo sen ison surun ja itkun arvoista kun ero taas tulee, mutta on se aina.
Enkä pelkää rakastaa häntä.
Ihastuin,rakastuin ja rakastan!Mikäs sen kokonaisvaltaisampi tunne.Antaa kaikkensa toisen puolesta oli mikä oli.Kärsivällisyyttä ja kunnioitusta riittää.Tunteellista,mutta fyysisyys seuraa mukana!Hienoa,en vaihtaisi mihinkään.Rakkaani on kuullut ainoana naisena ne kolma sanaa...eikä lähtenyt karkuun!
vetovoima toiseen kuin pyörremyrskyllä. Vasta sitten tuntuu paremmalta ja varmemmalta. En sovellu tähän maailman menoon, jossa seksi tulee ja menee ja toinen jo odottaa vuoroaan. Todellakin ahdistavaa. Toinen minkä tiedän todeksi on se, että ihminen voi esimerkiksi muttua toiseksi ihmiseksi sairauden takia. Silloin mieettii kenen kanssa oikeastaan olinkaan?
ympärilläni kuin näkymättömät kahleet ja hengittäminen tuntuu raskaammalta, kun suhde kestää kauan. Kaikkein surullisinta on jos joutuu menettämään rakkauden.
Rakkaus sekoittaa mukavasti pään =)
..tietysti voisin pelätä rakkautta.
Kun mietin, miten paljon kultaani rakastan, miten paljon olen valmis tekemään hänen puolestaan, meidän rakkauden puolesta.
Joskus tunnen olevani niin heikko ja haavoittuvainen tämän suuren ja voimakkaan rakkauden tähden.
Mutta sitten tulee luottamus, tiedän ettei kultani minua satuttaisi vaikka suojakilpeni ei olekkaan enää suojana.
Jos en luottaisi, saattaisin pelätä rakkautta.
minä itseäni sentään pelkää...joskus kompastun siihen mutta jos pelkäisin, en voisi elää.
tuo liittyi minun vastaukseeni?
Pelkään.
..pelätä rakkautta, rakastumista. Vaikka olenkin saanut sillä rintamalla todella pahasti turpaani muutamaan otteeseen. Haluan silti rakastaa. jos vielä vaan kykenen..
Taas monta kiintoisaa vastausta ihanilta naisilta. Kiitos. :D
Kysyin lähinnä siksi että itse olen viime aikoina miettinyt tätä rakkauden kummallisuutta. Miten sitä toivotaan ja etsitään eniten maailmassa, mutta yhtä aikaa tuhotaan, revitään palasiksi, käytetään vallan välineenä, tai sitä pelätään ja se torjutaan, tallataan jo oraalla kuoliaaksi.
Itse pelkään, joskus paljonkin. Silti... se huikaiseva tunne kun rakastuu... jo ensimmäiset poltteet sydänalassa... pienet tunteenalut... toisen ajatteleminen hengästyttää... kipinöitä... sähköä... läheisyyttä... kosketuksen kaipuuta.
Kuinka sille kaikelle voisi kääntää selän vaikka kuinka pelottaisi? Silläkin uhalla että se ei kestäkään, että ero tulee joskus. Ei niin voi elää, varoen jokaista tunnetta ja askelta. Silloinhan ei oikeastaan eläkään.
Mutta se dilemma ettei saa ottaa "liian" vakavasti mutta kuitenkin tarpeeksi vakavasti. Taitaa nykyään monella olla teflonpinta eikä sen läpi mikään pääse.
On pelottavaa avata elämänsä, sydämensä ja sielunsa toiselle, mutta vain siten voi myös saada sen syvimmän tunteen. Kuka uskaltaa?
Totta hiivatassa uskallan jos oikea tyyppi kohdalle osuu ;-) Enemmän pelkään ettei tule ketään, jolle 'elämäni, sydämeni ja sieluni' avaisin. Tai että se jolle ne avaisin, ei ole valmis avaamaan omiaan mulle.
...pelkään rakkautta. Luulin sen jo löytäneeni, sen suuren rakkauden. Kaikki kuitenkin sortui, vaikka annoin kaiken rakkauteni, sydämeni ja sieluni, kaikeni. Hän ei halua olla kanssani enää. Nyt pelkään että tulevissa suhteissa voi käydä samoin, rakkaus tempaistaan minulta pois vaikka se on elämäni tärkein asia. Enkä voi itse tehdä MITÄÄN ettei toinen lakkaisi rakastamasta. Kaikki oli niin hyvin, nyt on vain tyhjyys.
Pelkään rakkautta. Ja samalla janoan, odotan, kaipaan sitä.
...vaan toivon !
Siinäpä lause. Eli sehän monesti tietenkin pelottaa ettei saakaan vastakaikua tunteilleen.
Tai että jokin muu menee vikaan. Mutta hei, AINAHAN kaikessa jokin VOI mennä vikaan, se ei saa estää meitä elämästä ... ja rakastamasta. :D
en pelkää rakkautta vaan sitä, että löydänkö sitä ikinä..nyyh.
on rakastaa ja tulla rakastetuksi. En pelkää rakkautta, voiko olla kauniimpaa asiaa maailmassa, ei mielestäni.
Rakkaus opettaa, kasvattaa muokkaa ihmistä siihen suuntaan kuinka voi voida hyvin.
Jos jotain pelkään niin se on ..mitä jos rakkaus loppuu vääriin tekoihin.
Jotenkin näin ajatttelen yleisellä tasolla.
Just noin, että mokaa jotenkin, hölmöilee ja sössii omaa epävarmuuttaan tms. Se se vasta onkin turhauttavaa.
että oma tai toverin suksi lipsahtaa sen pahan kerran ettei yhteistä latua enää löydy. Mukaystävällisiä ladunviittilöijiä aina maastosta löytyy, jos hölmöyttään unohtaa minne oli matkalla. Alku voi olla hölmöyttä, uteliaisuutta, epävarmuuteen purevaa imartelua,,, sinäänsä viatonta, mutta lumipallo kasvaa kunnes sitä ei voi enää kiertää. Siinä sitten niistetään lapaset kuurassa.
sanoa jotakin ihan muuta, kuin mitä tarkoittaa. Liian usein helpompaa, kun sanoa mitä tarkoittaa. Alastihan siinä silloin seisotaan toisen edessä ja toivotaan, ettei kovin kovasti satu. Ja kun/jos on sattunut, niin vaikeammaksi se aina käy -se alastomuus.
Helpompi on muuria kasvattaa, kun sitä purkaa. Joskus tarvitaan isoakin lekaa, ennen kuin saadaan edes säröjä aikaan. Ja ei se riitä, että muurin hajottaa, ne palasetkin täytyisi jonnekin sijoittaa. Työmaa pitää lopuksi siivota, ettei vuosien ja lumen alta joku tukirauta tökkää jalkaan ikävää ruostehaavaa. Ja näillä nykymaailman jätejärjestelmillä se ei välttämättä yksinkertaista olekaan.
Mutta siinä siivousvaiheessa sitten on yleensä / toivottavasti apua saatavilla. Yleensä ihmisillä on sen verran vastuunkantokykyä teoistaan, että ei tulla toisen muuria hajottamaan ja siivousvaiheessa kadotaan. Toki semmoisiakin tavipäitä joukossa liikkuu, mutta täytyy vain toivoa, että ei sellaisia kohdalle satu.
Siivousaspua kaikille toivottaa tiitiäinen.
Tällä hetkellä pelkään rakkautta.